Elämä opettaa

Päätin, että tänä vuonna en anna yhteiskunnan jatkuvan paineen vaikuttaa minuun. Tämä tarkoittaa sitä, että en ole yrittänyt olla päivä päivältä parempi, en ole suostunut kiirehtimään ja olen keskittynyt rauhoittamaan elämäni. Vaikka perheemme rahatilanne ei ole päätähuimaava, en ota asiasta stressiä – me satsaamme elämän sisältöön ja köyhäilemme positiivisella asenteella. Vastuu kyllä painaa minua usein enemmänkin kuin aikaisimpina vuosina, mutta on luonteeltaan erilaista, pikemmin huolehtimista perheestäni ja omasta hyvinvoinnistani.

Kiireettömyys onkin tuonut itsestäni esiin monet asiat, joista en ole aikoihin nauttinut. Nykyään jaksan innostua kaikenlaisesta puuhailusta, pihatöistä ja lueskelusta. Voin mennä päiväunille yhdessä lapseni kanssa ja herätä pirteänä, kun aikaisemmin hoidin kaikenmaailman kotitöitä päiväuniaikaan - ne kun ei lopu koskaan. Käymme puistossa, uimassa ja kikatamme omille höpöhöpö -jutuille. Minusta pragmaattisesta ihmisestä on selvästi löytynyt jälleen luova puoli, kun maalailen huonekaluja, piirtelen papereille, kirjoituksen aiheita löytyy yllin kyllin ja sisustan kotiamme. Kaiken hyvän lisäksi nautin joka hetkestä.

Jännittävää on ollut retkeillä erilaisissa paikoissa ja havaita, kuinka lapsi osaa nauttia pienistä asioista. Korkeasaaren retkellä pojastani mukavin juttu taisi olla yököttävän pöllyävä hiekkakasa. Tosin kyllä joka eläinten häkkiä ihmeteltiin ja osoiteltiin, vaikka häkki olisikin ollut tyhjä. Luonto on myös noussut arvoon arvaamattomaan. Kun elää pienellä budjetilla, ei kaikesta ole varaa maksaa. Metsäretket ovat mukavia ja opettavat kaupunkilaislasta liikkumaan muuallakin kuin asfalttiteillä. Hienona boonuksena useilta reissuilta on löytynyt jotakin kotiin tuomista –sieniä ja marjoja. Minä puolestani olen hamunnut lehdista ja internetistä säilöntäohjeita ja nyt ensi kertaa, jääkaapissa on useampi lasipurkillinen sieniä ja pakkanen puolestaan on täynnä marjoja. Niin ja minä olen keitellyt ensimmäiset hillot ja mehut. Ennen minulla ei ollut aikaa saatikka kiinnostusta moiseen hommaan.

Elämäntavan muutos yllätti ainakin minut kummallisella tavalla. Toisaalta en ole oppinut uutta, vaan onnistunut soveltamaan mukavat asiat, joihin ennen olen muita osannut kyllä kannustaa, omaan elämääni. Tiedon soveltaminen käytäntöön on monesti paljon vaikeampaa kuin sen ymmärtäminen vaikkapa koulukirjasta. Toisaalta lapsen syntymä pysäyttää väkisin, miettimään elämän peruskysymyksiä ja mahdollistaa jommankumman vanhemman jäämisen kotiin elämään arkea ilman työelämän paineita. Kiitos siitä yhteiskunnallemme.

Demarinuoret kehittävät maahanmuuttajapolitiikkaa

Demarinuorten viime liittokokous käsitteli keskusteluaineistoa maahanmuuttajapolitiikasta ja totesi, että tämän politiikan lohkon asioihin ei ole keskitytty riittävän laaja-alaisesti. Liittokokous päätti edelleen, että demarinuoret valmistelevat maahanmuuttajapoliittisen ohjelman kesän 2006 liittokokoukselle. Kun demarinuorten 2004 liittokokouksessa valittu liittohallitus aloitti, pohti liittohallitus, kumpi sosiaalipoliittinen- vai työelämäjaosto suorittaa valmistelun. Nakki napsahti sosiaalipoliittiselle jaostolle. Koska toimin jaoston puheenjohtajana, päävastuu delegoitiin minulle. Nyt olen luonnostellut maahanmuuttajapoliittista ohjelmaa ja ajatellut, että lähtisimme katsomaan maahanmuuttajapolitiikkaa globaalina ilmiönä, jota ei voi tuijottaa sinivalkoisten lasien läpi. Tosin meidän täytyy pystyä kriittisesti tarkastelemaan, myös kotimaassamme tehtäviä asioita tällä saralla – ja korjaamaan niitä.

