Elävää kuvaa kuvauksista

Eli minut löytää jatkossa siis myös YouTubesta.

Neon prioriteetit

Ole hyvä.

Tuijotin ja tavailin hetken Idolsmainosta. Kunnes myönsin itselleni, että tottahan siinä lukee vaalisloganini: ”Ole hyvä.” Hetken hengitettyäni syvään, jutusta tuli hyvä läppä. Ehdimme ensin ja olemme ajanhermoilla. Toisaalta omanlaisia Idoleita löytyy tukiryhmästäni jo pauttiarallaa 100 kappaletta.

Idolsista huolimatta toistemme tunteminen on parasta turvallisuus politiikkaa ja välittäminen on KOVA juttu. Tästä syystä päätin vaalikampanjassani haastaa sinut ja ihmiset ympärilläsi olemaan hyviä itselleen ja läheisilleen. Ole hyvä.


P.S. Tartun kyllä tuohon tarjoukseen. Kävin Idols:in nettisivuilla ja jo nyt odottelen ohjelman alkua innolla. Idolskoukku saa napata saaliikseen taas kerran minut.

Rauhoitun Joulun viettoon ja haluan toivottaa sinullekin...

Vuotoksen altaasta, vesivoimasta ja turpeen käytöstä energialähteenä

Kun vaalit lähestyvät, sähköpostiin tulee monenlaisia kyselyitä kaikesta maan ja taivaan välillä. Yritän vastailla näihin kysymyksiin myös blogissani, jotta te lukijat tiedätte kantani asiasta jos toisestakin. Nyt minulta kysyttiin meilitse mielipidettäni Vuotoksen altaan rakentamisesta ja turpeen käytöstä energialähteenä. Elikäs seuraavassa tulee ajatuksiani aiheesta. :)

Vuotoksesta - tai siitä, ettei sitä rakenneta - on olemassa selkeä oikeudenpäätös ja tätä päätöstä on noudatettava. Vesivoiman lisärakentaminen sinällään olisi suotavaa, kunhan se toteutetaan ympäristöä kunnioittaen. Ongelma tässä Suomessa on tietty se, että meillä ei ole järkeviä rakentamispaikkoja juurikaan (ollenkaan?) jäljellä. Jos vesivoiman lisärakentaminen tarkoittaa vielä vapaiden jokialueiden patoamista tai valtavien vesialtaiden rakentamista, niin pitää tarkkaan miettiä ovatko siitä saatavat puhtaan energian hyödyt suhteessa aiheutettuihin tuhoihin.

Turpeeseen energialähteenä suhtaudun varovaisen myönteisesti. Laskelmat ovat tällä hetkellä käsittääkseni sen suuntaiset, että ainakin näyttäisi siltä, että turvetta käytetään vähemmän, kuin sitä soissa kasvaa. Tämä vaikuttaa siihen, että vaikka turpeen kasvuaika on hyvin hidas, voisi turvetta Suomen osalta pitää uudistuvana energialähteenä. Kaikkia turvesoita ei kuitenkaan voi, eikä pidä, alistaa turve "tuotannolle". Toisaalta turve on huono energialähde, sen polttaminen energiaksi ei ole kovin kannattavaa. Eikä se päästöjensä osalta ole ihan puhtaimmasta päästä. Tosin nykyaikaiset leijupetikattilat ovat siitä hyviä, että ne mahdollistavat muun muassa hakkeen polttamisen samassa kattilassa turpeen kanssa. Ja lopuksi vielä se, että turve on kotimainen energialähde. Sen kohdalla raaka-ainetta ei tarvitse kuljetella mistään pitkältä, eikä kuljetuksista synny näin yhtä paljon päästöjä kuin useimmissa muissa tapauksissa. Turpeen tuottamisen ja kuluttamisen kaikki työllisyyshyödytkin jäävät kotimaahan.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että energia haasteet vaativat hihojen käärimistä ja avarakatseista ratkaisujen etsintää, minkä avulla toivon mukaan löydämme tulevaisuudessa uusia innovatiivisia ja ympäristöä pitkälläkin aikavälillä kunnioittavia energiaratkaisuja.

Sdp:n eduskuntavaaliehdokkaat on asetettu

SDP:n eduskuntavaaliehdokkaat on nyt kaikki asetettu. Ehdokkaita on 230, josta naisia 114. Ehdokaslista koko maan ehdokkaista on nähtävissä puolueen kotisivuilla. Niin ja minähän kuulun tuohon joukkoon. Vaaliajatukseni löytyvät parhaiten kotisivuiltani.

Oksennustautia meilläpäin.

Tämä viikko hujahtanee hurjalla vauhdilla. Kun taas kerran kuvittelin, että joulujutut on hanskassa. Huomasin hanskojen hävinneen…

Elikäs meille iski vatsatauti. Ensin ohjelmistossa oli poikien laattojen siivoamista ja kun pojat saatiin kuntoon, tuli aikuisten vuoro. Onneksi Petteri oli niin ihana, että haki pojat luokseen yökylään, jotta täällä saatiin sairastaa rauhassa.

Vielä olo tökkii, mutta eiköhän nyt jo olla voiton puolella ja toivon mukaan jouluna terveenä.

Sukupolvisopimus?!

Eksyin lueskelemaan SAK:n nettisivuja ja silmiini osui Lauri Ihalaisen ajatukset 13.12.2006. Kuten niin usein taas kerran Ihalaisen ajatukset kuulostavat järkeviltä ja siten myös kannatettavilta. Hänen mukaansa useamman vaalikauden ylittävällä sukupolvisopimuksella voitaisiin turvata sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen ja hyvinvointipalveluiden rahoitus. Sukupolvisopimus tarkoittaisi Lauri Ihalaisen mukaan, että kaikkien yhteiskunnan toimijoiden, myös poliittisten päättäjien, pitäisi sitoutua henkisesti yhteisiin tavoitteisiin.

Ihalainen sanoo: ”Sukupolvisopimuksen avulla voimme estää sen, että nuorten ja aikaisempaa pienempien ikäluokkien taloudellinen taakka ei kasva kohtuuttoman suureksi.” Ihalaisen hahmotteleman sukupolvisopimuksen keskeisiä elementtejä ovat nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen mm. takaamalla opiskelu- ja koulutuspaikka kaikille alle 25-vuotiaille, sekä yli 70 prosentin työllisyysasteen varmistaminen. Korkea työllisyysaste on edellytys hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelujen ja eläkkeiden riittävälle rahoitukselle.

Sukupolvisopimuksesta hyötyisivät siis kaikki suomalaiset. Kuitenkin epäilen sitoutumisen onnistumista, jos kyseessä on vain henkinen sitoutuminen. Tosin kaikkien tavoitteena on kyetä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin, joten yritys on ehdottoman kannatettava. Yrittänyttähän ei laiteta.

Salibandy fiiliksiä Suomen Cupista

Marianne elikäs mulle Jatta ehtikin jo kirjoitella meidän eilisestä reissusta Salibandyn naisten Suomen Cupin finaalista. Entisenä ERÄ:n pelaajana kannatin totisestikin Erää voittoon ja ilokseni voitto tuli.

Lue matsista tarkemmin.

Valitettavasti miesten finaaliin emme ehtineet, kun äitiyden tuomat iltapalavelvollisuudet oli hoidettava ensin. Takaisin matsiin. Minun mieleeni pompsahteli monia Salibandy tunteita, joita lisäsi muutama kentällä pelannut vanha pelikaverini. Näinköhän nuo enää muistavat??! Tyypillistä minun penkkiurheilulle – ainakin jalkapallossa ja Salibandyssä, on se, että sisälläni herää lähes pakottava tarve päästä kentälle. Muutaman hetken pohdinnan jälkeen mieleeni palaa muistikuva särkevistä polvista ja järki vie voiton tunteesta. Pakko jättää pelaaminen etenkin Salibandy niille, joiden polvet kestävät.

WC – leikkejä lapsiperheen arjesta

Pienimmällä ukkelillani on wc-vaihe päällä. Aina kun vessan ovi on raollaan, herra vipeltää täyttä vimmaa vessaan. Välillä pikkumies on löytynyt kyynärpäitä myöden pönttöä tonkimasta ja joskus wc:ssä on leikkinyt jopa molemmat kaksi herraa - tietenkin minun meikeilläni.. Välillä on pesukoneen vuoro ja ohjelmassa on sen täyttö, mitä kummallisimmilla esineillä. Eilen vuorossa oli kännykkäni pesu tai ainakin haluan uskoa, etten olisi itse puhelinta pesuun laittanut…

Joka tapauksessa kone pyöräytettiin päälle ja vuorossa oli uuden puhelimen hankinta. Alkushokin jälkeen oivalsin, nyt voin hyvällä omalla tunnolla käydä ostamassa itselleni uuden puhelimen. Tuumasta toimeen ja nyt ihailen uutta puhelintani, joka on yhtä aikaa aarteeni, leluni ja yhteydenpitovälineeni. "Onni potkaisi minua onnettomuudessa" ja nyt pidän puhelimeni kaukana pikkuherroista – tai ainakin yritän.

Multimediamaailma avautunee minulle nyt uudesta näkövinkkelistä, kun opin käyttämään tuota uutta kapulaani. Jännää.

Sukupolvien yhteistyöllä rakennamme entistä ehomman Suomen

Tässä puheeni, jonka pidin eilen Puistolan sos.dem. työväenyhdistyksen kokouksessa Tuulen tuvalla -Ole hyvä.

Hyvät toverit,

Nuorten osallistuminen politiikkaan on ollut jo jonkin aikaa suuri haaste. Nuoret kokevat, ettei politiikassa käsitellä heitä koskevia asioita ja ajoittain kyseenalaistavat poliittisten päätösten vaikuttavuuden jättäen äänestämättä. Vaikuttaminen ja äänestäminen ovat monille vain velvollisuus, joka pitäisi toteuttaa vaalista toiseen. Moni nukkuukin krapulaansa vaalisunnuntaina ja vain harva on perehtynyt niin tarkoin vaaliasioihin, että tietäisi, miten ja missä ennakkoon voi äänestää. Mietitäänhän mitä asialle voisi tehdä?

Avainasemassa on tieto siitä, miksi demokratia on loistava juttu. Se perustuu joukkovoimaan jossa jokaisen on itse tehtävä päätös –äänestettävä- ja loppujen lopuksi enemmistön mukaan mennään. Välillä oma päätös on enemmistön päätös ja välillä ei, - aivan kuin muutenkin elämässä joskus voitetaan ja joskus hävitään. Kuitenkin jokaisella on mahdollisuus olla vaikuttamassa ja aidon pohdinnan sekä keskustelun jälkeen joukkovoima reagoi parhaaksi näkemällä tavalla. Demokratian merkitystä ei voi liikaa ylistää.

Vaikuttaminen tapahtuu useilla leveleillä (tasoilla). On muun muassa eduskunta, kunnanvaltuustot ja lähidemokratiaa edustavat järjestöt. Monen nuoren on vaikea hahmottaa, mitä tapahtuu missäkin. Kouluissa tarvitaan satsausta yhteiskuntaopin opetukseen. Yhteiskuntamme organisaatiot, vaikuttamiskyky ja siten myös halu olla mukana, lisääntyy varmasti, jos ja kun ihmiset ymmärtävät, miksi mukana täytyy olla ja millaisista asioista politiikassa päätetään. Politiikka koskee meitä kaikkia, se ei ole uskon asia, vaan fakta. Naapurin hyvinvointi vaikuttaa meihin tässäkin yhteiskunnassa, kuten hänen pahoinvointinsakin.

Vaikuttamistunnelin päässä on valoa. Nuoret toimivat usein kansalaisjärjestöissä ja viimeisimpien poliittisten nuorisoliikkeiden järjestäytymisselvitysten mukaan poliittisenkin järjestäytymisen määrä on kääntynyt nousuun. Joka tapauksessa tarvitsemme keskustelua ja toimintaa muun muassa opintotuen kehittämisestä inhimillisemmäksi ja opiskeluun kannustavammaksi. Kuitenkin tulevaisuudessa uusi yhteisöllisyys, Yhdessä sukupolvien yhteistyöllä on välttämätöntä. Politiikassa tarvitsemmekin empatiaa ja tämän vuosituhannen osaamista ymmärtäen, että esimerkiksi eläke uudistus tulee vaikuttamaan minunkin arkielämääni. Näin yhteistyöllä voimme rakentaa paremman ja entistä ehomman Suomen.

Rakkautta, aikaa ja rohkeutta puhua vaikeistakin asioista

Kahvia siemaillessa jumituin taas kerran lukemaan Joonas Lepistön kolumnia Uutispäivä. Demarista. Joonas on julkaissut tänä vuonna joululevyn ja Joonaksen tuntien, teidän ettei levy jätä ketään kylmäksi.

Joonaksen kirjoituksen mukaan levy käsittelee vaikeita asioita: ”Levy kertoo vastuuntunnottomuudesta ja sen pakoilusta, se kertoo alkoholismista ja päänsekoittamista, siitä, että jouluaattona Suomessa lyödään eniten. Perheväkivalta on asia, josta ei liikaa puhuta, eikä tiedetä, eikä haluta tietää. Ikävimmät asiat on helppo lakaista maton alle, olla hissukseen ja toivoa parempaa, kunnes taas se Marjatta tulee silmä mustana töihin ja sanoo kaatuneensa rapussa.”

Politiikka on tieteen, taiteen, luovuuden yhdistämistä ja todellakin Joonas osaa lajin. Demarin kirjoituksella Joonas sai ainakin yhden ostajan levylleen. Kirjoituksen ehkä osuvin heitto oli mielestäni ”Rakkaus on yhteiskunnan paras tukimuoto, sossusta sitä ei saa” ja näinhän se on.

Tsemppiä Joonakselle!

Heinäluoma: Globalisaatioon tuli huojuvia vastauksia

Suomi on pärjännyt hyvin kansainvälisissä vertailuissa. Kuitenkin tulevaisuus tuo uusia haasteita. Kansainvälisemmässä Suomessa on muistettava tavalliset ihmiset ja turvattava näille tavallisille ihmisille mahdollisimman hyvä, tasapainoinen ja turvallinen arki niin vapaa-aikana kuin töissäkin.

Heinäluoma kaipaakin nyt keskustelua siitä, miten muutoksen keskelle saataisiin lisää turvallisuutta. Suosittelen lukasemaan läpi puoluejohtajamme kannanoton.

Helsingin ruokapalvelujen tuotannon eriyttämisestä tilaajapuolesta

Olen menossa tänään sos.dem. kaupunginhallitusryhmään keskustelemaan sosiaaliviraston ruokapalvelujen tuotannon eriyttämisestä. Asialla on juuret jo kaukana ja tietenkin vanhoja päätöksiä on kunnioitettava. Perusperiaate on toimiva ja järkevä. Erialojen osaaminen keskitetään kaupungin eri virastoihin. Sosiaalialan osaaminen sosiaalivirastoon, opetusalan opetusvirastoon ja samoin myös ns. tukipalveluiden eli catering, siivous, kiinteistöhuolto ja turvapalvelut Palmiaan. Ja pohjalla on kaupunginhallituksen asettaman organisaatiokomitean esitys 15.12.2003 siitä, että eri virastossa hoidettavien tukipalvelujen organisatorinen asema arvioidaan tulevaisuudessa.

Sosiaalivirastolle kysymys on erityisen haasteellinen ja problemaattinen. 25.5.2005 Kaupunginvaltuusto päätti kehottaa sosiaalilautakuntaa kiirehtimään ruokapalvelutuotannon ja tilaajaorganisaation eriyttämistä, jotta tämän alan osaaminen saadaan keskitettyä yhteen virastoon. Sosiaaliviraston sisällä kysymys on monimutkaisempi, koska on olemassa laitoksia, joissa toteutetaan yhteisöhoidon kaltaisia hoivamuotoja ja joissa ei voida erottaa tukipalveluita kuntouttavasta tai kasvattavasta työstä.

Kaupungin hallituksen onkin mielestäni järkevää suhtautua tarkkaan paneutuen ruokapalveluiden tuotannon eriyttämiseen sosiaalivirastossa. Jos ja kun on niitä palveluita, joissa tällaista sosiaalista näkökulmaa ei ole, on siirto Palmiaan perusteltua. En epäile hetkeäkään, Palmia kykyä hoitaa tehtäviä niin henkilöstön kuin laadun näkökulmasta. Kaikki kritiikki, jota sosiaaliviraston lausunnossa on Palmiaa kykyyn vastata ruokahuollon tuottamishaasteeseen, otetaan huomioon jatkossa Palmian toimintaa kehitettäessä. Palmia pystyy tuottamaan ruoan, siinä missä muutkin keittiöt. Nyt suunnitellut aikataulut eivät ole Palmian näkökulmasta liian kireitä.

Ruokapalveluiden eriyttämisessä järkevin tapa edetä on luottaa Palmian osaamsieen, kaupungin päättäjien lukea huolella sosiaaliviraston lausunto, teettää lisäselvitykset ja arvioida tarkoin ensin sosiaalilautakunnassa ja sitten muualla, missä menee raja, jolloin on kyseessä tukipalvelu ja koska ruoka tai siivouspalvelulla on terapeuttisempi, kasvettavampi ja kouluttavampi rooli kuten esimerkiksi Toivolan oppilaskodissa.

Joulupukki ja -kortteja

Aktiivinen ja luova tukiryhmäni on kehitellyt idean jos toisenkin. Joulupukkipalvelun lisäksi myynnissä on itsetehtyjä, Salme Koskelan tyylikkäitä joulukortteja. Lisätietoja joulukorteista saa tietenkin minulta ja löytyy myös tukiryhmäni ylläpitämästä vaaliviestistä. No hauskaa, ettei töitä paiskita ryppyotsaisina. :)

Siltoja kuilujen yli ja hyvinvointia Suomelle

Tulevaisuudessa Suomen ehkä suurimpia haasteita on hyvinvoinnin turvaaminen. Kun ikärakenteemme muuttuu, on kotimaammekin muututtava ja vastattava tulevaisuuden tarpeeseen. Moni asia on rakennettu aikana, jolloin ikärakenne ja arjen haasteet olivat erilaisia kuin nykyään. Nyt on aika, jolloin tarvitaan taas uutta 2000 luvun osaamista ja samalla empatiaa, jotta Suomessa voivat hyvin erilaiset ihmiset ikään, ulkonäköön tai vaikkapa sukupuoleen katsomatta.

Tarvitsemme uudenlaisia tapoja organisoida palvelut, turvata niin kuntien kuin valtiontalous. Kuitenkin meidän on muistettava, että rakenteet ja raha ovat ihmisen palvelijoita – ei päinvastoin. Tulevaisuudessa onkin laskeuduttava ihmisten tasolle ja kysyttävä, mitä tavalliset ihmiset tarvitsevat. Väitänpä, että moni tarvitsee ystävää, huolenpitoa, turvaa, luottamusta yhteiskuntaan ja ennen kaikkea turvaverkkoa, silloin kun elämä yllättää ikävästi.

Kuten niin usein jauhan, kun ihminen tulee AINA ensin, on kyseessä pitkällä aikavälillä kokonaistaloudellisesti tuottavin investointi.

Nettisivuni uudistuivat -Ihminen tulee AINA ensin.

Käykäähän katsomassa uudet nettisivuni osoitteesta www.mirkaoksa.net ja MEGA ISO KIITOS taas kerran yhteistyöstä Mirvalle.

ICE-koodi käyttöösi -Ole hyvä.

Sain sähköpostiini kehotuksen hyödyntää ICE-koodia yhdeltä Englannissa työskentelevältä sairaanhoitaja ystävältäni ja näin aijon myös tehdä. Kun pengoin lisää tietoa koodista, eksyin tiedelehden sivuille. Hesari oli kirjoittanut aiheesta jokunen päivä sitten ja nyt meilitse suositeltiin ICE-koodin lanseeramista. Mikä kuulostaa hyvältä idealta.

Meilissä luki:

"Uutinen jonkunen päivä sitten ICE-koodin puolesta Helsingin Sanomissa: Pelastus- ja sairaanhoitohenkilöstö joutuu usein käyttämään aikaa loukkaantuneen/sairastuneen lähiomaisten yhteystietojen etsimiseen. Monesti omaisiin olisi saatava yhteys kiireellisesti. Joskus nopea yhteyden saaminen voi jopa pelastaa potilaan hengen, koska omaiselta saatetaan saada esim. tärkeää tietoa potilaan lääkityksistä ja yleissairauksista.

Suomen pelastus- ja hoitohenkilöstö toivookin, että myös Suomessa omaksuttaisiin yleiseen käyttöön kansainvälinen "ICE-koodi". ICE tulee sanoista In Case of Emergency eli suomeksi hätätilanteessa.

Ideana on, että ihmiset lisäisivät matkapuhelimensa puhelinluetteloon kirjaimet ICE sen henkilön nimen ETEEN, johon toivotaan otettavan yhteyttä hätätilanteessa. Näin pelastus-/sairaanhoitohenkilöstö löytäätarvittaessa nopeasti puhelinnumeron luettelon kohdasta I ilman, ettäheidän tarvitsee selata läpi koko luetteloa.Voi olla hyvä, että ICE-koodin laittaa kahden tai useammankin ihmisennimen eteen. Ainoana ICE-yhteyshenkilönä ei kannata pitää esim omaapuolisoa, jonka kanssa liikkuu usein yhdessä. Toisena yhteyshenkilönälienee viisasta olla henkilö, jonka kanssa et aivan päivittäin kulje vaikkapa samalla autolla.

Toivon, että pelastuslaitos järjestää näkyvän kampanjan ICE-koodinlanseeraamiseksi, mutta sitä ennen levitättehän tätä viestiä ystävillenne ja tutuillenne!!

esim. ICE 1 Äiti 040-123 4567"

Kuulostaa järkevältä ja käyttöön otettavalta idealta -suosittelen.

Elämässä onnistaa, kun vaan jaksaa ponnistaa

Moni on ihmetellyt, ettei blogissani ole mainintaa miesasioista. Niistä kun saisi herkullista luettavaa. No nyt on. Tykkään pelata avoimin kortein ja kerronkin, että seurustelen ja elämässäni on uusi, ihana mies: Jouni - ja Petterin kanssa menee hyvin.

Petterin kanssa hopeat menivät jakoon loppukesästä ja sen jälkeen välillemme on muodostunut ystävyys. Nyt jos koskaan elämme yhdessä Petterin kanssa jutellen, vitsaillen, suunnitellen tulevia ja ennen kaikkea toimien poikien edun mukaan niin hyvin kuin osaamme.

Vaikeita aikoja seuraa aina jossakin vaiheessa helpommat ajat. Kun sukset menevät pahasti ristiin, jossakin vaiheessa koittaa päivä, jolloin ne on aseteltava rinnakkain ja laskettava rohkeasti, luottavaisena kuin Jänö Jussi konsanaan isostakin hyppyristä taivaisiin…

Yhdessä saadaan enemmän aikaan. :)

Vaalityön tohinaa

Kävelin yhden aikaan lauantai-iltana/yönä vesisateessa bussipysäkille, hymyillen. Meillä oli hyvä meno tukiryhmäni kokouksessa. Naurua, hymyä, hulluttelua ja huumoria, unohtamatta tietenkään asiaa, jonka vuoksi olimme kokoontuneet yhteen. Teimme rintanappeja, ideoimme, ihastelimme ja tutustuimme välittömän tunnelman vallitessa toisiimme.

Tohinan lomassa paikalle pyllähti, jostakin savupiipun uumenista, ihka oikea joulupukki, joka muisti kaikkia paikallaolijoita. Pukki lupautui mukaan tukiryhmään ja sehän kaiketi tarkoittaa myös, että apunamme on nuo vikkelät ja näppärät tontutkin…

Iso hali kaikille mukana olleille ja kiitos viimeisestä

Pikkujoulutukiryhmäni kokous huomenna -Tervetuloa!

Huomenna on luvassa yllätyksiä ja hyvää meininkiä kun tukiryhmäni kokoontuu klo 18 Helsingin yhteisjärjestön JHL:n tiloissa (Kolmas linja 4). Näemme kampanjani uuden visuaalisen linjan paljastuksen, kuulemme lisää tärkeistäteemoista, paiskimme hieman vaalitöitä ja koemme kaikki pienoisenyllätyksen...

