Kiitos PuiU t95

Olihan mitalijuhlat! En muista vastaavissa ennen olleenikaan. Menosta ei todellakaan olisi uskonut, kuinka ikävällä tavalla Hesa Cup osaltamme loppui. Hyvä tytöt! Ei muuta kuin eespäin, kohti uusia haasteita! Erityiskiitoksen haluan osoittaa mitalijuhlien ideoijille ja järjestäjille. Hyvä, että huolitte meidät taustatkin hauskoihin bileisiin!

Köyhän miehen pöhnät

Odottelen tässä, koska pikku veljestäni kuuluu jotakin. Hän nimittäin sai kokea koekaniin roolin, kun jokin sähköjuttu ei pelitä. Herra vetäisi kolmet tai itse asiassa kai viidet kunnon säkärit kitaraa soitellessaan ja edelleen, jostakin syystä sähkömiehet, useat, eivät löytäneet mitään vikaa broidin kitaravehkeistä.

Kuitenkin Akkarin tavoin, köyhän miehen pöhnät tuli vedettyä, elämää on ollut pakko kelata ja samalla rakkaus sitä kohtaan on kasvanut. Joka tapauksessa nyt on aika ”löytää” oikea vika tai sitten viedä koko kitara vehkeet kivikkoon.

Toivon mukaan tämä sairaala keikka jäi nyt viimeiseksi ja enää ei tarvitse vedellä köyhän miehen pöhniä sähkölaitteiden avulla.

Aikaa elämän kolhuista toipumiselle

Kevät on muuttunut kesäksi ja aika huristaa vauhdilla. Olen joutunut etsimään omaa rajallisuuttani ja sitä, mitkä asiat ovat minun vaikutusvallassani ja mitkä eivät. Olen joutunut toteamaan, että haavat sattuvat, mutta arvet ei. Arpia on jopa turvallista esitellä, kun haavoja haluan nuolla rauhassa. Joka tapauksessa äitikään ei voi suojella kaikelta.

Tiedän, ettei avioerosta toivuta hetkessä ja tiedän, että epäonnistumiset kasvattavat. Kuitenkin kasvukipujen syövereissä, minulle käy kuin taiteilijalle luomistuskissaan. Kirjoittaminen on muuttunut lähes mahdottomaksi, ellen halua kirjoittaa jotakin diipadaapaa. Sitä en aio tehdä.

Joka tapauksessa tekstiä tulee, kun on tullakseen ja nyt olen pahoillani, ettei sitä tule. Vaikkakin blogini on väyläni, josta en ole luopumassa.