Koko kevään ajan olen voinut havaita, että arkemme muuttuu jatkuvasti ja että jokin uusi asia on nousemassa esiin. Olen jännittänyt, koska se paljon parjattu uhma alkaa oikeasti - vai pääsisimmekö me sen suhteen sittenkin helpolla. Olen uskonut siihen, että meillä uhmataan oikein olan takaa ja olenkin ollut oikeassa. Nyt se uhma on todellakin saapunut.
Merkit ovat jo puolisen vuotta leijuneet ilmassa, mutta nyt se on puhjennut oikein kukkaan. Pieni hymyilevä, reipas ja iloinen pieni mies on muuttunut ”ei oo:ta” huutavaksi riiviöksi. Kahden pienen kanssa eläessä tekemistä riittäisi ilmankin noita raivokohtauksia, mutta ei. Tätä kirjoittaessani en meinaa edes kuulla ajatuksiani, kun kaksvee suuttui sisälle tulemisesta ja huutokonsertti on sen mukainen. Vartin herra on jo jaksanut huutaa, mutta eiköhän tässä käy – kuten aina - että aika vie voiton tuosta mielenosoittajasta, siis kun ikuisesti ei jaksa olla vihainen.
Muuten päivät kuluvat mukavasti arkisen taistelun lomassa, paitsi - yllätys yllätys - uloslähtö tuottaa todellista tuskaa. Kun puen pienemmän miehen pihalle, ja hänellä on tapana huutaa niin kauan kuin vaunut liikkuvat, kaksvee juoksee karkuun, potkii ja sätkii, huutaa ja kiljuu, että ei pueta. Kun sitten loppujen lopuksi hikeä valuvana olen saanut kaksveen puettua, hymy palaa lapsen kasvoille ja kaksvee suuntaa leikkimään. Siinä sitten äidin hermoja kysellään – miten raivo voi muuttua iloksi noin nopeasti?
Loppujen lopuksi lasten kanssa tahkoamisesta selviytyy, kun muistaa vain olla aikuinen eikä lähde pikkuherran eipäsjuupas –juttuihin mukaan. Itse asiassa tuo uloslähtö on ainut tilanne, jossa minulla alkaa hermo kiristää. Muuhun oikutteluun ja huuteluun pystyy asennoitumaan tiukan viileästi. Jos et syö, sitten et syö tai jos huudat pää punaisena, niin kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu tai jos kokeilet kaikkea kiellettyä, tulen kyllä väliin ja minullahan on aikaa puuttua rajojen jatkuvaan kokeiluun. Hölmöyksiä meillä ei suvaita.
Energiaa uhmataisteluihin ja pitkää pinnaa! Jota, yllätys yllätys, löytyy nykyään myös minulta kilometrikaupalla ;)
sunnuntaina, huhtikuuta 30, 2006
lauantaina, huhtikuuta 29, 2006
Uudistuksellinen -jopa radikaali- Sdp
Kunta– ja palvelurakenneuudistus on tällä hetkellä edelleen käynnissä. Päähallituspuolue ja uudistuksen sektorivastuuministerin omaava puolue ei kuitenkaan näytä itse asiassa kannattavan koko uudistusta. Kaikki isot rakenteelliset muutokset, joista uudistuksessa on puhuttu, näyttävät olevan Keskustalla eiei -juttuja.
Kuntien yhdistäminen ei Keskustalle kelpaa. Paitsi tietysti silloin, jos valtiolta on luvassa paljon porkkarahaa ja homma on vapaaehtoista. Kukaanhan ei ole valmis varsinaisiin pakkoliitoksiin, eli määräyksiin siitä että kunta te ja te muodostatte nyt uuden kunnan. Sen sijaan on aidosti keskusteltu siitä, että päätetään kuntien kokoluokka- ja määrä. Sitten annetaan kunnille joidenkin vuosien siirtymäaika itse tehdä tarvittavat ratkaisut liitoksista. Tämä on varsin uudistuksellista, jopa radikaalia.
Kuntien verotusoikeus ei Keskustalle kelpaa. Ei kunnille voi antaa enempää pelimerkkejä suoraan itsensä käytettäväksi, sittenhän valtiolla olisi vähemmän rahaa käytössään siltojen ja teiden rakentamiseksi sopivaksi katsottuihin paikkoihin (lue: tiettyjen edustajien kotivaalipiireihin). Kunnallinen itsehallinto on Keskustan mielestä hieno asia, mutta ei siihen täysi budjetinhallinta mahdollisuus kuulu, rahat pitää ehdottomasti olla ruinattavissa valtiolta, jotta välissä voidaan tehdä se kuuluisa iltalypsy. Kuntien verotusoikeus on varsin uudistuksellista, jopa radikaalia.
Niin Keskusta vastustaa ja – kas, kas, SDP kannattaa molempia uudistuksia. Tästähän voisi vetää johtopäätöksen, että SDP on uudistuksellinen jopa radikaali puolue. Teot puhukoot puolestaan, kun mietitään todellisia yhteiskuntamme muutos voimia! Uskon, että laajemminkin uudistustyössä Sdp on eturintamassa. ;)
Kuntien yhdistäminen ei Keskustalle kelpaa. Paitsi tietysti silloin, jos valtiolta on luvassa paljon porkkarahaa ja homma on vapaaehtoista. Kukaanhan ei ole valmis varsinaisiin pakkoliitoksiin, eli määräyksiin siitä että kunta te ja te muodostatte nyt uuden kunnan. Sen sijaan on aidosti keskusteltu siitä, että päätetään kuntien kokoluokka- ja määrä. Sitten annetaan kunnille joidenkin vuosien siirtymäaika itse tehdä tarvittavat ratkaisut liitoksista. Tämä on varsin uudistuksellista, jopa radikaalia.
Kuntien verotusoikeus ei Keskustalle kelpaa. Ei kunnille voi antaa enempää pelimerkkejä suoraan itsensä käytettäväksi, sittenhän valtiolla olisi vähemmän rahaa käytössään siltojen ja teiden rakentamiseksi sopivaksi katsottuihin paikkoihin (lue: tiettyjen edustajien kotivaalipiireihin). Kunnallinen itsehallinto on Keskustan mielestä hieno asia, mutta ei siihen täysi budjetinhallinta mahdollisuus kuulu, rahat pitää ehdottomasti olla ruinattavissa valtiolta, jotta välissä voidaan tehdä se kuuluisa iltalypsy. Kuntien verotusoikeus on varsin uudistuksellista, jopa radikaalia.
Niin Keskusta vastustaa ja – kas, kas, SDP kannattaa molempia uudistuksia. Tästähän voisi vetää johtopäätöksen, että SDP on uudistuksellinen jopa radikaali puolue. Teot puhukoot puolestaan, kun mietitään todellisia yhteiskuntamme muutos voimia! Uskon, että laajemminkin uudistustyössä Sdp on eturintamassa. ;)
perjantaina, huhtikuuta 28, 2006
Turhauttavat turhat tappelut?
Salamien sinkoilua, ikävää argumentaatiota, tylyjä syytöksiä ja pinnan kärähtämistä – jonkun tapaista arkea meidän perheessä. Ikävä kyllä, ja samaan aikaan ihana kyllä! Moni miettii, mitähän tuo nainen sekoilee, ikävää ja ihanaa samaan aikaan. Mutta näin asian näen. Tappelu sinänsä on ikävää ja mieluummin hommat toimisivat kuin rasvattu. Näin vain ei tapahdu – ilman vääntöä ja kääntöä.
Toisaalta, jos joskus ei olisi ikävää, ei olisi ihanaakaan. Mikä on parempaa kuin tappelun jälkeinen sovinto? Lisäksi kun perheeseen kuuluu neljä temperamenttista ihmistä, jatkuva räjähdysvaara on aina läsnä. Joka päivä räiskyy ja roiskuu. Uskon kuitenkin, että on parempi päästellä päänsärkyä aiheuttavat seikat ilmoille, kuin odotella, koska mädän määrä hampaankolossa kertyy niin isoksi, että päänsärky on äärettömän kova ja samalla paiseen parantaminen on epätoivoinen, pitkäkestoinen urakka.
Samalla voimme olla iloisia, jos taistelumme aiheet ovat todella sellaisia, että milloin jokin asia on mukava hoitaa ja milloin ei tai niitä, että ärsyttää kun toista ärsyttää tai toinen on onnistunut sammuttamaan tietokoneen liian aikaisin jne. – Nämä kaikki ovat todella turhia tappelun aiheita. Mutta on olemassa oikea mutta. Jos oikeasti taistelun aiheet on noita, ei kovin isoja ongelmia voi kyteä pinnan alla – vai voiko? En ainakaan usko.
Turhat tappelut ovatkin arkemme kannalta turhan tärkeitä. Moni asia, josta olisi voinut syntyä suuri arvosota, on loppunut mikrotasolle. Siis silloin, kun tapellaan kunnon tykistöllä jostakin mitättömästä höpöhöpöhommasta, jota ei todellakaan kannata vähätellä. Nauttikaa siis tappelusta!
Toisaalta, jos joskus ei olisi ikävää, ei olisi ihanaakaan. Mikä on parempaa kuin tappelun jälkeinen sovinto? Lisäksi kun perheeseen kuuluu neljä temperamenttista ihmistä, jatkuva räjähdysvaara on aina läsnä. Joka päivä räiskyy ja roiskuu. Uskon kuitenkin, että on parempi päästellä päänsärkyä aiheuttavat seikat ilmoille, kuin odotella, koska mädän määrä hampaankolossa kertyy niin isoksi, että päänsärky on äärettömän kova ja samalla paiseen parantaminen on epätoivoinen, pitkäkestoinen urakka.
Samalla voimme olla iloisia, jos taistelumme aiheet ovat todella sellaisia, että milloin jokin asia on mukava hoitaa ja milloin ei tai niitä, että ärsyttää kun toista ärsyttää tai toinen on onnistunut sammuttamaan tietokoneen liian aikaisin jne. – Nämä kaikki ovat todella turhia tappelun aiheita. Mutta on olemassa oikea mutta. Jos oikeasti taistelun aiheet on noita, ei kovin isoja ongelmia voi kyteä pinnan alla – vai voiko? En ainakaan usko.
Turhat tappelut ovatkin arkemme kannalta turhan tärkeitä. Moni asia, josta olisi voinut syntyä suuri arvosota, on loppunut mikrotasolle. Siis silloin, kun tapellaan kunnon tykistöllä jostakin mitättömästä höpöhöpöhommasta, jota ei todellakaan kannata vähätellä. Nauttikaa siis tappelusta!
torstaina, huhtikuuta 27, 2006
Kakkakemut
Pahoittelen pissakakka –juttuja, mutta ne kuuluvat nyt joka päivään. Itse asiassa tällä hetkellä suurimmat riemun kiljahdukset kuuluvat, kun ylpeä poikamme juoksee housut kintuissa vessasta ulos, kiljuen: ”kaka kaka kaka!” Ihanaa, koko perhe juhlii ja äiti kokee suurta iloa, ja myötäonnistumista, kun kakka löytyy potasta. Sitä sitten ihmetellään koko perheen voimin ja loppujen lopuksi heitetään wc-pönttöön, vilkutellaan ja vedetään tuo hieno "kaka" maailmanmatkalle.
Eilen jutustelin aiheesta puhelimessa ystäväni, joka työskentelee päiväkodissa, kanssa. Paransimme maailmaa aika lailla. Aiheet hyppivät hyvinvoinnista uraäiteihin. Jokainen taaplatkoon tyylillään, totesimme, Kuitenkin ystäväni tokaisi, että ajattele, miten paljon helpompaa sinun on jäädä kotiin, kuin sellaisen ihmisen, joka ei tiedä mitään lasten maailmasta.
Niinpä, tokaisin, ja jatkoin: ”Arjen asiat hyvinkin, meillä on aina kemut, kun potta saa täytettä.” Tosin tuo pienempi huutaa, kun ei oikein näytä vatsa toimivan. Ystäväni hengähti syvään ja tokaisi:” Kuulepa, se on niin raadollista, että me ihmiset nautimme siitä, kun työnnämme jotakin johonkin reikäämme tai saamme sieltä jotakin ulos. On se sitten ruokaa, juomaa, seksiä tai ulostetta” Samaan aikaan pienemmän vatsa tyhjeni ja suu vääntyi hymyyn. ”Todellakin osuvasti sanottu!”, mietin itsekseni ja päätin puhdistustöiden jälkeen suunnata tuottamaan itselleni mielihyvää teen ja sämpylän voimin. Miettien, kun vauva hymyilee, siellä se onni lymyilee.
Onnen eväät tehdään arjen pienillä asioilla ja jos jossakin on vajetta, suunpielet kääntyvät alaspäin ja tekisi mieli huutaa kuin vauva konsanaan.
Eilen jutustelin aiheesta puhelimessa ystäväni, joka työskentelee päiväkodissa, kanssa. Paransimme maailmaa aika lailla. Aiheet hyppivät hyvinvoinnista uraäiteihin. Jokainen taaplatkoon tyylillään, totesimme, Kuitenkin ystäväni tokaisi, että ajattele, miten paljon helpompaa sinun on jäädä kotiin, kuin sellaisen ihmisen, joka ei tiedä mitään lasten maailmasta.
Niinpä, tokaisin, ja jatkoin: ”Arjen asiat hyvinkin, meillä on aina kemut, kun potta saa täytettä.” Tosin tuo pienempi huutaa, kun ei oikein näytä vatsa toimivan. Ystäväni hengähti syvään ja tokaisi:” Kuulepa, se on niin raadollista, että me ihmiset nautimme siitä, kun työnnämme jotakin johonkin reikäämme tai saamme sieltä jotakin ulos. On se sitten ruokaa, juomaa, seksiä tai ulostetta” Samaan aikaan pienemmän vatsa tyhjeni ja suu vääntyi hymyyn. ”Todellakin osuvasti sanottu!”, mietin itsekseni ja päätin puhdistustöiden jälkeen suunnata tuottamaan itselleni mielihyvää teen ja sämpylän voimin. Miettien, kun vauva hymyilee, siellä se onni lymyilee.
Onnen eväät tehdään arjen pienillä asioilla ja jos jossakin on vajetta, suunpielet kääntyvät alaspäin ja tekisi mieli huutaa kuin vauva konsanaan.
keskiviikkona, huhtikuuta 26, 2006
Helsinki ja kilpailun pelisäännöt
Tuohon äskeiseen Palmian kehitykseen liittyvään kirjoitukseeni virisi keskustelua kilpailuttamisesta. Tässä vaiheessa lienee paikallaan muistuttaa siitä, että pelisäännöt ovat olemassa, eivätkä edes kovin huonot: Helsingillä on 1996 hyväksytyt kilpailun käytön periaatteet. Periaatteet sisältävät toteamukset lain vaikutuksista ja kilpailun käytön mahdollisuuksista. Nämä periaatteet vain ovat tainneet joiltakin päättäjiltä unohtua, esimerkiksi päätettäessä kilpailuttamisesta päätettäessä.
... Tässä siis muistin virkistämiseksi myös helsinkiläispäättäjille.
Keskeisiä periaatteita Helsingissä ovat:
- kaupungin tulee pyrkiä pitkäaikaisiin sopimuksiin palveluiden hankinnassa
- kilpailutettaessa pitää varmistua siitä, ettei kilpailulla aiheuteta heikennyksiä kaupungin työntekijöiden tai kaupunkilaisten työllisyystilanteeseen.
