Syntymättömien lasten puolesta

Tänään aamulla selailin tavalliseen tapaan Uutispäivä Demaria, kun silmiini osui Tiina Virtasen kirjoitus, jossa puolustettiin Anneli Kiljunen lakialoitetta päihdeäitien pakkohoidoista. Asia on mietityttänyt minuakin usein, kun olen kohdannut päihdeäitejä työssä ja tuttavapiirissä. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, johon Anneli ja Tiina, että pakkohoidosta avun voivat saada molemmat - niin lapsi kuin äitikin.

Pakkohoito hoitomuotona kuulostaa monen korvaan ihmisarvoa ja yksityisyyttä loukkaavalta. Pakkohoitopäätöksen voi tehdä lain mukaan, mikäli ihminen on vaaraksi itselleen tai ympäristölleen. Lapsen huostaanottokin onnistuu lain mukaan suunnilleen vastaavilla perusteilla. Miksi siis ei voitaisi täydentää lakia ulottumaan myös syntymättömiin lapsiin. Kuten Tiinakin kirjoitti, kuka on niin avuton kuin sikiö, siis syntymätön lapsi.

Tästä ei kuitenkaan voi eikä pidä vetää mitään johtopäätöksiä aborttikysymyksen suhteen. Monille päihdeäideille suositellaan raskauden alussa aborttia, mutta jos nämä eivät siihen ole valmiita pitää sikiön terve kehittyminen turvata jotenkin. Tässä pakkohoito tulee hyvänä keinona kuvaan mukaan turvaamaan ihan sieltä odottavan äidin terveestä ravinnosta alkaen.

Todellakin, meidän demarien tärkein tehtävä on heikompien puolustaminen ja nyt puhutaan todellakin niistä, jotka eivät itse voi vaikuttaa elämäntapoihinsa.

Onnistumisia

Hallitus piti tuossa puolivälin selvitystä onnistumisestaan. Huomio kiinnittyi lähinnä työllisyystavoitteeseen ja siihen, että tavoiteltuun sataantuhanteen uuteen työpaikkaan ei päästä. Hallituksen onnistumisia ei juurikaan ole mediassa tai muussa keskustelussa korostettu. Surullista on, ettei sataatuhatta työpaikkaa saada luotua, mutta ei hallitus mielestäni ole epäonnistunut. Näillä taloussuhdanteilla on erinomainen suoritus, että nyt on saatu aikaiseksi kuitenkin 10 000 uutta työpaikkaa ja muita hienoja asioita. Tavoitteenhan tuleekin olla tavoite, johon pyritään, mutta jonka saavuttaminen vaatii täydellistä onnistumista.

Hallitus on myös, SDP:n vaalitavoitteiden mukaisesti, onnistunut monessa asiassa. Esimerkiksi tavoitteena on ollut lapsiperheiden aseman parantaminen. Lapsilisään on jo tehty 1. lapsen osalta 10eur/kk korotus, kotihoidontukea nostettiin hieman yli 40 euroa ja tänä vuonna tulee voimaan laki, jonka mukaan peräkkäisissä synnytyksissä vanhempainpäiväraha lasketaan alkuperäisen työtulon, ei välillä olleen tuen, mukaan. Merkittäviä parannuksia on saavutettu lapsiperheiden arkeen. Eiväthän nämä tietysti ole kaikkia ongelmia ratkaisseet, mutta oikeaan suuntaan on menty.

Opiskelijoiden asemaa luvattiin parantaa kokonaisuutena. Nyt on päätetty asumislisän korotuksesta. Siis myös opiskelijarintamalla, jossa usein väitetään että mikään ei muutu milloinkaan, on menty eteenpäin.

Pienituloisten asemaa luvattiin helpottaa edelleen. Tätä on tehty mm. nostamalla jo muutamaan kertaan ansiotulovähennystä, millä toimenpiteellä kaikkein pienituloisimpien ihmisten asemaa on parannettu.
Hallitusohjelman tavoitteisiin kuului myös Suomen vakaasta taloudellisesta asemasta huolehtiminen. Korkotaso on edelleen ennätyksellisen alhainen ja vakaa, kauppatase ylijäämäinen, inflaatio alhainen eikä valtio ole myöskään velkaantunut lisää. Ei niin huonoa taloudenhoitoa tilanteessa, jossa ei varsinaisesti ratsasteta noususuhdanteen aallonharjalla.

Nämä kaikki on siis peräisin sekä hallitusohjelmasta että demarien vaalitavoitteista. Onnistumisia siis. Välillä pitää ottaa myönteisetkin asiat esiin, eikä vain jahdata huonoja. Eikä tässä edes, vanhaa sanontaa tapaillakseni, ole vielä kaikki.