Rakel otti kopin

Tänään julkistetaan kampajaani liittyvä salainen haaste. Ilokseni kansanedustaja Rakel Hiltunen otti haasteen vastaan ja pääsee jopa itse illalla paikalle vastaamaan haasteeseen. Mukavaa kun hommat etenee sutjakasti!

Tässä vielä asiaan liittyvä tiedote:

"Kansanedustajaehdokas Mirka Oksa julistaa torstaina salaisen vaalihaasteen muille eduskuntavaaliehdokkaille. Vaalihaasteen on tarkoitus toimia muistutuksena siitä, että vaalilupaukset ovat lupauksia siinä missä muutkin lupaukset ja ne on tarkoitettu pidettäviksi.

Mirka Oksa haluaa haasteen myötä saada ehdokkaat lähemmäksi äänestäjiä. "Tulevia eduskuntavaaleja ei ratkaista tyhjillä lupauksilla", sanoo Mirka Oksa ja jatkaa "Ehdokkaiden on mahdollista päästä lähemmäksi äänestäjiä tapaamisten lisäksi myös Internetin välityksellä".

Mirka Oksan tukiryhmä kokoontuu torstaina 25.1. kello 18 Sdp:n Castreninkadun vaalitoimistossa (Castreninkatu 13), jolloin salainen vaalihaaste julkistetaan. Mirka Oksa on haastanut vaalihaasteeseen Maria Guzenina-Richardsonin ja Rakel Hiltusen. Tukiryhmän kokouksessa Rakel Hiltunen vastaa haasteeseen. Tervetuloa paikanpäälle."

Reilu Suomi –työtä ja välittämistä

Olin eilen Kaarelan demareiden EHDOLLA EDUSKUNTAAN- kahvitilaisuudessa keskustelemassa Arto Bryggaren ja Kaarelan porukan kanssa Suomen tilanteesta ja tulevaisuudesta. Yhdistyksen puheenjohtaja esitti kysymyksen, millainen on reilu Suomi ja miksi juuri minä olisin hyvä henkilö eduskuntaan rakentamaan reilua Suomea.

Olen miettinyt asiaa monta kertaa. Kun asetuin ehdolle vaaleihin, mietin mitä annettavaa minulla on. Tulin siihen johtopäätökseen, että minulla on osaamista, halua ja sydäntä. Ammatilliset opintoni, kokemukseni työelämästä ja henkilökohtaisesta elämästä ovat avartaneet katsantokantojani ja opettaneet ymmärtämään erilaisia tapoja elää arkea. Olen ”duunariperheestä” ja olen oppinut arvostamaan työntekoa. Samoin olen kantapään kautta oppinut, mitä reilupeli on elämässä - ja jalkapallossa. Joka tapauksessa olen kohdannut useita epäkohtia ja minulla on ajatuksia siitä, kuinka epäkohtia voitaisiin vähentää.

Todellakin, haluan reilun Suomen. Suomen, missä pidetään huolta heikompiosaisista ihmisistä, lapsista ja vanhuksista, ikärakenteen muutoksesta huolimatta. Samalla haluan pitää huolta oman ja hiukan itseäni nuoremman ikäluokan hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Me emme saa luuhistua ikärakenteen aiheuttaman muutoksen alle, vaan meidän hyvinvointiimmekin on satsattava.

Ikärakenteen muutokseen on nyt varauduttava kunnolla. Reilussa Suomessa työelämää on kehitettävä. Lisäksi on kehitettävä sosiaali- ja terveyspalveluita. Hyvinvoinnin edistämiseksi tarvitaan niin vanhempainrahakauden pidennystä kuin kotipalvelun saatavuuden turvaamista.

Uusi toimitusjohtaja = YT-neuvottelut?

Tekniikka ja Talous lehden uutiskomentti "Uusi toimitusjohta tietää huonoa" antaa ajattelemisen aihetta. Itselleni tuli tietysti mieleen liikepalvelulautakunnan jäsenenä Palmia. Nyt kun Palmiassakin uusi toimitusjohtaja on valittu, niin pitääkö tässä alkaa pelätä pahoja aikoja? Onko Palmian työntekijöiden syytä odottaa rankkoja yt-neuvotteluita ja tuntea turvattomuutta työpaikkansa johdosta? Onneksi lyhyen ajattelemisen jälkeen on mahdollista vastata, että ei.


Tilanne ei tässä tapauksessa ole sellainen, että toimitusjohtaja olisi valittu, koska edellinen olisi savustettu ulos tai lähtenyt johonkin muihin tehtäviin. Syyhän oli vaihdolla huomattavasti inhimillisesti valitettavampi. Näin ollen Palmia on edelleen samassa tilanteessa kuin edellisen toimitusjohtajan aikana. Tilanne ei Palmian osalta edellenkään ole mitenkään yksiselitteisen helppo, kuten arvata voi tällaisessa tilanteessa, jossa koko Palmian tilanne on edelleen kehittymis -ja myllerrys vaiheessa.


Uusi toimitusjohtaja merkitsee aina tietysti muutosta.On sekä uuden toimitusjohtajan kyvyistä ja yhteistyöhaluista että työntekijäjärjestöjen mielipiteistä ja liikepalvelulautakunnan työstä kiinni, mihin suuntaan ja kuinka hyvin kehitytään. Osaltani haluan olla varmistamassa, että Palmiaa voidaan jatkossa kehittää pitkäjänteisesti sen työntekijöiden, että kaikkien helsinkiläisten etu huomioiden. Investointi työhyvinvointiin ja henkilöstön jaksamiseen on aina pitkällä aika välillä kannattavaa kehittämistyön, laadun ja palvelun näkökulmasta.

Kristallipallo kertoo

Vaaleja ja sen ainokaisen äänen käyttämistä odotellessa voi käydä käyttämässä äänensä kerran päivässä.

Käykäähän äänestelemässä ehdokastanne Kristallipallossa. Ihan huvin vuoksi.

Yhdessä saadaan enemmän aikaan

Inhoan väitettä, jokainen ikäluokka on saanut enemmän kuin edellinen. Inhoan vastakkain asettelua, kun kyse erilaisista ihmisistä. Kaikki on suhteellista, moni asia on muuttunut ja tulee muuttumaan. Kuitenkin katsoessani viikonloppuna Helsingin sosialidemokraattien välitilinpäätöstä tunsin sydämessäni lämpöä ja suulleni tuli hymy. Me sosialidemokraatit kannamme huolta kaikista ikään, ammattiin tai johonkin muuhun yksityiskohtaan katsomatta.

Kotikaupungissamme, Helsingissä, kuten kaikissa suurissa kaupungeissa on omat
erityispiirteensä niin hyvässä kuin pahassa. Suurissa kaupungeissa on enemmän valinnanmahdollisuuksia, aktiviteettejä, elämäntyylejä ja erilaisia ihmisiä - Erilaista rikkautta kuin pienissä kunnissa.

Suuruudellakin on varjonsa, jotka me sosialidemokraatit tiedämme. Yksinäisyyden kokeminen yli 500 000 tuhannen ihmisen joukossa, ei ole harvinaisuus, mikä osoittaa vain sen, että sosialidemokraattisella politiikalla riittää haasteita Helsingin kehittämisessä.

Tärkeää on, että olemme tehneet ja teemme vastuullista politiikkaa. Kuten aikaisemmin myös tällä kerralla, me sosialidemokraatit, lupaamme käsi sydämellä kantaa huolta niin vauvasta kuin vaaristakin. Me rakennamme siltoja arkeen erilaisten ihmisten välille.

Tukiryhmäni kokous 25.1 to klo 18.00

Seuraava eduskuntavaalitukiryhmäni kokoontuu torstaina 25.1.2007 klo 18.00 Castreninkadun vaalitoimistossa (Castreninkatu 13). Agendalla on vaalityönkäynnistymisasioita ja salaisen haasteen julistus. Vaalihaasteen tarkoituksena on toimia muistutuksena siitä, että vaalilupaukset ovat lupauksia siinä missä muutkin lupaukset ja ne on tarkoitettu pidettäviksi.

Tervetuloa kokoukseen. :)

Aborttilainsäädäntö on kohdallaan

Viikonloppuna sähköpostiini oli tullut kysymys mielipiteestäni abortin suhteen.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että kyseessä on epämiellyttävä toimenpide sekä henkisesti että
fyysisesti. No, asia pysäytti hetkeksi. Ajatuksia pyöri etiikasta käytännöllisyyteen. Joka tapauksessa lopputulemani on se, että lainsäändäntömme on tässä asiassa juuri oikeanlainen. Ei liian myötämielinen, eikä liian kielteinen - siis juuri hyvä.

Suomen lain mukaan oikeutta raskauden keskeytykseen on rajoitettu. Sen mukaan raskauden
keskeyttää naisen pyynnöstä, mikäli:
- raskauden jatkuminen tai lapsen synnyttäminen hänen sairautensa, ruumiinvikansa tai heikkoutensa vuoksi vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä
- hänen tai hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus; kun hänet on saatettu raskaaksi olosuhteissa, joita tarkoitetaan rikoslain 25 luvun 4 ja 5 §:ssä sekä 20 luvun 1, 3, 3 ja 9 §:ssä tai saman luvun 6 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, jos teko on sisältänyt naisen toimintavapauden törkeän loukkauksen,
- Hän raskaaksi saatettaessa ei ollut täyttänyt seitsemäätoista vuotta tai oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta taikka kun hän on jo synnyttänyt neljä lasta;
- kun on syytä otaksua, että lapsi olisi vajaamielinen tai että lapsella olisi tai lapselle kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika; tai
- kun jommankumman tai kummankin vanhemman sairaus, häiriytynyt sieluntoiminta tai muu niihin verrattava syy vakavasti rajoittaa heidän kykyään hoitaa lasta.

Ihminen huomioidaan Palmian ruokapalveluita kehitettäessä

Helsingin kaupungin organisaatiota kehitettäessä on arvioitava
kokonaistaloudellisuutta ja mahdollisuuksia tuottaa palvelut laadukkaasti. Jonkun aikaa olemme pohtineet erityisesti sosiaalitoimen ruokahuollon siirtämistä Palmiaan.

Liikepalvelulautakunnan lausunnossa arvioimme Palmian kykyä tuottaa kyseiset palvelut, mitä en kyllä epäile. Liikepalvelulautakunta on kantanut huolta ja kantaa jatkossakin siitä, että mikäli palvelut Palmiaan siirretään, että ne tuotetaan jatkossakin laadukkaasti, huomioiden lasten ja henkilökunnan toiveet sekä tarpeet. Asian lopullisesti ja kokonaisuuden kannalta arvioi kaupunginvaltuusto, jolle on erityisen tärkeää ymmärtää nykyisen järjestelmän
hyvät puolet ja mahdollisen muutoksen tuomat haasteet sekä ongelmat.

Luulen, ettei liikepalvelulautakunta jatkossakaan näe ylitsepääsemättömiä esiteitä siinä, järjestetäänkö palvelut Palmian tai jonkun muun toimesta. Mikäli keittiöhenkilöstö siirtyy Palmiaan haluamme huolehtia siitä, että palvelukonseptin laadinnassa huomioidaan nykyisen järjestelmän hyvät puolet, eikä automaattisesti siirrytä suurtalouskeittiöihin.

Mirkaminuutti numero uno: 1.-12.1.2007

EDIT: Liitteenä nyt sensuroitu versio. Isoveli ulvahti liian paljastavasta poliittisesta sisällöstä, joten ohessa ensimmäisen Mirkaminuutin "tylsennetty" versio. Alkuperäinen versio on poistettu YouTubesta. Tiedoksi, että vanha versio ei millään tavoin loukannut kenenkään yksityisyydensuojaa tahi muuta tietosuojalain kohtaa, vaan kaikilta kuvattavilta oli pyydetty lupa ja oletus oli, että kyseisestä asiasta ja sen käsittelystä sai puhua. Ei saanut.

Tästä alkaa Mirkaminuuttien sarja, eli kyseessä on tiivis minuutin yhteenveto viimeisimmistä tapahtumista, kuulumisista ja kaikesta siitä, mitä eteen heitetään.

Jälleen tänään ajankohtainen aihe...

SAK:n vaalitavoitteita kuuntelemassa korvatulehduksista huolimatta

Molempieni lasteni korvatkivut olivat hoidossa, lääkärissä käyty ja lääkkeet saatu, ja Petteri tuli töistä viettämään aikaa poikiensa kanssa, suuntasin kohti Hakaniemeä ja SAK:ta. Iltani kului kuunnellen Olli Kosken alustusta SAK:n vaalitavoitteista ja samaan aikaan selaillen materiaalia, joka tilaisuudessa meille eduskuntavaaliehdokkaille jaettiin.

SAK:n julkaisussa tavoitteena on osaava ja oikeudenmukainen Suomi. SAK näkee kolme haastetta työllisyyden parantamisessa, jotka kyllä jaan SAK:n kanssa. Elikäs: Taloudellinen haaste, Sosiaalinen haaste ja Ekologinen haaste. Nämä haasteet pitävät sisällään kansainvälisen kovan kilpailun, väestön ikääntymisen, uhkan siitä, että eriarvoisuus murentaa sosiaalista pääomaa, ympäristömme suojelun, ilmaston muutoksen torjunnan ja energiakysymykset.

Vaalikauden kolme Paperit olivat täynnä varteen otettavia vaihtoehtoja ja samalla osoitus siitä, että SAK:ssa on paiskittu duunia toden teolla ihmisen asialla. Täältä löydät SAK:n tavoitteet eduskuntavaalikaudelle 2007-2011. http://www.sak.fi/ajankohtaista_arkisto_2006.shtml/07?22180

Korvia särkee

Yöllinen huutokonserttimme alkoi välittömästi nukkumaanmenoajan koittaessa. Kävimme eilen Nikin kanssa terveysasemalla, jolloin korvissa tavattiin pöpö - ja illalla Neo ilmoitti, että hänet pitää viedä lääkäriin, koska hänellä on päässä pipi. Asiasta keskusteltiin ja tulimme siihen tulokseen, ettemme tältä pohjalta suuntaa päivystykseen.

Jokaisesta huoneestamme kaikui huuto läpi yön, kun poikein uni oli katkonaista ja levotonta. Omat käteni olivat vielä rajalliset, koska ranteessani taitaa olla jännetuppitulehdus. Joka tapauksessa molemmat lapset olivat kuumeessa ja epäilen, että molempien korvia särki. Yöjuoksuni erisänkyjen välillä alkoi välittömästi uniajan koittaessa ja loppujen lopuksi kaikki nukkuivat tai yrittivät nukkua mitä kummallisimmissa paikoissa. Jone ja Neo nukkuivat Neon sängyssä ja minä rauhoittelin pienempää aamuyön milloin missäkin. Onnistuin saamaan pikkuherran hetkellisesti untenmaille, kun laitoin rauhallisen musiikin soimaan taustalle ja kaappasin vesselin, joka sillä hetkellä tuntui riiviöltä, kainalooni.

Aamun soppatykkisuunnitelmat menivät nyt uusiksi, kun suuntaammekin vaalityön sijaan lääkäriin. Tällä hetkellä haaveilen päiväunista, jotka nukutaan hiljaisuudessa. Saapi nähdä toteutuuko arkinen haaveeni.

Pieni mies nauttii liukkaudesta ja äiti pelkää päänkolahdusta

Kirjoitin blogiini kerran, toisen, kolmannen ja neljännen. Tänä vuonna liukkaus ei ole samoin haitannut, kun toinen lapseni kulkee kontaten ja toinen rakastaa jääliukuja. Toisaalta, leikkipuistouiminen on ollut lähempänä tämän talvista ulkoilua.

Äitinä olen olen jatkuvasti huolissani siitä, koska koittaa hetki, kun kakspuoliveeni aloittaa pallon pelaamisen ja unohtaa liukkauden. Hups vaan ja jalat lähtee alta pään kolahtaessa jäätikköön tuloksena aivotärähdys..

En ymmärrä sitä, miksi leikkialueiden kunnossa pito on niin vaikeaa. Samantyylistä ongelmaa kun kuulee myös päiväkodeista. Lisäksi minua mietityttää se, kuinka koululaisille voidaan järjestää hyvillä mielin iltapäivätoimintaa leikki- ja asukaspuistossa ilman, että huolehdimme ihan oikeasti lasten turvallisesta iltapäivästä.

Aamut

Suhteeni aamuun on ristiriitainen. Joskus nautin aamuista heräten pirteänä ja silloin saan suunnattomasti aikaan. Joinakin aamuina taas kahvikin maistuu tervalta. Tänään oli sellainen aamu, vaikka pojat nukkuivat yön hyvin ja minäkään en herännyt yhtään kertaa. Ehkä juuri siksi olo olikin niin tokkurainen.

Aamumme alkavat pääsääntöisesti astianpesukoneen tyhjennyksellä, aamupalan laittamisella ja yleensä pikkumiehet ovat jo syöneet, kun itse istahdan juomaan kupposen kahvia ja lukemaan aamun Uutispäivä Demarin.

Toisinaan nautiskelen aamuista. Esimerkiksi silloin, kun pojat ovat isällään, herään ja keittelen rauhassa kahvit. Nautin rauhasta ja kuuntelen joko radiota tai musiikkia. Usein Jonen kanssa katamme pöytään runsaan aamiaisen.

Aikanaan, kun kuljin pyörällä töihin, aamut piristivät ja aamun maisemat herättivät positiivisen vireen päivään. Noh, kunhan pääsemme keskipäivään olo on pirteämpi ja pussit silmistä hävinneet.

Kuka Mirka? Mikä Ole hyvä? Mitkä vaalit?

Avoliitto EU:n ja maailmankin kanssa

Eurooppalaisen Suomen Nuoret oli yhteydessä korostaakseen myös EU-asioiden esilläpidon merkitystä ja niistä keskustelua eduskuntavaalien yhteydessä. Meiliä lueskellessani jäin miettimään suhdettamme Euroopan Unioniin. Eduskunnalla kun on suomalaisessa järjestelmässä tärkeä rooli näissäkin kysymyksissä ja melkoisen suuri osa lainsäädäntöämme liittyy EU-normeihin.

On syytä muistaa, miksi unionilla on paljon merkitystä meille suomalaisille. Tai kuten sen itse haluan sanoa, miksi ihmisen tulisi tulla aina ensin EU:ssa? EU on perustettu ylläpitämään rauhaa ja edistämään valtioiden välistä vuorovaikutusta Euroopassa. Lähtökohdista on menty eteenpäin ja unioni on kehittynyt myös hyvinvoinnin edistäjäksi. Onkin oleellista pitää kiinni siitä, että EU päätöksissä pidetään kiinni ihmisten hyvinvoinnista päätöksenteon lähtökohtana, eikä mennä talouden ehdoilla ja vain sitä edistäen.

Ikäluokalleni, ainakin Helsingissä, kansainvälisyys on osa arkea. Eurooppa ei ole kaukana jossakin, vaan lähellä. Useat kulttuurit sekoittuvat arjessamme ja lähes jokainen kykenee vastaamaan spontaanisti kysymykseen jos toiseenkin kansainvälisellä englannin kielellä - usea vieläpä muillakin kielillä. On siis ymmärrettävä, että globaali hyvinvointi, Euroopan Unioni ja Suomi kulkevat kaikki rinta rinnan kuin avoliitossa konsanaan.

Valitettavasti päätöksenteon pelisäännöt ja yhteisesti jaetut ihmisyydestä lähtevät tavoitteet ovat sen verran hakusessa, että avioliittoon ei ainakaan toistaiseksi olla valmiita - ei EU:n eikä maailman tasolla. Se ei kuitenkaan ole mikään syy purkaa avoliittoa, sillä suhteessa pystyy vaikuttamaan sen kehitykseen, toisin kuin ulkopuolella.

Erityisoppilaiden määrä laskuun innovatiivisuudella

PROperuskoulu 2007 Luokanopettalehden 1/2007 nettiliiteeseen pyydettiin kirjoituksia kansanedustaja ehdokkailta. Täältä löytyvät Sdp:n ehdokkaiden kirjoitukset. Omassa kirjoituksessani halusin kiinnittää huomion erityisoppilaiden määrän nousuun, kirjoitukseni alla -Ole hyvä.

Erityisoppilaiden määrä laskuun innovatiivisuudella

Erityisoppilaiden määrän arvioidaan nousevan lähivuosina jopa kymmeneen prosenttiin kaikista oppilaista. Etenkin kielellisten vaikeuksien ja tarkkaavaisuusongelmien määrä on kasvanut. Helsingissä ollaankin tilanteessa, jossa viimeistään nyt on pakko miettiä keinoja erityisoppilaiden määrän kasvun pysäyttämiseksi. Kasvun pysäyttämiseksi ja kääntämiseksi laskuun on käytettävä kaikki jo olemassa olevat resurssit. Lisäksi on kehitettävä uusia toimintatapoja, yksistään vanhoilla emme enää pärjää.

Koulujen luokkakokojen pienentäminen on hyvä keino ennalta ehkäistä ongelmien kasvua, mutta se ei yksin riitä. Tarvitaan myös eri hallintokunnat – ainakin sosiaali- ja opetusviraston- ylittävää yhteistyötä ja muita keinoja. Tässä asiassa ihmiset eivät saa jäädä byrokratian väliin ilman tarvitsemaansa apua, vaan organisaatioiden on vastattava ihmisten tarpeisiin moniammatillisella yhteistyöllä.

Yksi esimerkki tällaisesta yhteistyöstä on se, että kouluihin tarvitaan koulusosionomeja kuraattorien työpareiksi. Koulusosionomin työnkuva on jo olemassa Stadian Koulua elämää varten - hankkeen toimesta. Nyt se täytyy ottaa käyttöön. Koulusosionomit toimisivat kouluissa ongelmia ennakoiden, niihin varhaisessa vaiheessa puuttuen kouluissa, edistäen oppilaiden elämänhallintaa, koulun yhteisöllisyyttä sekä vanhempien osallisuutta koulunkäyntiin. Koulusosionomit toimisivat tietenkin moniammatillisessa yhteistyössä lasten arkeen kuuluvien ammattilaisten kanssa.

Uuden vuosituhannen haasteiden edessä tarvitsemme ennen kaikkea innovatiivisuutta. Keskustelu ei voi pyöriä pelkän euroköydenvedon ympärillä, vaan tarvitsemme konkreettisia keinoja ja sitoutumista niiden toteuttamiseen. Ihminen tulee nimittäin aina ensin.

Palloilua :)

Kuten monet jo tietävätkin, miellä pelataan palloa :)

Elävää kuvaa kuvauksista

Eli minut löytää jatkossa siis myös YouTubesta.

Neon prioriteetit

Ole hyvä.

Tuijotin ja tavailin hetken Idolsmainosta. Kunnes myönsin itselleni, että tottahan siinä lukee vaalisloganini: ”Ole hyvä.” Hetken hengitettyäni syvään, jutusta tuli hyvä läppä. Ehdimme ensin ja olemme ajanhermoilla. Toisaalta omanlaisia Idoleita löytyy tukiryhmästäni jo pauttiarallaa 100 kappaletta.

Idolsista huolimatta toistemme tunteminen on parasta turvallisuus politiikkaa ja välittäminen on KOVA juttu. Tästä syystä päätin vaalikampanjassani haastaa sinut ja ihmiset ympärilläsi olemaan hyviä itselleen ja läheisilleen. Ole hyvä.


P.S. Tartun kyllä tuohon tarjoukseen. Kävin Idols:in nettisivuilla ja jo nyt odottelen ohjelman alkua innolla. Idolskoukku saa napata saaliikseen taas kerran minut.

Rauhoitun Joulun viettoon ja haluan toivottaa sinullekin...

Vuotoksen altaasta, vesivoimasta ja turpeen käytöstä energialähteenä

Kun vaalit lähestyvät, sähköpostiin tulee monenlaisia kyselyitä kaikesta maan ja taivaan välillä. Yritän vastailla näihin kysymyksiin myös blogissani, jotta te lukijat tiedätte kantani asiasta jos toisestakin. Nyt minulta kysyttiin meilitse mielipidettäni Vuotoksen altaan rakentamisesta ja turpeen käytöstä energialähteenä. Elikäs seuraavassa tulee ajatuksiani aiheesta. :)

Vuotoksesta - tai siitä, ettei sitä rakenneta - on olemassa selkeä oikeudenpäätös ja tätä päätöstä on noudatettava. Vesivoiman lisärakentaminen sinällään olisi suotavaa, kunhan se toteutetaan ympäristöä kunnioittaen. Ongelma tässä Suomessa on tietty se, että meillä ei ole järkeviä rakentamispaikkoja juurikaan (ollenkaan?) jäljellä. Jos vesivoiman lisärakentaminen tarkoittaa vielä vapaiden jokialueiden patoamista tai valtavien vesialtaiden rakentamista, niin pitää tarkkaan miettiä ovatko siitä saatavat puhtaan energian hyödyt suhteessa aiheutettuihin tuhoihin.

Turpeeseen energialähteenä suhtaudun varovaisen myönteisesti. Laskelmat ovat tällä hetkellä käsittääkseni sen suuntaiset, että ainakin näyttäisi siltä, että turvetta käytetään vähemmän, kuin sitä soissa kasvaa. Tämä vaikuttaa siihen, että vaikka turpeen kasvuaika on hyvin hidas, voisi turvetta Suomen osalta pitää uudistuvana energialähteenä. Kaikkia turvesoita ei kuitenkaan voi, eikä pidä, alistaa turve "tuotannolle". Toisaalta turve on huono energialähde, sen polttaminen energiaksi ei ole kovin kannattavaa. Eikä se päästöjensä osalta ole ihan puhtaimmasta päästä. Tosin nykyaikaiset leijupetikattilat ovat siitä hyviä, että ne mahdollistavat muun muassa hakkeen polttamisen samassa kattilassa turpeen kanssa. Ja lopuksi vielä se, että turve on kotimainen energialähde. Sen kohdalla raaka-ainetta ei tarvitse kuljetella mistään pitkältä, eikä kuljetuksista synny näin yhtä paljon päästöjä kuin useimmissa muissa tapauksissa. Turpeen tuottamisen ja kuluttamisen kaikki työllisyyshyödytkin jäävät kotimaahan.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että energia haasteet vaativat hihojen käärimistä ja avarakatseista ratkaisujen etsintää, minkä avulla toivon mukaan löydämme tulevaisuudessa uusia innovatiivisia ja ympäristöä pitkälläkin aikavälillä kunnioittavia energiaratkaisuja.