- Silloin kun kaupungin oman tuottajayksikön palvelut vastaavat todettavissa olevia hinta-laatu-suhteelle asetettuja vaatimuksia, nämä palvelut tulisi ostaa ko. yksiköltä ilman kilpailutusta
- Ehtona kilpailun käytölle on, että toimialalla on toimivat markkinat
- kilpailuttaminen ei saa johtaa palvelutason eikä laadun heikkenemiseen
- omalle tuottajaorganisaatiolle pitää antaa riittävä aika ja edellytykset pärjätä kilpailussa
- kaupungin henkilökuntaa ei irtisanota, vaan heidät sijoitetaan muihin koulutustaan vastaaviin tehtäviin, hävittäessä kilpailu. Jos oma yksikkö voittaa kilpailun, pitää yksiköllä olla riittävät valtuudet suorittaa lisäpalkkauksia tarvittaessa.
... Tässä siis muistin virkistämiseksi myös helsinkiläispäättäjille.
Keskeisiä periaatteita Helsingissä ovat:
- kaupungin tulee pyrkiä pitkäaikaisiin sopimuksiin palveluiden hankinnassa
- kilpailutettaessa pitää varmistua siitä, ettei kilpailulla aiheuteta heikennyksiä kaupungin työntekijöiden tai kaupunkilaisten työllisyystilanteeseen.
- Silloin kun kaupungin oman tuottajayksikön palvelut vastaavat todettavissa olevia hinta-laatu-suhteelle asetettuja vaatimuksia, nämä palvelut tulisi ostaa ko. yksiköltä ilman kilpailutusta
- Ehtona kilpailun käytölle on, että toimialalla on toimivat markkinat
- kilpailuttaminen ei saa johtaa palvelutason eikä laadun heikkenemiseen
- omalle tuottajaorganisaatiolle pitää antaa riittävä aika ja edellytykset pärjätä kilpailussa
- kaupungin henkilökuntaa ei irtisanota, vaan heidät sijoitetaan muihin koulutustaan vastaaviin tehtäviin, hävittäessä kilpailu. Jos oma yksikkö voittaa kilpailun, pitää yksiköllä olla riittävät valtuudet suorittaa lisäpalkkauksia tarvittaessa.
tiistaina, huhtikuuta 25, 2006
Huumetietoutta tarvitaan kasvatustyössä
Nykyisin kasvattajat tietävät huumausaineasioista valitettavan vähän, vaikka ongelmasta puhutaan jatkuvasti medioissa. Ongelmia ei haluta kohdata, koska ajatellaan, ettei asia koske minua, saatikka omia lapsiani. Kasvatanhan minä omat lapseni hyvin, eivät he nyt huumeisiin sorru. Suosittelen vanhempia heräämään, sillä ainakaan pääkaupunkiseudulla asuessa nuoret törmäävät ongelmaan lähes väkisin.
Kasvattajien oma huumetietous vaikuttaa oleellisesti heidän kykyynsä keskustella asiasta. Jos huumeet ovat vanhemmille tai lasten parissa työskenteleville ihmisille tuntematon paha asia, jota pitää pelätä, ei keskustelu nuoren kanssa onnistu. On tärkeää osata suhtautua huumeisiin aikuisena, ilman vahvaa tunnepyöritystä myös huumekeskusteluun.
Lasten ja nuorten parissa mahdollisuuksia vaikuttaa päihdekokeiluihin on monia, vaikkakin loppujen lopuksi lapsi tai nuori tekee itse päätöksensä päihdekokeilusta. Hyvä itsetunto, sosiaaliset taidot, tietous asiasta sekä rohkeus, ovat asioita, joihin kasvattajat niin ammattilaiset kuin vanhemmat voivat vaikuttaa. Nämä asiat puolestaan tukevat nuorta ajattelemaan itse ja kestämään sosiaalista painetta.
Lisäksi kasvattajien välinen yhteistyö on tärkeää. Samanikäisten lasten vanhemmat voivat tukea toinen toisiaan jakamalla kokemuksia lastenkasvatuksesta sekä omista tunteistaan kamppailtaessa nuorten ongelmien kanssa. Tärkeän osan ennalta ehkäisevästä päihdetyöstä tulisikin tukea vanhempia kasvatustyössä sekä valmentaa lasten kanssa työskenteleviä nostamaan vaikeitakin asioita keskusteluun vanhempien kanssa.
Kasvattajien oma huumetietous vaikuttaa oleellisesti heidän kykyynsä keskustella asiasta. Jos huumeet ovat vanhemmille tai lasten parissa työskenteleville ihmisille tuntematon paha asia, jota pitää pelätä, ei keskustelu nuoren kanssa onnistu. On tärkeää osata suhtautua huumeisiin aikuisena, ilman vahvaa tunnepyöritystä myös huumekeskusteluun.
Lasten ja nuorten parissa mahdollisuuksia vaikuttaa päihdekokeiluihin on monia, vaikkakin loppujen lopuksi lapsi tai nuori tekee itse päätöksensä päihdekokeilusta. Hyvä itsetunto, sosiaaliset taidot, tietous asiasta sekä rohkeus, ovat asioita, joihin kasvattajat niin ammattilaiset kuin vanhemmat voivat vaikuttaa. Nämä asiat puolestaan tukevat nuorta ajattelemaan itse ja kestämään sosiaalista painetta.
Lisäksi kasvattajien välinen yhteistyö on tärkeää. Samanikäisten lasten vanhemmat voivat tukea toinen toisiaan jakamalla kokemuksia lastenkasvatuksesta sekä omista tunteistaan kamppailtaessa nuorten ongelmien kanssa. Tärkeän osan ennalta ehkäisevästä päihdetyöstä tulisikin tukea vanhempia kasvatustyössä sekä valmentaa lasten kanssa työskenteleviä nostamaan vaikeitakin asioita keskusteluun vanhempien kanssa.
maanantaina, huhtikuuta 24, 2006
Sosialidemokraattisten Nuorten 100-vuotisjuhla 27.5
Ohessa
kutsu Sosialidemokraattisten Nuorten 100-vuotisjuhlaan. Juhla järjestetään lauantaina 27.5. Tampereella ja ilmoittautumisaika meneemajoituksen osalta umpeen 26.4.!!! Hotellitilanne Tampereella on kyseisenä viikonloppuna huono, joten myöhemmin ilmoittautuvat eivät todennäköisestionnistu varaamaan itselleen majoitusta. Kannattaa siis toimia nyt jailmoittautua osoitteessa http://www.demarinuoret.fi/100-vuotisjuhlavuotisjuhla .Tervetuloa juhlimaan kanssamme 100-vuotiasta nuorisoliittoa. Niin ja jos, et vielä ole Sosialidemokraattisten Nuorten jäsen ja toivoisit olevasi. Voit hoitaa asian kuntoon osoitteessa http://www.demarinuoret.fi/toimintaa/jaseneksi/liittymislomake
Valtakunnallinen ALLERGIAVIIKKO 24.- 30.4.2006
Nenän niiskutusta, hengen ahdistusta, silmien kutinaa jne. Onkos kuultu ikävämpää? Minua ainakin ärsyttää joka kevät se, kun kadut pöllyää, kun siivouksia ei saada hoidettua asianmukaisesti. Asiaan ei auta muu, kuin vedellä astmapiippua ja zyrtecciä vuorotellen. (Lue niin paljon, kun ohjeet sallii). Todellakin keväällä on huonotkin puolet.
Mikä ottaakaan enemmän päähän, kun ostaa astma ja allergialääkeet sekä samaan aikaan huomaa, kuinka siihen hujahtaa useampi satanen. Etenkin kun lompakko ei ole muutenkaan turhan paksu. No, eiköhän tämä pikkuhiljaa tästä... Kun saadaan katupölyt kuriin ja lääkkeet tehoamaan.
Lue lisää allergia ja astmaliiton sivuilta.
Mikä ottaakaan enemmän päähän, kun ostaa astma ja allergialääkeet sekä samaan aikaan huomaa, kuinka siihen hujahtaa useampi satanen. Etenkin kun lompakko ei ole muutenkaan turhan paksu. No, eiköhän tämä pikkuhiljaa tästä... Kun saadaan katupölyt kuriin ja lääkkeet tehoamaan.
Lue lisää allergia ja astmaliiton sivuilta.
sunnuntaina, huhtikuuta 23, 2006
Viikonloppuvilskettä
”Olipas viikonloppu”, mietin istahtaessani tietokoneen ääreen. Tänä viikonloppuna onnistuimme yhdistämään loistavalla tavalla huvin ja hyödyn. Perjantai kului perheen parissa jalkapallokentällä viilettäen ja kotona nautiskellen.. Lauantaina oli Helsingin sosialidemokraattien piirikokous ja Sosialidemokraattisten nuorten viimeinen hallitus ennen liittokokousta. Illalla suuntasimme Petterin kanssa ravintolaan – Ravintola Kynsilaukka, suosittelen valkosipulin ystäville - syömään ja kun pääsimme kotiin, löysimme itsemme naapurien terassilta... Pojat olivat mummolassa hoidossa ja he jäivät sinne iloisina.. Sunnuntaina haimme mummon ja vaarin lellimät lapset kotiin sekä kerkesimme ulos leikkipuistoon nauttimaan aurinkoisesta kevätpäivästä.
Helsingin sosialidemokraattien piirikokoustunnelma oli toisenlainen, kuin voisi kuvitella. Porukka näytti nuorentuneen ja poliittinen keskustelu oli mielestäni antoisampi kuin aikoihin. Alustukset pitivät Susanna Rahkonen ja Vesa Mauriala, jonka jälkeen me piirikokousedustajat puhuimme tärkeäksi kokemistamme asioista. Minä puhuin lapsiperheiden köyhyysproblematiikasta ja siitä millaisia arjen haasteita lapsiperheissä on. Lisäksi olin erityisen tyytyväinen kokouksen julkilausumaan, joka muistutti, että hoitotakuu koskee myös lapsia.
No anyway ”maailman parannusviikonloppu” on takana ja nyt voimme odotella rauhassa, miten asiat etenevät vai etenevätkö ne…
Helsingin sosialidemokraattien piirikokoustunnelma oli toisenlainen, kuin voisi kuvitella. Porukka näytti nuorentuneen ja poliittinen keskustelu oli mielestäni antoisampi kuin aikoihin. Alustukset pitivät Susanna Rahkonen ja Vesa Mauriala, jonka jälkeen me piirikokousedustajat puhuimme tärkeäksi kokemistamme asioista. Minä puhuin lapsiperheiden köyhyysproblematiikasta ja siitä millaisia arjen haasteita lapsiperheissä on. Lisäksi olin erityisen tyytyväinen kokouksen julkilausumaan, joka muistutti, että hoitotakuu koskee myös lapsia.
No anyway ”maailman parannusviikonloppu” on takana ja nyt voimme odotella rauhassa, miten asiat etenevät vai etenevätkö ne…
Keskustelutilaisuus Tapanilan työväentalolla
Hallituskausi lähestyy loppuaan, mitä sosialidemokraattit ovat saavuttaneet ja mitä sosialidemokraatit aikovat vielä saavuttaa? Haasteita riittää tulevaisuudessakin, miten niihin vastataan?
SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Eero Heinäluoma tulee keskustelemaan Tapanilan työväentalolle 24.4 maanantaina klo 18.00.
Tilaisuuden järjestävät Koillis-Helsingin sosialidemokraattiset yhdistykset. Paikalla on myös alueen yhdistysten asettamia eduskuntavaaliehdokkaita.
Tervetuloa keskustelemaan!
perjantaina, huhtikuuta 21, 2006
Mihin menet Palmia?
Palmia tekee parhaillaan strategiatyötään. Nyt tilanne on se, että Palmia toimii pääkaupunkiseudun markkinoilla ja kilpailee kansainvälisten jättien, kuten Sodexho, kanssa samoista palvelujen tuottamisista. Toisaalta Palmia on edelleen myös kaupungin tiukasti ohjaama. Kilpailutilanne ja samaan aikaan kilpailurajoitukset asettavat suuren haasteen Palmian tulevaisuudelle. Tilanne ei ole mitenkään helppo.
Tässä vaiheessa on turha enää itkeä sitä, miten ja miksi koko Palmia on perustettu ja miten se on viety kilpailutukseen mukaan. Tällä hetkellä tilanne on tämä. Toisaalta on aina periaatteessa mahdollista purkaa koko liikelaitos ja palata takaisin kunnan omaan tuotantoon, joka ei tämän hetken tietojen valossa näytä tehokkuudessa hävinneen nykyiselle tilanteelle. Tämän realistisuutta voi jokainen pohtia tässä kokoomuksen ja toisen suuren porvaripuolueemme vihreiden hallitsemassa kaupungissa.
Toisaalta Palmialla voi olla edessään pilkkomisen tai yhtiöittämisen tie. Samalla se saattaisi merkitä laajentumista uusille palveluntuottamisaloille, jotta kilpailukyky voitaisiin säilyttää. Samalla Helsinki menettäisi viimeisenkin otteensa näiden palveluiden tuottamiseen ja toimisi enää laskun allekirjoittajana. Selvää on se, että johonkin suuntaan pitää liikkua, sillä nykyinen tilanne osin markkinakilpailussa, kunnan kilpailuttamissa tappiollisissa sopimuksissa, kilpailunrajoituksissa ja niin edelleen, on pitkän päälle kestämätön.
Samalla olisi syytä turvata sekä kaikkien helsinkiläisten etu palveluiden käyttäjinä, että Palmian työntekijöiden työsuhteiden laatu ja kesto. Joitakin ajatuksia muhii omassakin päässä, mutta ajatuksia ja ideoita Palmian suhteen otetaan enemmän kuin mielellään vastaan.
Tässä vaiheessa on turha enää itkeä sitä, miten ja miksi koko Palmia on perustettu ja miten se on viety kilpailutukseen mukaan. Tällä hetkellä tilanne on tämä. Toisaalta on aina periaatteessa mahdollista purkaa koko liikelaitos ja palata takaisin kunnan omaan tuotantoon, joka ei tämän hetken tietojen valossa näytä tehokkuudessa hävinneen nykyiselle tilanteelle. Tämän realistisuutta voi jokainen pohtia tässä kokoomuksen ja toisen suuren porvaripuolueemme vihreiden hallitsemassa kaupungissa.
Toisaalta Palmialla voi olla edessään pilkkomisen tai yhtiöittämisen tie. Samalla se saattaisi merkitä laajentumista uusille palveluntuottamisaloille, jotta kilpailukyky voitaisiin säilyttää. Samalla Helsinki menettäisi viimeisenkin otteensa näiden palveluiden tuottamiseen ja toimisi enää laskun allekirjoittajana. Selvää on se, että johonkin suuntaan pitää liikkua, sillä nykyinen tilanne osin markkinakilpailussa, kunnan kilpailuttamissa tappiollisissa sopimuksissa, kilpailunrajoituksissa ja niin edelleen, on pitkän päälle kestämätön.
Samalla olisi syytä turvata sekä kaikkien helsinkiläisten etu palveluiden käyttäjinä, että Palmian työntekijöiden työsuhteiden laatu ja kesto. Joitakin ajatuksia muhii omassakin päässä, mutta ajatuksia ja ideoita Palmian suhteen otetaan enemmän kuin mielellään vastaan.
Hurrrjan pitkä utelu:)
Tämä huastettelu oli venynyt hurjan pitkäksi, mutta sainpas tehtyä. Mitä muuta se kotiäiti tekisi päväuniaikaan ja seuraavana aamuna ennen uloslähtö…
Löysin tämän Tiulin blogista, joka oli ansiokkaasti karsinut joitakin kyssiä: mm. sellaisia, jotka ovat lähinnä teineille suunnattuja ja sellaisia: joihin hän ei olisi osannut lyhykäisesti vastata.