Tarjolla on pientä purtavaa ja glögiä kurkunkostikkeeksi. Tervetuloa siis paikanpäälle!


*******************************
Vaikka et pääsisikään huomenna kokoukseen. Tule ihmeessä mukaan.
Tukiryhmässä teemme työtä saadaksemme eduskuntaan tämän vuosituhannen osaamista ja empatiaa. Ota rohkeasti yhteyttä.
********************************

Sairauden vallassa - Yritystä rentoutua

Yritän sulkea korvani pikkumiesten raivolta. Onnistumiseni saattaa tällä kertaa olla epätodennäköinen, mutta yritän koko sydämestäni pysyä tyynenä. Samaan aikaan tunnen verenpaineeni nousevan.. ”Tässä tilanteessa aika vie voiton!”, yritän lohduttaa itseäni.

Äh… Olemme viettäneet kohta kolme viikkoa pääsääntöisesti kotona, ilman kunnon ulkoilua ja vuorotellen aina joku sairastaen. Eipä ihme, että veetutus käyrä nousee todenteolla itse kullakin. Kysynpähän vaan, mikseivät lapset voi sairastaa samaan aikaan?

Yövalvonta, jota olemme harrastaneet sairastamisen rinnalla, on kotona kökkimisen lisäksi ehkä tehokkaimpia keinoja saada kaikki toisten kurkkuihin kiinni. No yritän taas ajatella jotakin ihanaa etelän lomakohdetta… tai oikeammin mahdollisuutta kohta käpertyä peiton alle ja vetää oikein kunnolla Z:taa.

Kauhua ja köhinää –kakspuoliveellä virus

Kummallista kuivaa yskää, köhinää ja rohinaa kuului jostakin. Unenpöpperössä suuntasin pikkuruisimman miehen huoneeseen, kun herralla oli ollut flunssaa. Ajattelin, että voiko se olla pahentunut noin. No, lapsi nukkui kuin enkeli, joten kömmin takaisin omaan huoneeseen.Hetken kuluttua kuului samat äänet ja itkua. Ei, pakko kuulua kakspuolveen huoneesta. Siellähän pikku herra haukkoi henkeä, köhisi, rohisi ja itki hysteerisena. Minut valtasi kauhu, mutta onnistuin pysymään tyynen rauhallisena. Soitin ensin Petterille, yhdelle sairaanhoitajaystävälleni ja sitten terveysneuvontaan.

Ohje oli: mene ulos – ulkoilma helpottaa ja jos ei, niin viidentoista minuutin kuluttua suuntaa kohti lasten ja nuorten sairaalaa. Kyseessä on kaiketi virus. Suuntasin pihalle ja Petteri saapui paikalle. Jonkun aikaa seisottuamme hengitys helpottui ja kävimme kaikki nukkumaan tai pikemminkin yrittämään nukkumista.

Aikuiset valvoivat yön ja poika kuorsasi kuin isompikin mies. Aamulla lapsi oli kipeän oloinen ja hengitys rohisi, mutta ei enää vaikeuttanut hengittämistä. Eipä auttanut muu kuin hengittää höyryä ja soittaa aika lääkärille. Äitinä viime yö oli yksi kammottavimpia kokemuksiani ja toivon, ettei vastaavaa hengen haukontaa tarvitse enää koskaan kuulla.

Eduskuntavaalikuvauksen saldoa

Nyt on viirukseni selätetty ja sain koosteen kuvaus-sessiostamme. Se oli onnistunut ja nyt haluan ilolla esitellä kuvaus-session tuloksia...

Tässä kuvia -Ole hyvä!

Käsi sydämellä. :)

Hauskuutta ja naurua riitti. Tässä Mirva tsemppasi ja kehotti minua: "Ajattele jotain pervoa." Niin ja ilmeet on sen mukaiset... ;) No kiitoksia loistavasta yhteistyöstä koko poppoolle, joka osallistui kuvauksen toteutukseen. Hymyillään, kun tavataan

Virus iskee?

Tietokoneeseen on iskenyt joku salakavala virus, virussuojauksesta huolimatta.

Blogi päivittynee vähän satunnaisesti tai ei ollenkaan lähiaikoina. Mikä tuo aika on selviää, kunhan viruksen kimppuun päästään tosissaan.

Profiilin päivitystä...

Uusi profiilikuvani, olkaa hyvät :)

Lähiömammat kaunistautuivat

Moni on ihmetellyt uutta hiuslookkia. Samaa ovat saaneet kuulla muutama ystäväni tästä Tapulista. Syy muodon muutokseen on Jade-lehden muuttumislauantai, johon osallistuimme viime lauantaina. Tunnelma oli hilpeä, jännittynyt sekä rentouttava ja paikkana oli Salon Titti Haapala. Starttina skumppaa lasilliset ja ei muuta kuin toimimaan.

Hiukset värjättiin ja leikattiin, kasvomme puhdistettiin ja meikattiin. Loistavia vinkkejä saimme niin kampaajilta kuin kosmetologiltakin. Oma meikkaaminen uudistui hiukkasen uusien oppien myötä, mikä kyllä oli paikallaan. Lisäksi kokeilimme erilaisia silmälaseja ja nautimme kevyttä salaatti välipalaa ja loppujen lopuksi kuinkas muutenkaan kuin suuntasimme Helsingin yöhön – Tornin kautta Satumaahan.

Mukavaa oli ja tempauksesta sai kyllä energiaa koko viikoksi. Todellakin hauskuutta huippuseurassa miettien –Kiitos koko seurueellemme ja muutamalle muullekin.

Koulua elämää varten –projektin loppuseminaarissa

”Obladii, obladaa” kajahti eilen Stadian esiintymislavalta, kun myllypurolaiset lapset avasivat Koulua elämää varten –projektin loppuseminaarin. Seminaarin tunnelma oli haikea ja ajoittain jopa epätoivoinen. Miksi hyvälle hankkeelle ei löydy jatkorahoitusta? Paljon hyvää oli saatu aikaan ja projektin vaikuttavuuskin oli positiivinen kouluelämän arjen ihmisistä ja lasten vanhemmista. Kuitenkin kaupungin kukkaron nyörit ovat kiinni.

Myllypuron yläasteen rehtori, Anneli Luotonen puhui huolestuneena, suoraan ja asiantuntevasti koulusosionomien toimeenkuvan olemassaolosta ja tarpeesta. Koulusosionomit, Meeri Kuikka. Sanna Nurmi ja Katri Einiö valaisivat mitä käytännön työ piti sisällään ja kuinka arjessa ongelmia voidaan ennakoida. Esimerkiksi draaman ja erilaisien ryhmien keinoin positiivisessa hengessä. Suurin harmi onkin se, että nämä kouluarjen ammattilaiset, sosionomit, jotka ovat työskennelleet kouluissa, pakkaavat kimpsunsa ja kampsunsa kouluilta vuodenvaihteessa sekä vievät mukanaan nyt oppimansa osaamisen.

Lisäksi minua mietitytti yleensä projektitoiminta. Tämä projekti on startattu jo vuosia sitten, rahoitusta on etsitty ja eteenpäin on menty. Kuitenkaan miettimättä mahdollista projektin vakinaistamista, jos toimivia käytäntöjä löytyy – kuten nyt kävi. On ihan turhaa kehitellä projekteja projektien vuoksi. Niillä pitää olla selkeät tavoitteet, päämäärä sekä arjen tarve. Tässä projektissa tarvetta kuvaa se, että erityislasten määrä nousee koko ajan ja ilman toimenpiteitä nousu ei näytä ottavan loppuakseen. Tavoitteet ja päämäärä olivat enemmän kuin haastava, mutta niitä kohden mentiin pienin ja vakain askelin. Nyt askelien tahti hidastuu.

Projektista on kyllä joka tapauksessa hyötyä, mutta investointi siihen, että tuloksista saataisiin maksimaalinen hyöty iriti, maksaisi itsensä monin verroin takaisin oppimisen, koululaisten hyvinvoinnin ja vanhemmuuden tukemisen näkökulmasta.

Yritetään saadaan koulusosionomit peruskouluihin. Ja kun niin käy, voisi saman toiminnan tarvetta olla myös toisen asteen oppilaitoksissa.

Pyydettiin kävelylle

Kaverini soitteli eilen ja pyysi illalla kävelylle. Ajatus kuulosti hyvältä, mutta olin jo sopinut meneväni MLL Puistolan syyskokoukseen. Koska kaverinikin on alueella asuva vanhempi ja vielä yhdistyksen jäsen, ehdotin että josko kävelisimme yhdessä sinne kokoukseen. Hänhän suostui ja näin teimme.

Tunnelma kokouksessa oli sama kuin MLL Puistolan jutuissa aina: välitön, hauska, sympaattinen. Näistä kokouksista ja jutuista saa aina itselleen voimaa ja energiaa muihin haasteisiin. Tämä on porukka, jonka seurassa on helppo viihtyä - ja joka saa myös paljon hyvää, toimintaa lapsille ja lapsiperheille, aikaan. Suosittelen lämpimästi kaikille vanhemmille tätä toimintaa, se on antoisaa ja mukavaa.

Niin, ja kanssani paikalle kävellyt kaverinikin valittiin yhdistyksen hallitukseen myös. Ei ollut turha kävely tämä.

Kiire muuttui löhöilyksi ja bloggaamiseksi

Elämä on täynnä yllätyksiä. Kun juuri kirjoitin, että huh huh mikä hulina, niin nyt tilanne on jo toisenlainen. Toinen pikkumiehemme on vielä siinä määrin vesirokossa, etten raaski jättää lasta muiden hoidettavaksi, joten tulikin kotipäivä. Muutenkin tuo rokko homma ihmetyttää, kun kuvittelimme , että pojat sairastivat sen jo viime keväänä, mutta silloin oli joko joku muu rokko tai niin lievä vesirokko, että se otti ja uusi…

Lueskelin Oskun Pajamäen kolumnia uutispäivä demarista. Kirjoituksessa oli loistavia avauksia perheiden arjesta ja konkreettisia esityksiä siitä, kuinka perheiden arkea voisi helpottaa–suosittelen pureskelemaan ja pohtimaan esityksiä lämpimästi. Ja kuten Osku kirjoitti: Moderni perhepolitiikka olisi yhdistettävä sukupolvien väliseen kanssakäymiseen. Ymmärrettävä, että perhepolitiikka on osa elinkaari- ja eläkepolitiikkaa. Ne ovat toisistaan riippuvaisia”

Huh hah hei ja viikon viuhahdus

Kuten niin usein, tällä(kin) viikolla on menoa ja meininkiä. Maanantaina olimme Jonen kanssa Tallinnassa ja illalla ajatukseni olivat Helsingin demareiden piirikokouksessa. Tämän päivän olen säätänyt kaiken maailman vaalijuttuja, ja olihan ohjelmistossa yhden huoneen siistimistä remontinjäljiltä, sekä kaikenlaista peruskotihommasettiä.

Pojat kotiutuivat isiltään tänään ja mulla on illalla piirihallituksen kokous sosiaali- ja terveysministeriössä, sekä Puistolan MLL:n syyskokous. Torstaina menen Stadiaan, Koulua Elämää Varten - hankkeen loppuseminaariin, ja perjantai pyhitän perheelle. En kyllä jaksa olla ihmettelemättä sitä, kuinka aina kaikki kasaantuu samalle viikolle? Miten ihmeessä aina käypi niin?
Kun tästä viikosta selviän, tiedän, että seuraava on väkisinkin helpompi.

Äidin ISOT pienet pojat

Poikani laittavat minut uudella tavoin miettimään, mikä on herrojen etu. Olen ajatellut, että omasta puolestani voin hoitaa lapsia kotona niin kauan kuin mahdollista. Tiedän kuitenkin, että jossakin vaiheessa poikanikin kasvavat ja haluavat elämään muutakin sisältöä kuin oman äidin kanssa hömpöttelyn. Pakko myöntää, että kakspuolvee on jo jonkin aikaa oireillut siihen suuntaan...