Sdp:n eduskuntavaaliehdokkaat on asetettu

SDP:n eduskuntavaaliehdokkaat on nyt kaikki asetettu. Ehdokkaita on 230, josta naisia 114. Ehdokaslista koko maan ehdokkaista on nähtävissä puolueen kotisivuilla. Niin ja minähän kuulun tuohon joukkoon. Vaaliajatukseni löytyvät parhaiten kotisivuiltani.

Oksennustautia meilläpäin.

Tämä viikko hujahtanee hurjalla vauhdilla. Kun taas kerran kuvittelin, että joulujutut on hanskassa. Huomasin hanskojen hävinneen…

Elikäs meille iski vatsatauti. Ensin ohjelmistossa oli poikien laattojen siivoamista ja kun pojat saatiin kuntoon, tuli aikuisten vuoro. Onneksi Petteri oli niin ihana, että haki pojat luokseen yökylään, jotta täällä saatiin sairastaa rauhassa.

Vielä olo tökkii, mutta eiköhän nyt jo olla voiton puolella ja toivon mukaan jouluna terveenä.

Sukupolvisopimus?!

Eksyin lueskelemaan SAK:n nettisivuja ja silmiini osui Lauri Ihalaisen ajatukset 13.12.2006. Kuten niin usein taas kerran Ihalaisen ajatukset kuulostavat järkeviltä ja siten myös kannatettavilta. Hänen mukaansa useamman vaalikauden ylittävällä sukupolvisopimuksella voitaisiin turvata sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen ja hyvinvointipalveluiden rahoitus. Sukupolvisopimus tarkoittaisi Lauri Ihalaisen mukaan, että kaikkien yhteiskunnan toimijoiden, myös poliittisten päättäjien, pitäisi sitoutua henkisesti yhteisiin tavoitteisiin.

Ihalainen sanoo: ”Sukupolvisopimuksen avulla voimme estää sen, että nuorten ja aikaisempaa pienempien ikäluokkien taloudellinen taakka ei kasva kohtuuttoman suureksi.” Ihalaisen hahmotteleman sukupolvisopimuksen keskeisiä elementtejä ovat nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen mm. takaamalla opiskelu- ja koulutuspaikka kaikille alle 25-vuotiaille, sekä yli 70 prosentin työllisyysasteen varmistaminen. Korkea työllisyysaste on edellytys hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelujen ja eläkkeiden riittävälle rahoitukselle.

Sukupolvisopimuksesta hyötyisivät siis kaikki suomalaiset. Kuitenkin epäilen sitoutumisen onnistumista, jos kyseessä on vain henkinen sitoutuminen. Tosin kaikkien tavoitteena on kyetä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin, joten yritys on ehdottoman kannatettava. Yrittänyttähän ei laiteta.

Salibandy fiiliksiä Suomen Cupista

Marianne elikäs mulle Jatta ehtikin jo kirjoitella meidän eilisestä reissusta Salibandyn naisten Suomen Cupin finaalista. Entisenä ERÄ:n pelaajana kannatin totisestikin Erää voittoon ja ilokseni voitto tuli.

Lue matsista tarkemmin.

Valitettavasti miesten finaaliin emme ehtineet, kun äitiyden tuomat iltapalavelvollisuudet oli hoidettava ensin. Takaisin matsiin. Minun mieleeni pompsahteli monia Salibandy tunteita, joita lisäsi muutama kentällä pelannut vanha pelikaverini. Näinköhän nuo enää muistavat??! Tyypillistä minun penkkiurheilulle – ainakin jalkapallossa ja Salibandyssä, on se, että sisälläni herää lähes pakottava tarve päästä kentälle. Muutaman hetken pohdinnan jälkeen mieleeni palaa muistikuva särkevistä polvista ja järki vie voiton tunteesta. Pakko jättää pelaaminen etenkin Salibandy niille, joiden polvet kestävät.

WC – leikkejä lapsiperheen arjesta

Pienimmällä ukkelillani on wc-vaihe päällä. Aina kun vessan ovi on raollaan, herra vipeltää täyttä vimmaa vessaan. Välillä pikkumies on löytynyt kyynärpäitä myöden pönttöä tonkimasta ja joskus wc:ssä on leikkinyt jopa molemmat kaksi herraa - tietenkin minun meikeilläni.. Välillä on pesukoneen vuoro ja ohjelmassa on sen täyttö, mitä kummallisimmilla esineillä. Eilen vuorossa oli kännykkäni pesu tai ainakin haluan uskoa, etten olisi itse puhelinta pesuun laittanut…

Joka tapauksessa kone pyöräytettiin päälle ja vuorossa oli uuden puhelimen hankinta. Alkushokin jälkeen oivalsin, nyt voin hyvällä omalla tunnolla käydä ostamassa itselleni uuden puhelimen. Tuumasta toimeen ja nyt ihailen uutta puhelintani, joka on yhtä aikaa aarteeni, leluni ja yhteydenpitovälineeni. "Onni potkaisi minua onnettomuudessa" ja nyt pidän puhelimeni kaukana pikkuherroista – tai ainakin yritän.

Multimediamaailma avautunee minulle nyt uudesta näkövinkkelistä, kun opin käyttämään tuota uutta kapulaani. Jännää.

Sukupolvien yhteistyöllä rakennamme entistä ehomman Suomen

Tässä puheeni, jonka pidin eilen Puistolan sos.dem. työväenyhdistyksen kokouksessa Tuulen tuvalla -Ole hyvä.

Hyvät toverit,

Nuorten osallistuminen politiikkaan on ollut jo jonkin aikaa suuri haaste. Nuoret kokevat, ettei politiikassa käsitellä heitä koskevia asioita ja ajoittain kyseenalaistavat poliittisten päätösten vaikuttavuuden jättäen äänestämättä. Vaikuttaminen ja äänestäminen ovat monille vain velvollisuus, joka pitäisi toteuttaa vaalista toiseen. Moni nukkuukin krapulaansa vaalisunnuntaina ja vain harva on perehtynyt niin tarkoin vaaliasioihin, että tietäisi, miten ja missä ennakkoon voi äänestää. Mietitäänhän mitä asialle voisi tehdä?

Avainasemassa on tieto siitä, miksi demokratia on loistava juttu. Se perustuu joukkovoimaan jossa jokaisen on itse tehtävä päätös –äänestettävä- ja loppujen lopuksi enemmistön mukaan mennään. Välillä oma päätös on enemmistön päätös ja välillä ei, - aivan kuin muutenkin elämässä joskus voitetaan ja joskus hävitään. Kuitenkin jokaisella on mahdollisuus olla vaikuttamassa ja aidon pohdinnan sekä keskustelun jälkeen joukkovoima reagoi parhaaksi näkemällä tavalla. Demokratian merkitystä ei voi liikaa ylistää.

Vaikuttaminen tapahtuu useilla leveleillä (tasoilla). On muun muassa eduskunta, kunnanvaltuustot ja lähidemokratiaa edustavat järjestöt. Monen nuoren on vaikea hahmottaa, mitä tapahtuu missäkin. Kouluissa tarvitaan satsausta yhteiskuntaopin opetukseen. Yhteiskuntamme organisaatiot, vaikuttamiskyky ja siten myös halu olla mukana, lisääntyy varmasti, jos ja kun ihmiset ymmärtävät, miksi mukana täytyy olla ja millaisista asioista politiikassa päätetään. Politiikka koskee meitä kaikkia, se ei ole uskon asia, vaan fakta. Naapurin hyvinvointi vaikuttaa meihin tässäkin yhteiskunnassa, kuten hänen pahoinvointinsakin.

Vaikuttamistunnelin päässä on valoa. Nuoret toimivat usein kansalaisjärjestöissä ja viimeisimpien poliittisten nuorisoliikkeiden järjestäytymisselvitysten mukaan poliittisenkin järjestäytymisen määrä on kääntynyt nousuun. Joka tapauksessa tarvitsemme keskustelua ja toimintaa muun muassa opintotuen kehittämisestä inhimillisemmäksi ja opiskeluun kannustavammaksi. Kuitenkin tulevaisuudessa uusi yhteisöllisyys, Yhdessä sukupolvien yhteistyöllä on välttämätöntä. Politiikassa tarvitsemmekin empatiaa ja tämän vuosituhannen osaamista ymmärtäen, että esimerkiksi eläke uudistus tulee vaikuttamaan minunkin arkielämääni. Näin yhteistyöllä voimme rakentaa paremman ja entistä ehomman Suomen.

Rakkautta, aikaa ja rohkeutta puhua vaikeistakin asioista

Kahvia siemaillessa jumituin taas kerran lukemaan Joonas Lepistön kolumnia Uutispäivä. Demarista. Joonas on julkaissut tänä vuonna joululevyn ja Joonaksen tuntien, teidän ettei levy jätä ketään kylmäksi.

Joonaksen kirjoituksen mukaan levy käsittelee vaikeita asioita: ”Levy kertoo vastuuntunnottomuudesta ja sen pakoilusta, se kertoo alkoholismista ja päänsekoittamista, siitä, että jouluaattona Suomessa lyödään eniten. Perheväkivalta on asia, josta ei liikaa puhuta, eikä tiedetä, eikä haluta tietää. Ikävimmät asiat on helppo lakaista maton alle, olla hissukseen ja toivoa parempaa, kunnes taas se Marjatta tulee silmä mustana töihin ja sanoo kaatuneensa rapussa.”

Politiikka on tieteen, taiteen, luovuuden yhdistämistä ja todellakin Joonas osaa lajin. Demarin kirjoituksella Joonas sai ainakin yhden ostajan levylleen. Kirjoituksen ehkä osuvin heitto oli mielestäni ”Rakkaus on yhteiskunnan paras tukimuoto, sossusta sitä ei saa” ja näinhän se on.

Tsemppiä Joonakselle!

Heinäluoma: Globalisaatioon tuli huojuvia vastauksia

Suomi on pärjännyt hyvin kansainvälisissä vertailuissa. Kuitenkin tulevaisuus tuo uusia haasteita. Kansainvälisemmässä Suomessa on muistettava tavalliset ihmiset ja turvattava näille tavallisille ihmisille mahdollisimman hyvä, tasapainoinen ja turvallinen arki niin vapaa-aikana kuin töissäkin.

Heinäluoma kaipaakin nyt keskustelua siitä, miten muutoksen keskelle saataisiin lisää turvallisuutta. Suosittelen lukasemaan läpi puoluejohtajamme kannanoton.

Helsingin ruokapalvelujen tuotannon eriyttämisestä tilaajapuolesta

Olen menossa tänään sos.dem. kaupunginhallitusryhmään keskustelemaan sosiaaliviraston ruokapalvelujen tuotannon eriyttämisestä. Asialla on juuret jo kaukana ja tietenkin vanhoja päätöksiä on kunnioitettava. Perusperiaate on toimiva ja järkevä. Erialojen osaaminen keskitetään kaupungin eri virastoihin. Sosiaalialan osaaminen sosiaalivirastoon, opetusalan opetusvirastoon ja samoin myös ns. tukipalveluiden eli catering, siivous, kiinteistöhuolto ja turvapalvelut Palmiaan. Ja pohjalla on kaupunginhallituksen asettaman organisaatiokomitean esitys 15.12.2003 siitä, että eri virastossa hoidettavien tukipalvelujen organisatorinen asema arvioidaan tulevaisuudessa.

Sosiaalivirastolle kysymys on erityisen haasteellinen ja problemaattinen. 25.5.2005 Kaupunginvaltuusto päätti kehottaa sosiaalilautakuntaa kiirehtimään ruokapalvelutuotannon ja tilaajaorganisaation eriyttämistä, jotta tämän alan osaaminen saadaan keskitettyä yhteen virastoon. Sosiaaliviraston sisällä kysymys on monimutkaisempi, koska on olemassa laitoksia, joissa toteutetaan yhteisöhoidon kaltaisia hoivamuotoja ja joissa ei voida erottaa tukipalveluita kuntouttavasta tai kasvattavasta työstä.

Kaupungin hallituksen onkin mielestäni järkevää suhtautua tarkkaan paneutuen ruokapalveluiden tuotannon eriyttämiseen sosiaalivirastossa. Jos ja kun on niitä palveluita, joissa tällaista sosiaalista näkökulmaa ei ole, on siirto Palmiaan perusteltua. En epäile hetkeäkään, Palmia kykyä hoitaa tehtäviä niin henkilöstön kuin laadun näkökulmasta. Kaikki kritiikki, jota sosiaaliviraston lausunnossa on Palmiaa kykyyn vastata ruokahuollon tuottamishaasteeseen, otetaan huomioon jatkossa Palmian toimintaa kehitettäessä. Palmia pystyy tuottamaan ruoan, siinä missä muutkin keittiöt. Nyt suunnitellut aikataulut eivät ole Palmian näkökulmasta liian kireitä.

Ruokapalveluiden eriyttämisessä järkevin tapa edetä on luottaa Palmian osaamsieen, kaupungin päättäjien lukea huolella sosiaaliviraston lausunto, teettää lisäselvitykset ja arvioida tarkoin ensin sosiaalilautakunnassa ja sitten muualla, missä menee raja, jolloin on kyseessä tukipalvelu ja koska ruoka tai siivouspalvelulla on terapeuttisempi, kasvettavampi ja kouluttavampi rooli kuten esimerkiksi Toivolan oppilaskodissa.

