maanantaina, marraskuuta 24, 2008

Stadin Demareiden piirikokouspuheeni 22.11.2008

Hallitus ja kokoomus ei ole valanut ihmisille toivoa, vaan ihminen on saanut puukkoa.
Me sosialidemokraatitkin saimme aikamoisen osuman. Vaikka äänestysaktiivisuus nousi, meidän tuloksessa se ei näkynyt toivotulla tavalla. Saimme vaali iltana puukkoa ja suoraan sydämeen.

Toivon, ettei kukaan ala kääntämään ja vääntämään tätä vaalitappiopuukkoa haavassa. Kuten yleensäkin ensi avussa, puukkoa ei saa kiskoa irti, sillä siitä vasta verenhukkavaara syntyy.

Meidän täytyy antaa sen olla paikallaan, ja tukea sidetarvikkein se paikoilleen. Se kyllä sattuu, mutta aikanaan oikeassa paikassa ja oikeana aikana sen voi sieltä ottaa pois.

Ehdotankin että nyt elämme puukon kanssa rintarottingilla ja katsomme eteenpäin. Muistamme, mistä tuon haavan saimme. Toimimme ja näytämme ihmisille, että Sosialidemokratia ei ole itsesäälin, vaan toivon liike.

Katsomme uuteen valtuustoryhmään, joka ei saanut puukkoa vaan uudistui. Leikkisästi ja toiveikkaana sanoen laatu korvasi määrän. Keski-ikä nuoreni ja voimme luottaa siihen, että ryhmässämme on muitakin kun Osku sammuttamassa valot tai oikeammin laittamassa ne päälle tulevina pimeinä päivinä.

Toverit, nyt ei ole aikaa voivottaa, vaikka puukko osuikin. Rakennetaan sen varaan, missä onnistuimme, kääritään hihat, Kokoomuksen sijaan tai lisäksi, ja aletaan hommiin. Tehdään työt kunnialla ja omalla arvopohjallamme eteenpäin katsoen.

Toimitaan puukosta välittämättä niin, että valojensytyttäjiä riittää tulevaisuudessa. Tänään ja seuraavassa piirikokouksessa meillä on oiva mahdollisuus siihen. Nyt asennetta ja hyviä päätöksiä.

tiistaina, marraskuuta 18, 2008

Joutenoloa ja sairastamista

Usein tunnen tuskaa, kun huomaan, että lapsi on kipeä. Mieleni muuttuu mietteliääksi. Onko lapsi oikeasti niin kipeä, että on jäätävä kotiin? Kauan ilmoitan, että joudun olemaan poissa töistä? Miten delegoin työni? Kuinka työkaverini jaksavat? Vienkö lapsen terveydenhoitajalle vai lääkäriin? jne. Lasten sairastamisessa on yksi hyvä puoli. Kun keskittyy rauhoittumaan ja rauhoittamaan lasta, pysähtyy kuuntelemaan lasta. Viime viikolla kotona sairasti Niki 2 vee ja tällä viikolla Neo 4 vee.

Nyt sairastaessa huomaan, että lapseni ovat nauttineet nimenomaan siitä, että saa olla kotona äidin kanssa. Pikku mieheni ovat köllineet kainalossa ja olemme nukkuneet yhdessä päiväunet. Olemme olleet lähekkäin ja höpöttäneet kaikenlaista mieleen juolahtanutta. Välillä asiaa ja välillä asian vierestä.

Välillä olemme nauraneet ja välillä olemme hämmästyneet toistemme nokkeluudesta. Esimerkkinä muutama kommentti lapsen suusta.

Kun Nikiä hellittiin ja kutsuttiin luokse sanoen: "Tulehan tilliäinen tänne." Poika vastasi: " En ole tilliäinen, olen päällikkö." Kun hetken päästä kutsuin poikaa pääliköksi, vastaus oli:" En ole enää päällikkö. Olen Niki Oksa." Että otahan siitä selvä.

Kun Neo heräsi eilen kipeänä ja kysyin, mihin sinua sattuu. Vastaus oli: "Keuhkoihin." Kysyin: " Tiedätkö sinä missä on keuhkot?" ja poika vastasi sormella rintaansa osoittaen: "Etkö äiti sinä tiedä? Tässä ne on."