Aika kotona on ollut minulle ainutlaatuista ja tiedän, että tämä ajanjakson päätös häämöttää jo edessä. Työt kutsuvat joko eduskunnassa tai sitten jossakin muualla, mutta joskus ensi vuonna töitä on haettava. Sydämeni vain meinaa murtua, kun ajattelen, että vauvani kävelevät ja puhuvat, pienempikin jo jotakin.

Pienempi ukkeli turvautuu aina kakspuolveehen, joka kaipaisi ajoittain rauhaa pieneltä tuholaiselta. Olen pohtinut sitä, kuinka tehdään pehmeä lasku päivähoidon arkeen ja kuinka lapseni saavat mahdollisimman positiivisen ensiaskeleen päiväkodin arjen vaatimalle itsenäistymiselle. Kakspuolveelläni on tapana hinkua aina päiväkotien pihalle, kun siellä vaan on lapsia. Samoin kavereista puhutaan ja niitä selvästi kaipaillaan.

Moni äiti on kehottanut minua laittamaan kohta kolmeveeni päiväkotiin ja nyt ensimmäistä kertaa se kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta kaikille. Kohtakolmevee lapsukaiseni saa touhuta kivoja juttuja osan päivää ja opetella sosiaalisia taitoja, kun samaan aikaan minä voin ja ehdin touhuta pienemmän kanssa kaikenmaailman yksinkertaisia juttuja. Ehkäpä päivähoitoon meneminen onnistuu toisenkin kohdalla luonnollisemmin, kun rakennuksesta ja toiminnasta tulee pikkuhiljaa tuttu paikka. Mene ja tiedä. Fakta on, että työt kutsuu ja mietintä jatkuu…

Havastokurmuutusta

Tapio Havasto, ystävien ja tuttavien suussa Tapsa, teki ansiokkaan esityksen Helsingin vuoden 2007 talousarvioesitykseen, josta Huhtanen kirjoitti kaupungin valot blogissaan. Tapsa esitti, että kohtaa 1 14 03 täydennetään kahdenkymmenenmiljoonan euron summalla, joka suunnataan Helsingin kaupungin henkilökunnan palkkojen korottamiseen. Esityksen mukaan sama summa tulee lisätä myös myöhempien vuosien taloussuunnitelmiin. Tämä ei käynyt päinsä valtuustolle, vaikka kyseessä olisi ollut merkittävä satsaus tulevaisuuteen.

Kaupunginhallituksen jäsen, Jouko Malinen, kirjoitti eilen HS:n blogissa , että kyseessä on sosialidemokraattien pääneuvottelutavoite. Tätä ei voi kuin kummeksua, kaupunginhallitus ja valtuustoryhmän ulkopuolelta. Suostuiko toverit todellakin noin helpolla luopumaan neuvottelujen päätavoitteesta kuin annetaan ymmärtää?

Ymmärrän kyllä, että hyvinvoinnin edistämisen ja parhaan mahdollisen lopputuloksen näkökulmasta budjettisopu ja kompromissikyky on hyvä juttu. Mutta ei siinä pysyminen saa olla ehdoton must juttu, jos edes päätavoitteita ei saada läpi. Tosin, jos joku tietää paremmin, toivon, että demareille esitettiin jotakin niin niin hyvää, parempaa kuin palkkoihin satsaaminen, jota emme vain tajunneet asettaa budjettitavoitteeksi päätavoitteeksi ja sen vuoksi budjetin sovun takana kannattaa seistä.

No, ainakin toistaiseksi kummeksun tavoitteesta periksi antamista ja toivon, että Tapsa jatkaa oikeutettua taistelua palkkatason korottamiseksi. Taistelu jatkukoon!

Vaalikiitokset ja vaalikuumetta

Suurkiitos teille kaikille, jotka äänestitte minua Jhl:n vaaleissa. Nämä vaalit olivat osaltani alkulämmittelyä. Olen tyytyväinen ja tästä on nyt hyvä ponnistaa kohti eduskuntavaaleja. Tosin, en nyt saanut tarkastettua lopullista äänimäärää, mutta tulos oli osaltani hyvä vaikei riittänyt tällä kertaa läpimenoon. Kiitos, kiitos ja kiitos sekä MEGANA ONNEA VALITUILLE!

Vaalintulos

Niin ja nyt kun on lämpö päällä, on aika suunnata kentälle ja aloittaa matsi. Elikäs toivottavasti näemme seuraavassa eduskuntavaalitukiryhmässäni lauantaina 2.12.2006 klo 18.00 Helsingin yhteisjärjestön JHL:n toimitiloissa (Kolmas linja 4).

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa - Vaalivalokuvausta

Sovimme Mirvan kanssa eduskuntavaaleja varten suoritettavasta valokuvauksesta. Tiedän viime eduskuntavaalien kuvaus kokemuksesta, että sessiosta tulee vatsa kipeäksi kikatuksesta ja herätämme varmasti kummeksuvia katseita. No joka tapauksessa vaalityö on suurelta osin hauskaa, kun sitä tekee rentojen ja sopivasti irrottelevien ihmisten kanssa. Saas nähdä missä loskassa sitä tällä kertaa poseerataan.. No tässä kuvia, joista osaa käytimme viime eduskuntavaalien yhteydessä ja osan heitimme suosiolla mappi ö:hön.

Vaikka moni asia onkin muuttunut viime eduskuntavaaleista, samat vaalilupaukset pitävät edelleen. Ehkä helpoiten huomattavimpia muutoksia ovat hiusteni värin muutos punertavasta mustaksi, sukunimeni vaihdos Vainikasta Oksaksi ja tietenkin perhetilanteeni on muuttunut. No elämä opettaa ja nyt useita kokemuksia viisaampana olen oppinut paljon politiikasta, aikuisten arjesta ja ihmisten hyvinvoinnista sekä kansainvälistyvästä kotimaastani.

Nyt kuvataan minua, elämääni ja kotiani. Jännityksellä odotan mitä kuvat nyt kertovat. Hauskuutta on ainakin luvassa, vaikkakaan poseeraaminen ei ole ehkä vahvin puoleni!

La Stradaa ja lautakunta-ajatuksia

Lautakuntaamme tulee jo tänä syksynä – ilmeisesti sitten, kun uusi hankintalaki saadaan ulos eduskunnasta – käsittelyyn kaupungin uusi hankintastrategia. Odotukseni strategiaa kohtaan ovat suuret ja toivon, että siinä linjataan laajemmin siitä, mitä hankitaan ja miten. Sekä määritellään kaupungin hankintakeskuksen roolia.

Eilen jutustelimme La Strada aktiivi Jarin kanssa hänen virastojensa tukkutorin ja hankintakeskuksen tilanteista. Ilokseni huomasin, että hänen näkemyksensä täydensi minun näkemyksiäni. Elikäs tukkutorilla menee pääsääntöisesti hyvin ja hankintatoimessakin asiat etenevät oikeaan suuntaan. Hienoa!

Tosin haasteita on ja tekemistä riittää. Uskon, että tulevaisuudessa hankintakeskuksen rooli tulee muuttumaan ja osa toiminnoista on järkevä siirtää sieltä vaikkapa Palmiaan valtuuston linjauksien mukaan. Haasteita liittyy myös budjettien kanssa elämiseen ja organisaatioiden hiomiseen.

La Stradalta – elikä pääkaupunkiseudun Jhl:nuorilta odotan aktiivista otetta myös asioiden pohdinnassa. Työntekijöiden hyvinvointi ja taloudellinenkin selviäminen sekä hankintojen tekotavat vaikuttavat oleellisesti meihin kaikkiin. Eilen valitun La Stradan uuden puheenjohtajan Teea, Tessa, Klaverin, varapuheenjohtaja Niina Turusen ja sihteeri Outi Kinnusen toivon ottavan haasteen vastaan ja satsaavan toiminnan lisäksi asioihin.

Onnittelut valituille!

Työtä ja välittämistä istumalihakset koetuksella

Puoluevaltuuston kokous ja viikonloppu ovat takana. Kokouksessa päätettiin sääntömääräisistä asioista, pääministeriehdokkaan asettamisesta ja puoleen vaaliohjelmasta. Kokouksen henki oli eteenpäin katsova, idealistinen, välittävä ja huolehtiva. Omassa puheenvuorossani vaadin vanhempainvapaan pidentämistä tasa-arvosyistä . Tahtotilamme oli selvä. Sdp on suunnannut pari piirua ihmisen suuntaan ja aikoo jatkaa samalla linjalla.

No, puolipäivää junassa juksuttaen Ouluun ja takaisin meni höpötellessä. Kuitenkin koko viikonloppu hävisi jonnekin ja vielä kun sunnuntaina oli ohjelmistossa isänpäivän vakiojutut niin viikonloppu meni aika juoksemiseksi tai istumiseksi... Nyt kuitenkin pakkaan pojat rattaisiin ja suuntaan liikuttamaan istumisesta puutuneita lihaksiani Tapanilan erälle. :)

Jos mielessäsi heräsi kysymys: Mikä on puoluevaltuusto?

Uuteen päivään väsyneenä ja taistelutahoisena

Eilinen ilta hujahti ensin lautakunnassa ja sitten Helsingin Jhl:n demareiden ja sitoutumattomien vaaliristeilyllä. Päivä oli varsinainen härdelli. Yritin lukea kokouspapereita kahden uloskinuavan tenavan kanssa välillä puhuen puhelimessa Mirvan kanssa. Kylppärissämme ramppasi remonttimiehet, jotka vetivät silikoonit uusiksi, joten suihkuun ei kotona asiaa ollut –tai oikeammin ole ollut maanantaista lähtien, jotenka peseytyminen oli hoidettava vanhempieni luona Suutarilassa. Joka tapauksessa Petteri tuli onneksi ajoissa poikia hoitamaan ja minä otin loppuspurtin, kohti iltaan valmistautumista.

Lautakunnassa virisi hyvä keskustelu vanhusten kauppakassipalvelusta. Kauppakassin hinta ja palveluprosessin hallinta keskustelutti. Samoin se, kuinka jatkossa virastojen välinen yhteistyö tämän kaltaisissa hankinnoissa saadaan pelittämään. Mielestäni tässä kauppakassihommelissa on samantyylisiä elementtejä kuin aikaisemmin Tessan tempaus, jolla tuleva rouva sai minut ja muutaman muun näyttämään toisen kotimaisen kielen taitoja yhdistetyllä karaokella.. No jekku piristää aina ja Tessan varalle olen jo viime yön pimeinä tunteina muutaman miettinyt ;) Kiitokset kaikille ihanille läsnäolijoille mukavan, lämpimästä Jhl-menosta ja loppurutistusta vaalitaistoon!

Helsinki, lapseton kaupunki?

Tänään Hesaria selaillessa silmiini pisti kouluverkkoselvitys, jonka mukaan lakkautettavaksi esitetään 17-20 koulua. Syynä on koululaisten määrän arvioitu väheneminen. Opetusvirasto arvioi väestöennusteen pohjalta, että kouluikäisten määrä kääntyy pikkuhiljaa laskuun. Minulle heräsi kysymys, eikö Helsingin pitäisi jatkossakin olla erilaisten ihmisten kaupunki? Eikö ole edes tavoiteltavaa, että perheellinen voi elää Helsingissä?

Opetusviraston mukaan kasvuennusteissa koululaisten määrä kääntyy laskuun. Kuitenkin samaan aikaan, syntyvyys on maassamme kääntynyt nousuun, joten lasten määrä koko maassa ei vähene. Käykö siis niin, että lapsiperheet asuvat Helsingin kehyskunnissa ei Helsingissä? Toisaalta en sitä ihmettelisi, kun ajattelee asumistuen kokoa suhteessa asumiskuluihin. Todellakin Tarja Filatovin esitys asumistuen tulorajan korottamisesta olisi paikallaan.

Joka tapauksessa Helsingissä pitää keskittyä siihen, että lapset tuvat jatkossakin iloa ja eloa kaupungin melskeeseen. Kuntapolitiikassa täytyy pohtia keinoja, kuinka helsinkiläisten lapsiperheiden ahdinkoa voidaan helpottaa. Erilainen, aktiivisempi politiikka turhien hallinnon rajojen poistamiseksi, palveluiden laatuun sijoittaminen ja erilaiset painatukset asunto-ohjelmassa vaikuttaisi oleellisesti perheiden täällä viihtymiseen.