Joulupukki ja -kortteja

Aktiivinen ja luova tukiryhmäni on kehitellyt idean jos toisenkin. Joulupukkipalvelun lisäksi myynnissä on itsetehtyjä, Salme Koskelan tyylikkäitä joulukortteja. Lisätietoja joulukorteista saa tietenkin minulta ja löytyy myös tukiryhmäni ylläpitämästä vaaliviestistä. No hauskaa, ettei töitä paiskita ryppyotsaisina. :)

Siltoja kuilujen yli ja hyvinvointia Suomelle

Tulevaisuudessa Suomen ehkä suurimpia haasteita on hyvinvoinnin turvaaminen. Kun ikärakenteemme muuttuu, on kotimaammekin muututtava ja vastattava tulevaisuuden tarpeeseen. Moni asia on rakennettu aikana, jolloin ikärakenne ja arjen haasteet olivat erilaisia kuin nykyään. Nyt on aika, jolloin tarvitaan taas uutta 2000 luvun osaamista ja samalla empatiaa, jotta Suomessa voivat hyvin erilaiset ihmiset ikään, ulkonäköön tai vaikkapa sukupuoleen katsomatta.

Tarvitsemme uudenlaisia tapoja organisoida palvelut, turvata niin kuntien kuin valtiontalous. Kuitenkin meidän on muistettava, että rakenteet ja raha ovat ihmisen palvelijoita – ei päinvastoin. Tulevaisuudessa onkin laskeuduttava ihmisten tasolle ja kysyttävä, mitä tavalliset ihmiset tarvitsevat. Väitänpä, että moni tarvitsee ystävää, huolenpitoa, turvaa, luottamusta yhteiskuntaan ja ennen kaikkea turvaverkkoa, silloin kun elämä yllättää ikävästi.

Kuten niin usein jauhan, kun ihminen tulee AINA ensin, on kyseessä pitkällä aikavälillä kokonaistaloudellisesti tuottavin investointi.

Nettisivuni uudistuivat -Ihminen tulee AINA ensin.

Käykäähän katsomassa uudet nettisivuni osoitteesta www.mirkaoksa.net ja MEGA ISO KIITOS taas kerran yhteistyöstä Mirvalle.

ICE-koodi käyttöösi -Ole hyvä.

Sain sähköpostiini kehotuksen hyödyntää ICE-koodia yhdeltä Englannissa työskentelevältä sairaanhoitaja ystävältäni ja näin aijon myös tehdä. Kun pengoin lisää tietoa koodista, eksyin tiedelehden sivuille. Hesari oli kirjoittanut aiheesta jokunen päivä sitten ja nyt meilitse suositeltiin ICE-koodin lanseeramista. Mikä kuulostaa hyvältä idealta.

Meilissä luki:

"Uutinen jonkunen päivä sitten ICE-koodin puolesta Helsingin Sanomissa: Pelastus- ja sairaanhoitohenkilöstö joutuu usein käyttämään aikaa loukkaantuneen/sairastuneen lähiomaisten yhteystietojen etsimiseen. Monesti omaisiin olisi saatava yhteys kiireellisesti. Joskus nopea yhteyden saaminen voi jopa pelastaa potilaan hengen, koska omaiselta saatetaan saada esim. tärkeää tietoa potilaan lääkityksistä ja yleissairauksista.

Suomen pelastus- ja hoitohenkilöstö toivookin, että myös Suomessa omaksuttaisiin yleiseen käyttöön kansainvälinen "ICE-koodi". ICE tulee sanoista In Case of Emergency eli suomeksi hätätilanteessa.

Ideana on, että ihmiset lisäisivät matkapuhelimensa puhelinluetteloon kirjaimet ICE sen henkilön nimen ETEEN, johon toivotaan otettavan yhteyttä hätätilanteessa. Näin pelastus-/sairaanhoitohenkilöstö löytäätarvittaessa nopeasti puhelinnumeron luettelon kohdasta I ilman, ettäheidän tarvitsee selata läpi koko luetteloa.Voi olla hyvä, että ICE-koodin laittaa kahden tai useammankin ihmisennimen eteen. Ainoana ICE-yhteyshenkilönä ei kannata pitää esim omaapuolisoa, jonka kanssa liikkuu usein yhdessä. Toisena yhteyshenkilönälienee viisasta olla henkilö, jonka kanssa et aivan päivittäin kulje vaikkapa samalla autolla.

Toivon, että pelastuslaitos järjestää näkyvän kampanjan ICE-koodinlanseeraamiseksi, mutta sitä ennen levitättehän tätä viestiä ystävillenne ja tutuillenne!!

esim. ICE 1 Äiti 040-123 4567"

Kuulostaa järkevältä ja käyttöön otettavalta idealta -suosittelen.

Elämässä onnistaa, kun vaan jaksaa ponnistaa

Moni on ihmetellyt, ettei blogissani ole mainintaa miesasioista. Niistä kun saisi herkullista luettavaa. No nyt on. Tykkään pelata avoimin kortein ja kerronkin, että seurustelen ja elämässäni on uusi, ihana mies: Jouni - ja Petterin kanssa menee hyvin.

Petterin kanssa hopeat menivät jakoon loppukesästä ja sen jälkeen välillemme on muodostunut ystävyys. Nyt jos koskaan elämme yhdessä Petterin kanssa jutellen, vitsaillen, suunnitellen tulevia ja ennen kaikkea toimien poikien edun mukaan niin hyvin kuin osaamme.

Vaikeita aikoja seuraa aina jossakin vaiheessa helpommat ajat. Kun sukset menevät pahasti ristiin, jossakin vaiheessa koittaa päivä, jolloin ne on aseteltava rinnakkain ja laskettava rohkeasti, luottavaisena kuin Jänö Jussi konsanaan isostakin hyppyristä taivaisiin…

Yhdessä saadaan enemmän aikaan. :)

Vaalityön tohinaa

Kävelin yhden aikaan lauantai-iltana/yönä vesisateessa bussipysäkille, hymyillen. Meillä oli hyvä meno tukiryhmäni kokouksessa. Naurua, hymyä, hulluttelua ja huumoria, unohtamatta tietenkään asiaa, jonka vuoksi olimme kokoontuneet yhteen. Teimme rintanappeja, ideoimme, ihastelimme ja tutustuimme välittömän tunnelman vallitessa toisiimme.

Tohinan lomassa paikalle pyllähti, jostakin savupiipun uumenista, ihka oikea joulupukki, joka muisti kaikkia paikallaolijoita. Pukki lupautui mukaan tukiryhmään ja sehän kaiketi tarkoittaa myös, että apunamme on nuo vikkelät ja näppärät tontutkin…

Iso hali kaikille mukana olleille ja kiitos viimeisestä

Pikkujoulutukiryhmäni kokous huomenna -Tervetuloa!

Huomenna on luvassa yllätyksiä ja hyvää meininkiä kun tukiryhmäni kokoontuu klo 18 Helsingin yhteisjärjestön JHL:n tiloissa (Kolmas linja 4). Näemme kampanjani uuden visuaalisen linjan paljastuksen, kuulemme lisää tärkeistäteemoista, paiskimme hieman vaalitöitä ja koemme kaikki pienoisenyllätyksen...

Tarjolla on pientä purtavaa ja glögiä kurkunkostikkeeksi. Tervetuloa siis paikanpäälle!


*******************************
Vaikka et pääsisikään huomenna kokoukseen. Tule ihmeessä mukaan.
Tukiryhmässä teemme työtä saadaksemme eduskuntaan tämän vuosituhannen osaamista ja empatiaa. Ota rohkeasti yhteyttä.
********************************

Sairauden vallassa - Yritystä rentoutua

Yritän sulkea korvani pikkumiesten raivolta. Onnistumiseni saattaa tällä kertaa olla epätodennäköinen, mutta yritän koko sydämestäni pysyä tyynenä. Samaan aikaan tunnen verenpaineeni nousevan.. ”Tässä tilanteessa aika vie voiton!”, yritän lohduttaa itseäni.

Äh… Olemme viettäneet kohta kolme viikkoa pääsääntöisesti kotona, ilman kunnon ulkoilua ja vuorotellen aina joku sairastaen. Eipä ihme, että veetutus käyrä nousee todenteolla itse kullakin. Kysynpähän vaan, mikseivät lapset voi sairastaa samaan aikaan?

Yövalvonta, jota olemme harrastaneet sairastamisen rinnalla, on kotona kökkimisen lisäksi ehkä tehokkaimpia keinoja saada kaikki toisten kurkkuihin kiinni. No yritän taas ajatella jotakin ihanaa etelän lomakohdetta… tai oikeammin mahdollisuutta kohta käpertyä peiton alle ja vetää oikein kunnolla Z:taa.

Kauhua ja köhinää –kakspuoliveellä virus

Kummallista kuivaa yskää, köhinää ja rohinaa kuului jostakin. Unenpöpperössä suuntasin pikkuruisimman miehen huoneeseen, kun herralla oli ollut flunssaa. Ajattelin, että voiko se olla pahentunut noin. No, lapsi nukkui kuin enkeli, joten kömmin takaisin omaan huoneeseen.Hetken kuluttua kuului samat äänet ja itkua. Ei, pakko kuulua kakspuolveen huoneesta. Siellähän pikku herra haukkoi henkeä, köhisi, rohisi ja itki hysteerisena. Minut valtasi kauhu, mutta onnistuin pysymään tyynen rauhallisena. Soitin ensin Petterille, yhdelle sairaanhoitajaystävälleni ja sitten terveysneuvontaan.

Ohje oli: mene ulos – ulkoilma helpottaa ja jos ei, niin viidentoista minuutin kuluttua suuntaa kohti lasten ja nuorten sairaalaa. Kyseessä on kaiketi virus. Suuntasin pihalle ja Petteri saapui paikalle. Jonkun aikaa seisottuamme hengitys helpottui ja kävimme kaikki nukkumaan tai pikemminkin yrittämään nukkumista.

Aikuiset valvoivat yön ja poika kuorsasi kuin isompikin mies. Aamulla lapsi oli kipeän oloinen ja hengitys rohisi, mutta ei enää vaikeuttanut hengittämistä. Eipä auttanut muu kuin hengittää höyryä ja soittaa aika lääkärille. Äitinä viime yö oli yksi kammottavimpia kokemuksiani ja toivon, ettei vastaavaa hengen haukontaa tarvitse enää koskaan kuulla.

Eduskuntavaalikuvauksen saldoa

Nyt on viirukseni selätetty ja sain koosteen kuvaus-sessiostamme. Se oli onnistunut ja nyt haluan ilolla esitellä kuvaus-session tuloksia...

Tässä kuvia -Ole hyvä!

Käsi sydämellä. :)

Hauskuutta ja naurua riitti. Tässä Mirva tsemppasi ja kehotti minua: "Ajattele jotain pervoa." Niin ja ilmeet on sen mukaiset... ;) No kiitoksia loistavasta yhteistyöstä koko poppoolle, joka osallistui kuvauksen toteutukseen. Hymyillään, kun tavataan

Virus iskee?

Tietokoneeseen on iskenyt joku salakavala virus, virussuojauksesta huolimatta.

Blogi päivittynee vähän satunnaisesti tai ei ollenkaan lähiaikoina. Mikä tuo aika on selviää, kunhan viruksen kimppuun päästään tosissaan.

Profiilin päivitystä...

Uusi profiilikuvani, olkaa hyvät :)

Lähiömammat kaunistautuivat

Moni on ihmetellyt uutta hiuslookkia. Samaa ovat saaneet kuulla muutama ystäväni tästä Tapulista. Syy muodon muutokseen on Jade-lehden muuttumislauantai, johon osallistuimme viime lauantaina. Tunnelma oli hilpeä, jännittynyt sekä rentouttava ja paikkana oli Salon Titti Haapala. Starttina skumppaa lasilliset ja ei muuta kuin toimimaan.

Hiukset värjättiin ja leikattiin, kasvomme puhdistettiin ja meikattiin. Loistavia vinkkejä saimme niin kampaajilta kuin kosmetologiltakin. Oma meikkaaminen uudistui hiukkasen uusien oppien myötä, mikä kyllä oli paikallaan. Lisäksi kokeilimme erilaisia silmälaseja ja nautimme kevyttä salaatti välipalaa ja loppujen lopuksi kuinkas muutenkaan kuin suuntasimme Helsingin yöhön – Tornin kautta Satumaahan.

Mukavaa oli ja tempauksesta sai kyllä energiaa koko viikoksi. Todellakin hauskuutta huippuseurassa miettien –Kiitos koko seurueellemme ja muutamalle muullekin.

Koulua elämää varten –projektin loppuseminaarissa

”Obladii, obladaa” kajahti eilen Stadian esiintymislavalta, kun myllypurolaiset lapset avasivat Koulua elämää varten –projektin loppuseminaarin. Seminaarin tunnelma oli haikea ja ajoittain jopa epätoivoinen. Miksi hyvälle hankkeelle ei löydy jatkorahoitusta? Paljon hyvää oli saatu aikaan ja projektin vaikuttavuuskin oli positiivinen kouluelämän arjen ihmisistä ja lasten vanhemmista. Kuitenkin kaupungin kukkaron nyörit ovat kiinni.