Sairastaessa tulee köllittyä, luettua, juteltua ja hengattua yhdessä Tämä on ehdottomasti sairastamisen ainoa hyvä puoli. Kerrankin on aikaa, vain lölliä kotona.

sunnuntaina, marraskuuta 16, 2008

Puoluevaltuuston kuulumisia

Toimin edelleen Sdp:n puoluevaltuutettuna ja tästä syystä sain olla äänessä ja vaikuutaa Sdp:n asioihin viikonloppuna Mikkelissä. Itse puhuin ihmiselle tärkeistä asioista Suomessa ja Euroopassa. Puheenvuoroni suuressa salissa on luettavana tässä blogissa. Lisäksi työskentelin kannanottovaliokunnassa ja kävin useita keskusteluja liittyen tulevaisuuden haasteisiin.

Sdp:n puoluevaltuuston kokouksessa oli hyvä henki. Keskustelussa puhuttiin asioista. Muun muassa lapsista, sosiaaliturvasta, työlisyydestä, taantumasta ja tavoista, kuinka taloudelliseen haasteisiin voitaisiiin jotenkin vastata. Tärkeäksi haasteeksi puoluevaltuusto asetti talouspolitiikan suunnan muuttamisen. Jutta Urpilainen puolestaan vaati työkalupakkia työllisyyden pelastamiseksi.

Puolueen toimintaa kehitetään, tulevaisuuteen katostaan ja valmistaudutaan ensi kesän EU-vaaleihin. Asetimme viisi ensiäämäistä EU-vaaliehdokasta ja etenkin Niko Korte teki minuun vaikutuksen persoonallaan. Onnea ehdokkaille ja tsemppiä vaalitantereelle.

lauantaina, marraskuuta 15, 2008

Oikeudenmukaisuutta Eurooppa - Puheeni Sdp:n puoluevaltuustossa 15.11.2008

EU-direktiiveihin törmätessä tunteet vaihtelevat. Välillä olen ollut hämmentynyt ja huvittunut, kun olen seurannut esimerkiksi keskustelua kurkun käyryyden määrittämisestä. Toisinaan minua suorastaan pelottaa, kun tiedän, että EU:ssa ratkotaan elämääni koskevia merkittäviä asioista palveludirektiiveistä hankintojen kilpailuttamiseen oikeistovetoisesti. Onneksi direktiivikeskustelussa on niitä helmiäkin, jotka saavat hymyn huulilleni kuten esimerkiksi lasten leikkipaikkojen turvallisuutta koskevat säännöt.


Minulle on luonnollista tuntea oloni suomalaiseksi ja eurooppalaiseksi. Olen kulkenut Euroopassa ja kasvanut koko ajan monikulttuurisemmaksi muuttuvassa Suomessa. Eurooppa on ollut minulle yhtä aikaa läsnä ja lähellä, sekä kaukana ja kateissa. Ystäviäni ympäri maailman, jopa vuosien takaa, tapaan nykyään lähes päivittäin facebookissa. Maailma tulee lähemmäs, mutta silti usein tuntuu, että päätökset tehdään, jossain kaukana, Euroopassa. Paikassa, johon on vaikea saada yhteyttä. Tämä haaste - demokratiavaje vaatii työstämistä jatkossakin.


EU on tuonut ihmiselle arkeen taloudellista vakautta ja rauhaa. Moni seurasi salaa helpottuneena Islannin kamppailua valuuttaongelmiensa kanssa ja näki ensimmäistä kertaa yhteisen valuutan edut. EU on osaltaan tehnyt arjesta turvallisempaa ja ennakoitavampaa. Eurooppa on tullut lähemmäs ihmistä. Kansainvälisyys näkyy niin koulutusovien aukeamisena kuin kahvilakulttuurinakin. Suomalaiset sukkuloivat työmatkoilla Brysselissä ja Pariisissa yhtä sujuvasti kuin ennen Turussa ja Rovaniemellä. Olemme kansainvälisempiä ja erilaisuus on välittynyt arkipäivämme rikkautena.


Euroopassa tehdyt päätökset ovat entistäkin lähempänä ihmisen arkea, eivät jossain kaukana. Oikeisto puhuu usein sosiaalisista ja taloudellisista kriiseistä niin kuin ne olisivat väistämättömiä eräänlaisia luonnonlakeja. Lisäksi koska ne tapahtuvat Euroopan tasolla, ne nähdään tavallisen ihmisen ulottumattomissa oleviksi asioiksi, joita emme pysty hallitsemaan. Todellisuudessa me ihmiset hallitsemme EU:ta ja EU:ssa voimme turvata ennaltaehkäisevät investoinnit talouden muuttamiseksi ihmisille voimavaraksi. Esimerkkinä mainittakoon meidän sosiaalidemokraattien halu parantaa koko Euroopan alueella sekä miesten että naisten oikeutta vanhempainvapaisiin.