Nettilääkärileikkejä, koska rokkoa pukkaa

Taas kerran olemme eristäytyneet kotiin ja syynä on taas kerran lastentauti ja joku ihme rokko. Kuumetta ei ole, mutta jonkun sortin täpliä kakspuolveestä löytyy koko kehosta. Vesirokkoa vai jotain muuta? No, nykyään rokkoja on monenlaisia. Maailma on mutkistunut – ainakin, kun enemmän tietoa on Internetin kautta läsnä koko ajan - ja tieto lisää tämänkaltaisissa tilanteissa tuskaa. Leikin kotilääkäriä, ilman lääkärin tutkintoa, ja löydän kyllä roppakaupalla tietoa rokoista, mutta kyseisen rokon tunnistaminen ei oikein luonnistu.

Vesirokko meillä on jo ollut, tosin se saattaa uusiutua, mikäli sen on sairastanut nuorena ja lievillä oireilla, kuten poikani. Tai sitten viimeeksi ei kyseessä ollutkaan vesirokko, vaikka terveydenhoitajakin sen totesi. Josko sittenkin lapsillani olisi silloin ollut vauvarokko ja nyt on vesirokko. Tai sitten kyse on enterorokosta tai jostakin ihan muusta… No, jos poikien vointi pahenee ja kuume nousee, niin suuntana on sitten lääkäri ja näin loppuu jossittelu. Jos lääkäri on vakuuttava ja osaa homman.

Jos ei, niin jossitellaan niin kauan, kuin sairaus kestää. Tosin sitähän tulee tehtyä aina, kun lapset sairastaa. Pohdittua mistä mikäkin johtuu ja mistä ei ainakaan…

Hoitajille lisää liksaa ja inhimillisyyttä työhön

Tänään päiväni alkoi sähköpostien parissa. Siis tietenkin sitä ennen olin jo syönyt aamupalan ja syöttänyt pojat. No, sähköpostissani oli taas kaksi ikävää muistutusta siitä, miksi politiikkaa pitää tehdä ja miten hoitoalan työntekijöiden jaksaminen ja kiinnostus lopahtaa, jos työelämää ei onnistuta inhimillistämään.

Eilen kävimme Vuosaaressa ystäväni luona syömässä ja hän kertoi, että nyt saa riittää hoiva-alan työt. Veetutuksissaan hän oli kirjoittanut parin liuskan tilityskirjeen, jossa eritteli ongelmia, joihin oli työelämässä törmännyt. Ystäväni on työskennellyt muun muassa useissa helsinkiläisissä sairaaloissa niin sairaanhoitajana kuin aikaisemmin myös lähihoitajana. Kuitenkin nyt hänen mittansa oli tullut täyteen ja edessä on alanvaihto.

Puistolan MLL:n kautta meiliin oli tullut Tarja Tallgvistin vetoomus, jota siteeraan nyt suoraan: ”Suomessa on jo pelottava ongelma. Nuoret eivät ole kiinnostuneita huonosti palkatusta hoitajan ammatista ja koulutetut valmiit hoitajat ovat halukkaita lähtemään ulkomaille paremmin palkattuihin hoitotöihin. Ainoa lääke tähän on nostaa hoitajien palkat, sekä lisätä virkoja. Kun hoitaja saa koulutustaan ja työn vastuuta vastaavaa palkkaa, hän voi hyvin, tällöin myös vanhukset, sairaat ja hoidettavat saavat hyvän hoidon.”

Perhe- ja työelämän yhteensovittamisen yhtälö on vaikea arjessa ratkaista. Etenkin, jos ylitöitä olisi jatkuvasti ja muutenkin tuntuu, ettei aikaa perheelle ole riittävästi. Toisaalta harva työ, vaikka se olisi vastuullinen, on niin henkisesti haastavaa kuin hoiva-alan työ. Vastuu painaa jatkuvasti niin henkinen ja sosiaalisesti, kun töitä on enemmän kun ehtii tehdä ja sitä myöten rajallisuus on koko ajan raastavalla tavalla läsnä, kun yrittää olla hyvä hoitaja.

Taas tuli muistutus siitä, miksi politiikkaa pitää tehdä ja miksi työelämän inhimillistäminen on suuri, idealistinen tavoite, jota kohti pitää pyrkiä.

Kauppareissu pikkumiesten kanssa

Tänään kävimme peruskauppareissulla pikkumiesteni kanssa ja ihmettelin, kuinka homma saattoikaan toimia näin hyvin. Kakspuolvee työnsi kärryjä ja lappasi arkiset ostokset kauppakärryihin kuin ammattilainen konsanaan. Pienempi puolestaan istui rattaissa, joita minä työnsin ja välillä muistuttelin tai kielsin isoveikkaa, kakspuolveetä, ottamasta kaikenmaailman herkkuja ja leluja kärryyn. Mikä yllättävintä poika totteli ja tyytyi danone rahkoihin sekä perusruokaan.

Hmm… Olinkohan unissani kaupassa, vai oliko tällä kertaa minun vuoroni kokea suunnatonta mielihyvää siitä, kuinka taitavia ja hyväkäytöksisiä lapseni ovat. No, mene ja tiedä. Joka tapauksessa rehellinen realisti minussa joutuu paljastamaan, että joskus peruskauppareissutkin ovat täynnä hikeä ja kyyneleitä – tänään kaikki meni nappiin ja sain nauttia hymystä ja hyväntuulisuudesta.

Saattaen vaihdettava – Tarja Tenkulasta uusi Helsingin Sosialidemokraattien puheenjohtaja?

Tämän päivän UUTISPÄIVÄ Demari otsikoi: ”Patoutunut muutoshalu purkautuu nyt Helsingin piirissä.”Otsikon alla piilee totuus turhautumisesta, jota ainakin minä olen saanut kuulla useiden nuorempien toverien suusta.

Vaikka ikäpolvien välinen yhteistyö on ollut kohtuullisen hyvää, on politiikan tunnollisille työmyyrille valitettavasti kertynyt kokemuksen lisäksi myös ikää. Ja valitettava fakta on se, että joskus kaikille tulee aika jättää ja silloin meidän nuorempien on osattava kantaa vastuu ja toivottavasti myös osa hiljaisesta tiedosta on silloin siirtynyt "tulevaisuuden toivoille".

Helsingin politiikassa erityisen merkittävässä roolissa on ainakin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Rakel Hiltunen, valtuustoryhmän puheenjohtaja Maija Anttila, kaupunginhallituksen ryhmän puheenjohtaja Sirkka-Liisa Vehviläinen, Helsingin sosialidemokraattien puheenjohtaja Kari Piimies ja lautakuntien puheenjohtajat, elikä sosiaalilautakunnanssa Astrid Gartz ja liikepalvelulautakunnassa Veikki Vermilä. Nämä ihmiset ovat jokainen ainutlaatuisia, vastuuntuntoisia ja keskustelukykyisiä ihmisiä, joilla on vuosien kokemus politiikasta erilaisista tehtävistä. Kuitenkin jostakin vaihtaminen on aloitettava ja mieluummin ennen kuin on myöhäistä.

En missään tapauksessa halua vaihtaa Raakelia tai Sirkka-Liisaa ja sitäkin vähemmän lautakuntien puheenjohtajia. Toivon heidän jatkavan tehtävissään tämän kunnallisvaalikauden läpi. Toisaalta olen myös tyytyväinen yhteistyöhön Kari Piimiehen kanssa, etenkin kunnallisvaalien jälkeen, kun saimme sovitetuksi lautakuntiin kohtuullisesti nuoria varsinaisiksi jäseniksi.

Kuitenkin jostain on aloitettava ja nyt tässä tilanteessa, demarinkin kirjoittaman muutospaineen mukana toivon koko sydämestäni, että Tarja Tenkula valitaan Helsingin demarien uudeksi puheenjohtajaksi. Olen seurannut Tarjan toimintaa jo vuosia etenkin kunnallispolitiikassa, mutta Tarja tietää kyllä puolueen ex. varapuheenjohtajana valtakunnanpolitiikankin metkut. Hoitoalanihmisenä Tarja on nähnyt kipua ja särkyä. Hän on vahva, inhimillinen ja empaattinen ihminen, jonka vuorovaikutustaitoja, positiivisyyttä ja vahvaa tietotaitoa tarvitaan eturintamatyöhön lisäämään meidän helsinkiläisten hyvinvointia.

Koillishelsinkiläisenä piirihallituksen jäsenenä minulle on helppoa luopua piirihallituksen jäsenyydestä, jos tiedän, että Koillis-Helsinki ja kotikulmani on piirihallituksessa hyvin edustettuna. No, joka tapauksessa koko sydämestä onnea Tarjalle ja toivottavasti piirikokous tekee järkeviä, ennakoivia ja inhimillisiä ratkaisuja.

Piirikokous pidetään maanantaina 20.11.2006 klo 18.00 Paasitornirnissa, Siltasaari-salissa.

Ennakoivia ratkaisuja Helsingin henkilöstön riittävyyteen ja jaksamiseen

Tänään sain sähköpostitse Heli Puuran tiedotteen Lauttasaaren Sosialidemokraatit ry syysvuosikokouksensa yhteydessä puheista.

Ilokseni huomasin, että valtuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Heli Puura haluaa ennakoivia ratkaisuja Helsingin henkilöstön riittävyyteen ja jaksamiseen. Todellakin näitä ratkaisuja tarvitaan. Saatan kyllä olla väärässäkin, mutta käsitykseni käsitykseni mukaan Heli on
valtuustoryhmässämmekin ollut rohkea kyseenalastaja, joka on tuonut keskusteluihin usein tuulahduksen uudenlaisia ajatuksia. tuonut sopivasti. Tarmokas, fiksu ja ahkera. Minun ja monen muun harmiksi, Heli päätti jättää kaupungin hallituksen. Edelleen käsitykseni ja kokemukseni mukaan olen havainnut, ettei ikävä kyllä työssäkäyvällä, vastuuntuntoisella
perheellisellä aikuisella vain yksinkertaisesti ole mahdollisuutta työskennellä Helsingissä vastuullisena valtuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä. Nimimerkillä kaupungin hallituksen varajäsenyyskin työllisti monesti niin paljon, ettei siihenkään aika meinannut riittää.

Tuossa siis myös Helin tiedote kokonaisuudessaan - minäkin voin helposti sen asian
allekirjoittaa, mikäli joku nyt tuohon minun puumerkkini haluaa...

Toisenlainen aamu kuin eilen

Toisenlainen aamu kuin eilen. Kun eilen heräsin pirteänä kuin peipponen, ja hehkutin mukavaa jopa piristävää sadepäivän aamua blogissanikin. Niin, siitähän seurasi se, että tänään olotila oli päinvastainen. Yö meni pyörien ja vuorotellen poikien sänkyjen luona juosten. Ehtihän herra kakspuolvee nukkua jokusen tunnin vieressäni kunnes kolahti huudon kanssa sängyltä lattialle.

Aamulla kävi mielessä, että siinä olisikin komiikkaa ja tositeeveetä kerrakseen, kun seuraisi meidän yötoimintaa kärpäsenä katossa tai sitten kakskytneljäseittemän.. Niin ja toivon mukaan en ole ainoa, joiden yöt kuluvat välillä lasten kanssa temmeltäessä. Loppujen lopuksi yö loppui kesken ja herätys oli tänään –kiitos kellojen siirtämisen- taas ennen kuutta.

Eipä auttanut muu kuin keittää iso pannullinen kahvia ja laittaa video pyörimään, joka tänään ei ollut joogaa, vaikka ehkä juuri tänään olisi kannattanut startata joogalla, mutta kun ei voinut vähempää kiinnostanut aloittaa koko aamua. No, pikku hiljaa alan pääsemään voiton puolelle ja hiukan lohduttaa sekin, että minulla on tänään aika Jakomäen leikkipuistossa hierojalle. Eipäs siis muuta kuin uuteen päivään ja toivotaan, ettei tämä nyt ennen puolta päivää muutu räntäsateeksi…

Hyvinvoiva talous ei automaattisesti lisää hyvinvointia

Lueskelin tuossa verkosta Hesaria ja taas kerran törmäsin ajatukseen siitä, että vaikka talous ja hyvinvointi kulkevatkin käsikädessä, ne eivät tee sitä automaattisesti. Vaan politiikan keinoin on pidettävä huolta siitä, että taloudellinen hyvinvointi näkyy meidän tavallisten ihmisten arjessa.

Suomen ja Helsingin taloudellinen tilanne on nyt ollut jo jokusen vuoden parempi. Kuitenkin lama-aikaisia palveluleikkauksia ei ole palautettu. Moni meistä helsinkiläisistä on saanut törmätä yhteen jos toiseenkin palveluturvaverkossa olevaan reikään, jotka pitäisi pikapikaa kuroa umpeen. Kuitenkin me tiedämme, että hyvä sosiaaliturva ja laadukkaat peruspalvelut eivät ole vain kuluerä, vaan investointi tulevaisuuteen.

Me sosialidemokraatit olemme kantaneet huolta työllisyyskehityksestämme ja etsineet välillä jopa epätoivoisesti ratkaisuja työttömyystilanteen parantamiseksi. Työllisyyskehityksemme onkin ollut positiivista, vaikka kuten maailmalla, myös meillä on syytä olla huolestunut nuorisotyöttömyydestä.

No, joka tapauksessa kaikkea ei mitata rahassa, vaikka taloudellinen hyvinvointi pitäisikin saada heijastumaan Matti Meikäläisten arjen hyvinvointiin.

Aurinkotervehdys syksyn pimeydessä

Kerrankin kellon siirto onnistui vähentämään väsymystä ja jollain tavoin helposti. Yleensä, kun on aika vääntää kelloa ja totutella uuteen aikaan, lapset hyppivät pirteänä keskellä yötä ja minä puolestani olen kuin nukkuneen rukous. No, tällä kertaa kävi toisin. Aamuni alkoi klo 5.30 ja olin pirteä kuin peipponen. Aamustartti tapahtui joogan tahdissa, jonka jälkeen minä ja pienempi poikani söimme aamupalaa, muiden nukkuessa. Aamupalana nautimme ihanan terveellistä kaurapuuroa. Hmm…

Tänä aamuna taisin tehdä rentoutumisen ja terveysintoilun oman ennätyksen… Ainakin, jos kysytään niiltä, jotka tietävät millainen aamuihminen olen – valotettakoon siis: aivan kuin peffaan ammuttu karhu ja joka aamu yleensä. Vaikka edessä on synkkä ja masentava talviaika, jollakin tavoin tänä syksynä olen nauttinut hymyssä suin syksyn väriloisteesta, ulkoilusta ja jumpasta.

Me kaupunkilaiset rutkutamme liian helposti kurjaa ja kylmää säätä suunnaten kauppakeskusksiin tai istahtaen teeveen ääreen. Pakko myöntää, että liian usein myös minä. Suosittelenkin lämpimästi kunnollisia aamun aurinkotervehdyksiä, ekstreme myrskylenkkeilyä ja sateessa hulluttelua! Näin kellokin kääntyy pimeään aikaan helpommin ja mieli on virkeämpi, vaikka pimein aika vuodesta onkin edessä. Ottakaahan aikaa itsellenne!

Vaalityössä

Kuten jo aikaisemmin kirjoittelin Jhl:n vaalikampailu on nyt täysillä käynnissä. Kuten jo kirjoittelinkin olen ehdolla numerolla 31 ja tänään päiväni kului ammattiliittoani esitellen Kolmen Sepän patsaalla. Mukavaa oli ja odotan jo innolla kevään keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa eduskuntavaalikentällä.

Keskusteluja käytiin suoritusyhteiskunnasta, asenteista, työelämän epäinhimillistymisestä, liiallisesta valinnan vapaudesta ja sitä myöten yksilön vastuusta, palveluiden puutteesta ja köyhänä kitkuttelusta. Elikäs epäkohtia nousi esiin enemmän kuin tarpeeksi ja monien tarinat koskettivat. Eipä voi muuta kuin toivoa, että viestit ahdistuksesta, epävarmuudesta ja epätoivosta kantautuvat Arkadianmäelle ja sieltä eteenpäin Eurooppaan.

Tässä joitakin kuvia tositoiminnasta ja vaikka mukavaa olikin, kylmä keli teki tehtävänsä. Vaaliautoilun jälkeen kuuma kaakao tuli tarpeeseen. :)

JHL Edustajistovaalit - ehdokkaana numerolla 31

Edustajistovaalit 25.10. - 10.11.2006 - Olen ehdokkaana numerolla 31.

Inhimillisyys on turvattava työelämässä ja tästä asista haluan huolehtia. Kolmikantayhteistyö on hyvä tapa edistää työelämän inhimillisyyttä ja työntekijöiden hyvinvointia. Muun muassa näistä syystä olen ehdolla Jhl:n edustajistoon.

Ratkaisut on sovitettava ihmisen mukaan, ei järjestelmien. Kaikki ei voi olla kaupan. Ihminen tulee AINA ensin. Ei ole mitään syytä, miksi julkinen palvelu olisi kalliimpaa tai tehottomampaa kuin yksityinen. Palkalla on tultava toimeen.

MIRKA OKSA
(lähihoitaja, sosionomi (amk), kahden pikkumiehen äiti)

*************
Julkisten ja hyvinvoitiliiton helsinkiläisten ehdokkainden vaaliohjelma

JHL:N EDUSTAJISTO PÄÄTTÄÄ TÄRKEISTÄ ASIOISTA – ÄÄNESTÄ POSTIVAALISSA 25.10-15.11.2006

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto - JHL on maamme suurin ammattiliitto. JHL:n toimintaperiaatteen voisi tiivistää: ”Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta.” Ihan kuin jalkapallo-ottelussa, yhdessä hyvällä joukkuehengellä tuomme voiton kotiin. JHL:n edustajiston vaalit ovat nyt ovella, joten kynä käteen, raapusta ehdokkaasi numero vaalilippuun ja laita vaalilippu postiin. Ei ole vaikeaa, joten toimi!

1. Ahneus on syvältä
Yksityistäminen ei ole tie onnelaan - pikemminkin päinvastoin. Markkinoiden armoilla eläminen ja jatkuva voitontavoittelu vaikuttavat työntekijöiden elämään kiirettä ja suorittamista lisäten - usein laadun kustannuksella. JHL:n tuleekin hillitä ahneutta suomalaisilla työmarkkinoilla ja edistää samalla solidaarisuutta. Naapurin pahoinvointi vaikuttaa väkisinkin meihin. Kaikki ei ole kauppatavaraa – Kuten esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut.

2. Tavoitteena kiireetön työpaikka
Työhyvinvointi on keskeinen vastaus tulevaisuuden haasteisiin ja niihin vastaamiseen. JHL:n tulee olla vaikuttamassa työhyvinvointiin ja –ilmapiirin, vaatien hoivaa hoitajalle, laatua ja resursseja. Työpaikoilla ei voida toimia vain talouden ehdoilla. Sijaiset kehään! Yhden ihmisen ei tarvitse tehdä kolmen töitä – ei nyt eikä tulevaisuudessa. Selviydytään kunnialla – pistetään päättäjät kuuntelemaan suomalaisen hyvinvoinnin ääntä, JHL:n ääntä!

3. Perseet penkkiin, jos tilanne vaatii
Kansainvälisesti vertaillen Suomessa asiat ovat suhteellisen hyvin. Kuten olemme nähneet, niin rohkeus ratkaisee vaikuttamistyössä. JHL:lle on erityisen tärkeää toimia niin, että sopimusyhteiskunta säilyy. Yhteistyö ja sopiminen turvaavat oleellisesti alojemme työntekijöiden tulevaisuuden. Kuitenkin jos yhteistyö tarkoittaa, että todellisuudessa työntekijöitä ei kuunnella ja asiat vain heikkenevät, on otettava ikävämmät keinot käyttöön. Vastuullista on olla joskus vastuuton, kun puolustetaan hyvinvointia. On muistettava, että liian kiltit tytöt eivät saa mitään. Ilman hampaita ei voi purra ja JHL ei saa olla tulevaisuudessa hampaaton. Tarpeen vaatiessa me puremme.

Jokainen jhl:läinen on ammattilainen. Laita ammattilainen asialle ja äänestä Jhl:n edustajisto vaaleissa 25.10-15.11.2006. Nää ei ole arpajaiset, arpa ei ratkaise vaan vaaliliput. KÄYTÄ ÄÄNTÄSI!

Inhimillinen työelämä lisää hyvinvointia - Sijoitetaan siihen

Kuuntelin taas eilen tuttavani, kolmen lapsen äidin, tilannetta siitä, kuinka haasteellista elämä on ja kun palkalla ei perhettään elätä, on keksittävä uusia ratkaisuja. Ystäväni pohti opiskelun aloittamista ja pitkän päivän tekemistä opiskeluaikaan - niin sitten joskus näkyy valoa haasteellisen arjen tunnelin päässä. Jäin pohtimaan: "Onko todellakin niin, että yksilön on tehtävä tämän kaltaisia uhrauksia ajasta, jotta leipä löytää tiensä ruokapöytään."

Työelämä on koventunut ja pirstaloitunut työura on useiden ammattimiesten ja -naisten todellisuutta. Työnantajien asenteet kovenevat ja samaan aikaan monilla aloilla työvoimapula pakottaa nämä ammattilaiset paiskimaan työtä yhä kovenevalla tahdilla oman uupumisen uhalla. Niin, ja joillakin on vielä pokkaa puhua siitä, ettei ay-liikettä, näiden ammattimiesten ja –naisten tukijaa tarvita - vielä mitä. Kolmikantasopiminen ja yhteistyö ovat myös tulevaisuutta. Se vaan pitäisi laajentaa koko toimintatavaksi myös Euroopan Unionin tasolle.

Työssäkäyvät ammattimiehet ja naiset ovat yhteiskuntamme peruspilari, jota ei voi arvostaa liian korkealle. Kunnon ammattimiehet ja –naiset ottavat loparit ja etsivät uusia tapoja inhimillistää arkea, kun eivät jaksa työssään. Enkä ihmettele yhtään, jos työtä pitää tehdä kohtuuttomissa olosuhteissa liian pienillä resursseilla ja surkealla palkalla. Suomalainen kolmikannassa sopiminen ja etenkin ammattimiesten ja naisten äänen kuuluminen on ehdottoman tärkeää, jotta saamme hyvinvointiyhteiskuntamme todelliset reiät paikattua. Huraa kolmikantayhteistyö, joka voisi olla Suomen vientivaltti maailmalle…

No, takaisin tuttavaani. Ymmärrän hyvin, että joskus mitta tulee täyteen ja uusia ratkaisuja on tehtävä. Kuitenkin olen surullinen siitä, että nämä hänen pikkuihmisensä saavat osansa siitä, kun äiti painaa vuoroin duunia ja vuoroin opiskelua. Ihan kuin silloin, kun pienten lasten isit raatavat ylitöissä. Perheaika on tärkeää ja sitä ei vaan voi arvostaa liian korkelle, mutta leipää on pöytään saatava ja toisaalta ei ole mukavaa, jos menoja on enemmän kuin tuloja. Silloin on pakko keksiä jotakin -toinen duuni tai duunin lisäksi opiskelu, jotta joskus koittaa parempi arki..

Pienempiä ei saa kiusata! -Vetoomus väkivallattoman lapsuuden puolesta

Olen yllättynyt siitä, kuinka usein lapset joutuvat kohtaamaan lähisuhdeväkivaltaa. Yleensäkin hyvin harva tilanne on sellainen, jossa väkivallan käyttö on perusteltua. Lähisuhdeväkivallassa osutaan aina arkaan paikkaan, niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja tätä ilmeisestikin monet aikuiset eivät kykene ymmärtämään.

Fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen on aina vakava juttu ja rikos ihmisoikeuksia vastaan. Lisäksi lähisuhdeväkivalta on omalla tavallaan väkivallan kovin muoto. Kun rakas ihminen lyö, se on aivan eri juttu kuin, että teon tekisi joku tuntematon ihminen.