1. Nimesi?
Mirka
2. Synttärit?Toukokuussa
3. Missä muodossa asut, kenen/keiden kanssa?
Mieheni Petteri Oksan ja pokieni Neon ja Nikin kanssa
4. Voidellessasi näkkäriä voiteletko "reikäisenpuolen" vaiko sileämmän?
paha –rasvan himossa reikäisemmän, kun olen saanut itseäni niskasta kiinni ja koitan välttää kohtuutonta rasvan käyttöä sileämmän.
5. Kumpi tulee ensin leivälle, juusto vai makkara?
juusto, ja tätä ei mieheni meinaa millään ymmärtää, vaikka sehän on itsestään selvää…
6. Käykö ketsuppi kaiken kanssa?
Ei todellakaan
7. Olet tilaamassa fantasiapizzan, mitkä ovat täytteet?
Kinkku, paprika ja sipuli, helppo!
8. Kun menet pikaruokalaan tilaat yleensä?
Vaihtelu virkistää – minulla ei ole vakiotilausta, valitseminen on aina yhtä vaikeaa, mulla on valitsemisen tuska
9. Mikä on lempiruokakauppasi?
Malmintorin City market
10. Millä kulkuvälineellä liikut eniten?
Bussilla ja omalla autolla. Bussilla aina, jos ei ole aikataulua, joka tulee saavuttaa.
11. Katso levyhyllysi 8 levy, mikä se on?
Ensin selitys: ”Meillä on mieheni kanssa yhteinen levyhylly” Kahdeksas levy on Raptorin tulevat tänne sotkemaan meidän ajopuuteorian…. Hitto, mitä sontaa sieltä löytyykään…
12. Kumman valitset tv vai tietokone?
tietokoneen
13. Mitkä fyysiset ominaisuudet kiehtovat sinua siinä sukupuolessa mihin olet kiintynyt?
karisma, aito läsnäolo, sydän -ajattelu ja kyky keskustella asioista, luotettavuus ja turvallisuus
14. Unelmakämppä vai huippumalli haussa?
Huippumallihaussa.
15. Lenkkarit vai tennarit?
Tennarit.
16. Onko sinulla lävistyksiä?
Juup,
17. Jos vastasit kyllä, missä?
Korvissa
18. Entä onko tatuointeja?
ei, mieli on kyllä joskus tehnyt
19. Ruutu vai raita?
Mulla on nyt iskenyt joku raitabuumi, joten raitapa hyvinkin.
20. Omistatko mp3-soittimen?
en
21. Montako tuntia vietät aikaa koneella?
Enempi ja vähempi. Riippuu perhe- ja kokoustilanteesta.
22. Kuinka nopea nettisi on?
nu jaa, enpä muista (Petteri tosin huikkasi juuri että 8/2 megaa)
23. Pelaatko koneella?
enpä juuri
24. Kun katsot peiliin, mitä näet?
Valitettavan usein mustat silmänaluset… ;)
25. Kuunteletko tällä hetkellä musiikkia?
en, pojat ovat päiväunilla.
26. Mikä kappale saa tanssijalkasi liikkeelle?
Melkeinpä mikä tahansa musiikki, kun fiilis on oikea
27. Mikä kappale saa kyyneleet pakkautumaan silmille?
Ronald Keatingin “You say best, when you say nothing at all”.
28. Mikä kappale saa sinut iloiseksi?
Lasten musiikkiosastolle menee – Elikäs Taikuri Luttisen ”totta vai tarua”
34. Sänky vai puska? (joku muu, mikä?)
Sänky tai sitten yöpyminen teltassa… Puska ei ole mun juttu.
35. Onko sinulla paljon ystäviä?
Ainakin luulen niin…
36. Onko myös vastakkaista sukupuolta olevia YSTÄVIÄ paljon?
On
37. Oletko koskaan fanittanut Tuiskua?
Jep. Koko iIolsin aijan paitsi loppufinaalissa, missä Tuisku ei mukana enää ollutkaa, Hanna oli mun suosikki.
38. Entä pikku G:tä?
Jep. Pikku G:n sanotukset ovat hyviä- Tosin en olisi uskonut, että herrasta tulee kepulainen…
39. Spice girlsiä?
Jep tai en ehkä kutsuisi toimintaani fanittamiseksi. Muutama biisi kyllä toimi tehokkaana yllykkeenä tanssilattialle.
40. Orlando Bloom vai Viggo Mortensen?
Eipä iske kumpikaan sen paremmin kuin ainakaan leffa Taru sormustenherrastakaan. Ehkä pitäisi kokeilla kirjaa…
41. 50 Cent vai Eminem?
Eminem
42. Kotiteollisuus vai Mokoma?
Kotiteollisuus
43. Stamina vai ajattara?
Kestävyys eli Stamina! Tai sittenkin molempi parempi…
44. Linkin park vai limp bizkit?
Nyt loppui yleissivistys. Saiskos sanakirjan?
45. Ronaldo vai Beckham?
Ronaldo nimenä, potkuna Beckham… Ehkäpä Ronaldon tyyli on enemmän mun makuun…
46. Pitkä kuuma kesä vai helmiä ja sikoja?
Pitkää kuumaa kesää odotellessa
48. Simpsonit vai futurama?
Simpsonit
49. Popeda vai Klamydia?
Klamydia oli meidän juttu teinivuosina. Eipä tuota kyllä nykyään kuuntele kuin sopivassa nousuhumalassa.
50. W.A.S.P. vai Pink floyd?
Ihan sama
51. Sytkä vai tulitikut?
tulitikut
52. Tympiikö sua nää kyselyt?
Ei, vaan on juuri sopivaa päiväuniviihdettä kotiäidille.
53. Osaatko tehdä ruokaa?
Totta kai
54. Mitkä lehdet on tilattu nimelläsi?
Kotivinkki, Perhelehti, Suomenkuvalehti, Trendi… mikä yhdistelmä!
55. Kynsilakkaa, vai ei?
Riippuu tilanteesta, just tähän elämän tilanteeseen ei toimi tai pysy kynsissä
56. Jos on, minkä väristä?
riippuu pukeutumisesta, sen päivän tyylistä ja mielialasta
57. Mitä mieltä olet pojista jotka meikkaa?
Tasa-arvo toteutuu paremmin, kun päästetään irti poikien ja tyttöjen jutuista. Meikkaaminen on ok.
58. Pitkä letti tekee miehen, oletko samaa mieltä?
Eipä hiukset miestä tee. Taitaa olla muut ominaisuudet.
59. Paras lastenohjelma?
Sinisen talon nalle tai sitten Nalle Puh (Neon suosikki Puuha Pete)
60. Mitä sinulla on nyt päällä?
T-paita ja tuulihousut – olenpas minä kotiäitiluukissa.
61. Menetkö kesällä ulkomaille?
Toivon niin
63. Onko ruotsi puhevika?
Ei
64. Onko seksi harrastuksista paras?
ei, en näe sitä harrastuksena vaan perustarpeena ja hauskanpitonaJ
65. Kuulakärkikynä vai lyijykynä?
kuulakärkikynä
66. Katso puhelimestasi 20. viesti, mitä siinä lukee?
"Kyllä sitä tuossakin iässä saa vielä iloita ja riemuita,kunhan vaan muistaa iän tuomat vaivat ja kolotukset. Onnea! "Tuire
67. Oletko koskaan toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta?
Enpä ole.
68. Aiotko syödä pääsiäisenä paljon munia?
en paljoa, jokusen kyllä
69. Miten aiot viettää tulevan juhannuksen?
Luultavasti mökillä perheeni kanssa –se kenen mökillä on vielä auki.
70. Entä vapun?
Hakaniemen tori kutsuu ja toivottavasti vappulounas hyvällä porukalla.
71. Missä olit viimeksi bilettämässä?
Hävettää tunnustaa, mutta Malmilla ex Gleopatrassa, nykyään nimi oli kai Trendi
72. Lempidrinkkisi?Paha taas.. Drinkit maistuu niin hyvälle…! Ehkäpä joku kahvidrinkki Irish Cofee tai Kahlukahvi.
73. Mitä mieltä olet viiltelystä?
Riippuu mitä viillellään. Ranteiden auki viiltely on hölmöä, puusta viiltely taas ajoittain aiheellista.
74. Mitä teit viime synttäreilläsi?
En kykene muistamaan…
75. Onko sinulla sisaruksia?
On. Veli
76. Minkä ikäisiä?
24 vee
77. Mikä kappale sinulla nyt soi?
Ei mikään
78. Roikkuvat korvikset vai napit?
Napit.
79. Mitä mieltä olet kaukosuhteista?
Mikäs siinä, ei sovi minulle..
80. Voisitko seurustella itseäsi vanhemman kanssa?
Voisin ja voinkin
81. Entä nuoremman?
Jep, mutta rajansa nuoruudellakin.
82. Mielestäsi kauniita nimiä?
Jaa muun muassa Neo ja Niki…
83. Paras lukemasi kirja?
Liza Marklundin Uhatut
84. Mitä tällä hetkellä odotat?
Auringon lämpöä, maailman rauhaa ja huomista
85. Entä ketä odotat?
Ystäviä kyläilemään…
’86. Onko huoneessa jossa olet, joku muukin kuin sinä?
On
87. Jos on, kuka?
Neo ja Petteri
88. Missä vaiheessa jouluvalot otetaan pois ikkunoista?
Jos ne saa laitettua niin kyllähän ne ennen kesää on pois otettu..
89. Bacardi vai Smirnoff?
Bacardi
90. Juotko? Kuinka usein?
joskus
91. Poltatko?
En. Ainakaan toivottavasti enää joskus viihteellä ollessani innostun…
92. jos poltat, mitä merkkiä?
Merkillä ei väliä
93. Aiotko lopettaa polttamisen?
Eipä enää aikomustasolla. Toisaalta en aloittanut koskaan kunnolla.
94. Minkä kappaleen sanat menevät näin: "Sä omistat mut kokonaan, mut ihan tostavaan heität, käytettynä romukoppaan, en saa olla oma itseni, ja jopa vaatteeni sä käskit mut vaihtamaan.."Ei hajuakaan
95. Cocis vai pepsi?
Pepsi
96. Mikä on toinen nimesi?
Kaarina
97. Mikä on paras suklaapatukka mielestäsi?
Tupla
98. Montako kelloa huoneessasi on?
Kaksi
99. Millainen talvitakki sinulla on?
Mulla on kaksi.. Musta toppatakki ja punainen untuvatakki
100. Entä millaiset tumput?
Raidalliset
101. Nukutko sukat jalassa?
Joskus
102. Oletko nukkunut vastakkaisen sukupuolen vieressä harrastamatta seksiä?
Olen
103. Oletko suudellut samaa sukupuolta?
Olen
104. Mikä puhelimen liittymä sinulla on?
Saunalahden
105. Juna vai bussi?
bussi ehkä tulevaisuudessa juna.
106. Osaatko tehdä tämän Ü merkin?
Joo. Monellakin tapaa.. Vaikkapa kielellää ;)
107. Oletko esiintynyt koskaan lavalla?
Kyllä vain
108. Mitä olet lavalla tehnyt?
puhua pölpöttänyt
109. Mikä sinusta tulee isona?
Toivottavasti kansanedustaja.
110. Oletko hyvä englannissa?
en
111. Onko sinulla sormuksia?
Jep kaksi (kihla- ja vihkisormukset)
112. Oletko kokeillut huumeita?
En
113. Mikä on paikka jonne et koskaan ottaisi lävistystä?
Napaan. Olisi aika yhtä tyhjän kanssa, sillä navan näyttely ei ole mun juttu johtuen vyötärötyypistä.
114. Mitä ruokaa voisit syödä niin paljon että napa paukkuu?
Äh useitakin…
115. Mikä on ruoka, jota ajatellessakin nousee ylös?
Kesäkeitto
116. Mätitahna vai pikkelssi?
Mieluummin ei kumpikaan, jos pakko niin pikkelssi
117. Tykkäätkö maksamakkarasta?
Kysy vaan kuinka paljon. Raskausaikana tuli vieroitusoireita.
118. Minkä kohteliaisuuden kuulit viimeksi?
Hetkinen niitä tulee useita.. No pääsiäisenä ystäväni mies kertoi kuinka hän arvostaa minua ja miestäni, meidän seurassa kun voi olla juuri sellainen kuin on, ilman tuomitsemista.
119. Freeman vai Badding?
Badding
120. Kyllästyttääkö jo tämän täyttäminen?
ei, täytän tätä osissa. Ja tämä on edelleen hyvää viihdettä lasten ollessa päiväunilla
121. Kenen vieressä nukuit viimeksi?
Petterin
122. Koska viimeksi sanoit jollekin rakastavasi häntä.
Juuri äsken
123. Tarkoititko sitä?
Tietenkin.
Löysin tämän Tiulin blogista, joka oli ansiokkaasti karsinut joitakin kyssiä: mm. sellaisia, jotka ovat lähinnä teineille suunnattuja ja sellaisia: joihin hän ei olisi osannut lyhykäisesti vastata.
1. Nimesi?
Mirka
2. Synttärit?Toukokuussa
3. Missä muodossa asut, kenen/keiden kanssa?
Mieheni Petteri Oksan ja pokieni Neon ja Nikin kanssa
4. Voidellessasi näkkäriä voiteletko "reikäisenpuolen" vaiko sileämmän?
paha –rasvan himossa reikäisemmän, kun olen saanut itseäni niskasta kiinni ja koitan välttää kohtuutonta rasvan käyttöä sileämmän.
5. Kumpi tulee ensin leivälle, juusto vai makkara?
juusto, ja tätä ei mieheni meinaa millään ymmärtää, vaikka sehän on itsestään selvää…
6. Käykö ketsuppi kaiken kanssa?
Ei todellakaan
7. Olet tilaamassa fantasiapizzan, mitkä ovat täytteet?
Kinkku, paprika ja sipuli, helppo!
8. Kun menet pikaruokalaan tilaat yleensä?
Vaihtelu virkistää – minulla ei ole vakiotilausta, valitseminen on aina yhtä vaikeaa, mulla on valitsemisen tuska
9. Mikä on lempiruokakauppasi?
Malmintorin City market
10. Millä kulkuvälineellä liikut eniten?
Bussilla ja omalla autolla. Bussilla aina, jos ei ole aikataulua, joka tulee saavuttaa.
11. Katso levyhyllysi 8 levy, mikä se on?
Ensin selitys: ”Meillä on mieheni kanssa yhteinen levyhylly” Kahdeksas levy on Raptorin tulevat tänne sotkemaan meidän ajopuuteorian…. Hitto, mitä sontaa sieltä löytyykään…
12. Kumman valitset tv vai tietokone?
tietokoneen
13. Mitkä fyysiset ominaisuudet kiehtovat sinua siinä sukupuolessa mihin olet kiintynyt?
karisma, aito läsnäolo, sydän -ajattelu ja kyky keskustella asioista, luotettavuus ja turvallisuus
14. Unelmakämppä vai huippumalli haussa?
Huippumallihaussa.
15. Lenkkarit vai tennarit?
Tennarit.
16. Onko sinulla lävistyksiä?
Juup,
17. Jos vastasit kyllä, missä?
Korvissa
18. Entä onko tatuointeja?
ei, mieli on kyllä joskus tehnyt
19. Ruutu vai raita?
Mulla on nyt iskenyt joku raitabuumi, joten raitapa hyvinkin.
20. Omistatko mp3-soittimen?
en
21. Montako tuntia vietät aikaa koneella?
Enempi ja vähempi. Riippuu perhe- ja kokoustilanteesta.
22. Kuinka nopea nettisi on?
nu jaa, enpä muista (Petteri tosin huikkasi juuri että 8/2 megaa)
23. Pelaatko koneella?
enpä juuri
24. Kun katsot peiliin, mitä näet?
Valitettavan usein mustat silmänaluset… ;)
25. Kuunteletko tällä hetkellä musiikkia?
en, pojat ovat päiväunilla.
26. Mikä kappale saa tanssijalkasi liikkeelle?
Melkeinpä mikä tahansa musiikki, kun fiilis on oikea
27. Mikä kappale saa kyyneleet pakkautumaan silmille?
Ronald Keatingin “You say best, when you say nothing at all”.
28. Mikä kappale saa sinut iloiseksi?
Lasten musiikkiosastolle menee – Elikäs Taikuri Luttisen ”totta vai tarua”
34. Sänky vai puska? (joku muu, mikä?)
Sänky tai sitten yöpyminen teltassa… Puska ei ole mun juttu.
35. Onko sinulla paljon ystäviä?
Ainakin luulen niin…
36. Onko myös vastakkaista sukupuolta olevia YSTÄVIÄ paljon?
On
37. Oletko koskaan fanittanut Tuiskua?
Jep. Koko iIolsin aijan paitsi loppufinaalissa, missä Tuisku ei mukana enää ollutkaa, Hanna oli mun suosikki.
38. Entä pikku G:tä?
Jep. Pikku G:n sanotukset ovat hyviä- Tosin en olisi uskonut, että herrasta tulee kepulainen…
39. Spice girlsiä?
Jep tai en ehkä kutsuisi toimintaani fanittamiseksi. Muutama biisi kyllä toimi tehokkaana yllykkeenä tanssilattialle.
40. Orlando Bloom vai Viggo Mortensen?
Eipä iske kumpikaan sen paremmin kuin ainakaan leffa Taru sormustenherrastakaan. Ehkä pitäisi kokeilla kirjaa…
41. 50 Cent vai Eminem?
Eminem
42. Kotiteollisuus vai Mokoma?
Kotiteollisuus
43. Stamina vai ajattara?
Kestävyys eli Stamina! Tai sittenkin molempi parempi…
44. Linkin park vai limp bizkit?
Nyt loppui yleissivistys. Saiskos sanakirjan?
45. Ronaldo vai Beckham?
Ronaldo nimenä, potkuna Beckham… Ehkäpä Ronaldon tyyli on enemmän mun makuun…
46. Pitkä kuuma kesä vai helmiä ja sikoja?
Pitkää kuumaa kesää odotellessa
48. Simpsonit vai futurama?
Simpsonit
49. Popeda vai Klamydia?
Klamydia oli meidän juttu teinivuosina. Eipä tuota kyllä nykyään kuuntele kuin sopivassa nousuhumalassa.
50. W.A.S.P. vai Pink floyd?
Ihan sama
51. Sytkä vai tulitikut?
tulitikut
52. Tympiikö sua nää kyselyt?
Ei, vaan on juuri sopivaa päiväuniviihdettä kotiäidille.
53. Osaatko tehdä ruokaa?
Totta kai
54. Mitkä lehdet on tilattu nimelläsi?
Kotivinkki, Perhelehti, Suomenkuvalehti, Trendi… mikä yhdistelmä!
55. Kynsilakkaa, vai ei?
Riippuu tilanteesta, just tähän elämän tilanteeseen ei toimi tai pysy kynsissä
56. Jos on, minkä väristä?
riippuu pukeutumisesta, sen päivän tyylistä ja mielialasta
57. Mitä mieltä olet pojista jotka meikkaa?
Tasa-arvo toteutuu paremmin, kun päästetään irti poikien ja tyttöjen jutuista. Meikkaaminen on ok.
58. Pitkä letti tekee miehen, oletko samaa mieltä?
Eipä hiukset miestä tee. Taitaa olla muut ominaisuudet.
59. Paras lastenohjelma?
Sinisen talon nalle tai sitten Nalle Puh (Neon suosikki Puuha Pete)
60. Mitä sinulla on nyt päällä?
T-paita ja tuulihousut – olenpas minä kotiäitiluukissa.
61. Menetkö kesällä ulkomaille?
Toivon niin
63. Onko ruotsi puhevika?
Ei
64. Onko seksi harrastuksista paras?
ei, en näe sitä harrastuksena vaan perustarpeena ja hauskanpitonaJ
65. Kuulakärkikynä vai lyijykynä?
kuulakärkikynä
66. Katso puhelimestasi 20. viesti, mitä siinä lukee?
"Kyllä sitä tuossakin iässä saa vielä iloita ja riemuita,kunhan vaan muistaa iän tuomat vaivat ja kolotukset. Onnea! "Tuire
67. Oletko koskaan toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta?
Enpä ole.
68. Aiotko syödä pääsiäisenä paljon munia?
en paljoa, jokusen kyllä
69. Miten aiot viettää tulevan juhannuksen?
Luultavasti mökillä perheeni kanssa –se kenen mökillä on vielä auki.
70. Entä vapun?
Hakaniemen tori kutsuu ja toivottavasti vappulounas hyvällä porukalla.
71. Missä olit viimeksi bilettämässä?
Hävettää tunnustaa, mutta Malmilla ex Gleopatrassa, nykyään nimi oli kai Trendi
72. Lempidrinkkisi?Paha taas.. Drinkit maistuu niin hyvälle…! Ehkäpä joku kahvidrinkki Irish Cofee tai Kahlukahvi.
73. Mitä mieltä olet viiltelystä?
Riippuu mitä viillellään. Ranteiden auki viiltely on hölmöä, puusta viiltely taas ajoittain aiheellista.
74. Mitä teit viime synttäreilläsi?
En kykene muistamaan…
75. Onko sinulla sisaruksia?
On. Veli
76. Minkä ikäisiä?
24 vee
77. Mikä kappale sinulla nyt soi?
Ei mikään
78. Roikkuvat korvikset vai napit?
Napit.
79. Mitä mieltä olet kaukosuhteista?
Mikäs siinä, ei sovi minulle..
80. Voisitko seurustella itseäsi vanhemman kanssa?
Voisin ja voinkin
81. Entä nuoremman?
Jep, mutta rajansa nuoruudellakin.
82. Mielestäsi kauniita nimiä?
Jaa muun muassa Neo ja Niki…
83. Paras lukemasi kirja?
Liza Marklundin Uhatut
84. Mitä tällä hetkellä odotat?
Auringon lämpöä, maailman rauhaa ja huomista
85. Entä ketä odotat?
Ystäviä kyläilemään…
’86. Onko huoneessa jossa olet, joku muukin kuin sinä?
On
87. Jos on, kuka?
Neo ja Petteri
88. Missä vaiheessa jouluvalot otetaan pois ikkunoista?
Jos ne saa laitettua niin kyllähän ne ennen kesää on pois otettu..
89. Bacardi vai Smirnoff?
Bacardi
90. Juotko? Kuinka usein?
joskus
91. Poltatko?
En. Ainakaan toivottavasti enää joskus viihteellä ollessani innostun…
92. jos poltat, mitä merkkiä?
Merkillä ei väliä
93. Aiotko lopettaa polttamisen?
Eipä enää aikomustasolla. Toisaalta en aloittanut koskaan kunnolla.
94. Minkä kappaleen sanat menevät näin: "Sä omistat mut kokonaan, mut ihan tostavaan heität, käytettynä romukoppaan, en saa olla oma itseni, ja jopa vaatteeni sä käskit mut vaihtamaan.."Ei hajuakaan
95. Cocis vai pepsi?
Pepsi
96. Mikä on toinen nimesi?
Kaarina
97. Mikä on paras suklaapatukka mielestäsi?
Tupla
98. Montako kelloa huoneessasi on?
Kaksi
99. Millainen talvitakki sinulla on?
Mulla on kaksi.. Musta toppatakki ja punainen untuvatakki
100. Entä millaiset tumput?
Raidalliset
101. Nukutko sukat jalassa?
Joskus
102. Oletko nukkunut vastakkaisen sukupuolen vieressä harrastamatta seksiä?
Olen
103. Oletko suudellut samaa sukupuolta?
Olen
104. Mikä puhelimen liittymä sinulla on?
Saunalahden
105. Juna vai bussi?
bussi ehkä tulevaisuudessa juna.
106. Osaatko tehdä tämän Ü merkin?
Joo. Monellakin tapaa.. Vaikkapa kielellää ;)
107. Oletko esiintynyt koskaan lavalla?
Kyllä vain
108. Mitä olet lavalla tehnyt?
puhua pölpöttänyt
109. Mikä sinusta tulee isona?
Toivottavasti kansanedustaja.
110. Oletko hyvä englannissa?
en
111. Onko sinulla sormuksia?
Jep kaksi (kihla- ja vihkisormukset)
112. Oletko kokeillut huumeita?
En
113. Mikä on paikka jonne et koskaan ottaisi lävistystä?
Napaan. Olisi aika yhtä tyhjän kanssa, sillä navan näyttely ei ole mun juttu johtuen vyötärötyypistä.
114. Mitä ruokaa voisit syödä niin paljon että napa paukkuu?
Äh useitakin…
115. Mikä on ruoka, jota ajatellessakin nousee ylös?
Kesäkeitto
116. Mätitahna vai pikkelssi?
Mieluummin ei kumpikaan, jos pakko niin pikkelssi
117. Tykkäätkö maksamakkarasta?
Kysy vaan kuinka paljon. Raskausaikana tuli vieroitusoireita.
118. Minkä kohteliaisuuden kuulit viimeksi?
Hetkinen niitä tulee useita.. No pääsiäisenä ystäväni mies kertoi kuinka hän arvostaa minua ja miestäni, meidän seurassa kun voi olla juuri sellainen kuin on, ilman tuomitsemista.
119. Freeman vai Badding?
Badding
120. Kyllästyttääkö jo tämän täyttäminen?
ei, täytän tätä osissa. Ja tämä on edelleen hyvää viihdettä lasten ollessa päiväunilla
121. Kenen vieressä nukuit viimeksi?
Petterin
122. Koska viimeksi sanoit jollekin rakastavasi häntä.
Juuri äsken
123. Tarkoititko sitä?
Tietenkin.
torstaina, huhtikuuta 20, 2006
Pallohulluus
”Pallo!” kuuluu aina, kun pikkumies herää sängyssään, pakkaan lapsia autoon tai rattaisiin, pääsemme leikkipuistoon, tulemme kotiin, koittaa nukkumaan menoaika jne. Pallo käy hyvin niin unikaveriksi kuin parhaaksi leikkikaveriksikin. Aluksi vaatimus pallosta herätti hilpeyttä, nyt se herättää ristiriitaisia tunteita. Äidin ja jalkapallovalmentajan ylpeys herää aina, kun lapseni nukahtaa pallokainalossa. Tämä siksi, että valmentajakoulutuksissa sanottiin aina: ”Pelaajat, joista tulee huippuja, nukkuvatkin pallon kanssa.” Nykyään haluaisin esittää jatkokysymyksen: ”Ai, alle kaksi -vuotiaana jo?”
Ajattelin, että pallojuttu on jokin vaihe, joka menee aikanaan ohi. Nyt tämä pallohimo on jatkunut kohta puolivuotta ja laantumisen merkkejä ei näy. Lapseni on onnellisimmillaan päästessään ihan oikealle jalkapallokentälle. Joku miettii mistä kaks vee tunnistaa jalkapallokentän. No, herra on jonkun kerran ollut katsomassa äidin harkkoja ja sitten hän löysi äidin jalkapallovideot – jotka eivät todellakaan ole mitään laadukasta viihdettä. Joka tapauksessa kaks vee on katsonut niitäkin niin monta kertaa, että äiti muistaa videot jo ulkoa. Samaan aikaan olen miettinyt, ymmärtääkö pikku herra sen, kun videossa sanotaan: ”Oppiessasi hyväksi jalkapalloilijaksi sinun on harjoiteltava ahkerasti…”
Toisaalta jatkuva pallon kuljettaminen, vaikkakin se on rajattu tiukasti automatkoihin, leikkipuistokäynteihin ja hoitoreissuihin mummolaan, mukana on aika rasittavaa. Joka tapauksessa palloa kaivellaan välillä autojen alta, vesilammikoista ja olenpa joutunut muutaman juoksuaskeleenkin ottamaan, jotta se ei pääse vierimään paikkaan mahdottomaan. Sisällä pelaaminen on meillä ollut sallittua vielä toistaiseksi, sillä eipä ole tullut mieleen, että kaks vee voi jo alkaa rikkomaan peilejä palloleikeillä. Meillä ei paljoa puutu. Päätimmekin, että muuton yhteydessä kaikki kovat pallot jäävät pihalle. Joku ajattelee, että ei se nyt niin vaarallista – niin minäkin ajattelisin, jos en näkisi, miten kaksivuotias voi potkaista pallon käsistä ties mihin.
Ystäväni mies katseli lastani leikkiessä ja totesi vakavalla naamalla:” Neo on tainnut saada ainakin yhden voimakkaan pallogeenin.” Mietin: ”Sekö se onkin?” Jatkuva palloriemu saa sydämenikin nauramaan jatkuvasti, mutta riemuitseminen tulee jatkossa tapahtumaan pihalla. Luojan kiitos, uuden kotimme vieressä on jalkapallokenttä ja siellähän astmaatikon – siis minun - on mukava nauttia seuraavasta kymmenestä vuodesta. Tosin pallogeeni on tainnut minulta periytyä, joten sitä saa mitä tilaa. Kun itse tekee lapsia, voi vain katsoa peiliin, kun lapsi innostuu jostakin..
Ajattelin, että pallojuttu on jokin vaihe, joka menee aikanaan ohi. Nyt tämä pallohimo on jatkunut kohta puolivuotta ja laantumisen merkkejä ei näy. Lapseni on onnellisimmillaan päästessään ihan oikealle jalkapallokentälle. Joku miettii mistä kaks vee tunnistaa jalkapallokentän. No, herra on jonkun kerran ollut katsomassa äidin harkkoja ja sitten hän löysi äidin jalkapallovideot – jotka eivät todellakaan ole mitään laadukasta viihdettä. Joka tapauksessa kaks vee on katsonut niitäkin niin monta kertaa, että äiti muistaa videot jo ulkoa. Samaan aikaan olen miettinyt, ymmärtääkö pikku herra sen, kun videossa sanotaan: ”Oppiessasi hyväksi jalkapalloilijaksi sinun on harjoiteltava ahkerasti…”
Toisaalta jatkuva pallon kuljettaminen, vaikkakin se on rajattu tiukasti automatkoihin, leikkipuistokäynteihin ja hoitoreissuihin mummolaan, mukana on aika rasittavaa. Joka tapauksessa palloa kaivellaan välillä autojen alta, vesilammikoista ja olenpa joutunut muutaman juoksuaskeleenkin ottamaan, jotta se ei pääse vierimään paikkaan mahdottomaan. Sisällä pelaaminen on meillä ollut sallittua vielä toistaiseksi, sillä eipä ole tullut mieleen, että kaks vee voi jo alkaa rikkomaan peilejä palloleikeillä. Meillä ei paljoa puutu. Päätimmekin, että muuton yhteydessä kaikki kovat pallot jäävät pihalle. Joku ajattelee, että ei se nyt niin vaarallista – niin minäkin ajattelisin, jos en näkisi, miten kaksivuotias voi potkaista pallon käsistä ties mihin.