Jos sinulla on ajatuksia asioista, joita asiakirjaan tulisi tai ei missään nimessä tulisi kirjoittaa, laita minulle meiliä tai kommentoi blogiini. Kuulen mielelläni mitä erilaisimpia näkemyksiä tästä asiasta, haluan saada itselleni ja jaostollemme mahdollisimman laajan käsityksen siitä, mihin maahanmuuttajapolitiikalla pyritään, mitä ongelmia siinä on, mitä haasteita sen edessä on ja kuinka ne tulisi ratkaista.

Asumisen omavastuu

Toimeentulotukea saavien asumiskulujen 7% omavastuu, mitä suurimmalla todennäköisyydellä poistuu jollain aikataulululla ensi viikon budjettiriihen jälkeen.

Asiasta voi antaa kehuja hallitukselle. Oli aikanaan aivan järjetöntä politiikkaa laittaa viimeisen tuen eli tuon toimeentulotuen varassa eläville asumiskuluihin raippa. Sosialidemokraatit ottivat silloin hallituksen sisällä asiasta rajusti yhteen kokoomuksen kanssa, joka ajoi alunperin lähes 20% omavastuuta.

Onneksi tämä käsittämättömyys saadaan nyt korjattua. Ja samalla tuettua juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevia.

Sikiöseulonta yhdenmukaiseksi

Eilisten uutisten mukaan sikiöseulontojen sekä määrä että taso vaihtelevat Suomessa runsaasti. Osassa kunnissa ultraäänikokeita tehdään vain yksi ja osassa niitä tehdään raskauden aikaan kolmekin. Myös testejä tekevien ammattitaitovaatimukset heittelevät. Eli odottavat vanhemmat eivät ole tasavertaisessa asemassa, vaan se vaihtelee heidän asuinkuntansa mukaan.

Tästä aiheesta on tullut keskusteltua ystävieni kanssa aiemminkin. Olemme ihmettellet ja vertailleet ultraäänikokeiden määriä, joita kullakin on ollut. Olisi erittäin perusteltua, että kaikissa kunnissa olisi sama määrä kokeita ja samanlaatuisina. Kolme koetta on ilmeisesti se määrä, joka lääketieteellisesti olisi suositeltavin ja kahdellakin pärjää. Yksi koe taas on selkeästi liian vähän.

Asiaan tarvitaan yhdenmukaiset ohjeet ja tarvittaessa määräykset. Myös erikoistapaukset, kuten keskenmenoja seuraavien raskauksien varhaisvaiheen kokeet pitäisi kuulua automaattisesti asiaan.

Lapsen odottaminen on muutoinkin niin täynnä epätietoisuutta, pelkoja ja odotusta, että on varsin kohtuullista odottaa terveydenhuollon tekevän osuutensa.

Luopuminen on löytämistä

On kulunut reilu vuosi lapsemme syntymästä. Takana on paljon iloja, vaikeita päätöksiä, muutoksen tuskaa ja arjen nautintoja. Nyt törmäsimme muuttuneeseen tilanteeseen jälleen konkreettisesti, kun Petteri vaihtoi työpaikkaa ja perheeseemme on tulossa toinen lapsi. Elämäntilanne muuttuu taas ja perheen yhteinen aika, jota pidämme tärkeimpänä asiana elämässämme, uhkaa jäädä vähemmälle kuin olisi hyvä.

