Ihminen jää porvarihallituksen jalkoihin

Arjen kiire, matalat palkat, lapsiperheiden ja ikäihmisten köyhyys sekä monet muut tärkeät asiat tuntuvat jäävän hallitukselta unholaaan. Nyt jos koskaan politiikassa raha ratkaisee mentaliteetilla köyhät kyykkyyn. Ainakaan minä en ole törmännyt arkeani helpottaviin kokreettisiin toimiin tämän hallituskauden aikana.

Tosin rahareikiä arjessani on loputtomasti toppapuvuista asumiskuluihin ja päivähoitomaksuihin. Jotenkin vain joka kuu tuskailemme samojen sentinvenytyspuuhien parissa. Mitkä asiat on ihan pakko hoitaa tässä kuussa ja mitkä voivat vielä odotella. Kun perheen budjetti on niukka, edessä häämöttävät juhlat ja mukavatkin asiat saavat tuskanhien pintaaan. Mistä löytyisi rahoitus vaikkapa pikkujouluihin.

Ikävää on ollut huomata, kuinka porvarihallituksen katteettomat lupaukset pettivät tavallisen tallaajan. Tilinauhan summiin, palveluiden laadun kehittymiseen ja arjenhyvinvoinnitiin ei tunnu löytyvän riittävää helpotusta valtion budjettiluvuissa. Tosin ennestään jo kai tiedettiin, että porvaripojat osaavat sen puhumisen jalon taidon, käytännön töteutus sitten tökkii.

Tuttuja kasvoja ja muistoja meneisyydestä

Internet sai tänään hymyn suulleni, kun selailin facebook:ia. Sivustolta löytyi hyviä ystäviäni nykyisyydestä ja monia tuttuja elämän varrelta. Etenkin pitkään kadoksissa olleet tuttavat ja kaverit saivat minut nauttimaan hetkestä ja muistelemaan monenmoisia suuria tunteita herättäneitä hetkiä.

Jotkut muistot ovat hulvattoman hauskoja ja toiset taas hiukkasen nolostuttavia. Joka tapauksessa paljon ajatuksia eletystä elämästä ja loppujen lopuksi, eipäs sitä ole kauas omena puusta pudonnut. Monin tavoin olen edelleen se aktiivinen, vipeltäjä, joka ei osaa pelätä elämän kolhuja saatika suojella itseään niiltä... No joka tapauksessa peliäly ja moni muu jutska on kehittynyt mielessäni eikä meno muuten ole enää niin vallatonta kuin joskus nuoruusvuosina.