Myllypuron yläasteen rehtori, Anneli Luotonen puhui huolestuneena, suoraan ja asiantuntevasti koulusosionomien toimeenkuvan olemassaolosta ja tarpeesta. Koulusosionomit, Meeri Kuikka. Sanna Nurmi ja Katri Einiö valaisivat mitä käytännön työ piti sisällään ja kuinka arjessa ongelmia voidaan ennakoida. Esimerkiksi draaman ja erilaisien ryhmien keinoin positiivisessa hengessä. Suurin harmi onkin se, että nämä kouluarjen ammattilaiset, sosionomit, jotka ovat työskennelleet kouluissa, pakkaavat kimpsunsa ja kampsunsa kouluilta vuodenvaihteessa sekä vievät mukanaan nyt oppimansa osaamisen.

Lisäksi minua mietitytti yleensä projektitoiminta. Tämä projekti on startattu jo vuosia sitten, rahoitusta on etsitty ja eteenpäin on menty. Kuitenkaan miettimättä mahdollista projektin vakinaistamista, jos toimivia käytäntöjä löytyy – kuten nyt kävi. On ihan turhaa kehitellä projekteja projektien vuoksi. Niillä pitää olla selkeät tavoitteet, päämäärä sekä arjen tarve. Tässä projektissa tarvetta kuvaa se, että erityislasten määrä nousee koko ajan ja ilman toimenpiteitä nousu ei näytä ottavan loppuakseen. Tavoitteet ja päämäärä olivat enemmän kuin haastava, mutta niitä kohden mentiin pienin ja vakain askelin. Nyt askelien tahti hidastuu.

Projektista on kyllä joka tapauksessa hyötyä, mutta investointi siihen, että tuloksista saataisiin maksimaalinen hyöty iriti, maksaisi itsensä monin verroin takaisin oppimisen, koululaisten hyvinvoinnin ja vanhemmuuden tukemisen näkökulmasta.

Yritetään saadaan koulusosionomit peruskouluihin. Ja kun niin käy, voisi saman toiminnan tarvetta olla myös toisen asteen oppilaitoksissa.

Pyydettiin kävelylle

Kaverini soitteli eilen ja pyysi illalla kävelylle. Ajatus kuulosti hyvältä, mutta olin jo sopinut meneväni MLL Puistolan syyskokoukseen. Koska kaverinikin on alueella asuva vanhempi ja vielä yhdistyksen jäsen, ehdotin että josko kävelisimme yhdessä sinne kokoukseen. Hänhän suostui ja näin teimme.

Tunnelma kokouksessa oli sama kuin MLL Puistolan jutuissa aina: välitön, hauska, sympaattinen. Näistä kokouksista ja jutuista saa aina itselleen voimaa ja energiaa muihin haasteisiin. Tämä on porukka, jonka seurassa on helppo viihtyä - ja joka saa myös paljon hyvää, toimintaa lapsille ja lapsiperheille, aikaan. Suosittelen lämpimästi kaikille vanhemmille tätä toimintaa, se on antoisaa ja mukavaa.

Niin, ja kanssani paikalle kävellyt kaverinikin valittiin yhdistyksen hallitukseen myös. Ei ollut turha kävely tämä.

Kiire muuttui löhöilyksi ja bloggaamiseksi

Elämä on täynnä yllätyksiä. Kun juuri kirjoitin, että huh huh mikä hulina, niin nyt tilanne on jo toisenlainen. Toinen pikkumiehemme on vielä siinä määrin vesirokossa, etten raaski jättää lasta muiden hoidettavaksi, joten tulikin kotipäivä. Muutenkin tuo rokko homma ihmetyttää, kun kuvittelimme , että pojat sairastivat sen jo viime keväänä, mutta silloin oli joko joku muu rokko tai niin lievä vesirokko, että se otti ja uusi…

Lueskelin Oskun Pajamäen kolumnia uutispäivä demarista. Kirjoituksessa oli loistavia avauksia perheiden arjesta ja konkreettisia esityksiä siitä, kuinka perheiden arkea voisi helpottaa–suosittelen pureskelemaan ja pohtimaan esityksiä lämpimästi. Ja kuten Osku kirjoitti: Moderni perhepolitiikka olisi yhdistettävä sukupolvien väliseen kanssakäymiseen. Ymmärrettävä, että perhepolitiikka on osa elinkaari- ja eläkepolitiikkaa. Ne ovat toisistaan riippuvaisia”

Huh hah hei ja viikon viuhahdus

Kuten niin usein, tällä(kin) viikolla on menoa ja meininkiä. Maanantaina olimme Jonen kanssa Tallinnassa ja illalla ajatukseni olivat Helsingin demareiden piirikokouksessa. Tämän päivän olen säätänyt kaiken maailman vaalijuttuja, ja olihan ohjelmistossa yhden huoneen siistimistä remontinjäljiltä, sekä kaikenlaista peruskotihommasettiä.

Pojat kotiutuivat isiltään tänään ja mulla on illalla piirihallituksen kokous sosiaali- ja terveysministeriössä, sekä Puistolan MLL:n syyskokous. Torstaina menen Stadiaan, Koulua Elämää Varten - hankkeen loppuseminaariin, ja perjantai pyhitän perheelle. En kyllä jaksa olla ihmettelemättä sitä, kuinka aina kaikki kasaantuu samalle viikolle? Miten ihmeessä aina käypi niin?
Kun tästä viikosta selviän, tiedän, että seuraava on väkisinkin helpompi.

Äidin ISOT pienet pojat

Poikani laittavat minut uudella tavoin miettimään, mikä on herrojen etu. Olen ajatellut, että omasta puolestani voin hoitaa lapsia kotona niin kauan kuin mahdollista. Tiedän kuitenkin, että jossakin vaiheessa poikanikin kasvavat ja haluavat elämään muutakin sisältöä kuin oman äidin kanssa hömpöttelyn. Pakko myöntää, että kakspuolvee on jo jonkin aikaa oireillut siihen suuntaan...

Aika kotona on ollut minulle ainutlaatuista ja tiedän, että tämä ajanjakson päätös häämöttää jo edessä. Työt kutsuvat joko eduskunnassa tai sitten jossakin muualla, mutta joskus ensi vuonna töitä on haettava. Sydämeni vain meinaa murtua, kun ajattelen, että vauvani kävelevät ja puhuvat, pienempikin jo jotakin.

Pienempi ukkeli turvautuu aina kakspuolveehen, joka kaipaisi ajoittain rauhaa pieneltä tuholaiselta. Olen pohtinut sitä, kuinka tehdään pehmeä lasku päivähoidon arkeen ja kuinka lapseni saavat mahdollisimman positiivisen ensiaskeleen päiväkodin arjen vaatimalle itsenäistymiselle. Kakspuolveelläni on tapana hinkua aina päiväkotien pihalle, kun siellä vaan on lapsia. Samoin kavereista puhutaan ja niitä selvästi kaipaillaan.

Moni äiti on kehottanut minua laittamaan kohta kolmeveeni päiväkotiin ja nyt ensimmäistä kertaa se kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta kaikille. Kohtakolmevee lapsukaiseni saa touhuta kivoja juttuja osan päivää ja opetella sosiaalisia taitoja, kun samaan aikaan minä voin ja ehdin touhuta pienemmän kanssa kaikenmaailman yksinkertaisia juttuja. Ehkäpä päivähoitoon meneminen onnistuu toisenkin kohdalla luonnollisemmin, kun rakennuksesta ja toiminnasta tulee pikkuhiljaa tuttu paikka. Mene ja tiedä. Fakta on, että työt kutsuu ja mietintä jatkuu…

Havastokurmuutusta

Tapio Havasto, ystävien ja tuttavien suussa Tapsa, teki ansiokkaan esityksen Helsingin vuoden 2007 talousarvioesitykseen, josta Huhtanen kirjoitti kaupungin valot blogissaan. Tapsa esitti, että kohtaa 1 14 03 täydennetään kahdenkymmenenmiljoonan euron summalla, joka suunnataan Helsingin kaupungin henkilökunnan palkkojen korottamiseen. Esityksen mukaan sama summa tulee lisätä myös myöhempien vuosien taloussuunnitelmiin. Tämä ei käynyt päinsä valtuustolle, vaikka kyseessä olisi ollut merkittävä satsaus tulevaisuuteen.

Kaupunginhallituksen jäsen, Jouko Malinen, kirjoitti eilen HS:n blogissa , että kyseessä on sosialidemokraattien pääneuvottelutavoite. Tätä ei voi kuin kummeksua, kaupunginhallitus ja valtuustoryhmän ulkopuolelta. Suostuiko toverit todellakin noin helpolla luopumaan neuvottelujen päätavoitteesta kuin annetaan ymmärtää?

Ymmärrän kyllä, että hyvinvoinnin edistämisen ja parhaan mahdollisen lopputuloksen näkökulmasta budjettisopu ja kompromissikyky on hyvä juttu. Mutta ei siinä pysyminen saa olla ehdoton must juttu, jos edes päätavoitteita ei saada läpi. Tosin, jos joku tietää paremmin, toivon, että demareille esitettiin jotakin niin niin hyvää, parempaa kuin palkkoihin satsaaminen, jota emme vain tajunneet asettaa budjettitavoitteeksi päätavoitteeksi ja sen vuoksi budjetin sovun takana kannattaa seistä.

No, ainakin toistaiseksi kummeksun tavoitteesta periksi antamista ja toivon, että Tapsa jatkaa oikeutettua taistelua palkkatason korottamiseksi. Taistelu jatkukoon!

Vaalikiitokset ja vaalikuumetta

Suurkiitos teille kaikille, jotka äänestitte minua Jhl:n vaaleissa. Nämä vaalit olivat osaltani alkulämmittelyä. Olen tyytyväinen ja tästä on nyt hyvä ponnistaa kohti eduskuntavaaleja. Tosin, en nyt saanut tarkastettua lopullista äänimäärää, mutta tulos oli osaltani hyvä vaikei riittänyt tällä kertaa läpimenoon. Kiitos, kiitos ja kiitos sekä MEGANA ONNEA VALITUILLE!

Vaalintulos

Niin ja nyt kun on lämpö päällä, on aika suunnata kentälle ja aloittaa matsi. Elikäs toivottavasti näemme seuraavassa eduskuntavaalitukiryhmässäni lauantaina 2.12.2006 klo 18.00 Helsingin yhteisjärjestön JHL:n toimitiloissa (Kolmas linja 4).

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa - Vaalivalokuvausta

Sovimme Mirvan kanssa eduskuntavaaleja varten suoritettavasta valokuvauksesta. Tiedän viime eduskuntavaalien kuvaus kokemuksesta, että sessiosta tulee vatsa kipeäksi kikatuksesta ja herätämme varmasti kummeksuvia katseita. No joka tapauksessa vaalityö on suurelta osin hauskaa, kun sitä tekee rentojen ja sopivasti irrottelevien ihmisten kanssa. Saas nähdä missä loskassa sitä tällä kertaa poseerataan.. No tässä kuvia, joista osaa käytimme viime eduskuntavaalien yhteydessä ja osan heitimme suosiolla mappi ö:hön.

Vaikka moni asia onkin muuttunut viime eduskuntavaaleista, samat vaalilupaukset pitävät edelleen. Ehkä helpoiten huomattavimpia muutoksia ovat hiusteni värin muutos punertavasta mustaksi, sukunimeni vaihdos Vainikasta Oksaksi ja tietenkin perhetilanteeni on muuttunut. No elämä opettaa ja nyt useita kokemuksia viisaampana olen oppinut paljon politiikasta, aikuisten arjesta ja ihmisten hyvinvoinnista sekä kansainvälistyvästä kotimaastani.

Nyt kuvataan minua, elämääni ja kotiani. Jännityksellä odotan mitä kuvat nyt kertovat. Hauskuutta on ainakin luvassa, vaikkakaan poseeraaminen ei ole ehkä vahvin puoleni!

La Stradaa ja lautakunta-ajatuksia

Lautakuntaamme tulee jo tänä syksynä – ilmeisesti sitten, kun uusi hankintalaki saadaan ulos eduskunnasta – käsittelyyn kaupungin uusi hankintastrategia. Odotukseni strategiaa kohtaan ovat suuret ja toivon, että siinä linjataan laajemmin siitä, mitä hankitaan ja miten. Sekä määritellään kaupungin hankintakeskuksen roolia.

Eilen jutustelimme La Strada aktiivi Jarin kanssa hänen virastojensa tukkutorin ja hankintakeskuksen tilanteista. Ilokseni huomasin, että hänen näkemyksensä täydensi minun näkemyksiäni. Elikäs tukkutorilla menee pääsääntöisesti hyvin ja hankintatoimessakin asiat etenevät oikeaan suuntaan. Hienoa!

Tosin haasteita on ja tekemistä riittää. Uskon, että tulevaisuudessa hankintakeskuksen rooli tulee muuttumaan ja osa toiminnoista on järkevä siirtää sieltä vaikkapa Palmiaan valtuuston linjauksien mukaan. Haasteita liittyy myös budjettien kanssa elämiseen ja organisaatioiden hiomiseen.

La Stradalta – elikä pääkaupunkiseudun Jhl:nuorilta odotan aktiivista otetta myös asioiden pohdinnassa. Työntekijöiden hyvinvointi ja taloudellinenkin selviäminen sekä hankintojen tekotavat vaikuttavat oleellisesti meihin kaikkiin. Eilen valitun La Stradan uuden puheenjohtajan Teea, Tessa, Klaverin, varapuheenjohtaja Niina Turusen ja sihteeri Outi Kinnusen toivon ottavan haasteen vastaan ja satsaavan toiminnan lisäksi asioihin.