Asiaa on tarvinnut miettiä jatkuvasti ja perheen tärkeys on helppo myöntää. Kun edessä on sitten valinta, mitä teen ja minkä verran, asia ei olekaan niin helppo. Osaltani yhtälö toimii niin, että panostan lapsen/lapsien kanssa olemiseen. Jalkapallon, muiden liikuntaharrastusten ja politiikan teon määrä vähenee. Petteri puolestaan lopettaa kaupunkisuunnittelulautakunnassa ja keskittyy työhön ja itsestään huolehtimiseen vaikkapa juuri jalkapalloa pelaamalla.

On pakko myöntää, että tämä elämänvaihe on aikuisille luopumista. Luopumista itselle tärkeistä asioista, jotta voi viettää aikaa lasten kanssa. Toisaalta tässä arki punnitaan uusiksi ja luopuessaan jostakin tilalle saa jotakin – mielestäni parempaa. Lapsen syntymän jälkeen en ole kaivannut ekstreme kokemuksia, kun arjen asiat saavat jatkuvasti sellaiset fipat päälle, että alta pois ;). Esimerkkinä hyvistä fipoista tulee mieleen tänään hankittu lasten mailasarja, jolla koko meidän perhe huitoi kikattaen ja riemusta kiljuen.

Eipä auta, kuin luopua jostakin ja nauttia täysin rinnoin siitä kaikenmaailman höpöilystä, mitä arki lapsen ja kohta lasten kanssa tarjoaa. Luopuminen ei ole vain menettämistä, se on myös hyvin suuressa määrin saamista ja uusien asioiden löytämistä.

Joukkoliikennettä mäiskimässä

Joukkoliikennelautakunta on eilen käsitellyt ensimmäisen kerran esityksiä lippujen hintojen nostamisesta. Ainakin itselle tulee ensimmäisenä mieleen "joko taas!".

Esityksessä on oikean suuntaista se, että kertalippuja nostetaan enemmän kuin kausi ja kuskilta ostettavia lippuja vieläkin enemmän. Tämä ainakin periaatteessa sujuvoittaa liikennettä ja palkitsee julkisen liikenteen aktiivisia käyttäjiä eli kanta-asiakkaita.

Olisi kuitenkin syytä harkita, että kanta-asiakkaat palkittaisiin kunnolla: jätetään kausiliput korottamatta. Tällä voitaisiin myös saavuttaa lisäystä säännöllisissä julkisen liikenteen käyttäjissä. Ei ole kovin mielekästä nostaa kertalippujenkaan hintoja, siihen kuitenkin voidaan pakon edessä suostua.

Nyt vähän olankohautuksella ohitetaan se, että esitetyt hintojen korotukset vähentävät kaupungin laskelmien mukaan matkustajamäärää muutamalla prosentilla. Tarkoituksena olisi kuitenkin nostaa joukkoliikenteen käyttäjien määrää.

Toivottavasti joukkoliikennelautakunta pistää kovan kovaa vasten, eikä purematta suostu korotuksiin. Kaupungin ylemmät päättäjät on ilmeisesti pakotettava huolehtimaan joukkoliikenteen riittävästä rahoituksesta - sitä ei saada, jos vain kiltisti paikataan budjettia lippujen hintoja korottamalla. Tämä siis tarkoittaa, että valtuusto pitää saada antamaan julkisen liikenteen tukemiseen nykyistä enemmän rahaa.

Sitä periaatteelista keskustelua, että miten ihmiset saadaan hoitamaan työ- ja asiointiliikennettään julkisilla, toivoisi valtuuston käyvän. Jo nyt on liian helppoa tarttua omaan autoon, saati sitten näiden korotusten tai vielä enemmän niitä seuraavien jälkeen.

Sieniä sateella

Vettä tulee taivaalta kuin saavista kaatamalla. Ulkoilu jäi väliin päivällä, mistä johtuen pieni mies kantoi minulle kenkiä koko iltapäivän. Pikkuherraa kun ei sade haittaa. Loppujen lopuksi päätimme, että meidän perhe suuntaa metsään etsimään ja keräämään sieniä...