Lopetetaan läheisten hakkaaminen ja keksitään muita keinoja ratkoa ristiriitatilanteita. Aloitetaan perheen pienimmistä -heissä on tulevaisuus. Allekirjoita vetoomus!

Totuus armoa tunne ei!

Monesti puhutaan sujuvasti, että se mitä ei tiedä, ei satuta. Kuitenkin jos sen, mitä ei tiedä, saa tietää vasta vuosien kuluttua, se satuttaa satavarmasti. Esimerkiksi eräs ystäväni adoptoitiin lapsena ja hänelle asia kerrottiin murrosiän kynnyksellä. Totuus satutti ja satuttaa vieläkin, tiedä kuinka kauan. Onneksi vaikeiden asioiden kanssa oppii ajan kanssa elämään ja totuuden esiin putkahtaminen selittää usein monta asiaa, jota ei aikaisemmin oikein ymmärtänyt.

Sama totuuden armottomuus iskee usein politiikassa. Kun vaikeaa asiaa kierretään kuin kissa kuumaa puuroa, asian kohtaaminen ja hoitaminen ei helpotu vaan vaikeutuu. Jos ajatellaan vaikka maahanmuuttopolitiikkaa, josta puoluejohtajat ovat hyvin hiljaa tai sitten vastaavat jotakin ympäripyöreää, siihen liittyvät haasteet ja ongelmat saavat kyteä rauhassa. Minusta onkin jotenkin pöyristyttävää se, että vaikeat asiat yritetään ajoittain lakaista maton alle ja odotellaan viisasten kiven löytymistä. Voin olla varma, että sitä ei löydy ja ainut tapa vastata vaikeiden asioiden tuomiin haasteisiin on räjäyttää aiheista kunnon keskustelu. Puhukaa pliis hyvät ihmiset.

Totuuden välttely toimii lumipalloefektinä. Elikäs, kun totuutta vältellään tarpeeksi kauan, asiat vääristyvät ja kasautuvat. Etenkin jos välttely menee niin pitkälle, että se vaatii jatkuvia valkoisia valheita ja selittelyä. Vaikka välillä totuus sattuukin, ainakin minä kärsin mieluummin ja tiedän, että eteenpäin pääsee luottavaisin mielin.

Monesti maailmaa miettiessä tuntuu, että totuuden etsintä on loputonta puuhaa. Olen varma siitä, että lähestulkoon löytynyt totuuskin saa asiat rullaamaan helpommin ja eläminen sujuu helpommin.

Voihan maanantai!

Ajoittain minulle iskee kissa Karvisen maanantaikammo. Kun maanantaiaamu jo alkaa päin prinkkalaa, niin en edes uskalla haaveilla mukavasta päivästä. No, joskus ajankulku yllättää, mutta niin ei käynyt eilen.

Jo aamu enteili pahaa. Itse heräsin väsyneenä, koska olin lauantaina ulkoilemassa ystävieni kanssa, enkä nykyään osaa nukkua aamulla pitkään. Kakspuolveellä puolestaan oli noussut sunnuntai-iltana kuume ja hänkin heräsi väsyneenä ja kipeänä. No yhdeksänkuukautinen virnuilija puolestaan oli keksinyt oman ”uuden piristyksen” – puremisen. Vesseli taapersi tavallaan, vuoroin puremassa minua ja vuoroin veljeään. Luonnollisestikin reaktiomme nelihampaisen puremiin vaihtelevat ja pikkumies joko nauraa kikatti tai raivosi vihaisena. Toivottavasti tämä haukkailuinnostus menee nopeasti ohi.

Eikä siinä vielä kaikki. Aamulla päätäni jomotti, jotenkin kummalla tavalla ja poski tuntui jotenkin oudolta. Aamupalapöydässä huomaisin, ettei toisella puolella kyennyt puremaan ollenkaan. Eipä auttanut muu kuin soittaa hammaslääkäriin ja sieltä ohjattiin suuntaamaan Ruskeasuolle hammaslääkäriin. Edessä oli lastenhoito-ongelma, joka onneksi ratkesi niin, että Petteri tuli hoitamaan lapsia, jotta minä pääsin hammaslääkäriin. No, siellä sitä sitten jonotettiin parisen tuntia ja loppujen lopuksi hammas saatiin jotenkin – ainakin väliaikaisesti pelittämään.

Ilta meni kotosalla hujauksella kunnes nukkumaanmenoaika koitti. Nukkumaan meneminen kesti eilen sellaisen parituntia vuorovedoin. Elikäs kun toinen simahti, toinen starttasi untavastaan taistelun ja sai toisenkin piristymään.. ”Huh huh”, ajattelin talomme hiljennyttyä ja toivoin mielessäni, ettei seuraava tuskamaanantai tai ihan mikä tahansa tuskapäivä koita ihan pikaa uusiksi.

Piirikokouksen päätökset - Haluamme reilua menoa ja välittämistä

Helsingin sosialidemokraattien eilinen piirikokous päätti siis eduskuntavaaliehdokkaistaan ja Helsingin sosialidemokraattien Eduskuntavaalijulistuksesta. Käykääpähän katsastamassa. :)

Ehdokkuuteni eduskuntavaaleissa 2007 varmistui

Huh, huh mikä kiire

Olen monesti naureskellut ikäihmisten kanssa siitä, kuinka eläkkeellä kiire vasta alkaa. Kun esimerkiksi ajattelen omia isovanhempiani, heillä on jatkuvasti jotakin menoa. Saman homman olen huomannut itselläni. Se mikä erottaa kotiäidin ja eläkeläisen kiireen, työntekijän ja opiskelijan kiireestä on se, että kiire on itseaiheutettua. Toisaalta sen läsnäolo saa ihmisen näyttämään aktiiviselta, mutta siihen ei liity samanlaista vastuuta kuin työelämässä.

Työelämän tahti on koventunut ja kyllä kohtuuttomalta tuntuu kuunnella, kun ystäväni psykiatrisgeriatrisella osastolla venyttävät työpäiviä ja tekevät töitä vajaalla, kun sijaisia ei ole saatavilla. Kohtuutonta ja todellakin, töitä tehdään usein suorittaen. Mutta jos työelämässä on joka illat ja viikonloput kiireen täyteisiä, silloin kiire on usein vähän samanlaista kuin eläkeläisen tai kotiäidin. Tosin suorilta pois voi lukea opiskelijat, jotka saavat raataa yötä päivää ja heille vaan todetaan, että kyllähän nuori jaksaa – Kohtuutonta ja lukekaahan nuorten burn outien määrät niin eivät nuoretkaan aina jaksa, sanon minä.

Positiivinen kiire, joka saa itseni touhuamaan ja nautiskelemaan, monesti vain parantaa suoriutumistani. Tällä viikolla minua kyllä vähän huvitti, kun lueskelin kalenteriani ja joka päivällä oli ohjelmaa. Mietin mielessäni, onpa kiireinen viikko. Tarkemmin katsottuani huomasin, että iltaisin oli jokunen kokous, mutta päivällä oli jumppaa, soppakerhoa ja hierontaa joiden lisäksi siis pitää tarjoilla lapsille ruuat ja laittaa ne päiväunille. Onpa siinäkin suorittamista. Tosin liikunta ja kunnon lihashuolto auttavat jaksamaan ja selviämään paremmin kotiäityden tai oikeammin pientenlasten vanhemmuuden varjopuolista, kuten pätkässä nukutuista öistä ja kokoajan tehtävistä ylläritehtävistä –kuten kakkavaipoista tai vaikka tyhjennetyn kaapin uudelleen täyttämisistä.

No, joka tapauksessa kiire on kaiketi niin in, että kaikilla se pitää olla, josko vaikka keksittynä. Olen kuitenkin luvannut läheisilleni pitää älyttömän kiireen kurissa niin nyt kotona ollessa kuin työelämään palattuani. Ainakin viikonloput ja useat myös illat ovat pyhitettyjä tärkeille ihmisille, muuten turha touhottaminen vie voimat ja silloin, ei enää asiat edisty ja kukaan voi hyvin.

Kirjahaaste

Jaana heitti minullekin kirjahaasteen ja yritän nyt kaivella mielestäni kirjoja, joita on tullut luettua. Valitettavasti lähiaikoina olen lukenut pääasiassa lastenkirjoja, kokouspapereita ja tietenkin sanomalehtiä. Mutta siinäpä se sitten on ollutkin.

1. Kirja, joka muutti elämäni
Ekana tulee mieleeni Pekka Hämäläisen "Myönteisyyden mahtava voima", jonka jälkeen tulikin luettua herran edellisetkin ja lähestulkoon kaikki seuraavatkin teokset.

2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran
Edellistä kirjaa on tullut selattua kerran jos toisenkin, kun on jotenkin ollut pakko löytää valoa tunnelin päähän. Niin, ja usein, kun siirtyy sammakko perspektiivistä lintulperspektiiviin, ongelmatkin näyttävät pienemmiltä.

3. Kirja mukaan autoille saarelle
Varmaankin kirjapino, josta voisin kaivaa aina sopivan kirjan fiiliksen mukaan. Elikäs jotain kevyempää, jotain psykologis-filosofista, jotakin tosielämästä… jne.

4. Kirja, joka teki minusta hupakon
Hmm… Nyt leikkaa tyhjää. Sellaista kirjaa en ole vielä tainnut lukea :=/

5. Kirja, joka sai minut kyyneliin
Raskas elämä, lähisuhdeväkivalta, pakoilu ja ahdistus, jota Liza Marklundin "Uhatut" kirjassa oli, sai minut todellakin kyyneliin. Kuinka maailmaan voi mahtua noin ikäviä asioita.

6. Kirja, jonka toivoisin tulevan kirjoitetuksi
Jotenkin toivoisin, että vaikeista asioista uskallettaisiin puhua rohkeammin ja avoimemmin. Itseasissa olen keskustellut aiheesta aika monen ihmisen kanssa ja siitä syystä nyt tulee mieleen vain ajatus nyky-yhteiskunnan etenkin politiikan tabuista.

7. Kirja, jonka toivoisin jääneen kirjoittamatta
Jaa ah - sellaista toivetta minulla ei ole. Sitä paitsi ilmaisun vapaus on mielestäni erityisen tärkeää ja siitä syystä myös se, että kunnioitetaan sitä, mitä ihmiset ovat paperille raapustaneet.

8. Kirja, jota luen parhaillaan
Heh –yritän ymmärtää miesten tai etenkin poikieni maailmaa ja siksi yöpöytäni laatikosta löytyy Jari Sinkkosen kirja "Elämäni poikana". Ehkä sitä oppii edes vähän enemmän ymmärtämään tuota vastakkaisen sukupuolen maailmaa, jos se kerran on niin eri juttu. Tai joka tapauksessa ainakin oma ajattelu kehittyy johonkin suuntaan…

9. Kirja, jonka olen aikonut lukea
Mende Nazer teki minuun vaikutuksen yhdessä haastattelussa. Hankin jo aikoja sitten hänen kirjansa "Orja". Tosin ensimmäinen lukemisyritys kaatui, kun päällä oli sen luokan synnytyksen jälkeinen hormoonihärdelli, ettei niin raskasta kirjaa pystynyt lukemaan. Ehkä kohta voisi olla sen aika.

10. Haastan viisi bloggaajaa
Osaltani haaste menee Annalle, Mirvalle, Sadulle, Katrille ja Janille.

Kynä kyllä sauhuaa, vaikkakin blogissa on hiljaisempaa

Alkuviikkoni katosi jonnekin ja nyt ”to do” –listani on venynyt ennätyspitkäksi. Jäsenäänestykseni tulos ja siten eduskuntavaalivalmistelu, Palmian toimitusjohtajan poismeno ja arki pientenmiesten kanssa, vievät nyt enemmän aikaani kuin pitkiin aikoihin. Tosin elämä maistuu nyt erityisen hyvälle. Lukuun ottamatta väsymystä, joka painaa, koska liian usein yöt ovat katkonaisia pienten miesten herätessä vuorotellen ja päivisinkään ei juurikaan ole aikaa nukkua. Aika tavallista pienten lasten vanhemmille. :)

Onneksi työkokemus on opettanut, että tekemättömät työt eivät lopu. Niitä pitää vain tehdä pikkuhiljaa ja välillä antaa niiden olla. Tällöinkin maailma pyörii radallaan. En halua antaa valtaa suorittamisen pakolle, vaan satsaan mieluummin olemiseen lasteni ja ystävieni kanssa kuin hinkkaan koko ajan jotakin paikkaa. En ainakaan ole kuullut, että kukaan olisi kuollut pyykkivuorien kasaantumiseen tai siihen, että lattia, seinät, pöytätasot, hellat, ikkunat ja niin eteenpäin eivät hohda puhtaina.

