Yksi futishalli kahden sijaan

Muutama viikko takaperin, kaupunkisuunnittelulautakunta päätti kaavoittaa kiinteän hallin Myllupuroon, mikä lämmitti ainakin minun sydäntäni. Jostakin syystä välittömästi tämän päätöksen jälkeen liikuntalautakunta päätti evätä Malmin lentokentän päätyyn suunnitellun hallin rahat.

Mielessäni heräsi välittömästi kysymys: ”Oliko päätökset jotenkin kytkeytyneet toisiinsa?” Jos olivat, onko kaupungin politiikassa tarkoitus rakentaa toinen toistaan hienompia tiloja vähentäen tilojen määrää, joista etenkin koillishelsingissä on huutava pula. Käsitykseni mukaan olisi ollut järkevää satsata uuden hallin rakentamiseen koilliseen ja kehittää myllypuron tilannetta vasta, kun koillisen halli olisi pystytetty. Näin ei ainakaan jalkapallon harjoitteluolosuhteet parane kenelläkään.

Toivoisin satsauksia nuorten harrastustoimintaan, joka muuten on loistavaa ongelmia ehkäisevää työtä, ja sitä myöten panostuksia harjoitusmahdollisuuksien parantamiseen.

Palveluja direktiivillä – direktiivillä palveluja

Unionin palveludirektiivi vedettiin eilen pois huippukokouksen keskustelun jälkeen – lähinnä Ranskan vaatimuksesta. Direktiivin toinen nimi sen arkkitehdin mukaan on ”Bolkenstein Direktiivi”. Bolkenstein kuulostaa joltain pieneltä kaupunkivaltiolta jossain kaukana, näin sivumennen sanoen. Kuitenkin palveludirektiivi olisi saatava pikaisesti käyttöön.

Ensinnäkin unioni tarvitsisi yhtenäistä lainsäädäntöä palvelujen kaupalle. Palveluilla tehdään kauppaa jo nyt, mutta yhteistä lakia ei ole. Sen muotoileminen on poisvetämisestä huolimatta tarpeellista. On parempi, että kauppaa kontrolloidaan kuin, että eletään laittomassa tilassa.

Direktiivi ei saa olla sellainen, että se pakottaisi jäsenmaita yksityistämään tai kaupallistamaan julkisia palveluitaan. Julkisen palvelun järjestäminen pitää olla jäsenvaltion oma asia jatkossakin. Vieläpä niin, että jokin palvelu pitäisi voida myös valtiollistaa uudelleen, jos järjestäminen markkinoilla ei syystä tai toisesta (huonosti toimivat markkinat, monopolisoituminen, kartellisoituminen jne) ole enää ihmisten eli palvelun käyttäjien edun mukaista.

Palveluiden pitäisi myös olla mahdollisimman vapaita ja avoimia unionin alueella. Se tarkoittaa sitä, että direktiivillä tulisi purkaa valtioiden omia palvelujen kauppaa rajoittavia tekijöitä. Politiikan keinoin hallittu vapaakauppa luo työpaikkoja ja kasvua – ja myös parempia palveluita.

Toivottavasti unionin päättäjät saavat uuden, kelvollisen direktiivin aikaan. Mieluummin pian kuin pitkän ajan päästä.

Mahdollisuus olla kuin kotiäiti – valmistuin sosionomiksi

Poikani syntymän jälkeen elämäni on muuttunut paljon. Kokousten määrä on vähentynyt ja jatkuva seminaareissa juokseminen vaihtunut tasaiseen, ihanaan kotielämään. Halusin saada opintoni päätökseen mahdollisimman pian, mikä toi arkeeni pojanhoidon lisäksi yhden lisätehtävän siis opinnäytetyön kirjoittamisen.

