Hallitus ja kokoomus ei ole valanut ihmisille toivoa, vaan ihminen on saanut puukkoa.
Me sosialidemokraatitkin saimme aikamoisen osuman. Vaikka äänestysaktiivisuus nousi, meidän tuloksessa se ei näkynyt toivotulla tavalla. Saimme vaali iltana puukkoa ja suoraan sydämeen.
Toivon, ettei kukaan ala kääntämään ja vääntämään tätä vaalitappiopuukkoa haavassa. Kuten yleensäkin ensi avussa, puukkoa ei saa kiskoa irti, sillä siitä vasta verenhukkavaara syntyy.
Meidän täytyy antaa sen olla paikallaan, ja tukea sidetarvikkein se paikoilleen. Se kyllä sattuu, mutta aikanaan oikeassa paikassa ja oikeana aikana sen voi sieltä ottaa pois.
Ehdotankin että nyt elämme puukon kanssa rintarottingilla ja katsomme eteenpäin. Muistamme, mistä tuon haavan saimme. Toimimme ja näytämme ihmisille, että Sosialidemokratia ei ole itsesäälin, vaan toivon liike.
Katsomme uuteen valtuustoryhmään, joka ei saanut puukkoa vaan uudistui. Leikkisästi ja toiveikkaana sanoen laatu korvasi määrän. Keski-ikä nuoreni ja voimme luottaa siihen, että ryhmässämme on muitakin kun Osku sammuttamassa valot tai oikeammin laittamassa ne päälle tulevina pimeinä päivinä.
Toverit, nyt ei ole aikaa voivottaa, vaikka puukko osuikin. Rakennetaan sen varaan, missä onnistuimme, kääritään hihat, Kokoomuksen sijaan tai lisäksi, ja aletaan hommiin. Tehdään työt kunnialla ja omalla arvopohjallamme eteenpäin katsoen.
Toimitaan puukosta välittämättä niin, että valojensytyttäjiä riittää tulevaisuudessa. Tänään ja seuraavassa piirikokouksessa meillä on oiva mahdollisuus siihen. Nyt asennetta ja hyviä päätöksiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti