En nyt pandoilla ja silmillä viittaa sinänsä onnistuneeseen SAK:n jäsenhankintakampanjaan (tsekkaa www.liityammattiliittoon.fi), vaan omaan arkeeni. Mieheni, Petteri Oksan, kanssa olemme useammankin kerran todenneet, että tämä lapsiperheellisen elämä on varsinaista pandansilmäelämää, etenkin jos yrittää tehdä muutakin kuin elää arkea.
Yöunet tuppaavat jäämään vajaiksi, vaikka poikamme Neo, nukkuukin yönsä hyvin. Sitä ei ikinä pääse ajoissa – riittävän ajoissa – nukkumaan, kun Neon nukahtamisen jälkeen on kerrankin aikaa hoitaa asioita, jotka on päivän tiimellyksessä jäänyt hoitamatta tai sitten viettää aikaa mieheni kanssa kahden.
Päivälläkään ei välttämättä saa univajetta poistettua ja tummaa väriä silmien alta vähemmäksi. Kun poika on päiväunilla, itsellä on hetken hengähdystauko. Tosin meidän pikkumiehen päiväunet ovat siinä määrin lyhyet, että yleensä päiväunien kesto on vain sen aikaa, että saa itselleen lounaan pöytään ja hesarin avattua.
Pandansilmäelämää, mutta ei voi valittaa. Yöunet pitenevät koko ajan, tosin onnea pandansilmät eivät haittaa ja lapsiperheen elämä maksaa kyllä hetkellisen väsymyksen moninkertaisena takaisin. Lisäksi tällä viikolla yksi urakkaluonteinen asia on tullut päätöspisteeseen. Opinnäytetyöni on esitelty ja minä valmistun sosionomiksi!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti