Toimeentulotukea saavien asumiskulujen 7% omavastuu, mitä suurimmalla todennäköisyydellä poistuu jollain aikataulululla ensi viikon budjettiriihen jälkeen.
Asiasta voi antaa kehuja hallitukselle. Oli aikanaan aivan järjetöntä politiikkaa laittaa viimeisen tuen eli tuon toimeentulotuen varassa eläville asumiskuluihin raippa. Sosialidemokraatit ottivat silloin hallituksen sisällä asiasta rajusti yhteen kokoomuksen kanssa, joka ajoi alunperin lähes 20% omavastuuta.
Onneksi tämä käsittämättömyys saadaan nyt korjattua. Ja samalla tuettua juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Harmi, pahimmille siipeilijöille taas lisää fyrkkaa. Mitähän tukea hallitus tarjoaisi yhden työntekijän, kahden lapsen ja opiskelijan perheelle. Kaikki on maksettava itse, mihinkään eri heru tukia. On kiva olla näillä tuloilla väliinputoaja, mutta emme valita.
Se on selvä, ollut jo aikoja sitten, että työnteko ei kannata. Jos vähänkin tuntuu siltä, että nyt ei jaksa, niin ehkä kotisohva tuntuu vastustamattomalta.
Mielestä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ei rahallisella tuella auteta, päinvastoin. Tukena käsitän sellaisen toimenpiteen, jonka avulla ihminen pystyy ottamaan itsestään vastuun.
Tässä yhteydessä en halua kuitenkaan olla ottamassa niiltä, jotka esimerkiksi sairauden takia ovat kotiin jäänneet (mielenterveyden tms. sairaus). Mutta, jos henkilö jää kotiin ilman todellista syytä ja kieltäytyy vaikkapa siivoustyöstä, niin silloin jossakin on vika, muualla kuin yhteiskunnassa.
Itse satun asumaan kaupungin työsuhdeasunnossa (kiitos tästä tuesta, vaikka siitä maksankin aika hyvän hinnan) ja näen tässä aravavuokratalokiinteistössä aika läheltä sellaista elämää, josta monet "teoreetikot" tai poliitikot ovat täysin vieraantuneet (eivät ole koskaan edes käynneet,...) ja voin todeta sen kamalan todellisuuden (sosiaalivaroilla eläviä pummeja, yksinhuoltajia,.., joille ei ainakaan työ ole maittanut, ei vuosiin, jos ei koskaan). En ole omasta mielestäni kovin konservatiivinen, mutta yhteiskunnasta puuttuu oikeudenmukaisuus, jota yhteiskunnan avokäsin tarjoama tuki ei ainakaan paranna. Työtätekevät (matalapalkkaiset, yh:t, väliinputoajat, äärimmilleen venytetyt lapsiperheiden vanhemmat) ovat se unohdettu kansanosa, jonka pussista tukia jaetaan (suuri osa verotuloja maksaa nimenomaan ne keskituloisia pienempituloiset). Oikeudenmukaista olisi, jos tuet olisivat aina tapauskohtaisia ja todella tukea (rahallista) tarvitseva saisi sitä eri muodoissaan (vaikkapa maksuosoitus vaatteista tms.), myös työtätekevän soisi joskus saada jotakin vastinetta sille, että käy työssä (mutta elää kädestä suuhun).
En näe kysymystä omavastuuosuuden poistamisesta mitenkään pahimpien siipeilijöiden tukemisena, vaan kaikista suomalaisista heikompi osaistenn auttamisena. Oleellista on, että lama-aikana tiukan rahatilanteen aikana tehdyt heikennykset, on nyt aika korjata. Myös ne, jotka kohdistuivat silloin lapsiperheisiin.
Vuosi sitten budjetin yhteydessä parannettiin muun muassa kotihoidontukea ja mahdollistettiin opiskelu äitiysloman aikaan. On muistettava, että mopoilla ei pääse mahdottomiin. Viime vuonna parannettiin joidenkin lapsiperheiden tilannetta, nyt satsataan kaikista heikompituloisiin ”asumistuen omavastuu -täsmäaseella” Toivottavasti ensi vuonna otetaan käsittelyyn muut lama-aikana tehdyt heikennykset. Yhdyn täysin mielipiteeseesi siitä, että me ”nuoret perheet” joudumme taloudellisesti turhan tiukoille, opiskelujen, työn jne. kanssa.
Iso erillinen kysymys on, mitä kenenkin sitten pitäisi saada yhteiskunnalta? Teidänkin perheenne saanee kuitenkin ainakin yhtä rahallista avustusta eli lapsilisää tismalleen samansuuruisena kuin ne pienempituloiset tai oikein reilusti suurempituloiset.
Meiltä unohtuu aika usein se, mitä muuta meille verovaroin tarjotaan. Päivähoidosta joutuisi markkinaehtoisena maksamaan huomattavasti enemmän kuin nyt. Julkista liikennettä kaikkine puutteinekaan ei käytännössä olisi olemassa ilman julkisen vallan investointeja. Ne tietkin, joilla sitten julkisesti tai yksityisesti kuljetaan, on rahoitettu verovaroin. Minä pidän rahanarvoisena saamiani palveluita, joita veromarkoillamme tarjotaan. Koulutus (omani ja tulevaisuudessa lasteni), synnyttäminen, neuvolakäynnit jne. ovat sellaista rahanarvoista tukea yhteiskunnalta meidänkin perheelle, johon ei näillä mittasuhteilla olisi varaa, mikäli yhteiskunta ei toimisi oikeudenmukaisesti. Saattaisi teilläkin olla enemmän ihmettelemistä, jos perheen opiskelija joutuisi maksamaan opinnoistaan kustannusten mukaisesti.
Heikkoon asemaan joutuminen ei yleensä ole kenenkään oma syy. En usko, vaan tiedän, että niin sanottuja sosiaalipummeja tai elämäntapatyöttömiä on häviävän pieni osuus tuen saajissa. Varsinkin kun nyt puhuttiin toimeentulotuesta, jonka saajan kohdalla on jo moni tukiverkko sekä henkilökohtaisesti ja julkisesti pettänyt. Siitä olen samaa mieltä, että pelkkä raha ei ”pummiongelmaa” poista. Mutta ei kai kenelläkään ole epäselvää se, että ihmisten pitää myös kantaa vastuuta? Kun kerran yhteiskunnalta paljon saamme, niin sen vaatimuksiinkin on oltava valmiutta vastata. Ottaa työtä vastaan, kun sitä tarjotaan, pyrkiä huolehtimaan asioitansa kuntoon ja niin edelleen.
Eräs venäläinen opiskelijatoveri piti meille kerran koulussa puheen viestinnän tunnilla. Hän haukkui Suomen sosiaalijärjestelmän ja sanoi, että häntä vituttaa katsoa, kun hänen venäläiset tuttavansa käyttävät sitä häikäilemättömästi hyväksi ja vaan lusmuavat. Samaten myös ulkomaisille opiskelijoille pitäisi määrätä lukukausimaksut. Olen kuullut monen ulkomaalaisen suusta, että kun ovat saaneet opintonsa Suomessa päätökseen niin muuttavat heti pois.
Suomalainen sosiaalijärjestelmä onkin sitten omajuttunsa. Totta on, että ongelmakohtia riittää ja kun on keksitty hyväjärjestelmä, joku keksii käyttää sitä hyväksi. Välistävetäjiähän riittää.
Lähetä kommentti