Onnittelut valituille!

Työtä ja välittämistä istumalihakset koetuksella

Puoluevaltuuston kokous ja viikonloppu ovat takana. Kokouksessa päätettiin sääntömääräisistä asioista, pääministeriehdokkaan asettamisesta ja puoleen vaaliohjelmasta. Kokouksen henki oli eteenpäin katsova, idealistinen, välittävä ja huolehtiva. Omassa puheenvuorossani vaadin vanhempainvapaan pidentämistä tasa-arvosyistä . Tahtotilamme oli selvä. Sdp on suunnannut pari piirua ihmisen suuntaan ja aikoo jatkaa samalla linjalla.

No, puolipäivää junassa juksuttaen Ouluun ja takaisin meni höpötellessä. Kuitenkin koko viikonloppu hävisi jonnekin ja vielä kun sunnuntaina oli ohjelmistossa isänpäivän vakiojutut niin viikonloppu meni aika juoksemiseksi tai istumiseksi... Nyt kuitenkin pakkaan pojat rattaisiin ja suuntaan liikuttamaan istumisesta puutuneita lihaksiani Tapanilan erälle. :)

Jos mielessäsi heräsi kysymys: Mikä on puoluevaltuusto?

Uuteen päivään väsyneenä ja taistelutahoisena

Eilinen ilta hujahti ensin lautakunnassa ja sitten Helsingin Jhl:n demareiden ja sitoutumattomien vaaliristeilyllä. Päivä oli varsinainen härdelli. Yritin lukea kokouspapereita kahden uloskinuavan tenavan kanssa välillä puhuen puhelimessa Mirvan kanssa. Kylppärissämme ramppasi remonttimiehet, jotka vetivät silikoonit uusiksi, joten suihkuun ei kotona asiaa ollut –tai oikeammin ole ollut maanantaista lähtien, jotenka peseytyminen oli hoidettava vanhempieni luona Suutarilassa. Joka tapauksessa Petteri tuli onneksi ajoissa poikia hoitamaan ja minä otin loppuspurtin, kohti iltaan valmistautumista.

Lautakunnassa virisi hyvä keskustelu vanhusten kauppakassipalvelusta. Kauppakassin hinta ja palveluprosessin hallinta keskustelutti. Samoin se, kuinka jatkossa virastojen välinen yhteistyö tämän kaltaisissa hankinnoissa saadaan pelittämään. Mielestäni tässä kauppakassihommelissa on samantyylisiä elementtejä kuin aikaisemmin Tessan tempaus, jolla tuleva rouva sai minut ja muutaman muun näyttämään toisen kotimaisen kielen taitoja yhdistetyllä karaokella.. No jekku piristää aina ja Tessan varalle olen jo viime yön pimeinä tunteina muutaman miettinyt ;) Kiitokset kaikille ihanille läsnäolijoille mukavan, lämpimästä Jhl-menosta ja loppurutistusta vaalitaistoon!

Helsinki, lapseton kaupunki?

Tänään Hesaria selaillessa silmiini pisti kouluverkkoselvitys, jonka mukaan lakkautettavaksi esitetään 17-20 koulua. Syynä on koululaisten määrän arvioitu väheneminen. Opetusvirasto arvioi väestöennusteen pohjalta, että kouluikäisten määrä kääntyy pikkuhiljaa laskuun. Minulle heräsi kysymys, eikö Helsingin pitäisi jatkossakin olla erilaisten ihmisten kaupunki? Eikö ole edes tavoiteltavaa, että perheellinen voi elää Helsingissä?

Opetusviraston mukaan kasvuennusteissa koululaisten määrä kääntyy laskuun. Kuitenkin samaan aikaan, syntyvyys on maassamme kääntynyt nousuun, joten lasten määrä koko maassa ei vähene. Käykö siis niin, että lapsiperheet asuvat Helsingin kehyskunnissa ei Helsingissä? Toisaalta en sitä ihmettelisi, kun ajattelee asumistuen kokoa suhteessa asumiskuluihin. Todellakin Tarja Filatovin esitys asumistuen tulorajan korottamisesta olisi paikallaan.

Joka tapauksessa Helsingissä pitää keskittyä siihen, että lapset tuvat jatkossakin iloa ja eloa kaupungin melskeeseen. Kuntapolitiikassa täytyy pohtia keinoja, kuinka helsinkiläisten lapsiperheiden ahdinkoa voidaan helpottaa. Erilainen, aktiivisempi politiikka turhien hallinnon rajojen poistamiseksi, palveluiden laatuun sijoittaminen ja erilaiset painatukset asunto-ohjelmassa vaikuttaisi oleellisesti perheiden täällä viihtymiseen.

Nettilääkärileikkejä, koska rokkoa pukkaa

Taas kerran olemme eristäytyneet kotiin ja syynä on taas kerran lastentauti ja joku ihme rokko. Kuumetta ei ole, mutta jonkun sortin täpliä kakspuolveestä löytyy koko kehosta. Vesirokkoa vai jotain muuta? No, nykyään rokkoja on monenlaisia. Maailma on mutkistunut – ainakin, kun enemmän tietoa on Internetin kautta läsnä koko ajan - ja tieto lisää tämänkaltaisissa tilanteissa tuskaa. Leikin kotilääkäriä, ilman lääkärin tutkintoa, ja löydän kyllä roppakaupalla tietoa rokoista, mutta kyseisen rokon tunnistaminen ei oikein luonnistu.

Vesirokko meillä on jo ollut, tosin se saattaa uusiutua, mikäli sen on sairastanut nuorena ja lievillä oireilla, kuten poikani. Tai sitten viimeeksi ei kyseessä ollutkaan vesirokko, vaikka terveydenhoitajakin sen totesi. Josko sittenkin lapsillani olisi silloin ollut vauvarokko ja nyt on vesirokko. Tai sitten kyse on enterorokosta tai jostakin ihan muusta… No, jos poikien vointi pahenee ja kuume nousee, niin suuntana on sitten lääkäri ja näin loppuu jossittelu. Jos lääkäri on vakuuttava ja osaa homman.

Jos ei, niin jossitellaan niin kauan, kuin sairaus kestää. Tosin sitähän tulee tehtyä aina, kun lapset sairastaa. Pohdittua mistä mikäkin johtuu ja mistä ei ainakaan…

Hoitajille lisää liksaa ja inhimillisyyttä työhön

Tänään päiväni alkoi sähköpostien parissa. Siis tietenkin sitä ennen olin jo syönyt aamupalan ja syöttänyt pojat. No, sähköpostissani oli taas kaksi ikävää muistutusta siitä, miksi politiikkaa pitää tehdä ja miten hoitoalan työntekijöiden jaksaminen ja kiinnostus lopahtaa, jos työelämää ei onnistuta inhimillistämään.

Eilen kävimme Vuosaaressa ystäväni luona syömässä ja hän kertoi, että nyt saa riittää hoiva-alan työt. Veetutuksissaan hän oli kirjoittanut parin liuskan tilityskirjeen, jossa eritteli ongelmia, joihin oli työelämässä törmännyt. Ystäväni on työskennellyt muun muassa useissa helsinkiläisissä sairaaloissa niin sairaanhoitajana kuin aikaisemmin myös lähihoitajana. Kuitenkin nyt hänen mittansa oli tullut täyteen ja edessä on alanvaihto.

Puistolan MLL:n kautta meiliin oli tullut Tarja Tallgvistin vetoomus, jota siteeraan nyt suoraan: ”Suomessa on jo pelottava ongelma. Nuoret eivät ole kiinnostuneita huonosti palkatusta hoitajan ammatista ja koulutetut valmiit hoitajat ovat halukkaita lähtemään ulkomaille paremmin palkattuihin hoitotöihin. Ainoa lääke tähän on nostaa hoitajien palkat, sekä lisätä virkoja. Kun hoitaja saa koulutustaan ja työn vastuuta vastaavaa palkkaa, hän voi hyvin, tällöin myös vanhukset, sairaat ja hoidettavat saavat hyvän hoidon.”

Perhe- ja työelämän yhteensovittamisen yhtälö on vaikea arjessa ratkaista. Etenkin, jos ylitöitä olisi jatkuvasti ja muutenkin tuntuu, ettei aikaa perheelle ole riittävästi. Toisaalta harva työ, vaikka se olisi vastuullinen, on niin henkisesti haastavaa kuin hoiva-alan työ. Vastuu painaa jatkuvasti niin henkinen ja sosiaalisesti, kun töitä on enemmän kun ehtii tehdä ja sitä myöten rajallisuus on koko ajan raastavalla tavalla läsnä, kun yrittää olla hyvä hoitaja.

Taas tuli muistutus siitä, miksi politiikkaa pitää tehdä ja miksi työelämän inhimillistäminen on suuri, idealistinen tavoite, jota kohti pitää pyrkiä.

Kauppareissu pikkumiesten kanssa

Tänään kävimme peruskauppareissulla pikkumiesteni kanssa ja ihmettelin, kuinka homma saattoikaan toimia näin hyvin. Kakspuolvee työnsi kärryjä ja lappasi arkiset ostokset kauppakärryihin kuin ammattilainen konsanaan. Pienempi puolestaan istui rattaissa, joita minä työnsin ja välillä muistuttelin tai kielsin isoveikkaa, kakspuolveetä, ottamasta kaikenmaailman herkkuja ja leluja kärryyn. Mikä yllättävintä poika totteli ja tyytyi danone rahkoihin sekä perusruokaan.

Hmm… Olinkohan unissani kaupassa, vai oliko tällä kertaa minun vuoroni kokea suunnatonta mielihyvää siitä, kuinka taitavia ja hyväkäytöksisiä lapseni ovat. No, mene ja tiedä. Joka tapauksessa rehellinen realisti minussa joutuu paljastamaan, että joskus peruskauppareissutkin ovat täynnä hikeä ja kyyneleitä – tänään kaikki meni nappiin ja sain nauttia hymystä ja hyväntuulisuudesta.

Saattaen vaihdettava – Tarja Tenkulasta uusi Helsingin Sosialidemokraattien puheenjohtaja?

Tämän päivän UUTISPÄIVÄ Demari otsikoi: ”Patoutunut muutoshalu purkautuu nyt Helsingin piirissä.”Otsikon alla piilee totuus turhautumisesta, jota ainakin minä olen saanut kuulla useiden nuorempien toverien suusta.

Vaikka ikäpolvien välinen yhteistyö on ollut kohtuullisen hyvää, on politiikan tunnollisille työmyyrille valitettavasti kertynyt kokemuksen lisäksi myös ikää. Ja valitettava fakta on se, että joskus kaikille tulee aika jättää ja silloin meidän nuorempien on osattava kantaa vastuu ja toivottavasti myös osa hiljaisesta tiedosta on silloin siirtynyt "tulevaisuuden toivoille".

Helsingin politiikassa erityisen merkittävässä roolissa on ainakin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Rakel Hiltunen, valtuustoryhmän puheenjohtaja Maija Anttila, kaupunginhallituksen ryhmän puheenjohtaja Sirkka-Liisa Vehviläinen, Helsingin sosialidemokraattien puheenjohtaja Kari Piimies ja lautakuntien puheenjohtajat, elikä sosiaalilautakunnanssa Astrid Gartz ja liikepalvelulautakunnassa Veikki Vermilä. Nämä ihmiset ovat jokainen ainutlaatuisia, vastuuntuntoisia ja keskustelukykyisiä ihmisiä, joilla on vuosien kokemus politiikasta erilaisista tehtävistä. Kuitenkin jostakin vaihtaminen on aloitettava ja mieluummin ennen kuin on myöhäistä.

En missään tapauksessa halua vaihtaa Raakelia tai Sirkka-Liisaa ja sitäkin vähemmän lautakuntien puheenjohtajia. Toivon heidän jatkavan tehtävissään tämän kunnallisvaalikauden läpi. Toisaalta olen myös tyytyväinen yhteistyöhön Kari Piimiehen kanssa, etenkin kunnallisvaalien jälkeen, kun saimme sovitetuksi lautakuntiin kohtuullisesti nuoria varsinaisiksi jäseniksi.

Kuitenkin jostain on aloitettava ja nyt tässä tilanteessa, demarinkin kirjoittaman muutospaineen mukana toivon koko sydämestäni, että Tarja Tenkula valitaan Helsingin demarien uudeksi puheenjohtajaksi. Olen seurannut Tarjan toimintaa jo vuosia etenkin kunnallispolitiikassa, mutta Tarja tietää kyllä puolueen ex. varapuheenjohtajana valtakunnanpolitiikankin metkut. Hoitoalanihmisenä Tarja on nähnyt kipua ja särkyä. Hän on vahva, inhimillinen ja empaattinen ihminen, jonka vuorovaikutustaitoja, positiivisyyttä ja vahvaa tietotaitoa tarvitaan eturintamatyöhön lisäämään meidän helsinkiläisten hyvinvointia.

Koillishelsinkiläisenä piirihallituksen jäsenenä minulle on helppoa luopua piirihallituksen jäsenyydestä, jos tiedän, että Koillis-Helsinki ja kotikulmani on piirihallituksessa hyvin edustettuna. No, joka tapauksessa koko sydämestä onnea Tarjalle ja toivottavasti piirikokous tekee järkeviä, ennakoivia ja inhimillisiä ratkaisuja.