Eurooppa on suuri talousalue, jolla on varaa pitää huolta ihmisestä, jos niin tahdotaan. Eurooppa tarvitsee tervettä järkeä ja määrätietoista oikeudenmukaisuuspolitiikkaa. Eurooppa tarvitsee sosialidemokraatteja, ihmisiä, jotka ymmärtävät ihmistä. Ihmisiä, jotka haluavat huolehtia kanssaihmisistään tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti.

perjantaina, marraskuuta 14, 2008

Koppi ihmisestä, lapsesta ja aikuisesta. -Puheeni Sdp:n puoluevaltuustossa 14.11.2008

Vastaako Sdp ihmisen hätään? Elääkö Sdp ajan hermolla? Monista vaikeista asioista on vaiettu tässäkin puolueessa. Monia ihmiselle merkittäviä asioita ei ole nostettu keskiöön ja puhuttu avoimesti oikeudenmukaisuudesta. Tästä syystä päätinkin puhua vaikeasta ja haasteellisesta aiheesta. Lapsen hädästä.


Yhteiskuntamme on aikuislähtöinen, usein liian aikuislähtöinen. Tällöin pienet jäävät jalkoihin. Jotta tulevaisuudessa yhteiskuntamme olisi hyvä paikka pienen ihmisen kasvaa, meidän aikuisten on oltava herkkiä ja ymmärtäväisiä. Meidän on opittava, ettei aikuislähtöisyyden tarvitse olla vastakohta lapsilähtöisyydelle, vaan ne voivat kulkea käsi kädessä, rinta rinnan.


Monen suomalaisen koskemattomuutta on loukattu. Ihmisoikeuksia kunnioittavat lait ovat olleet voimassa vuosia, mutta maailma ja ihmismielet eivät ole vielä täysin niitä sisäistäneet. Monet tavat ja asenteet siirtyvät sukupolvelta toiselle. Edelleen lapsia kohdellaan kaltoin, mikä on aina riski lapsen terveelle kasvulle.

Vanhemman käytöksen ja ohjeiden on oltava linjassa. Niiden on oltava ymmärrettäviä ja oikeudenmukaisia. Kasvattaminen on kärsivällisyyslaji. Kasvattajan on otettava vastaan lapsen tunnereaktiot, opetettava ja ymmärrettävä lasta. Asioita on katsottava lapsen näkökulmasta, samalla rajoja lapselle asettaen.


Aikuislähtöisessä yhteiskunnassamme aikuiset ovat usein neuvottomia lasten kasvun ja kehityksen edessä. Monet perustelevat kasvatusmetodejaan vanhojen kansan sanontojen kautta, ei nykytiedon. Usein pelätään, että lapsi lellitään pilaalle tai että lapsi ylpistyy liikaa, jos häntä kehutaan liikaa. En usko, että näin on, pikemminkin päinvastoin. Uusi ajankohtainen tieto onkin nostettava esiin etenkin lasten vanhempien ja muiden kasvattajien käyttöön.


Pienet tarvitsevat puolustajansa. Pienet tarvitsevat Sdp:tä äänitorvekseen. Meidän täytyy jatkaa perhekeskusten, varhaisen puuttumisen keinojen ja ennalta ehkäisevien palveluiden kehittämistä, mutta ennen kaikkea meidän on puhuttava oikeudenmukaisuudesta. Ollaan rohkeita ja ollaan inhimillisiä. Otetaan tukeva koppi ihmisestä, lapsesta ja aikuisesta. Vaikeneminen ei ole kultaa. Sitä on oikeudenmukaisuus ja terve järki.

keskiviikkona, marraskuuta 12, 2008

Helsingin valtuustokokous netissä

Tänä vuonna lähetetään koeluontoisesti kolme valtuustokokousta suorana netissä: 12.11. klo 16, 26.11. klo 18 ja 10.12. klo 17.

Kaupunginvaltuusto käsittelee 12.11. talousarvioehdotusta ja aloitemietintöä. Kaupunginvaltuusto päättää vero- ja kiinteistöveroprosentit ja hyväksyy vuoden 2009 talousarvion.

Katso ihmeessä.

lauantaina, marraskuuta 01, 2008

Lopullinen äänimääräni on 640

Kiitos kaikille minua tukeneille. Työ jatkuu.

Kaikkien äänimäärät