Ajatus siitä, että voisin keskittyä vain ja ainoastaan pojan hoitoon on kiehtonut minua koko kotona olon ajan. Kuitenkin vasta nyt minulla on siihen mahdollisuus, kun opinnot ovat viimeistäkin piirtoa myöten valmiit. Valmistuin sosionomiksi viime perjantaina ja nyt opinnäytetyönikin on julkista riistaa. Sen löydät osoitteesta http://kirjastot.diak.fi/opinnayte?id=1015233.

Kilpailutus, ulkoistaminen ja ostopalvelu

Liikepalvelulautakunnan tehtäväkenttä alkaa koko ajan vaikuttaa yhä mielenkiintoisemmalta. Kilpailutuksen kenttä on tavallaan yksinkertainen, mutta toisaalta käytännön tilanteet eri sektoreilla ovat kovinkin erilaiset ja näin asettavat haasteen toiminnalle.

Tietyt peruskäsitteet tuntuvat monilla menevän sekaisin, joten ne on ehkä syytä kirjata ylös. Kilpailutuksessa ei sinällään ole kyse muusta kuin siitä itsestään. Eli jokin asia, tuote, sellaisen hankinta, palvelu tai sellaisen hankinta jne. kilpailutetaan eri toimittajien tai tuottajien kesken. Määriteltyjen kriteerin mukaan sitten hankitaan kilpailussa parhaiten pärjänneeltä. Julkisia hankintoja säätelee laki julkisista hankinnoista (löytyy: www.finlex.fi)

Ostopalvelu tarkoittaa sitä, että jokin palvelu ostetaan oman organisaation ulkopuoliselta tuottajalta; yritykseltä, yhdistykseltä, säätiöltä yms. Palvelun tilaamiseen ja sen tuottamiseen ihmisille liittyvät vastuut ja oikeudet säilyvät kuitenkin tilaajalla.

Ulkoistaminen, joka usein sotketaan ja yhdistetään kilpailutukseen ja ostopalveluihin, puolestaan tarkoittaa sitä, että alkuperäinen tuottaja luopuu kokonaan palvelun tuottamisesta ja antaa sen järjestämisvastuun kokonaan markkinatoimijalle. Kunta voi esimerkiksi tehdä jollekin ei-lakisääteiselle palvelulle, mutta ei laissa määritellyille kunnan tehtäville.

Pandansilmäelämää

En nyt pandoilla ja silmillä viittaa sinänsä onnistuneeseen SAK:n jäsenhankintakampanjaan (tsekkaa www.liityammattiliittoon.fi), vaan omaan arkeeni. Mieheni, Petteri Oksan, kanssa olemme useammankin kerran todenneet, että tämä lapsiperheellisen elämä on varsinaista pandansilmäelämää, etenkin jos yrittää tehdä muutakin kuin elää arkea.

Yöunet tuppaavat jäämään vajaiksi, vaikka poikamme Neo, nukkuukin yönsä hyvin. Sitä ei ikinä pääse ajoissa – riittävän ajoissa – nukkumaan, kun Neon nukahtamisen jälkeen on kerrankin aikaa hoitaa asioita, jotka on päivän tiimellyksessä jäänyt hoitamatta tai sitten viettää aikaa mieheni kanssa kahden.

Päivälläkään ei välttämättä saa univajetta poistettua ja tummaa väriä silmien alta vähemmäksi. Kun poika on päiväunilla, itsellä on hetken hengähdystauko. Tosin meidän pikkumiehen päiväunet ovat siinä määrin lyhyet, että yleensä päiväunien kesto on vain sen aikaa, että saa itselleen lounaan pöytään ja hesarin avattua.

Pandansilmäelämää, mutta ei voi valittaa. Yöunet pitenevät koko ajan, tosin onnea pandansilmät eivät haittaa ja lapsiperheen elämä maksaa kyllä hetkellisen väsymyksen moninkertaisena takaisin. Lisäksi tällä viikolla yksi urakkaluonteinen asia on tullut päätöspisteeseen. Opinnäytetyöni on esitelty ja minä valmistun sosionomiksi!