Piirikokous pidetään maanantaina 20.11.2006 klo 18.00 Paasitornirnissa, Siltasaari-salissa.

Ennakoivia ratkaisuja Helsingin henkilöstön riittävyyteen ja jaksamiseen

Tänään sain sähköpostitse Heli Puuran tiedotteen Lauttasaaren Sosialidemokraatit ry syysvuosikokouksensa yhteydessä puheista.

Ilokseni huomasin, että valtuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Heli Puura haluaa ennakoivia ratkaisuja Helsingin henkilöstön riittävyyteen ja jaksamiseen. Todellakin näitä ratkaisuja tarvitaan. Saatan kyllä olla väärässäkin, mutta käsitykseni käsitykseni mukaan Heli on
valtuustoryhmässämmekin ollut rohkea kyseenalastaja, joka on tuonut keskusteluihin usein tuulahduksen uudenlaisia ajatuksia. tuonut sopivasti. Tarmokas, fiksu ja ahkera. Minun ja monen muun harmiksi, Heli päätti jättää kaupungin hallituksen. Edelleen käsitykseni ja kokemukseni mukaan olen havainnut, ettei ikävä kyllä työssäkäyvällä, vastuuntuntoisella
perheellisellä aikuisella vain yksinkertaisesti ole mahdollisuutta työskennellä Helsingissä vastuullisena valtuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä. Nimimerkillä kaupungin hallituksen varajäsenyyskin työllisti monesti niin paljon, ettei siihenkään aika meinannut riittää.

Tuossa siis myös Helin tiedote kokonaisuudessaan - minäkin voin helposti sen asian
allekirjoittaa, mikäli joku nyt tuohon minun puumerkkini haluaa...

Toisenlainen aamu kuin eilen

Toisenlainen aamu kuin eilen. Kun eilen heräsin pirteänä kuin peipponen, ja hehkutin mukavaa jopa piristävää sadepäivän aamua blogissanikin. Niin, siitähän seurasi se, että tänään olotila oli päinvastainen. Yö meni pyörien ja vuorotellen poikien sänkyjen luona juosten. Ehtihän herra kakspuolvee nukkua jokusen tunnin vieressäni kunnes kolahti huudon kanssa sängyltä lattialle.

Aamulla kävi mielessä, että siinä olisikin komiikkaa ja tositeeveetä kerrakseen, kun seuraisi meidän yötoimintaa kärpäsenä katossa tai sitten kakskytneljäseittemän.. Niin ja toivon mukaan en ole ainoa, joiden yöt kuluvat välillä lasten kanssa temmeltäessä. Loppujen lopuksi yö loppui kesken ja herätys oli tänään –kiitos kellojen siirtämisen- taas ennen kuutta.

Eipä auttanut muu kuin keittää iso pannullinen kahvia ja laittaa video pyörimään, joka tänään ei ollut joogaa, vaikka ehkä juuri tänään olisi kannattanut startata joogalla, mutta kun ei voinut vähempää kiinnostanut aloittaa koko aamua. No, pikku hiljaa alan pääsemään voiton puolelle ja hiukan lohduttaa sekin, että minulla on tänään aika Jakomäen leikkipuistossa hierojalle. Eipäs siis muuta kuin uuteen päivään ja toivotaan, ettei tämä nyt ennen puolta päivää muutu räntäsateeksi…

Hyvinvoiva talous ei automaattisesti lisää hyvinvointia

Lueskelin tuossa verkosta Hesaria ja taas kerran törmäsin ajatukseen siitä, että vaikka talous ja hyvinvointi kulkevatkin käsikädessä, ne eivät tee sitä automaattisesti. Vaan politiikan keinoin on pidettävä huolta siitä, että taloudellinen hyvinvointi näkyy meidän tavallisten ihmisten arjessa.

Suomen ja Helsingin taloudellinen tilanne on nyt ollut jo jokusen vuoden parempi. Kuitenkin lama-aikaisia palveluleikkauksia ei ole palautettu. Moni meistä helsinkiläisistä on saanut törmätä yhteen jos toiseenkin palveluturvaverkossa olevaan reikään, jotka pitäisi pikapikaa kuroa umpeen. Kuitenkin me tiedämme, että hyvä sosiaaliturva ja laadukkaat peruspalvelut eivät ole vain kuluerä, vaan investointi tulevaisuuteen.

Me sosialidemokraatit olemme kantaneet huolta työllisyyskehityksestämme ja etsineet välillä jopa epätoivoisesti ratkaisuja työttömyystilanteen parantamiseksi. Työllisyyskehityksemme onkin ollut positiivista, vaikka kuten maailmalla, myös meillä on syytä olla huolestunut nuorisotyöttömyydestä.

No, joka tapauksessa kaikkea ei mitata rahassa, vaikka taloudellinen hyvinvointi pitäisikin saada heijastumaan Matti Meikäläisten arjen hyvinvointiin.

Aurinkotervehdys syksyn pimeydessä

Kerrankin kellon siirto onnistui vähentämään väsymystä ja jollain tavoin helposti. Yleensä, kun on aika vääntää kelloa ja totutella uuteen aikaan, lapset hyppivät pirteänä keskellä yötä ja minä puolestani olen kuin nukkuneen rukous. No, tällä kertaa kävi toisin. Aamuni alkoi klo 5.30 ja olin pirteä kuin peipponen. Aamustartti tapahtui joogan tahdissa, jonka jälkeen minä ja pienempi poikani söimme aamupalaa, muiden nukkuessa. Aamupalana nautimme ihanan terveellistä kaurapuuroa. Hmm…

Tänä aamuna taisin tehdä rentoutumisen ja terveysintoilun oman ennätyksen… Ainakin, jos kysytään niiltä, jotka tietävät millainen aamuihminen olen – valotettakoon siis: aivan kuin peffaan ammuttu karhu ja joka aamu yleensä. Vaikka edessä on synkkä ja masentava talviaika, jollakin tavoin tänä syksynä olen nauttinut hymyssä suin syksyn väriloisteesta, ulkoilusta ja jumpasta.

Me kaupunkilaiset rutkutamme liian helposti kurjaa ja kylmää säätä suunnaten kauppakeskusksiin tai istahtaen teeveen ääreen. Pakko myöntää, että liian usein myös minä. Suosittelenkin lämpimästi kunnollisia aamun aurinkotervehdyksiä, ekstreme myrskylenkkeilyä ja sateessa hulluttelua! Näin kellokin kääntyy pimeään aikaan helpommin ja mieli on virkeämpi, vaikka pimein aika vuodesta onkin edessä. Ottakaahan aikaa itsellenne!

Vaalityössä

Kuten jo aikaisemmin kirjoittelin Jhl:n vaalikampailu on nyt täysillä käynnissä. Kuten jo kirjoittelinkin olen ehdolla numerolla 31 ja tänään päiväni kului ammattiliittoani esitellen Kolmen Sepän patsaalla. Mukavaa oli ja odotan jo innolla kevään keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa eduskuntavaalikentällä.

Keskusteluja käytiin suoritusyhteiskunnasta, asenteista, työelämän epäinhimillistymisestä, liiallisesta valinnan vapaudesta ja sitä myöten yksilön vastuusta, palveluiden puutteesta ja köyhänä kitkuttelusta. Elikäs epäkohtia nousi esiin enemmän kuin tarpeeksi ja monien tarinat koskettivat. Eipä voi muuta kuin toivoa, että viestit ahdistuksesta, epävarmuudesta ja epätoivosta kantautuvat Arkadianmäelle ja sieltä eteenpäin Eurooppaan.

Tässä joitakin kuvia tositoiminnasta ja vaikka mukavaa olikin, kylmä keli teki tehtävänsä. Vaaliautoilun jälkeen kuuma kaakao tuli tarpeeseen. :)

JHL Edustajistovaalit - ehdokkaana numerolla 31

Edustajistovaalit 25.10. - 10.11.2006 - Olen ehdokkaana numerolla 31.

Inhimillisyys on turvattava työelämässä ja tästä asista haluan huolehtia. Kolmikantayhteistyö on hyvä tapa edistää työelämän inhimillisyyttä ja työntekijöiden hyvinvointia. Muun muassa näistä syystä olen ehdolla Jhl:n edustajistoon.

Ratkaisut on sovitettava ihmisen mukaan, ei järjestelmien. Kaikki ei voi olla kaupan. Ihminen tulee AINA ensin. Ei ole mitään syytä, miksi julkinen palvelu olisi kalliimpaa tai tehottomampaa kuin yksityinen. Palkalla on tultava toimeen.

MIRKA OKSA
(lähihoitaja, sosionomi (amk), kahden pikkumiehen äiti)

*************
Julkisten ja hyvinvoitiliiton helsinkiläisten ehdokkainden vaaliohjelma

JHL:N EDUSTAJISTO PÄÄTTÄÄ TÄRKEISTÄ ASIOISTA – ÄÄNESTÄ POSTIVAALISSA 25.10-15.11.2006

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto - JHL on maamme suurin ammattiliitto. JHL:n toimintaperiaatteen voisi tiivistää: ”Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta.” Ihan kuin jalkapallo-ottelussa, yhdessä hyvällä joukkuehengellä tuomme voiton kotiin. JHL:n edustajiston vaalit ovat nyt ovella, joten kynä käteen, raapusta ehdokkaasi numero vaalilippuun ja laita vaalilippu postiin. Ei ole vaikeaa, joten toimi!

1. Ahneus on syvältä
Yksityistäminen ei ole tie onnelaan - pikemminkin päinvastoin. Markkinoiden armoilla eläminen ja jatkuva voitontavoittelu vaikuttavat työntekijöiden elämään kiirettä ja suorittamista lisäten - usein laadun kustannuksella. JHL:n tuleekin hillitä ahneutta suomalaisilla työmarkkinoilla ja edistää samalla solidaarisuutta. Naapurin pahoinvointi vaikuttaa väkisinkin meihin. Kaikki ei ole kauppatavaraa – Kuten esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut.

2. Tavoitteena kiireetön työpaikka
Työhyvinvointi on keskeinen vastaus tulevaisuuden haasteisiin ja niihin vastaamiseen. JHL:n tulee olla vaikuttamassa työhyvinvointiin ja –ilmapiirin, vaatien hoivaa hoitajalle, laatua ja resursseja. Työpaikoilla ei voida toimia vain talouden ehdoilla. Sijaiset kehään! Yhden ihmisen ei tarvitse tehdä kolmen töitä – ei nyt eikä tulevaisuudessa. Selviydytään kunnialla – pistetään päättäjät kuuntelemaan suomalaisen hyvinvoinnin ääntä, JHL:n ääntä!

3. Perseet penkkiin, jos tilanne vaatii
Kansainvälisesti vertaillen Suomessa asiat ovat suhteellisen hyvin. Kuten olemme nähneet, niin rohkeus ratkaisee vaikuttamistyössä. JHL:lle on erityisen tärkeää toimia niin, että sopimusyhteiskunta säilyy. Yhteistyö ja sopiminen turvaavat oleellisesti alojemme työntekijöiden tulevaisuuden. Kuitenkin jos yhteistyö tarkoittaa, että todellisuudessa työntekijöitä ei kuunnella ja asiat vain heikkenevät, on otettava ikävämmät keinot käyttöön. Vastuullista on olla joskus vastuuton, kun puolustetaan hyvinvointia. On muistettava, että liian kiltit tytöt eivät saa mitään. Ilman hampaita ei voi purra ja JHL ei saa olla tulevaisuudessa hampaaton. Tarpeen vaatiessa me puremme.

Jokainen jhl:läinen on ammattilainen. Laita ammattilainen asialle ja äänestä Jhl:n edustajisto vaaleissa 25.10-15.11.2006. Nää ei ole arpajaiset, arpa ei ratkaise vaan vaaliliput. KÄYTÄ ÄÄNTÄSI!

Inhimillinen työelämä lisää hyvinvointia - Sijoitetaan siihen

Kuuntelin taas eilen tuttavani, kolmen lapsen äidin, tilannetta siitä, kuinka haasteellista elämä on ja kun palkalla ei perhettään elätä, on keksittävä uusia ratkaisuja. Ystäväni pohti opiskelun aloittamista ja pitkän päivän tekemistä opiskeluaikaan - niin sitten joskus näkyy valoa haasteellisen arjen tunnelin päässä. Jäin pohtimaan: "Onko todellakin niin, että yksilön on tehtävä tämän kaltaisia uhrauksia ajasta, jotta leipä löytää tiensä ruokapöytään."

Työelämä on koventunut ja pirstaloitunut työura on useiden ammattimiesten ja -naisten todellisuutta. Työnantajien asenteet kovenevat ja samaan aikaan monilla aloilla työvoimapula pakottaa nämä ammattilaiset paiskimaan työtä yhä kovenevalla tahdilla oman uupumisen uhalla. Niin, ja joillakin on vielä pokkaa puhua siitä, ettei ay-liikettä, näiden ammattimiesten ja –naisten tukijaa tarvita - vielä mitä. Kolmikantasopiminen ja yhteistyö ovat myös tulevaisuutta. Se vaan pitäisi laajentaa koko toimintatavaksi myös Euroopan Unionin tasolle.