Kumpikaan meistä aikuisista ei oikein meinannut innostua, mutta johonkin oli lähdettävä. Sadekin näytti vähän taukoavan, joten keräsimme voimat ja suuntasimme metsään.

Nopeasti huomasimme, että idea oli loistava vaikei siltä kuulostakaan. Ei välttämättä siksi, että sieniä olisi löytynyt runsaasti. Mutta sen vuoksi, että pieni miehemme nautti aivan poskettomasti märästä metsästä ja siellä tallustamisesta. Voi sitä riemun kiljuntaa ja eteenpäin loikintaa! Yllättävän hyvin Neo viihtyikin metsässä, vaikka vesisade alkoi runsaana uudestaan ja jalat kastuivat,

Aikuinen ei oikein meinaa muistaa millaista elämysmatkailua pienelle lapselle on jo pelkkä metsään meno. Ei sitä sen ihmeellisempää tekemistä tarvitse keksiä.

Sieniäkin löytyi vähän. Kotona oli käytännössä pakko tehdä kanttarellikastiketta - jossa kylläkin oli myös vähän suppilovahveroita mukana. Neo löysi suppilovahverot, arvoitukseksi jääkin miten poika onnistui ne erottamaan sammalen seasta.

Kelpoisuuksia

Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista vihdoinkin voimaan 1.8.2005

Lakia valmisteltiin pitkään ja hartaasti yli kymmenen vuotta. Nyt se on kuitenkin todellisuutta. Laki määrittelee kelpoisuusvaatimukset sosiaalityöntekijöille, sosiaaliasiamiehille, lastenvalvojille, sosiaaliohjaajille, lastentarhanopettajille ja lähihoitajille. Myös alan johtotehtävien kelpoisuusvaatimukset on nyt määritelty laissa.

Harmikseni huomasin, että se ei kuitenkaan määrittele koulukuraattorien kelpoisuusvaatimuksia, kuten olisin toivonut. Kuraattorien vaativa ammatti siis ei tarvitse tarkkoja kelpoisuusvaatimuksia, ilmeisesti.

Laissa on mielestäni hyvää nyt se, että kelpoisuusvaatimukset vastaavat uudistuneita koulutusrakenteita.

Tieto kulkee

Kesäkuun alun puoluekokous valitsi minut SDP:n puoluevaltuuston jäseneksi. Valinta tarkoittaa sitä, että toimin vastedes puoluekokousten välillä puolueorganisaatiomme ylimmän päättävän elimen jäsenenä. Puoluevaltuusto päätti esimerkiksi SDP:n myönteisestä kannasta emu:un liittymisessä aikanaan. Se kokoontuu sääntömääräisesti (siis yleensä) kaksi kertaa vuodessa ja hyväksyy lisäksi muun muassa toimintasuunnitelmat ja – kertomukset sekä vaalien jälkeen päättää Sdp:n osallistumisesta maan hallitukseen.

Jäsenyys merkitsee myös sitä, että saan tiedot puoluehallituksen kokouksista niiden kokousmuistioiden muodossa. Informaation kierto on hyvä juttu, sitä pysyy paremmin perillä siitä, mikä kulloinkin on pinnalla, mitkä ovat tarkemmat kantamme ja niiden perustelut. Puoluevaltuutettuna taas asioihin voi vaikuttaa aktiivisella toiminnalla.

Nyt ajankohtainen asia on budjetti. Näkymät ovat valtiovarainministeriön toteamina kohtuulliset, mutta mitenkään ruusuisia aikoja ei (vieläkään) ole edessä.

Sosialidemokraateille oleellisia asioita suhteessa budjettiehdotukseen, että sen peruslinjaa tuetaan ja vähävaraisten asemaa parannetaan. Jälkimmäisestä odotetaan hallitukselta tarkempia esityksiä vielä elokuun aikana. Vaikka julkisuudessa keskustelu liikenneinvestoinneista on käynyt kovana, niin kaikesta huolimatta totuus on se, että infratyöryhmän esitys etenee. Lisäksi sosialidemokraateilta voi vielä odottaa avauksia ja toimia asumisen, kaavoituksen ja eläkeasioiden suhteen.