Elämä opettaa

Päätin, että tänä vuonna en anna yhteiskunnan jatkuvan paineen vaikuttaa minuun. Tämä tarkoittaa sitä, että en ole yrittänyt olla päivä päivältä parempi, en ole suostunut kiirehtimään ja olen keskittynyt rauhoittamaan elämäni. Vaikka perheemme rahatilanne ei ole päätähuimaava, en ota asiasta stressiä – me satsaamme elämän sisältöön ja köyhäilemme positiivisella asenteella. Vastuu kyllä painaa minua usein enemmänkin kuin aikaisimpina vuosina, mutta on luonteeltaan erilaista, pikemmin huolehtimista perheestäni ja omasta hyvinvoinnistani.

Kiireettömyys onkin tuonut itsestäni esiin monet asiat, joista en ole aikoihin nauttinut. Nykyään jaksan innostua kaikenlaisesta puuhailusta, pihatöistä ja lueskelusta. Voin mennä päiväunille yhdessä lapseni kanssa ja herätä pirteänä, kun aikaisemmin hoidin kaikenmaailman kotitöitä päiväuniaikaan - ne kun ei lopu koskaan. Käymme puistossa, uimassa ja kikatamme omille höpöhöpö -jutuille. Minusta pragmaattisesta ihmisestä on selvästi löytynyt jälleen luova puoli, kun maalailen huonekaluja, piirtelen papereille, kirjoituksen aiheita löytyy yllin kyllin ja sisustan kotiamme. Kaiken hyvän lisäksi nautin joka hetkestä.

Jännittävää on ollut retkeillä erilaisissa paikoissa ja havaita, kuinka lapsi osaa nauttia pienistä asioista. Korkeasaaren retkellä pojastani mukavin juttu taisi olla yököttävän pöllyävä hiekkakasa. Tosin kyllä joka eläinten häkkiä ihmeteltiin ja osoiteltiin, vaikka häkki olisikin ollut tyhjä. Luonto on myös noussut arvoon arvaamattomaan. Kun elää pienellä budjetilla, ei kaikesta ole varaa maksaa. Metsäretket ovat mukavia ja opettavat kaupunkilaislasta liikkumaan muuallakin kuin asfalttiteillä. Hienona boonuksena useilta reissuilta on löytynyt jotakin kotiin tuomista –sieniä ja marjoja. Minä puolestani olen hamunnut lehdista ja internetistä säilöntäohjeita ja nyt ensi kertaa, jääkaapissa on useampi lasipurkillinen sieniä ja pakkanen puolestaan on täynnä marjoja. Niin ja minä olen keitellyt ensimmäiset hillot ja mehut. Ennen minulla ei ollut aikaa saatikka kiinnostusta moiseen hommaan.

Elämäntavan muutos yllätti ainakin minut kummallisella tavalla. Toisaalta en ole oppinut uutta, vaan onnistunut soveltamaan mukavat asiat, joihin ennen olen muita osannut kyllä kannustaa, omaan elämääni. Tiedon soveltaminen käytäntöön on monesti paljon vaikeampaa kuin sen ymmärtäminen vaikkapa koulukirjasta. Toisaalta lapsen syntymä pysäyttää väkisin, miettimään elämän peruskysymyksiä ja mahdollistaa jommankumman vanhemman jäämisen kotiin elämään arkea ilman työelämän paineita. Kiitos siitä yhteiskunnallemme.