Työssäkäyvät ammattimiehet ja naiset ovat yhteiskuntamme peruspilari, jota ei voi arvostaa liian korkealle. Kunnon ammattimiehet ja –naiset ottavat loparit ja etsivät uusia tapoja inhimillistää arkea, kun eivät jaksa työssään. Enkä ihmettele yhtään, jos työtä pitää tehdä kohtuuttomissa olosuhteissa liian pienillä resursseilla ja surkealla palkalla. Suomalainen kolmikannassa sopiminen ja etenkin ammattimiesten ja naisten äänen kuuluminen on ehdottoman tärkeää, jotta saamme hyvinvointiyhteiskuntamme todelliset reiät paikattua. Huraa kolmikantayhteistyö, joka voisi olla Suomen vientivaltti maailmalle…

No, takaisin tuttavaani. Ymmärrän hyvin, että joskus mitta tulee täyteen ja uusia ratkaisuja on tehtävä. Kuitenkin olen surullinen siitä, että nämä hänen pikkuihmisensä saavat osansa siitä, kun äiti painaa vuoroin duunia ja vuoroin opiskelua. Ihan kuin silloin, kun pienten lasten isit raatavat ylitöissä. Perheaika on tärkeää ja sitä ei vaan voi arvostaa liian korkelle, mutta leipää on pöytään saatava ja toisaalta ei ole mukavaa, jos menoja on enemmän kuin tuloja. Silloin on pakko keksiä jotakin -toinen duuni tai duunin lisäksi opiskelu, jotta joskus koittaa parempi arki..

Pienempiä ei saa kiusata! -Vetoomus väkivallattoman lapsuuden puolesta

Olen yllättynyt siitä, kuinka usein lapset joutuvat kohtaamaan lähisuhdeväkivaltaa. Yleensäkin hyvin harva tilanne on sellainen, jossa väkivallan käyttö on perusteltua. Lähisuhdeväkivallassa osutaan aina arkaan paikkaan, niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja tätä ilmeisestikin monet aikuiset eivät kykene ymmärtämään.

Fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen on aina vakava juttu ja rikos ihmisoikeuksia vastaan. Lisäksi lähisuhdeväkivalta on omalla tavallaan väkivallan kovin muoto. Kun rakas ihminen lyö, se on aivan eri juttu kuin, että teon tekisi joku tuntematon ihminen.

Lopetetaan läheisten hakkaaminen ja keksitään muita keinoja ratkoa ristiriitatilanteita. Aloitetaan perheen pienimmistä -heissä on tulevaisuus. Allekirjoita vetoomus!

Totuus armoa tunne ei!

Monesti puhutaan sujuvasti, että se mitä ei tiedä, ei satuta. Kuitenkin jos sen, mitä ei tiedä, saa tietää vasta vuosien kuluttua, se satuttaa satavarmasti. Esimerkiksi eräs ystäväni adoptoitiin lapsena ja hänelle asia kerrottiin murrosiän kynnyksellä. Totuus satutti ja satuttaa vieläkin, tiedä kuinka kauan. Onneksi vaikeiden asioiden kanssa oppii ajan kanssa elämään ja totuuden esiin putkahtaminen selittää usein monta asiaa, jota ei aikaisemmin oikein ymmärtänyt.

Sama totuuden armottomuus iskee usein politiikassa. Kun vaikeaa asiaa kierretään kuin kissa kuumaa puuroa, asian kohtaaminen ja hoitaminen ei helpotu vaan vaikeutuu. Jos ajatellaan vaikka maahanmuuttopolitiikkaa, josta puoluejohtajat ovat hyvin hiljaa tai sitten vastaavat jotakin ympäripyöreää, siihen liittyvät haasteet ja ongelmat saavat kyteä rauhassa. Minusta onkin jotenkin pöyristyttävää se, että vaikeat asiat yritetään ajoittain lakaista maton alle ja odotellaan viisasten kiven löytymistä. Voin olla varma, että sitä ei löydy ja ainut tapa vastata vaikeiden asioiden tuomiin haasteisiin on räjäyttää aiheista kunnon keskustelu. Puhukaa pliis hyvät ihmiset.

Totuuden välttely toimii lumipalloefektinä. Elikäs, kun totuutta vältellään tarpeeksi kauan, asiat vääristyvät ja kasautuvat. Etenkin jos välttely menee niin pitkälle, että se vaatii jatkuvia valkoisia valheita ja selittelyä. Vaikka välillä totuus sattuukin, ainakin minä kärsin mieluummin ja tiedän, että eteenpäin pääsee luottavaisin mielin.

Monesti maailmaa miettiessä tuntuu, että totuuden etsintä on loputonta puuhaa. Olen varma siitä, että lähestulkoon löytynyt totuuskin saa asiat rullaamaan helpommin ja eläminen sujuu helpommin.

Voihan maanantai!

Ajoittain minulle iskee kissa Karvisen maanantaikammo. Kun maanantaiaamu jo alkaa päin prinkkalaa, niin en edes uskalla haaveilla mukavasta päivästä. No, joskus ajankulku yllättää, mutta niin ei käynyt eilen.

Jo aamu enteili pahaa. Itse heräsin väsyneenä, koska olin lauantaina ulkoilemassa ystävieni kanssa, enkä nykyään osaa nukkua aamulla pitkään. Kakspuolveellä puolestaan oli noussut sunnuntai-iltana kuume ja hänkin heräsi väsyneenä ja kipeänä. No yhdeksänkuukautinen virnuilija puolestaan oli keksinyt oman ”uuden piristyksen” – puremisen. Vesseli taapersi tavallaan, vuoroin puremassa minua ja vuoroin veljeään. Luonnollisestikin reaktiomme nelihampaisen puremiin vaihtelevat ja pikkumies joko nauraa kikatti tai raivosi vihaisena. Toivottavasti tämä haukkailuinnostus menee nopeasti ohi.

Eikä siinä vielä kaikki. Aamulla päätäni jomotti, jotenkin kummalla tavalla ja poski tuntui jotenkin oudolta. Aamupalapöydässä huomaisin, ettei toisella puolella kyennyt puremaan ollenkaan. Eipä auttanut muu kuin soittaa hammaslääkäriin ja sieltä ohjattiin suuntaamaan Ruskeasuolle hammaslääkäriin. Edessä oli lastenhoito-ongelma, joka onneksi ratkesi niin, että Petteri tuli hoitamaan lapsia, jotta minä pääsin hammaslääkäriin. No, siellä sitä sitten jonotettiin parisen tuntia ja loppujen lopuksi hammas saatiin jotenkin – ainakin väliaikaisesti pelittämään.

Ilta meni kotosalla hujauksella kunnes nukkumaanmenoaika koitti. Nukkumaan meneminen kesti eilen sellaisen parituntia vuorovedoin. Elikäs kun toinen simahti, toinen starttasi untavastaan taistelun ja sai toisenkin piristymään.. ”Huh huh”, ajattelin talomme hiljennyttyä ja toivoin mielessäni, ettei seuraava tuskamaanantai tai ihan mikä tahansa tuskapäivä koita ihan pikaa uusiksi.

Piirikokouksen päätökset - Haluamme reilua menoa ja välittämistä

Helsingin sosialidemokraattien eilinen piirikokous päätti siis eduskuntavaaliehdokkaistaan ja Helsingin sosialidemokraattien Eduskuntavaalijulistuksesta. Käykääpähän katsastamassa. :)

Ehdokkuuteni eduskuntavaaleissa 2007 varmistui

Huh, huh mikä kiire

Olen monesti naureskellut ikäihmisten kanssa siitä, kuinka eläkkeellä kiire vasta alkaa. Kun esimerkiksi ajattelen omia isovanhempiani, heillä on jatkuvasti jotakin menoa. Saman homman olen huomannut itselläni. Se mikä erottaa kotiäidin ja eläkeläisen kiireen, työntekijän ja opiskelijan kiireestä on se, että kiire on itseaiheutettua. Toisaalta sen läsnäolo saa ihmisen näyttämään aktiiviselta, mutta siihen ei liity samanlaista vastuuta kuin työelämässä.

Työelämän tahti on koventunut ja kyllä kohtuuttomalta tuntuu kuunnella, kun ystäväni psykiatrisgeriatrisella osastolla venyttävät työpäiviä ja tekevät töitä vajaalla, kun sijaisia ei ole saatavilla. Kohtuutonta ja todellakin, töitä tehdään usein suorittaen. Mutta jos työelämässä on joka illat ja viikonloput kiireen täyteisiä, silloin kiire on usein vähän samanlaista kuin eläkeläisen tai kotiäidin. Tosin suorilta pois voi lukea opiskelijat, jotka saavat raataa yötä päivää ja heille vaan todetaan, että kyllähän nuori jaksaa – Kohtuutonta ja lukekaahan nuorten burn outien määrät niin eivät nuoretkaan aina jaksa, sanon minä.

Positiivinen kiire, joka saa itseni touhuamaan ja nautiskelemaan, monesti vain parantaa suoriutumistani. Tällä viikolla minua kyllä vähän huvitti, kun lueskelin kalenteriani ja joka päivällä oli ohjelmaa. Mietin mielessäni, onpa kiireinen viikko. Tarkemmin katsottuani huomasin, että iltaisin oli jokunen kokous, mutta päivällä oli jumppaa, soppakerhoa ja hierontaa joiden lisäksi siis pitää tarjoilla lapsille ruuat ja laittaa ne päiväunille. Onpa siinäkin suorittamista. Tosin liikunta ja kunnon lihashuolto auttavat jaksamaan ja selviämään paremmin kotiäityden tai oikeammin pientenlasten vanhemmuuden varjopuolista, kuten pätkässä nukutuista öistä ja kokoajan tehtävistä ylläritehtävistä –kuten kakkavaipoista tai vaikka tyhjennetyn kaapin uudelleen täyttämisistä.

No, joka tapauksessa kiire on kaiketi niin in, että kaikilla se pitää olla, josko vaikka keksittynä. Olen kuitenkin luvannut läheisilleni pitää älyttömän kiireen kurissa niin nyt kotona ollessa kuin työelämään palattuani. Ainakin viikonloput ja useat myös illat ovat pyhitettyjä tärkeille ihmisille, muuten turha touhottaminen vie voimat ja silloin, ei enää asiat edisty ja kukaan voi hyvin.

Kirjahaaste

Jaana heitti minullekin kirjahaasteen ja yritän nyt kaivella mielestäni kirjoja, joita on tullut luettua. Valitettavasti lähiaikoina olen lukenut pääasiassa lastenkirjoja, kokouspapereita ja tietenkin sanomalehtiä. Mutta siinäpä se sitten on ollutkin.

1. Kirja, joka muutti elämäni
Ekana tulee mieleeni Pekka Hämäläisen "Myönteisyyden mahtava voima", jonka jälkeen tulikin luettua herran edellisetkin ja lähestulkoon kaikki seuraavatkin teokset.

2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran
Edellistä kirjaa on tullut selattua kerran jos toisenkin, kun on jotenkin ollut pakko löytää valoa tunnelin päähän. Niin, ja usein, kun siirtyy sammakko perspektiivistä lintulperspektiiviin, ongelmatkin näyttävät pienemmiltä.

3. Kirja mukaan autoille saarelle
Varmaankin kirjapino, josta voisin kaivaa aina sopivan kirjan fiiliksen mukaan. Elikäs jotain kevyempää, jotain psykologis-filosofista, jotakin tosielämästä… jne.

4. Kirja, joka teki minusta hupakon
Hmm… Nyt leikkaa tyhjää. Sellaista kirjaa en ole vielä tainnut lukea :=/

5. Kirja, joka sai minut kyyneliin
Raskas elämä, lähisuhdeväkivalta, pakoilu ja ahdistus, jota Liza Marklundin "Uhatut" kirjassa oli, sai minut todellakin kyyneliin. Kuinka maailmaan voi mahtua noin ikäviä asioita.

6. Kirja, jonka toivoisin tulevan kirjoitetuksi
Jotenkin toivoisin, että vaikeista asioista uskallettaisiin puhua rohkeammin ja avoimemmin. Itseasissa olen keskustellut aiheesta aika monen ihmisen kanssa ja siitä syystä nyt tulee mieleen vain ajatus nyky-yhteiskunnan etenkin politiikan tabuista.

7. Kirja, jonka toivoisin jääneen kirjoittamatta
Jaa ah - sellaista toivetta minulla ei ole. Sitä paitsi ilmaisun vapaus on mielestäni erityisen tärkeää ja siitä syystä myös se, että kunnioitetaan sitä, mitä ihmiset ovat paperille raapustaneet.

8. Kirja, jota luen parhaillaan
Heh –yritän ymmärtää miesten tai etenkin poikieni maailmaa ja siksi yöpöytäni laatikosta löytyy Jari Sinkkosen kirja "Elämäni poikana". Ehkä sitä oppii edes vähän enemmän ymmärtämään tuota vastakkaisen sukupuolen maailmaa, jos se kerran on niin eri juttu. Tai joka tapauksessa ainakin oma ajattelu kehittyy johonkin suuntaan…

9. Kirja, jonka olen aikonut lukea
Mende Nazer teki minuun vaikutuksen yhdessä haastattelussa. Hankin jo aikoja sitten hänen kirjansa "Orja". Tosin ensimmäinen lukemisyritys kaatui, kun päällä oli sen luokan synnytyksen jälkeinen hormoonihärdelli, ettei niin raskasta kirjaa pystynyt lukemaan. Ehkä kohta voisi olla sen aika.

10. Haastan viisi bloggaajaa
Osaltani haaste menee Annalle, Mirvalle, Sadulle, Katrille ja Janille.