Impivaaran ihmiset kyläilemässä

Itku meinasi tulla, tai tulikin, kun puhelimeni soi ja kuulin poikien päiväkodin vaihtuvan. Vaikka muutos oli haluttu ja suunniteltu, jotenkin se yllätti. Tunteeni olivat ristiriitaiset: pelko ja ilo vaihtelivat. Ehkä kaikki menee hyvin, ehkä ei. Kuitenkin olin jo päättänyt, että muutos on edessä. Ajankohta vain oli vielä ollut auki ja kuten niin usein elämässä, kun alkaa tapahtua sitten tapahtuu...

Muutos lähti liikkeelle muutama viikko sitten, kun saimme varmistuksen nykyisen asuntomme kaupantekoaikataulusta. Seuraavaksi laitoimme verkot veteen - ja uuden asunnon hakuun. Kaivoin vanhan, vuodelta 1997 olevan, asumisoikeusvuoronumeroni esiin.

Juuri ja juuri olimme saaneet asoasuntomme hakuun, kun meille jo tarjottiin mukavaa sellaisat Falkullasta. Kävimme katsomassa asuntoa ja tsekkasimme mahdolliset päiväkodit. Seurauksena lisää paperisotaa ja uusi asunto Falkullasta. No, eipähän ole pitkä muuttomatka ja toivonmukaan nykyisiä naapureitakin näkyy jatkossakin aina välillä.

Suunnittelimme vievämme lapsia päiväkotiin vähän pidemmän matkan takaa, kunnes eilen soittettiin Tapanilassa sijaitsevasta päiväkodista, Impivaarasta, että nyt löytyisi pojille paikat. Ennen aloitusta henkilökunta haluaa tavata lapset ja keskittyä siihen, että alku on mahdollisimman mukava. Kaksi hoitajaa kävikin meillä eilen tekemässä tuttavuutta meidän ja poikien kanssa.

Luottamus syntyi heti ja jotenkin itselleni tuli helpottunut olo. Hauska tilanne oli, kun hoitajat kysyivät pojilta, mihin pojat tarvitsevat apua. Toinen, Neo, nykyään neljä vee, vastasi: ” Mä en osaa pelaa pleikka kolmosen sitä keilapeliä...” ja Niki kaks vee tähyili ulos: ”tuolla on mun fillari, mutta mä en osaa polkee..” Että siinä ne tärkeimmät avuntarpeen paikat arjessa... ;)

Nyt uskon, että muutos menee hyvin. Uusi asuntomme on kiva, kivempi kuin mistä uskalsin haaveilla. Vielä, kun mietin itsekseni, että kuinkahan pojille käy uudessa päiväkodissa, pojat vastasivat yhteenääneen:” Hyvin.”.

Työelämää keikaten

Viimeiset kaksi kuukautta työskentelin Seure Henkilöstöpalvelut Oy:llä. Ammattitaitoni oli uudella tavoin koetuksella ja moni asia mietitytti matkan varrella. Työskentelin hyvin erilaisilla osastoilla ja usein aamulla en tiennyt tarkkaan, millaiseen paikkaan olin töihin menossa. Kuitenkin keikkaillessa oppi heti tsekkaamaan, onko ovet lukossa ja kyselemään työhön vaikuttavat oleelliset seikat.

Tälläiselle haasteita ja haastavia tilanteita rakastavalle ihmiselle keikkatyö sopi hyvin.Lisäksi äitinä mukavaa oli se, että työn pystyi helposti yhteen sovittamaan lasten mukaan. Totta kai vuokratyöntekijänä kohtaa useita huonoja puolia, mutta hetkellisesti se oli haustaa. Saatoin valikoida töitäni oman mielialani mukaan keikkanettiä selaillen. Saatoin valita menenkö pitkäaikais- vai lyhytaikaisosastolle. Teenkö viikon putkeen töitä vai pidänkö arkenakin vapaata. Työskentelenkö lasten vai vanhusten parissa jne. Teenkö iltaa, aamua vai yötä. Tosin tilanne on selvästi hoitajapulan seurausta... Välillä valinnan vaikeus oli melkoinen ja välillä jopa hävetti, että näin sitä nirsoillaan töistä, mutkun oli varaa valita.

Omalle ammattitaidolleni keikkailuu teki paljon hyvää. Kun on toiminut pitkään selkeästi sosiaalipuolella, monet terveydenhuollon perusasiat kaipasivat muistinvirkistystä. Samalla tuli nähtyä monenlaisia osastoja ja toimintatapoja, joiden seuraksena päivitin omaa ajatteluanikin monista asioista. Valitettavasti aina hoidon laatua ei voi kehua ja aina ei voi olla tyytyväinen siihen mitä tekee, mutta onneksi on myös paikkoja, joissa hommat hoidetaan asian mukaisesti.

Keikkalaisia pyydellään usein pidemmille sijaisuuksille, mutta monet haluavat valita keikkailun. Keikkaa kun riittä. Kuitenkin useat keikkalaiset taas jäävät jollekin heitä miellyttävälle osastolle pidemmäksi aikaan, jopa vakityösuhteeseen. Niin minäkin lupaudun syksyyn asti töihin psykogeriatriselle osastolle vanhainkotiin. Kuitenkin aion kyllä jatkossakin keikkailla välillä ihan ammatillisen osaamiseni vuoksi, mutten enää päätoimisesti.

Kiitos tovereille!

Kylläpä tämä blogin pito muuttuu kiittelemiseksi. No joka tapauksessa kiitos kaikille minua puoluekokousvaaleissa äänestäneille. Kiitos siitä, että saan suunnata puoluekokoukseen päättämään puolueemme ja sitä kautta toivottavasti myös Suomen linjoista.

Lisää Sdp:n puoluekokouksesta osoittessa http://www.sdp.fi/fi/puoluekokous