Luopuminen on löytämistä

On kulunut reilu vuosi lapsemme syntymästä. Takana on paljon iloja, vaikeita päätöksiä, muutoksen tuskaa ja arjen nautintoja. Nyt törmäsimme muuttuneeseen tilanteeseen jälleen konkreettisesti, kun Petteri vaihtoi työpaikkaa ja perheeseemme on tulossa toinen lapsi. Elämäntilanne muuttuu taas ja perheen yhteinen aika, jota pidämme tärkeimpänä asiana elämässämme, uhkaa jäädä vähemmälle kuin olisi hyvä.

Asiaa on tarvinnut miettiä jatkuvasti ja perheen tärkeys on helppo myöntää. Kun edessä on sitten valinta, mitä teen ja minkä verran, asia ei olekaan niin helppo. Osaltani yhtälö toimii niin, että panostan lapsen/lapsien kanssa olemiseen. Jalkapallon, muiden liikuntaharrastusten ja politiikan teon määrä vähenee. Petteri puolestaan lopettaa kaupunkisuunnittelulautakunnassa ja keskittyy työhön ja itsestään huolehtimiseen vaikkapa juuri jalkapalloa pelaamalla.

On pakko myöntää, että tämä elämänvaihe on aikuisille luopumista. Luopumista itselle tärkeistä asioista, jotta voi viettää aikaa lasten kanssa. Toisaalta tässä arki punnitaan uusiksi ja luopuessaan jostakin tilalle saa jotakin – mielestäni parempaa. Lapsen syntymän jälkeen en ole kaivannut ekstreme kokemuksia, kun arjen asiat saavat jatkuvasti sellaiset fipat päälle, että alta pois ;). Esimerkkinä hyvistä fipoista tulee mieleen tänään hankittu lasten mailasarja, jolla koko meidän perhe huitoi kikattaen ja riemusta kiljuen.

Eipä auta, kuin luopua jostakin ja nauttia täysin rinnoin siitä kaikenmaailman höpöilystä, mitä arki lapsen ja kohta lasten kanssa tarjoaa. Luopuminen ei ole vain menettämistä, se on myös hyvin suuressa määrin saamista ja uusien asioiden löytämistä.