Ihminen ennen kilpailua

(julkaistus demarissa 20.5.)

UP-Demari uutisoi (13.5.) kilpailuviraston ylijohtajan näkemyksestä, ettäjulkisiin palveluihin pitää lisätä kilpailua. Ylijohtaja Jokisen näkemysoli, että kilpailu on väline, jolla voimavarat ohjataan oikeinhaasteellisissa oloissa. Mielestäni kilpailu on väline valikoida paras mahdollinen palveluntuottaja.

Voimavarojen ja talouden suuntaaminen on erillään itse kilpailutusprosessista. Kukaan ei voi kiistää sitä, että mm. väestön ikärakenteesta johtuenjulkisissa palveluissa pitää voimavaroja pystyä kohdentamaan oikein. Onhämmästyttävä ajatus, että tähän välttämättä tarvittaisiin kilpailua,sillä tällä argumentilla kaikkinainen ihmisten suorittama budjetointi eivoi tätä varmistaa. Näin ollen esimerkiksi valtion budjetissa tapahtuvavarojen jako ei kohdistaisi voimavaroja oikein.

Taustalla näkynee ajattelu, joka lähtee siitä, että voimavarat ovat oikeinkohdennetut vain, jos ne käytetään talouden kannalta mahdollisimmantehokkaasti. Silloin unohtuu inhimillisyys - jonka ehkä kuitenkin olisisyytä tulla aina ensin, kun palveluita tuotetaan.Kilpailusta on turha hakea vastauksia asioihin, joita se ei voi antaa.Siitä on turha tehdä ideologisesti sosialidemokraatteja jakavaa asiaa. Sen sijaan kilpailua on turha luoda sinne, mihin se ei sovi.

Nyt pitää hakearohkeutta poliittisiin päätöksiin ja vastuun kantokykyä. Pitää ollauskallusta päättää rahojen kohdentamisesta.Kilpailuun ja voitontavoitteluun luottaminen on tuskin meidäntyöntekijöiden etu. Ennemmin inhimillisyys ja ihmisen todelliseen palvelutarpeeseen reilusti vastaaminen.

Puhtaampaa hengitysilmaa

Hengitysilma on jokaisen perusoikeus. Vaikkakin puhumme jatkuvasti ympäristön merkityksestä, unohdamme sen inhimillisen merkityksen. Kierrätys, luonnonsuojelu ja ilmaston muutoksen ennakoiminen ovat tärkeitä asioita. Etenkin silloin ne nousevat priorisointilistani kärkeen, kun nenä valuu ja happi ei kulje.


Alleria ja astmaliiton mukaan: "Joka toinen meistä kärsii jossain elämänsä vaiheessa allergian aiheuttamista oireista." Tämä nostaakin esiin kysymyksen, kuinka oireita voisi hoitaa muutenkin kuin lääkityksellä. Olisiko järkevää miettiä kapunkipölyä todellisena terveysuhkana ja vaikkapa edullisempaa joukkoliikennettä ongelmien ennakoinnin näkökulmasta?


Siedätyshoito on joskus paikallaan, mutta on tilanteita, kun se kannattaa unohtaa. Nimimerkillä happi loppuu ja keuhkot särkee, kun koitimme josko päirjäisin kevään ilman astmalääkkeitä. Johtopäätös: "kurkunpääntulehdus ja vinkuvat keuhkot, " Aloitetaan kunnon allergia ja astmalääkitys, puhekiellon ja parin päivän levon lisänä.


Keväinen katupöly, koivun kukinta ja kesän heinänuhan odottelu herättää mielessäni toiveen, kunpa kaupunki-ilma saataisin oikeasti laadukkaaksi. Monta hyvää ohjelmaa ja suunnitelmaa liittyen aiheeseen tavalla tai toisella, olen nähnyt, mutta kunpa kaikki järkevä osaaminen saataisiin Helsingissä hyötykäyttöön ja helsinkiläisille turvattaisiin laadukas hengitysilma.

Joukkuepalaveri 22.5

Kunnallisvaalien jäsenvaalintulos on nyt selvä. Olen ehdokkaana ensi syksyllä Helsingin kaupungin valtuustoon. Tukiryhmäni kokoontuu 22.5. kello 17 alkaen JHL:n keskustoimistolla (hallituksen kokoushuoneessa osoitteessa Sörnäisten rantatie 23). Toivottavasti tunnelma, on vähintään yhtä mukava kuin viime eduskuntavaalien alla. Aiheena ovat yllättäen lähestyvät kunnallisvaalit ja niiden aiheuttamat toimenpiteet. Tarjolla kahvia ja varmaan jotain pikkusuolaista. Eipä muuta kuin iloista joukkuehenkeä!!

Pahvilaatikkopakokauhua

Istun kotona vapaapäivällä tietäen, että nyt, jos koska, pitäisi toimia. Pahvilaatikkotornit kasvavat ympärilläni ja lisää niitä pitäisi rakennella. Kotona vallitsee odottava tunnelma. Lapset kysyvät päivittäin: "Nytkö me muutetaan?" ja tietävät jo itsekin vastauksen: "Ei kun kohta".

Tietokone, viedot ja ulkoilu ovat saaneet kaikki kaipaamaan taas tavallisia leikkejä, mutkun lelut ovat jo pakattu, kuten melkein kaikki muu. Linjaus on selvä, ensi viikolla on töitä kuutena päivänä ja politiikan kokouksia sen verran, että työpäivän jälkeen suunnataan johonkin syömään tai luvassa on eineksiä. - Ehkä äidin ruokapöytä kutsuu?!

Lohduttaudun, että enää viikko ja sitten pääsemme uuteen kotiin Samanaikaisesti viikko tuntuu pitkältä ja lyhyeltä ajalta. Paljon ohjelmaa, tehtävää ja organisoitavaa. Tiedän, että aikaa pakkailuun on oikeasti vain tämä viikonloppu ja sitten arkiviikko meneekin töissä, asuntokaupoissa ja puoluekokousasioissa.

Kun nyt saan itseni liikenteeseen tästä koneelta, aion pakata tavarat loppuun ja tukkia asuntoni pahvilaatikoilla. Lopuksi taidan työntää laatikot yhteenhuoneeseen pois silmistä odottamaan muuttopäivää. Tulihan suunnitelma valmiiksi ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. ;)

PS. Lapset leikkivät tätä samaa muuttotouhua. Neo kysyy pikkuveljeltä "Joko muutetaan" ja kaksvuotias vastaan innokkaasti"Ei... kun kohta!"