Ystäväni mies katseli lastani leikkiessä ja totesi vakavalla naamalla:” Neo on tainnut saada ainakin yhden voimakkaan pallogeenin.” Mietin: ”Sekö se onkin?” Jatkuva palloriemu saa sydämenikin nauramaan jatkuvasti, mutta riemuitseminen tulee jatkossa tapahtumaan pihalla. Luojan kiitos, uuden kotimme vieressä on jalkapallokenttä ja siellähän astmaatikon – siis minun - on mukava nauttia seuraavasta kymmenestä vuodesta. Tosin pallogeeni on tainnut minulta periytyä, joten sitä saa mitä tilaa. Kun itse tekee lapsia, voi vain katsoa peiliin, kun lapsi innostuu jostakin..
keskiviikkona, huhtikuuta 19, 2006
Toimivaa joukkoliikennettä - ei tietulleja
Minua on ihmetyttänyt keskustelu tietulleista ja siitä, kuinka niistä on saatu hyviä tuloksia Tukholmasta. No, tietenkin autoilu vähenee, kun vaikeutetaan autolla liikkumista. Jo parkkimaksut vähentävät autolla kulkemista keskustaan. Kuitenkaan poliittisesti se ei ole hyvä tulos, että vaikeutetaan ihmisten arkea ja samalla lisätään eriarvoisuutta auton käyttöön liittyviä maksuja lisäämällä. Ruuhkien vähentämisessä mieluummin porkkanaa kuin keppiä – sanon minä!
Toimiva joukkoliikenne on paras ja kestävin tietulli. Satsataan siis siihen. Välillä auton käytölle on hyvät perusteensa. Esimerkiksi poikittaisliikennettä kehitettäessä, auton käytön tarvekin vähenisi. Samoin olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että päivystäviin sairaaloihin olisi mahdollista matkustaa päivystysaikoina julkisilla kulkuneuvoilla. Nyt näin ei ole. Esimerkiksi Jakomäestä tai Heikinlaaksosta pääsy Malmille julkisilla on viikonloppuisin sen verran hankalaa, että ainakin minä menen sinne lasten sairastuttua autolla.
Tietulleissa on se ongelma, että ne ehkäisevät niiden autoilua, joiden lompakossa se pieni lisämaksu tuntuu. Eli ne joilla on varaa ostaa se sikasiisti ja törkykallis citymaasturi, hurruttelevat kaikki tarpeelliset ja tarpeettomat ajonsa rauhassa. Pienituloisella saattaa hyvästäkin syystä tehty automatka jäädä väliin. Pitäisi toimia niin, että tehdään hyvästä vaihtoehdosta (julkinen liikenne) entistä houkuttelevampi.
Ruuhkat ovat todellinen ongelma, johon tulee puuttua. Mikä tuhoaa turhemmin luontoa, kuin tyhjäkäynnillä käyvät autot aamuruuhkassa? Julkista liikennettä on kehitettävä niin, että se on parempi vaihtoehto liikkumiseen kaupungissa kuin oma henkilöauto. Kysymys on niin hinnasta, vuorotiheydestä ja väleistä, poikittaisliikenteen toimivuudesta, reittivaihtoehdoista ja niin edelleen. Toimiva, tehokas ja kustannuksiltaan kevyt joukkoliikenne ei ole myytti, vaan todellinen mahdollisuus.
Tietullijärjestelmään investoimisen sijaan sijoittaisin nekin rahat toimivan joukkoliikennejärjestelmän kehittämiseen – vaikka sitten metriin metrokiskoa.
Toimiva joukkoliikenne on paras ja kestävin tietulli. Satsataan siis siihen. Välillä auton käytölle on hyvät perusteensa. Esimerkiksi poikittaisliikennettä kehitettäessä, auton käytön tarvekin vähenisi. Samoin olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että päivystäviin sairaaloihin olisi mahdollista matkustaa päivystysaikoina julkisilla kulkuneuvoilla. Nyt näin ei ole. Esimerkiksi Jakomäestä tai Heikinlaaksosta pääsy Malmille julkisilla on viikonloppuisin sen verran hankalaa, että ainakin minä menen sinne lasten sairastuttua autolla.
Tietulleissa on se ongelma, että ne ehkäisevät niiden autoilua, joiden lompakossa se pieni lisämaksu tuntuu. Eli ne joilla on varaa ostaa se sikasiisti ja törkykallis citymaasturi, hurruttelevat kaikki tarpeelliset ja tarpeettomat ajonsa rauhassa. Pienituloisella saattaa hyvästäkin syystä tehty automatka jäädä väliin. Pitäisi toimia niin, että tehdään hyvästä vaihtoehdosta (julkinen liikenne) entistä houkuttelevampi.
Ruuhkat ovat todellinen ongelma, johon tulee puuttua. Mikä tuhoaa turhemmin luontoa, kuin tyhjäkäynnillä käyvät autot aamuruuhkassa? Julkista liikennettä on kehitettävä niin, että se on parempi vaihtoehto liikkumiseen kaupungissa kuin oma henkilöauto. Kysymys on niin hinnasta, vuorotiheydestä ja väleistä, poikittaisliikenteen toimivuudesta, reittivaihtoehdoista ja niin edelleen. Toimiva, tehokas ja kustannuksiltaan kevyt joukkoliikenne ei ole myytti, vaan todellinen mahdollisuus.
Tietullijärjestelmään investoimisen sijaan sijoittaisin nekin rahat toimivan joukkoliikennejärjestelmän kehittämiseen – vaikka sitten metriin metrokiskoa.
tiistaina, huhtikuuta 18, 2006
Haiseva Ella
”Yök” – ajattelin, kun erehdyin tänään haistamaan poikani rakkainta leluotusta – ”Ella” leijonaa. Jäin miettimään, että rakkaus ei taida olla pinnallista, kun tuota hajua ajattelee. Vaikka Ella haisee kuinka pahalle hyvänsä, sen paikka on poikani kainalossa. Ja se on tasan se ainoa pehmolelu, josta poika on edes kiinnostunut.
Jo jonkin aikaa olen tehnyt, kaikki mahdolliset ja mahdottomat temput, jotta Ellan löyhkä hillittäisi. Olen pessyt ja tuulettanut tuota löyhkäävää otusta, mutta mikään ei ole auttanut päinvastoin päivä päivältä vaatimus kuuluu kovemmin –Ella! Ella! ja ei muuta kuin hajunalle tai mikä lie tiikeri, pojan kainaloon ja uni koittaa jälleen. Huh huh!
Voisin ostaa uuden Ellan, mutta luultavasti se ei kelpaisi pojalleni. Eihän uuden tulokkaan nenä olisi syöty palasiksi ja toisaalta se haisiskin varmasti väärältä. Eipä taida auttaa muu kuin Ellan ulkoiluttaminen.
Jo jonkin aikaa olen tehnyt, kaikki mahdolliset ja mahdottomat temput, jotta Ellan löyhkä hillittäisi. Olen pessyt ja tuulettanut tuota löyhkäävää otusta, mutta mikään ei ole auttanut päinvastoin päivä päivältä vaatimus kuuluu kovemmin –Ella! Ella! ja ei muuta kuin hajunalle tai mikä lie tiikeri, pojan kainaloon ja uni koittaa jälleen. Huh huh!
Voisin ostaa uuden Ellan, mutta luultavasti se ei kelpaisi pojalleni. Eihän uuden tulokkaan nenä olisi syöty palasiksi ja toisaalta se haisiskin varmasti väärältä. Eipä taida auttaa muu kuin Ellan ulkoiluttaminen.
maanantaina, huhtikuuta 17, 2006
Lapsiperheen draamaa
”Ihanaa!”, ajattelimme, kun pitkäperjantaiaamu koitti. Nyt kun saamme auton lastattua ja lapset autoon, sitten alkaa ihana loma pitkästä aikaan. Tuntien säntäilyn jälkeen koko perheemme suuntasi kohti mökkiseikkailua ystäväperheemme mökille - pahaa aavistamatta. Pääsimme onnellisesti perille, mutta välittömästi tervehdittyämme ystävämme, Neo pyöri omituisen oloisena pitkin asuntoa ja kesken leikkien pykäsi kunnon oksennukset. – ”Niinpä tämä se tästä nyt puuttuu”, mietin. Ystäväni epäilivät, että kyseessä oli matkapahoinvointi, vaikka itse en asiaan uskonut, sellaista kun ei ole aiemmin esiintynyt – eikä se ollut.
Pikkumies selvisi yhdellä laatoituksella, mutta aikuiset eivät. Tauti iski onneksi yksi kerrallaan jokaiseen aikuiseen. Kun yksi oli poissa pelistä, muut hoitivat koko konkkaronkkaa. Ainoastaan ystävieni tyttäreen bakteeri ei kyennyt – ainakaan vielä. Meidän pienemmällä vauvalla vointi oli heikko muutaman päivän ja sai isännän suuntaamaan päivystävään apteekkiin. Myös kuivumisriski herätti jatkuvaa pohdintaa, onko poika ok vai pitääkö kohta suunnata päivystykseen. Onneksi ei tarvinnut.
Koomista tästä seikkailustamme tekee se, että lähtiessämme halailimme ystäviämme todeten: ”Olipa mukava mökkiloma” Todellakin loma ihanien ihmisten parissa oli sitä ja itse asiassa sairastaminen neljän aikuisen läsnä ollessa on mukavampaa kuin kahden. Joka tapauksessa päätimme ottaa loman uusiksi ilman bakteereja!
Pikkumies selvisi yhdellä laatoituksella, mutta aikuiset eivät. Tauti iski onneksi yksi kerrallaan jokaiseen aikuiseen. Kun yksi oli poissa pelistä, muut hoitivat koko konkkaronkkaa. Ainoastaan ystävieni tyttäreen bakteeri ei kyennyt – ainakaan vielä. Meidän pienemmällä vauvalla vointi oli heikko muutaman päivän ja sai isännän suuntaamaan päivystävään apteekkiin. Myös kuivumisriski herätti jatkuvaa pohdintaa, onko poika ok vai pitääkö kohta suunnata päivystykseen. Onneksi ei tarvinnut.
Koomista tästä seikkailustamme tekee se, että lähtiessämme halailimme ystäviämme todeten: ”Olipa mukava mökkiloma” Todellakin loma ihanien ihmisten parissa oli sitä ja itse asiassa sairastaminen neljän aikuisen läsnä ollessa on mukavampaa kuin kahden. Joka tapauksessa päätimme ottaa loman uusiksi ilman bakteereja!
torstaina, huhtikuuta 13, 2006
Makoisaa pääsiäistä!
Meidän perhe selviytyi juuri ja juuri täpötäydestä kaupasta kiljuvien ipanoiden, vaippojen ja neljän vai viiden kassillisen kanssa ruokaa. Jo jokunen viikko on mennyt huokaillen, olisipa jo pääsiäinen ja vapaata. Jee jee nyt ihan kohta se koittaa. Tai oikeastaan juuri nyt, kun mieheni kiikutti minulle Kindermunan koneen ääreen toivottaen hyvää pääsiäistä. Toivottavasti pääsiäinen maistuu yhtä hyvältä kuin tämä muna, jota mutustan suussani samaan aikaan kirjoitellen.
Tänään edessä on pakkausurakka ja huomenna käännämme auton nokan kohti ystäväni mökkiä. Huomenna on siis vielä edessä matkustusta täpötäydessä Fiatissa ja kun sitten selviämme kahden tunnin ajomatkasta luultavasti tupla-ajassa, pyhitämme aikamme joutenoloon. Ihanaa, ei kalorien laskemista, ei ajanpuutteen voivotusta, kotihommia - vain suklaa munia ja höpönpöppöhommia. Ihanaa. Aion nauttia täysin rinnoin kevään tuoksusta - vaikkakaan se ei aina ole kovin nautinnollista - sekä pääsiäisestä oman ja ystäväni perheeni parissa, nauttikaa tekin!
Makoisaa pääsiäistä!
Tänään edessä on pakkausurakka ja huomenna käännämme auton nokan kohti ystäväni mökkiä. Huomenna on siis vielä edessä matkustusta täpötäydessä Fiatissa ja kun sitten selviämme kahden tunnin ajomatkasta luultavasti tupla-ajassa, pyhitämme aikamme joutenoloon. Ihanaa, ei kalorien laskemista, ei ajanpuutteen voivotusta, kotihommia - vain suklaa munia ja höpönpöppöhommia. Ihanaa. Aion nauttia täysin rinnoin kevään tuoksusta - vaikkakaan se ei aina ole kovin nautinnollista - sekä pääsiäisestä oman ja ystäväni perheeni parissa, nauttikaa tekin!
Makoisaa pääsiäistä!
keskiviikkona, huhtikuuta 12, 2006
Ihana Jakomäki
Odotan innolla sitä, kun muutamme Heikinlaaksosta Tapulikaupunkiin. Vatsassa kihelmöi, kun pohdin uutta kotiamme, sen sijaintia ja tulevaa elämäämme Tapulikaupungissa. Samalla sydämeni itkee verta, Heikinlaaksossa asustellessa kaikki palvelut ovat olleet Jakomäessä ja arki Jakomäessä on yllättänyt minut positiivisesti. Olen saanut nähdä Jakomäen muutenkin kuin sen maineen kautta ja minä olen suorastaan rakastunut senelämänmakuisuuteen. Kuten kaikessa hyvissä asioissa, myös Jakomäessä on aina olemassa varjopuolet. Jakomäen kohdalla nämä synkät, mustat pilvet näyttävät hallitsevan taivasta – siis keskustelua ja näistä kauniista, valkoisista hattaroista ei muisteta puhua alkuunkaan,
Nyt keskityn hattaroihin. Olen oppinut tuntemaan erilaisia, ihania ihmisiä, jotka ovat törmänneet elämän erilaisin tilanteisiin eri tavoin. Ihmisiin, jotka ottavat arjesta vastuuta, ja kantavat sitä yhdessä. Olen nähnyt, kuinka lähiöstä löytyy palveluita ja monenlaista piristystä arkeen. Mikä on ollut mukavampaa, kuin suunnata soppakerhoon tai punikseen, kun tietää näkevänsä siellä mukavia ihmisiä. Myös meidän äitien meininki yllätti. Aloitimme käymään leikkipuistossa viime syksynä. Jonkun ajan päästä huomasin, että numeroita oli vaihdettu ja niinäkin aamuina, kun en jaksaisi liikkua mihinkään, joku ihana ihminen soittaa pirauttaa ja kysyy oletkos tulossa. Eikä tuohon voi muuta sanoa kuin jep vetäsen koko konkkaronkalle vaatteet päälle ja me tullaan.
Kevään aikana tuttavuutemme on syventynyt. Nyt meillä on ollut omaa toimintaa "karmee kurmeesta" kakarakemuihin. Lisäksi minulle on ollut tärkeää, kun suuntaan puistoon voin avoimesti kertoa ajatukseni. Jos vaikka aamu on ollut lasten toimesta yhtä karjumista, voin päästää ajatukseni ilmoille ja aina joku lohduttaa. Tätä yhteishenkeä ja arjen hupaisia hetkiä jään kaipaamaan, vaikkakin lohduttaudun jatkuvasti, että pääseehän sitä Tapulista hyppäämään bussiin ja suuntaamaan Jakomäkeen.
Enpä todellakaan olisi uskonut ennen, millaisen vaikutuksen Jakomäen leikkipuisto, puiston väki ja ennen kaikkea jakomäkeläiset ovat minuun tehneet.
Nyt keskityn hattaroihin. Olen oppinut tuntemaan erilaisia, ihania ihmisiä, jotka ovat törmänneet elämän erilaisin tilanteisiin eri tavoin. Ihmisiin, jotka ottavat arjesta vastuuta, ja kantavat sitä yhdessä. Olen nähnyt, kuinka lähiöstä löytyy palveluita ja monenlaista piristystä arkeen. Mikä on ollut mukavampaa, kuin suunnata soppakerhoon tai punikseen, kun tietää näkevänsä siellä mukavia ihmisiä. Myös meidän äitien meininki yllätti. Aloitimme käymään leikkipuistossa viime syksynä. Jonkun ajan päästä huomasin, että numeroita oli vaihdettu ja niinäkin aamuina, kun en jaksaisi liikkua mihinkään, joku ihana ihminen soittaa pirauttaa ja kysyy oletkos tulossa. Eikä tuohon voi muuta sanoa kuin jep vetäsen koko konkkaronkalle vaatteet päälle ja me tullaan.
Kevään aikana tuttavuutemme on syventynyt. Nyt meillä on ollut omaa toimintaa "karmee kurmeesta" kakarakemuihin. Lisäksi minulle on ollut tärkeää, kun suuntaan puistoon voin avoimesti kertoa ajatukseni. Jos vaikka aamu on ollut lasten toimesta yhtä karjumista, voin päästää ajatukseni ilmoille ja aina joku lohduttaa. Tätä yhteishenkeä ja arjen hupaisia hetkiä jään kaipaamaan, vaikkakin lohduttaudun jatkuvasti, että pääseehän sitä Tapulista hyppäämään bussiin ja suuntaamaan Jakomäkeen.
Enpä todellakaan olisi uskonut ennen, millaisen vaikutuksen Jakomäen leikkipuisto, puiston väki ja ennen kaikkea jakomäkeläiset ovat minuun tehneet.
maanantaina, huhtikuuta 10, 2006
Arg - Nyt puhuu elämänkokemus
Niinhän siinä aina käy. Kun ikää ei vielä ole kolmeakymppiä, niin monien – valitettavan monien- ennakkokäsityksen mukaan sitä on nuori ja kokematon, vailla elämänkokemusta. Valitettavan usein keskustellessa joutuu altavastaajan asemaan, vain iän takia. Itselle osoitetaan puheenvuoro, jossa sanotaan suoraan tai epäsuoraan, että ”et sinä mistään mitään ymmärrä, kun et ole vielä elänyt. Nyt puhuu elämänkokemus, joten ole hiljaa ja kuuntele…” Kuitenkin samassa keskustelussa puhuu myös minun elämänkokemukseni, joka on yhtä arvokas kuin muidenkin.
Väitän, että pumpulissa elänyt nelikymppinen kykenee kävelemään helpommin laput silmillä kuin elämän epäreiluuteen usein törmännyt parikymppinen. Samoin fanaattinen viisikymppinen, joka osaa ratkaista eettiset kysymykset käden käänteessä, todeten oikea tai väärä vastaus, voi erehtyä erityisen pahasti.
Kaikki elämänkokemus on yhtä arvokasta. Se on se asia joka meidän tulisi muistaa. Samaan keskusteluun osallistuvan viistoistakesäisen tai laputsilmillä nelikymppisen kokemus on samanarvoista – sitä vain on eri määrä ja eri laatuista. Voi, kunpa ihmiset voisivat tämän oppia ja muistaa, ettei kenenkään tarvitsisi ylenkatsoa muiden kokemusta elämästä.
Jokaisen olisi hyvä muistaa, että ikä ei ainoastaan tuo elämänkokemusta. Se voi tehdä vaikka päinvastoin, jos ei kykene keskustelemaan kuin eipäs juupas –tasolla. Elämänkokemus karttuu elämän myötä pohdinnan tuloksena.
Välillä puhuu sinun ja välillä minun elämäkokemukseni, ei niinkään ainut totuus! Tänään puheenvuoro oli minun elämänkokemuksellani, joka saattoi mennä päistikkaa metsään. ;)
Väitän, että pumpulissa elänyt nelikymppinen kykenee kävelemään helpommin laput silmillä kuin elämän epäreiluuteen usein törmännyt parikymppinen. Samoin fanaattinen viisikymppinen, joka osaa ratkaista eettiset kysymykset käden käänteessä, todeten oikea tai väärä vastaus, voi erehtyä erityisen pahasti.
Kaikki elämänkokemus on yhtä arvokasta. Se on se asia joka meidän tulisi muistaa. Samaan keskusteluun osallistuvan viistoistakesäisen tai laputsilmillä nelikymppisen kokemus on samanarvoista – sitä vain on eri määrä ja eri laatuista. Voi, kunpa ihmiset voisivat tämän oppia ja muistaa, ettei kenenkään tarvitsisi ylenkatsoa muiden kokemusta elämästä.
Jokaisen olisi hyvä muistaa, että ikä ei ainoastaan tuo elämänkokemusta. Se voi tehdä vaikka päinvastoin, jos ei kykene keskustelemaan kuin eipäs juupas –tasolla. Elämänkokemus karttuu elämän myötä pohdinnan tuloksena.
Välillä puhuu sinun ja välillä minun elämäkokemukseni, ei niinkään ainut totuus! Tänään puheenvuoro oli minun elämänkokemuksellani, joka saattoi mennä päistikkaa metsään. ;)
sunnuntaina, huhtikuuta 09, 2006
Blogijono
Ohjeistusta:Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa. Lisää listan viimeiseksi oma nimesi, blogisi osoite ja blogisi yleisimmät aihepiirit. Seuraavan osallistujan löydät tämän kirjoituksen kommenttilaatikosta (eli siis VAIN ensimmäisenä ehtinyt saa luvan vastata). Huom! Muistathan sallia kommentoinnin blogissasi ainakin tämän listan etenemisen ajan ja jos blogisi on salainen tai aiheuttaa muuten vain "umpikujan" useimmille lukijoille, niin ilmoitathan minne lista on edennyt vaikka kommentilla edellisessä blogissa, kiitos!
Idea: Kierrättää tietoja aktiivisista blogeista; on kiva löytää uutta luettavaa ja silmäiltävää!
1. Sia http://www.kadentaidot.blogspot.com/, neulominen ja käsityöt.
2. Mari-Jii http://pikkuolento.wordpress.com/, neuleet ja taaperoelämä.
3. Evelin http://amina.vuodatus.net/, käsityöt, kissat ja elämä yleensä.
4. Kirsi http://masias.vuodatus.net/. Äidin elämää kahden pienen pojan kanssa.
5. Thiire http://omaspihas.vuodatus.net/. Kolmen melko pienen tytön äiti kertoilee ihanasta elämästä hiekkalaatikon ja postiljoonin vaikutuspiirissä.
6. Annemarjaana http://annemarjaana.livejournal.com/ Rauhamäkisten päiväkirja, perheen elämänmenoa. Juttua lemmikeistä (kilpikonna, kalat) sekä ihmisistä. Blogi liittyy perheen kotisivuihin.
7. Sari http://sarppa.vuodatus.net/.Sattumia ja tapahtumia elämästä. Tarinoita siitä mitä elämässäni tapahtuu. Tarinaa tulee aina kun aikaa jää perheen pyörittämiseltä. Tarinaa maustaa aika ajoin myös kirjoittajan lukihärön mukanaan tuomat kirotusvireet.
8. Ruusu http://ruusutar81.vuodatus.net/. Kirjoituksia siitä, mitä kaikkea kohdalle osuu ja voi tulla eri käänteissä. Maailma ympärilläni, sitä avoimin silmin katselen. Hieman myös käsitöistä, kukista, kirjallisuudesta ja elokuvista.
9. Marja http://nicefactor.vuodatus.net/. Käsityöläisen blogi, ompelua - neulontaa - huovutusta - kaikkea mitä keksii tehdä. Elämästä yleensäkin.
10. Anne http://anne.vuodatus.net/ Kotiäiti jupisee, valittaa ja yrittää olla ottamatta elämää liian vakavasti. Eikä sillä ole oikein mitään sanottavaa mistään.
11. http://likkalaps.vuodatus.net/ Tyttö pohtii elämää, miehiä, ihmissuhteita ja kaikkea mahdollista.
12. Perhis http://perhis.vuodatus.net/ Yksityisen perhepäivähoitajan arkea kera omien lasten ja hoitolasten.
13. Herkku http://herkku.vuodatus.net/. Kolmekymppisen naiseläjän ilmoituksia arjesta - sään ja sydänveren välimaastoista. Myös: http://ihanat.vuodatus.net/, http://hurahdus.vuodatus.net/ ja http://sivupohjat.vuodatus.net/.
14. Duussi http://duussi.vuodatus.net/. Humanistineidin arkea (ja vähän juhlaakin) yliopistonmäellä, kotipesässä, parisuhteessa, hotellilla, jumppasalissa ja tanssitunneilla.
15. Vale http://vale.vuodatus.net/. Satunnaisuuksia, ajatuksia, unia, tapahtumia lukionsa päättävän tytön elämästä. Lisukkeena tarjoillaan puutarhanhoitoa, ajoittaista askartelua sekä lukupäiväkirjaa.
16. Mariia http://rage.vuodatus.net/.Miltei 3kymppisen naisen elämisen kiemuroita, ihmissuhteita, työtä, harrastuksia, musiikkia.
17. Oosa http://oosa.vuodatus.net/ elämää ja Elämää, käsitöitä ja perheellisyyttä. Itseään etsivän vm. -77 naisen / äidin / häsäilijän päiväkirjatyyppistä kirjoittelua.
18. yllatystytto http://yllatys.vuodatus.net/ otteita parisuhteettoman tytön elämästä, superpallona suljetussa tilassa ja valitusta, kun mies ei vaan tajuu.
19. Rintti http://rintti.vuodatus.net/ Elettyä elämää, unelmia ja tosi tarinaa liian mukavasta möröstä ja sen ystävistä. Tarinaa myös kassaneidin näkökulmasta.
20. Matami http://matami74.vuodatus.net/ kaikkee maharollista tupakanpoton lopettamisesta käsitööhin omalla murtehella.
21. Perhepotretti http://potretti.vuodatus.net/: perhe-elämää, äidin arkea, unia, mietteitä, huolia, murheita, iloja ja riemuja.
22. sea http://sumuinensunnuntai.blogspot.com/ Kaipuuta terveeseen elämään, villalangan puremia ja muuta yhtä kummallista.
23. romukasa http://romukasa.vuodatus.net/ Maalaiskylän X-files, toimistomysteereitä ja kummallisia rytmejä.
24. Nuoren naisen arki http://aspee.vuodatus.net/, puolilukihäiriöisen nuoren naisen tavallisia päiviä. Juttuja elokuvista, avoliitosta, ystävistä ja uudesta urkka-harrastuksesta.
25. Neonilla http://neonilla.vuodatus.net/, kolmenkympin kriisissä painiskeleva yh-äiti kertoo elämästään, johon kuuluu tytär, oikeita (in my dreams) ja vääriä miehiä, työtä, unelmia ja haaveita. Ja Röllin sanoin: "Tanssin kuin perhonen ja pistän kuin puutiainen!"
26. Salamander http://salamander.vuodatus.net/ Kaikkea sekalaista, mitä mieleen juolahtaa.
27. Kirsulin elämää http://kirsuli.vuodatus.net/ Yleistä höpinää elämästäni. Juttuja lapsettomuudesta, töistä, parisuhteesta, talonrakennusprojektista ja opintojen loppuunsaattamisesta.
28. new.browne to new.born http://newbrowne.blogspot.com/. Suomalais-irlantilaisen pariskunnan yhteinen englanninkielinen blogi lapsensaannin ihmeellisyydestä, ihanuudesta ja vähän inhottavuudestakin.
29. Martsulin neuleblogi, http://www.martsa.blogspot.com/ Tavallisen tallaajan neulepäiväkirja, välillä jutustelua muustakin.
30. Oola-laa! http://oolatus.livejournal.com/ Pienen, mutta pippurisen artesaaniopiskelijan elämän tarkastelua käsitöistä ihmissuhdeympyröihin.
31. beloved miettii rakkautta, elämää ja kirjallisuutta osoitteessa http://beloved.vuodatus.net/.
32. Maurelita http://www.u-blog.net/maurelita eli pligastiikkaa, shoppailua ja sisustusta Pariisissa
33. Piua http://p-i-a.livejournal.com/ seikkailee Mitä Missä Milloin -maassaan.
34. Kermakisu http://kermakisu.vuodatus.net/ biletystä, shoppailua ja yleistä elämän mietiskelyä
35. http://hallatar.vuodatus.net/ Eli erakkoluonne äityli pohtii, miettii, tuumailee ja kirjaa mietteitään ylös, seuraa kolmen nuorensa kasvua ja haaveilee jostakin…
36. http://kaislikko.vuodatus.net/ 2 lapsen äiti juputtaa siitä, mitä milloinkin sattuu mielen vieressä olemaan. Ja sitähän sattuu. Kai ne lapset kuitenkin etusijalla ovat (tässäkin asiassa)…
37. Pala sinistä saippuaa http://sinista.vuodatus.net/ Viuhtin merkintöjä ja havaintoja elämän pienistä ihmeellisyyksiä ja ohimenevistä hetkistä.
38. Melkein Blogi http://blog.melkein.com/ Melkein Blogi, Säätöä ja säädettävää. Ja melkein blogi.
39. Timo raportoi osoitteessa http://optimistin.vuodatus.net/ eli 'Realistisen optimistin juttuja elämästä, kaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta'.
40. Olli http://omena.vuodatus.net/ kirjoittelee, mitä sattuu. Joskus jopa tosissaan, yleensä kuitenkin puuta heinää, mutta tosissaan.
41. Kirjotut kortit http://marjasto1.vuodatus.net/. Marja väkertää kirjottuja kortteja ja muitakin askarteluja ja käsitöitäkin.
42. Iltakajo http://www.iltakajo.com/blogi.php on rekisteröity sekopää ja fanaatikko.
43. Private Brainstorm http://charlysangels.net/lotta/blog.htm eli nuoren naisen elämän etsiskelyä armeijavuoden jälkeen. Elokuvia, taidetta, musiikkia ja päiväkirjamaista loputonta aivomyrskyä. 44. Kiltin Tytön Blogi http://kiltintytonblogi.blogspot.com/ jota pitää Hahmo. Luovuutta, ikuista viisautta, zeniä, kirjallisuutta, tunteita ja sydämen tahtoa jakaa oivalluksia ympärilleen.
45. Kuusi kasvaa osoitteessa http://kuusi.blogspot.com/ oksilla havisee tuulessa psykofilosofointia, lapsihavainnointia ynnä muuta ihmiseksi tulemiseen ja olemiseen liittyvää kotiäitimietettä. Lyhyttä. Kerroksista. Neulasia.
46. Mari kirjoittaa elämästään Miun elämään osoitteessa http://miunelama.blogspot.com/ kahden lapsen yksinhuoltajaäidin pohdintoja, kiukuttelua, intoilua ja taas enemmän mietteitä. "Elämä ei koostu niistä päivistä, jotka ovat menneet, vaan niistä, jotka ovat jääneet mieleen."
47. Kiiski Vastaranta http://vastaranta.vuodatus.net/ Yleistä jurputusta asiasta kuin asiasta. Eli ottaa kupoliin, joskus enemmän joskus vähemmän. Toisinaan vaan huvittaa.
48. Polyrytmi etc. http://polyrytmi.blogspot.com/ Cane bloggaa elämästään, syvistä mietteistään, muiden elämästä ja kulttuurista, musiikkia unohtamatta.
49. Jacland http://jacland.vuodatus.net/ elämälle ja elämästä. Eli mitä nyt kolmekymppinen sinkku sattuu kirjoittamaan, ihmettelemään ja avautumaan.
50. Maitokahvi http://maitokahvi.vuodatus.net/ masentuneen arkea ja juhlaa
51. Tiulia-Tei http://tiuli.vuodatus.net/ Hulvatonta hörhöilyä sekä seesteistä laineiden liplatusta.
52. Langanpäitä http://salmixu.vuodatus.net/ sisältää kolmenkympin rajapyykin ylittäneen äiti-ihmisen tilitystä muusikkomiehen vierellä, kahden tyttären temmeltäessä ja mäsän runnellessa
53. Toisaalta ja toisaalta http://sailan.vuodatus.net/ Kolmevitonen vanhapiika jaarittelee niitä näitä lukion käymisestä aikuisiällä ja kaikenlaisesta muustakin päätymättä välttämättä yhtään mihinkään lopputulokseen...
54. Vilskettä Raudanpellossa http://paelli.vuodatus.net/ Kolmilapsisen perheen sekä nelihevosisen tallin arkea.
55. Matka tynnyristä Helinä-keijuksi http://juulia77.vuodatus.net/ Perheenäiti taistelee kilojaan vastaan... Höpinää laihduttamisesta ja kaikesta muusta omaan arkeen liittyvästä.
56. La vie n'est pas un roman http://aatuska.vuodatus.net/ Elämä on -terapiapäiväkirjaa 23-vuotiaan tyttölöisen elämästä ja arjesta.
57. Halkovajan tarinoita http://lumimyrsky.vuodatus.net/Elämää eläimellisessä opiskelija-työläisperheessä kaukana kaupungista.
58. Paistaako aurinko risukasaankin? http://ofelia.vuodatus.net/ Perhe elämä päättyi ja nyt sitä ollaankin yksin huoltaja. Kuinka yh- ja sinkkuelämä luonnistuu..seuraa touhuja reali ajassa
59. Kuinka Kum-Maa on kaikkialla http://miehanna.vuodatus.net/ Nelikymppisen yksinhuoltajan elämää ja arkea, harrastuksia ja painonpudotuksen yritelmiä
60. Mirkan Mietteitä http://mirkavainikka.blogspot.com Kahden pojan äidin, Helsingin varavaltuutetun, liikepalvelulautakunnan jäsenen ja sosionomin (amk)ajatuksia hyivnvoinnista, perhe-elämästä, jalkapallosta, politiikasta muuhun maailman melskeeseen.
Idea: Kierrättää tietoja aktiivisista blogeista; on kiva löytää uutta luettavaa ja silmäiltävää!
1. Sia http://www.kadentaidot.blogspot.com/, neulominen ja käsityöt.
2. Mari-Jii http://pikkuolento.wordpress.com/, neuleet ja taaperoelämä.
3. Evelin http://amina.vuodatus.net/, käsityöt, kissat ja elämä yleensä.
4. Kirsi http://masias.vuodatus.net/. Äidin elämää kahden pienen pojan kanssa.
5. Thiire http://omaspihas.vuodatus.net/. Kolmen melko pienen tytön äiti kertoilee ihanasta elämästä hiekkalaatikon ja postiljoonin vaikutuspiirissä.
6. Annemarjaana http://annemarjaana.livejournal.com/ Rauhamäkisten päiväkirja, perheen elämänmenoa. Juttua lemmikeistä (kilpikonna, kalat) sekä ihmisistä. Blogi liittyy perheen kotisivuihin.
7. Sari http://sarppa.vuodatus.net/.Sattumia ja tapahtumia elämästä. Tarinoita siitä mitä elämässäni tapahtuu. Tarinaa tulee aina kun aikaa jää perheen pyörittämiseltä. Tarinaa maustaa aika ajoin myös kirjoittajan lukihärön mukanaan tuomat kirotusvireet.
8. Ruusu http://ruusutar81.vuodatus.net/. Kirjoituksia siitä, mitä kaikkea kohdalle osuu ja voi tulla eri käänteissä. Maailma ympärilläni, sitä avoimin silmin katselen. Hieman myös käsitöistä, kukista, kirjallisuudesta ja elokuvista.
9. Marja http://nicefactor.vuodatus.net/. Käsityöläisen blogi, ompelua - neulontaa - huovutusta - kaikkea mitä keksii tehdä. Elämästä yleensäkin.
10. Anne http://anne.vuodatus.net/ Kotiäiti jupisee, valittaa ja yrittää olla ottamatta elämää liian vakavasti. Eikä sillä ole oikein mitään sanottavaa mistään.
11. http://likkalaps.vuodatus.net/ Tyttö pohtii elämää, miehiä, ihmissuhteita ja kaikkea mahdollista.
12. Perhis http://perhis.vuodatus.net/ Yksityisen perhepäivähoitajan arkea kera omien lasten ja hoitolasten.
13. Herkku http://herkku.vuodatus.net/. Kolmekymppisen naiseläjän ilmoituksia arjesta - sään ja sydänveren välimaastoista. Myös: http://ihanat.vuodatus.net/, http://hurahdus.vuodatus.net/ ja http://sivupohjat.vuodatus.net/.
14. Duussi http://duussi.vuodatus.net/. Humanistineidin arkea (ja vähän juhlaakin) yliopistonmäellä, kotipesässä, parisuhteessa, hotellilla, jumppasalissa ja tanssitunneilla.
15. Vale http://vale.vuodatus.net/. Satunnaisuuksia, ajatuksia, unia, tapahtumia lukionsa päättävän tytön elämästä. Lisukkeena tarjoillaan puutarhanhoitoa, ajoittaista askartelua sekä lukupäiväkirjaa.
16. Mariia http://rage.vuodatus.net/.Miltei 3kymppisen naisen elämisen kiemuroita, ihmissuhteita, työtä, harrastuksia, musiikkia.
17. Oosa http://oosa.vuodatus.net/ elämää ja Elämää, käsitöitä ja perheellisyyttä. Itseään etsivän vm. -77 naisen / äidin / häsäilijän päiväkirjatyyppistä kirjoittelua.
18. yllatystytto http://yllatys.vuodatus.net/ otteita parisuhteettoman tytön elämästä, superpallona suljetussa tilassa ja valitusta, kun mies ei vaan tajuu.
19. Rintti http://rintti.vuodatus.net/ Elettyä elämää, unelmia ja tosi tarinaa liian mukavasta möröstä ja sen ystävistä. Tarinaa myös kassaneidin näkökulmasta.
20. Matami http://matami74.vuodatus.net/ kaikkee maharollista tupakanpoton lopettamisesta käsitööhin omalla murtehella.
21. Perhepotretti http://potretti.vuodatus.net/: perhe-elämää, äidin arkea, unia, mietteitä, huolia, murheita, iloja ja riemuja.
22. sea http://sumuinensunnuntai.blogspot.com/ Kaipuuta terveeseen elämään, villalangan puremia ja muuta yhtä kummallista.
23. romukasa http://romukasa.vuodatus.net/ Maalaiskylän X-files, toimistomysteereitä ja kummallisia rytmejä.
24. Nuoren naisen arki http://aspee.vuodatus.net/, puolilukihäiriöisen nuoren naisen tavallisia päiviä. Juttuja elokuvista, avoliitosta, ystävistä ja uudesta urkka-harrastuksesta.
25. Neonilla http://neonilla.vuodatus.net/, kolmenkympin kriisissä painiskeleva yh-äiti kertoo elämästään, johon kuuluu tytär, oikeita (in my dreams) ja vääriä miehiä, työtä, unelmia ja haaveita. Ja Röllin sanoin: "Tanssin kuin perhonen ja pistän kuin puutiainen!"
26. Salamander http://salamander.vuodatus.net/ Kaikkea sekalaista, mitä mieleen juolahtaa.
27. Kirsulin elämää http://kirsuli.vuodatus.net/ Yleistä höpinää elämästäni. Juttuja lapsettomuudesta, töistä, parisuhteesta, talonrakennusprojektista ja opintojen loppuunsaattamisesta.
28. new.browne to new.born http://newbrowne.blogspot.com/. Suomalais-irlantilaisen pariskunnan yhteinen englanninkielinen blogi lapsensaannin ihmeellisyydestä, ihanuudesta ja vähän inhottavuudestakin.
29. Martsulin neuleblogi, http://www.martsa.blogspot.com/ Tavallisen tallaajan neulepäiväkirja, välillä jutustelua muustakin.
30. Oola-laa! http://oolatus.livejournal.com/ Pienen, mutta pippurisen artesaaniopiskelijan elämän tarkastelua käsitöistä ihmissuhdeympyröihin.
31. beloved miettii rakkautta, elämää ja kirjallisuutta osoitteessa http://beloved.vuodatus.net/.
32. Maurelita http://www.u-blog.net/maurelita eli pligastiikkaa, shoppailua ja sisustusta Pariisissa
33. Piua http://p-i-a.livejournal.com/ seikkailee Mitä Missä Milloin -maassaan.
34. Kermakisu http://kermakisu.vuodatus.net/ biletystä, shoppailua ja yleistä elämän mietiskelyä
35. http://hallatar.vuodatus.net/ Eli erakkoluonne äityli pohtii, miettii, tuumailee ja kirjaa mietteitään ylös, seuraa kolmen nuorensa kasvua ja haaveilee jostakin…
36. http://kaislikko.vuodatus.net/ 2 lapsen äiti juputtaa siitä, mitä milloinkin sattuu mielen vieressä olemaan. Ja sitähän sattuu. Kai ne lapset kuitenkin etusijalla ovat (tässäkin asiassa)…
37. Pala sinistä saippuaa http://sinista.vuodatus.net/ Viuhtin merkintöjä ja havaintoja elämän pienistä ihmeellisyyksiä ja ohimenevistä hetkistä.
38. Melkein Blogi http://blog.melkein.com/ Melkein Blogi, Säätöä ja säädettävää. Ja melkein blogi.
39. Timo raportoi osoitteessa http://optimistin.vuodatus.net/ eli 'Realistisen optimistin juttuja elämästä, kaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta'.
40. Olli http://omena.vuodatus.net/ kirjoittelee, mitä sattuu. Joskus jopa tosissaan, yleensä kuitenkin puuta heinää, mutta tosissaan.
41. Kirjotut kortit http://marjasto1.vuodatus.net/. Marja väkertää kirjottuja kortteja ja muitakin askarteluja ja käsitöitäkin.
42. Iltakajo http://www.iltakajo.com/blogi.php on rekisteröity sekopää ja fanaatikko.
43. Private Brainstorm http://charlysangels.net/lotta/blog.htm eli nuoren naisen elämän etsiskelyä armeijavuoden jälkeen. Elokuvia, taidetta, musiikkia ja päiväkirjamaista loputonta aivomyrskyä. 44. Kiltin Tytön Blogi http://kiltintytonblogi.blogspot.com/ jota pitää Hahmo. Luovuutta, ikuista viisautta, zeniä, kirjallisuutta, tunteita ja sydämen tahtoa jakaa oivalluksia ympärilleen.
45. Kuusi kasvaa osoitteessa http://kuusi.blogspot.com/ oksilla havisee tuulessa psykofilosofointia, lapsihavainnointia ynnä muuta ihmiseksi tulemiseen ja olemiseen liittyvää kotiäitimietettä. Lyhyttä. Kerroksista. Neulasia.
46. Mari kirjoittaa elämästään Miun elämään osoitteessa http://miunelama.blogspot.com/ kahden lapsen yksinhuoltajaäidin pohdintoja, kiukuttelua, intoilua ja taas enemmän mietteitä. "Elämä ei koostu niistä päivistä, jotka ovat menneet, vaan niistä, jotka ovat jääneet mieleen."
47. Kiiski Vastaranta http://vastaranta.vuodatus.net/ Yleistä jurputusta asiasta kuin asiasta. Eli ottaa kupoliin, joskus enemmän joskus vähemmän. Toisinaan vaan huvittaa.
48. Polyrytmi etc. http://polyrytmi.blogspot.com/ Cane bloggaa elämästään, syvistä mietteistään, muiden elämästä ja kulttuurista, musiikkia unohtamatta.
49. Jacland http://jacland.vuodatus.net/ elämälle ja elämästä. Eli mitä nyt kolmekymppinen sinkku sattuu kirjoittamaan, ihmettelemään ja avautumaan.
50. Maitokahvi http://maitokahvi.vuodatus.net/ masentuneen arkea ja juhlaa
51. Tiulia-Tei http://tiuli.vuodatus.net/ Hulvatonta hörhöilyä sekä seesteistä laineiden liplatusta.
52. Langanpäitä http://salmixu.vuodatus.net/ sisältää kolmenkympin rajapyykin ylittäneen äiti-ihmisen tilitystä muusikkomiehen vierellä, kahden tyttären temmeltäessä ja mäsän runnellessa
53. Toisaalta ja toisaalta http://sailan.vuodatus.net/ Kolmevitonen vanhapiika jaarittelee niitä näitä lukion käymisestä aikuisiällä ja kaikenlaisesta muustakin päätymättä välttämättä yhtään mihinkään lopputulokseen...
54. Vilskettä Raudanpellossa http://paelli.vuodatus.net/ Kolmilapsisen perheen sekä nelihevosisen tallin arkea.
55. Matka tynnyristä Helinä-keijuksi http://juulia77.vuodatus.net/ Perheenäiti taistelee kilojaan vastaan... Höpinää laihduttamisesta ja kaikesta muusta omaan arkeen liittyvästä.
56. La vie n'est pas un roman http://aatuska.vuodatus.net/ Elämä on -terapiapäiväkirjaa 23-vuotiaan tyttölöisen elämästä ja arjesta.
57. Halkovajan tarinoita http://lumimyrsky.vuodatus.net/Elämää eläimellisessä opiskelija-työläisperheessä kaukana kaupungista.
58. Paistaako aurinko risukasaankin? http://ofelia.vuodatus.net/ Perhe elämä päättyi ja nyt sitä ollaankin yksin huoltaja. Kuinka yh- ja sinkkuelämä luonnistuu..seuraa touhuja reali ajassa
59. Kuinka Kum-Maa on kaikkialla http://miehanna.vuodatus.net/ Nelikymppisen yksinhuoltajan elämää ja arkea, harrastuksia ja painonpudotuksen yritelmiä
60. Mirkan Mietteitä http://mirkavainikka.blogspot.com Kahden pojan äidin, Helsingin varavaltuutetun, liikepalvelulautakunnan jäsenen ja sosionomin (amk)ajatuksia hyivnvoinnista, perhe-elämästä, jalkapallosta, politiikasta muuhun maailman melskeeseen.
lauantaina, huhtikuuta 08, 2006
Perhe määrittää elämääni
Taannoin keskustelin muutaman toverin kanssa siitä, mikä määrittää ihmisten arkea. Moni oli sitä mieltä, että työ määrittää arkea. Tuolloin tokaisin, että ei työ minun arkeani määritä, sillä olen kotona äitiyslomalla. Eikä se muuten määritä monen muunkaan työssäkäyvän ihmisen arkea. Jäin miettimään asiaa ja mietintä jatkuu edelleen.
Totta on, että työ määrittää oleellisesti ajankäyttöämme, mutta kuitenkin onni tulee jostakin muualta kuin työstä ja ainakin minun haaveenani ja tavoitteenani on onnellinen elämä. Onnellisuuden astetta ei määritä työ vaan perhe. Kun perheen kanssa mene hyvin, olen onnellinen. Jos perheessämme on pieniäkin ongelmia, muut asiat tuntuvat raskailta.
Lapset ja parisuhteemme asettavat nykyään rajoja myös työlle. Kun koko perhe on yhdessä, elämä on ihanaa. Työn rajaaminen on tarkoittanut meidän perheessä nyt sitä, että minä olen kotona ja mieheni joutuu miettimään jatkuvasti, mitkä työmatkat ovat sellaisia, joihin on osallistuttava ja mitkä voi skipata. Lisäksi me molemmat, olemme rajanneet luottamus- ja vapaaehtoistoimiemme määrää – perheajan vuoksi.
Lasten etu on se mantra, jota meillä nykyään jatkuvasti mietitään. Me aikuiset tiedämme, että lasten etu on rakastavat vanhemmat, jotka tukevat lasta kulkiessa elämän polulla. Kuitenkaan me aikuiset emme voi loppupelissä tietää, mikä tämä lapsen etu missäkin tilanteessa on. Voimme vain yrittää toimia elämässämme niin, että lapsen etu toivottavasti toteutuu.
Totta on, että työ määrittää oleellisesti ajankäyttöämme, mutta kuitenkin onni tulee jostakin muualta kuin työstä ja ainakin minun haaveenani ja tavoitteenani on onnellinen elämä. Onnellisuuden astetta ei määritä työ vaan perhe. Kun perheen kanssa mene hyvin, olen onnellinen. Jos perheessämme on pieniäkin ongelmia, muut asiat tuntuvat raskailta.
Lapset ja parisuhteemme asettavat nykyään rajoja myös työlle. Kun koko perhe on yhdessä, elämä on ihanaa. Työn rajaaminen on tarkoittanut meidän perheessä nyt sitä, että minä olen kotona ja mieheni joutuu miettimään jatkuvasti, mitkä työmatkat ovat sellaisia, joihin on osallistuttava ja mitkä voi skipata. Lisäksi me molemmat, olemme rajanneet luottamus- ja vapaaehtoistoimiemme määrää – perheajan vuoksi.
Lasten etu on se mantra, jota meillä nykyään jatkuvasti mietitään. Me aikuiset tiedämme, että lasten etu on rakastavat vanhemmat, jotka tukevat lasta kulkiessa elämän polulla. Kuitenkaan me aikuiset emme voi loppupelissä tietää, mikä tämä lapsen etu missäkin tilanteessa on. Voimme vain yrittää toimia elämässämme niin, että lapsen etu toivottavasti toteutuu.
perjantaina, huhtikuuta 07, 2006
Sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteita
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry ja Terveyden edistämiskeskus ry ovat ottaneet 28.3.2006 kantaa siitä, mitä seuraavassa hallitusohjelmassa tulisi olla. Päätavoitteet vaikuttavat mielstäni hyvältä, jopa toteuttamisen arvoisilta.
1. Arjen ympäristöjen on tuettava eri väestöryhmien hyvinvointia ja terveyttä.
2. Seuraavan hallitusohjelman painopisteiksi on valittava hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen sekä köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy. Köyhyyskierteet on katkaistava määrätietoisesti.
3. Hyvinvointipalvelujen saatavuus ja riittävyys on turvattava maan eri osissa sekä eri ikä- ja väestöryhmille tasapuolisesti.
4. Yleishyödyllisten yhteisöjen, erityisesti järjestöjen, asema ja pitkäjänteiset toimintaedellytykset on edelleen turvattava.
Eipä muuta kuin kiitetään järjestöjä työstä ja koitetaan ujuttaa myös Sdp:n vaaliohjelmaan! ;)
1. Arjen ympäristöjen on tuettava eri väestöryhmien hyvinvointia ja terveyttä.
2. Seuraavan hallitusohjelman painopisteiksi on valittava hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen sekä köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy. Köyhyyskierteet on katkaistava määrätietoisesti.
3. Hyvinvointipalvelujen saatavuus ja riittävyys on turvattava maan eri osissa sekä eri ikä- ja väestöryhmille tasapuolisesti.
4. Yleishyödyllisten yhteisöjen, erityisesti järjestöjen, asema ja pitkäjänteiset toimintaedellytykset on edelleen turvattava.
Eipä muuta kuin kiitetään järjestöjä työstä ja koitetaan ujuttaa myös Sdp:n vaaliohjelmaan! ;)
keskiviikkona, huhtikuuta 05, 2006
Kaksvee juhlii
Meidän ”Neo-vauva” täyttää kaksi vuotta 9.4 ja nyt edessä on pirskeet. Juhlinta näyttää kestävän kuin kunnon häät konsanaan usean päivän. Huomenna meillä on ohjelmassa kakarakemut ja viikonloppuna juhlimaan tulee ystäviä ja sukulaisia. Äiti, siis allekirjoittanut, vaan jaksaa pohtia, kuinkas tässä näin kävi.
Kaksi vuotta on kulunut päivästä, jonka muistan kuin eilisen. Vointini oli paha, mutta onnellinen. Ajattelin mahan asukkia sylissä pidellen, että perheemme on lähempänä sitä, mitä haluamme. Siis ensimmäinen lapsi on syntynyt ja toinen saa tulla kun on tullakseen. Antaa elämän viedä, niin saamme perheemme kokonaisuudessaan kasaan.
Tuosta ”kaikki mulle heti nyt” –tyypistä, on tullut touhottava pallonpelaaja, joka kaivaa jugurtin ja lusikan omatoimisesti jääkaapista, kun nälkä yllättää. ”Mitä häh?”, mietin. Herra on todellakin ehtinyt vaihtanut koliikkihuudon iloiseen jatkuvaan höpötykseen, josta haluaisi saada vielä vähän enemmän selvää! Tosin autot, pallot, äiti ja isi tulee niin kirkkaasti, että ei voi erehtyä. Samaan aikaan olen huomannut, että minusta on tullut jatkuvasti ajankulua ihmettelevä aikuinen. Ihan kuten omat vanhempani ja isovanhempani, ihmettelen kuinka lapset kasvavat nopeasti.. Kuinka kaksi vuotta on voinut hurahtaa näin? Minun vauvastani on tullut lähes huomaamattani leikki-ikäinen touhuilija.
No loppuviikolla saamme nauttia kakuista ja kemuista sekä tärkeimpänä ajasta tuttavien ja läheistemme kanssa. Samaan aikaan, voimme muistella aikaa, kun pikkumies oli vauveli ja minä voin seurata tippasilmässä omaa pikkuistani, josta on tulossa iso ja itsenäinen niin nopeasti, ettei äiti meinaa pysyä vauhdissa mukana. Tosin vielä siihen kuluu aikaa, lohdutan itseäni samaan aikaan miettien, mitä jos tulevatikin vuodet kuluvat näin nopeasti.
Kaksi vuotta on kulunut päivästä, jonka muistan kuin eilisen. Vointini oli paha, mutta onnellinen. Ajattelin mahan asukkia sylissä pidellen, että perheemme on lähempänä sitä, mitä haluamme. Siis ensimmäinen lapsi on syntynyt ja toinen saa tulla kun on tullakseen. Antaa elämän viedä, niin saamme perheemme kokonaisuudessaan kasaan.
Tuosta ”kaikki mulle heti nyt” –tyypistä, on tullut touhottava pallonpelaaja, joka kaivaa jugurtin ja lusikan omatoimisesti jääkaapista, kun nälkä yllättää. ”Mitä häh?”, mietin. Herra on todellakin ehtinyt vaihtanut koliikkihuudon iloiseen jatkuvaan höpötykseen, josta haluaisi saada vielä vähän enemmän selvää! Tosin autot, pallot, äiti ja isi tulee niin kirkkaasti, että ei voi erehtyä. Samaan aikaan olen huomannut, että minusta on tullut jatkuvasti ajankulua ihmettelevä aikuinen. Ihan kuten omat vanhempani ja isovanhempani, ihmettelen kuinka lapset kasvavat nopeasti.. Kuinka kaksi vuotta on voinut hurahtaa näin? Minun vauvastani on tullut lähes huomaamattani leikki-ikäinen touhuilija.
No loppuviikolla saamme nauttia kakuista ja kemuista sekä tärkeimpänä ajasta tuttavien ja läheistemme kanssa. Samaan aikaan, voimme muistella aikaa, kun pikkumies oli vauveli ja minä voin seurata tippasilmässä omaa pikkuistani, josta on tulossa iso ja itsenäinen niin nopeasti, ettei äiti meinaa pysyä vauhdissa mukana. Tosin vielä siihen kuluu aikaa, lohdutan itseäni samaan aikaan miettien, mitä jos tulevatikin vuodet kuluvat näin nopeasti.
tiistaina, huhtikuuta 04, 2006
Vihreä kakka ja kolmenkympin kriisi
Viime päivinä elämä heitti eteeni useita uudenlaisia haasteita. Niki, pienempi poikamme, kärsii vatsavaivoista ja Neo, isoveli, on potenut jo jonkin aikaa flunssaa. Samaan aikaan huomasimme, että meidän perheen aikuisilla on käynnissä uudenlainen muutos, jota kaiketi kolmenkympin kriisiksikin kutsutaan, ainakin niiden keskuudessa, jotka siihen uskovat. - Minäkin alan vähitellen uskomaan!
No, Neon flunssan kanssa olemme pärjänneet hyvin, kun ”taudinkuva” on tunnistettu. Varoitus, jos pelkäät kakkajuttuja, lopeta lukeminen tähän… ;) Meille lapsiperheille kakkajutuista on tullut uudella tapaa arkea. Nimittäin pienemmän pojan vatsan vääntö ja kakan värinmuutos vihreäksi, onkin aiheuttanut useita keskusteluja ja toimenpiteitä. Nyt testissä on maitohappobakteerit ja samaan aikaan ruokavalion -äidinmaidonkorviikkeiden ja riisivellin, kanssa leikkiminen. Totta kai vaikutuksia jatkuvasti seuraten. Kyseessä voivat olla ilmavaivat, vatsatauti tai sitten joku tietty äidinmaidon korvike ei sovi pikkumiehen vatsalle. Vastauksen etsintä on jokatapauksessa vielä kesken… Tänään tilanne näyttikin jo paremmalta, kakka oli keltaista. Ja meillä juhlat!
Kuin aamulla herätyskellon ääni, herätti ystäväni kommentti minut: ”Mulla iskee kolmenkympin kriisi. Mä vaan pohdin sitä, mitä elämältäni haluan ja millainen olen aikuisena naisena. Enää kun ei voi olla ihan niin kuin aikanaan parikymppisenä”. Kolmenkympin kriisi –sanana herätti minussa alkuun hilpeyttä, eihän tuo sitä ole ...vaikka kyllä mäkin kelailen samoja asioita. Jälkeenpäin keskusteluani mietittyäni hilpeys hävisi ja mieleeni tuli ajatus, totta kolmekymppi lähenee, eikä vain miehelläni.. 28- vuotias kahden lapsen äiti ei ole enää sellainen nuori simpsakka bilehile kuin kaksikymppinen. Enkä kyllä haluakaan olla, mutta en myöskään halua olla se viiskytvee, joka pukeutuu ja bilettää kuin teini ja jota katsotaan pöydästä säälien, onkohan tuo jäänyt maailmanmenosta sinne seitkyt tai kahdeksankyt luvulle. Minä en halua jäädä yhdeksänkytluvulle, vaikkakin voin pohtia tuon ajan menoa kaiholla ja hymyssä suin. Mikkeli-, nuoruus- ja sinkkuaika meni iäksi –ainakin tovon niin.
Kun sitten aukaisin suuni kolmenkympinkriisistä kotosalla, törmäsin toiseen ihmiseen, jolla lyhyen diagnoosin jälkeen sairauden kuva on sama. Siis mieheeni. Oivalsimme elämäntilanteen muutoksen puhaltaneen monelle elämän sektorillemme. Me molemmat olemme pian valmistuneet, meillä on vakityöt, harrastustoiminta on jäänyt vähemmälle ja aina kun otamme jonkun haasteen vastaan, jostakin on luovuttava. Käymme siis jatkuvaa priorisointikeskustelua siitä, mikä on tärkeää ja mikä ei ihan niin tärkeää. Mitä haluamme ja mitä emme halua. Saaminen vaatii luopumista jostakin ja jollakin tapaa elämän rajallisuus tulee nyt vastaan. Samaan aikaan elämme unelmaamme, joka kuitenkin on todellista, eli ei ihan niin kermainen, kuin se unelmien kermakakku. Todellisuudessa kun kukaan ei ole täydellinen kuten unelmissa.
Elämä on täynnä yllätyksiä. Tosin nämä ylläreiden saapumisen syy on oikeastaan helppo hahmoittaa, kun miettii, kuinka kasvu lapsesta nuoreksi oli omanlaisensa show. Samoin on kaiketi kasvu nuoresta bilehileestä vastuulliseksi vanhemmaksi säilyttäen sopivassa määrin lapsellisuutta. Ei muuta kuin kippis ja kulaus kohti uusia elämän eteen tuovia haasteita!
No, Neon flunssan kanssa olemme pärjänneet hyvin, kun ”taudinkuva” on tunnistettu. Varoitus, jos pelkäät kakkajuttuja, lopeta lukeminen tähän… ;) Meille lapsiperheille kakkajutuista on tullut uudella tapaa arkea. Nimittäin pienemmän pojan vatsan vääntö ja kakan värinmuutos vihreäksi, onkin aiheuttanut useita keskusteluja ja toimenpiteitä. Nyt testissä on maitohappobakteerit ja samaan aikaan ruokavalion -äidinmaidonkorviikkeiden ja riisivellin, kanssa leikkiminen. Totta kai vaikutuksia jatkuvasti seuraten. Kyseessä voivat olla ilmavaivat, vatsatauti tai sitten joku tietty äidinmaidon korvike ei sovi pikkumiehen vatsalle. Vastauksen etsintä on jokatapauksessa vielä kesken… Tänään tilanne näyttikin jo paremmalta, kakka oli keltaista. Ja meillä juhlat!
Kuin aamulla herätyskellon ääni, herätti ystäväni kommentti minut: ”Mulla iskee kolmenkympin kriisi. Mä vaan pohdin sitä, mitä elämältäni haluan ja millainen olen aikuisena naisena. Enää kun ei voi olla ihan niin kuin aikanaan parikymppisenä”. Kolmenkympin kriisi –sanana herätti minussa alkuun hilpeyttä, eihän tuo sitä ole ...vaikka kyllä mäkin kelailen samoja asioita. Jälkeenpäin keskusteluani mietittyäni hilpeys hävisi ja mieleeni tuli ajatus, totta kolmekymppi lähenee, eikä vain miehelläni.. 28- vuotias kahden lapsen äiti ei ole enää sellainen nuori simpsakka bilehile kuin kaksikymppinen. Enkä kyllä haluakaan olla, mutta en myöskään halua olla se viiskytvee, joka pukeutuu ja bilettää kuin teini ja jota katsotaan pöydästä säälien, onkohan tuo jäänyt maailmanmenosta sinne seitkyt tai kahdeksankyt luvulle. Minä en halua jäädä yhdeksänkytluvulle, vaikkakin voin pohtia tuon ajan menoa kaiholla ja hymyssä suin. Mikkeli-, nuoruus- ja sinkkuaika meni iäksi –ainakin tovon niin.
Kun sitten aukaisin suuni kolmenkympinkriisistä kotosalla, törmäsin toiseen ihmiseen, jolla lyhyen diagnoosin jälkeen sairauden kuva on sama. Siis mieheeni. Oivalsimme elämäntilanteen muutoksen puhaltaneen monelle elämän sektorillemme. Me molemmat olemme pian valmistuneet, meillä on vakityöt, harrastustoiminta on jäänyt vähemmälle ja aina kun otamme jonkun haasteen vastaan, jostakin on luovuttava. Käymme siis jatkuvaa priorisointikeskustelua siitä, mikä on tärkeää ja mikä ei ihan niin tärkeää. Mitä haluamme ja mitä emme halua. Saaminen vaatii luopumista jostakin ja jollakin tapaa elämän rajallisuus tulee nyt vastaan. Samaan aikaan elämme unelmaamme, joka kuitenkin on todellista, eli ei ihan niin kermainen, kuin se unelmien kermakakku. Todellisuudessa kun kukaan ei ole täydellinen kuten unelmissa.
Elämä on täynnä yllätyksiä. Tosin nämä ylläreiden saapumisen syy on oikeastaan helppo hahmoittaa, kun miettii, kuinka kasvu lapsesta nuoreksi oli omanlaisensa show. Samoin on kaiketi kasvu nuoresta bilehileestä vastuulliseksi vanhemmaksi säilyttäen sopivassa määrin lapsellisuutta. Ei muuta kuin kippis ja kulaus kohti uusia elämän eteen tuovia haasteita!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