Joka tapauksessa viime vaaleista oppineena, nyt on käsillä ensimmäinen eduskuntavaalirutistus, joka helpottaa kokemukseni mukaan muutaman viikon päästä ja starttaa taas voimakkaammin tammikuussa. Täällä tietokoneen ääressä olen, vaikka bloggaaminen jääkin vähemmälle.

Onneksi tukijoukkoni " Minun vaalijoukkueeni" päivittävät vaaliblogiani ehkä hiukkasen tiuhempaan. :)

Suru-uutisia Palmiasta

Palmian toimitusjohtaja Lauri Turja menehtyi viikonloppuna. Vahvana, huumorintajuisena ja lojaalina ihmisenä Lauri oli myös vahva johtaja, joka työskenteli Palmiaa kehittäen uskomattomalla tarmolla. Lauri oli rakentamassa merkittäviä uudistushankkeita Palmian tulevaisuutta turvaten ja toivon, että Laurin työ näkyy vielä pitkään Palmiassa.

Laurin myötä jäämme kaipaamaan uudistus haluista, vahvaa ja samalla positiivisesti asennoituvaa johtajaa. Osanottoni.

Sosionomeja kouluihin ja miksei myös päiväkoteihin

Ystäväni, joka on sosionomi, otti minuun yhteyttä, koska työskentelee koulusosionomina pätkissä. Joka syksyinen huoli on se, löytyykö uudelle hankkeelle rahoitusta. Kyseessä on siis "Koulua ja elämää varten" –hanke, joka on Urban II yhteisöaloiteohjelmaan kuuluva hanke. Se, että hanke jatkuu vuodesta toiseen epävarmuuden siivittämänä, heijastuu väkisinkin palvelun laatuun. Hankeesta on tullut positiivista palautetta niin lasten vanhemmilta kuin opettajiltakin ja se on laajentunut, mutta vakinaistaminen on jäänyt puheentasolle. Mielestäni nyt olisi aika se toteuttaa.

Ystäväni kertoi, että hänen on pakko hakea taas töitä, koska tammikuussa hankkeen jatkumisesta ei ole varmuutta. Hän on työskennellyt hankkeessa vuoden ja sinä aikana saanut luotua suhteita niin yhteistyötahoihin kuin oppilaisiinkin. Joka tapauksessa suhteita ei luoda hetkessä ja jos koulusosionomi vaihtuu usein, hanke ei koskaan pääse kunnolla käyntiin.

Tulevaisuudessa tarvitaan uudenlaista sosiaalityötä. Koska sosiaali- ja terveysalan tutkinnot on uudistettu, myös työelämän on uudistuttava. Tulevaisuuden sosiaalityö tehdään arjen lomassa, eikä niinkään virastoissa. Koulut, päiväkodit, leikki- ja asukaspuistot ovat mitä parhaimpia paikkoja tukea perheitä arjessa ja puuttua pieniinkin ongelmiin varhaisessa vaiheessa. Niin, ja sieltäkin käsin voi äärimmäisen huonoihin tilanteisiin puuttua ja vireille panna lapsen hyvinvointia edistäviä asioita, kuten huostaanottoja.

No ensiaskeleena Helsinki voisi vakinaistaa nuo harvat koulusosionomit.

Markkinahuumaa, tukipalveluiden keskittämistä ja Palmiaa

Ajoittain saan palautetta siitä, millaista laatua Palmia tarjoaa ja kuinka ruokakoot vaihtelevat. Uskon, että niin laatu kuin ruokakootkin vaihtelevat tulevaisuudessa vielä lisää ja valitettavasti niin päiväkodeissa kuin kouluissakin. Vaikka kilpailutus starttasi kouluista, epäilen, että tulevaisuudessa se laajenee myös muualle palvelutuotantoon, ellei kaupungin poliittisessa jakaumassa tapahdu jotakin. Toivon, että tämä on uhkakuva, joka ei toteudu, mutta aika näyttää.

Valtuusto on jo nyt tehnyt päätöksen siitä, että kaikki tukipalvelut keskitetään Palmiaan. Elikäs Palmia kasvaa niin henkilöstön pääluvulla laskettaessa kuin liiketaloudellisestikin. Nyt toivon, että seuraavaksi käydään kunnon keskustelu siitä, kannattiko Palmian kilpailuttamiseen ryhtyminen ja kuinka nyt laatu turvataan sekä toivon todella, että järki voittaa eikä markkinahuuma.

Lautakunnassa näitä keskusteluja on jo käyty useita ja minunkin päässäni on jonkinlainen visio siitä, kuinka lautakunnassa pitäisi mennä eteenpäin. Toisaalta moni asia riippuu siitä, kuinka valtuutetut asiaa hoitavat. Kuten aina niin myös tällä kertaa kaupungin organisaatiossa yhtälö on monimutkainen ja monisyinen. Toivonkin nyt kommentteja siitä, kuinka meillä on kaikin puolin laadukkaampi Palmia tulevaisuudessa.

Helsinki on kotini – ystävien kanssa ympäri mennään ja yhteen tullaan

Pojat olivat viime viikonlopun Petterin kanssa mummulassa ja minulla oli vapaa viikonloppu. Ja mikä tyypillistä, juuri tällöin flunssa kaataa sänkyyn. En tiedä mitään kauheampaa kuin yksinäisyys, mutta onneksi kiitos ihanille ystävilleni, en sitä juurikaan ole joutunut kokemaan. Viikonloppu meni paljolti puhelimessa puhuessa ja kotona ollessa. Niin, ja kavereita kävi piipahtelemassa.

Viikonlopun aikana näin useita ystäviä ja kavereitani, jotka ovat kävelleet elämänpolkua kanssani, vaikken ollut varmastikaan mitään parasta seuraa. Joka tapauksessa välillä on mennyt vuosia, ettei yhteyttä ole pidetty ja sitten taas polut kohtaavat. Nyt on se hetki, kun useiden ystävien ja kavereiden kanssa polut ovat kohdanneet ja mikä sen mukavampaa.

Todellakin helsinkiläisenä Helsingissä, olen monessa suhteessa etuoikeutettu. Kun tarvitsen lapsenhoitoapua, vaihtoehtoja on useita. On omat vanhemmat, lasten kummit ja muita hyviä ystäviä. Kun leikkipuiston ohjaajat, neuvolan terveydenhoitaja ja kaverit kyselevät, että onhan apua, tukea ja ystäviä, niin ei voi vastata kuin totta kai. Töissä olen usein kysynyt noita samoja kysymyksiä, mutta nyt olen huomannut, kuinka erilaisessa asemassa me olemme asuinpaikallamme.

Samoin, kun itse kaipaan irtiottoa, niin on olemassa biletyskavereita, salikavereita, kavereita, joiden kanssa vain hengaillaan, sekä äiti, isi, mummi, vaari, veli ja omat pojan vekarat. Mikä parasta, kun nuo ihmiset on tuntenut vuosia, he myös ymmärtävät minua paremmin. Eikä noiden läheisten ihmisten arvoa voi liikaa korostaa, juuri heitä vartenhan sitä haluaa elääkin.

Kiitos siis kaikille ihanille ihmisille, Hymyillään kun tavataan!

Perusasiat kunniaan

Elämäntilanteen suuret muutokset pysäyttävät aina miettimään sitä, mikä todella on tärkeää. Isoihin elämäntilanteen muutoksiin liittyy aina sekä saamista että luopumista, on elämäntilanteen muutos sitten kotoa pois muuttaminen, lapsen syntymä tai avioero. Joka tapauksessa tällaisissa tilanteissa oppii niin itsestä, läheisistä kuin elämästäkin aina uutta.

Todellakin, nyt jos koskaan haluan, että minulla on aikaa perheelle, läheisille ja rakkaille harrastuksille – kuten politiikalle. Minä haluan nauttia arjesta ja olla oma itseni. Raha ei todellakaan ratkaise minun elämässäni kaikkea, vaan vaihdan paremman taloustilanteen mielelläni mielenrauhaan ja tasa-painoisempaan arkeen.
Tiedän, että lähivanhemman rooli ei ole helppo tai kevyt kannettavaksi, mutta haluan hoitaa homman kunnialla. Samoin haluan, että minun ja Petterin välit ovat jatkossa ehkä jollakin tavoin paremmat, rehellisemmät ja voimme nauttia toistemme seurasta, vaikka olemme toisillemme ex-mies ja -vaimo.

No, nyt haluan nauttia elämästä uudella tavoin ja täysin rinnoin. Starttasin kotiäitien jumpan, eduskuntavaalitukijoukkoni kasvaa mukavaa tahtia, jaksan ja voin paremmin sekä olen löytänyt elämästäni paljon sellaista, joka oli jäänyt unholaan. Todellakin nyt puuro maistuu taas hyvälle, kunhan ei tarvitse nähdä nälkää.

Tukiryhmäni avasi oman blogin

Eduskuntavaalitukiryhmäni on avannut oman vaaliblogin "Mirkan Vaaliviesti":n. Tarkoituksena on siellä kertoa eduskuntavaalikampanjan ajankohtaiset kuulumiset ja samalla dokumentoida vaalikampanjan etenemistä.

Saa nähdä mitä tuosta tulee, oman pikkulisänsä se ainakin antaa kampanjatoimien kokonaisuuteen. Onneksi on innokkaita ihmisiä!

Laiskottelu kunniaan – Hurraa asketiaviikot

Kaupunkilehti Vartissa haastateltiin sosiaalipsykologi Jaana Venkulaa ja ilokseni huomasin, että on olemassa muitakin, jotka eivät pidä kiirettä tärkeyden mittarina. Tarkoitan tällä sitä, kun useat – liian useat ihmiset – voivottavat kiirettä ja oikeasti heillä on hoidettavanaan tavallisia rutiinijuttuja. Esimerkiksi kaupassakäyntiä voi siirtää suhteellisen helposti, likaan ei kuole, jos viikkosiivous jää väliin ja on monia muitakin asioita, joita voi tehdä toisin. Kyse on paljolti siitä, kuinka kestää epätäydellisyyttä ja hyväksyy sen, että laiskottelu on ajoittain paikallaan eikä maailma siihen kaadu. Pikemminkin kaikenmaailman ”pitää tehdä” – hommat eivät tekemällä lopu ainakaan luovalta ja idearikkaalta ihmiseltä.

Pakko myöntää, että ajoittain minäkin olen liian ankara itselleni. Liian usein minäkin huomaan vaativani itseltäni täydellisyyttä ja läheltä usein liippaakin. ;) Vaikka tiedän hyvin, että eipä minusta täydellistä saa. Kuitenkin epätäydellisyyden hyväksyminen, on ehkä elämän hallinnan vaikein asia. Kiireisenä ihmisenä voi jollakin tavoin kuvitella olevansa hiukkasen parempi ja onnistuneempi ihminen, kun todellisuudessa sohvalla köllöttely voisi piristää kummasti.

Ystäväni viettävät asketiaviikkoja, mikä on mielestäni loistava tapa todistaa, kuinka päivässä on aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että asketiaviikkoina ei saa käyttää tietokonetta, katsoa televisiota, herkutella ja kaikki ylimääräinen nykyhömpötys jätetään väliin. Ystäväni mukaan viikko paransi niin itseymmärrystä kuin perhe-elämää. Samoin elämästä löytyi monenlaista mukavaa puuhaamista. Suosittelen lämpimästi ja lupaan itsekin kokeilla. Jo nyt olen kokekillut asketiapäiviä ja nekin saavat elämän maistumaan uudenlaiselta.
Luova höpötouhuilu, rauhoittuminen ja oleminen ovat elämän suola, jolla elämän maustaminen on ”kiire, kiire” – arjessa enemmän kuin helppoa unohtaa.

Kaksostenvaunut ja juna eivät sovi yhteen

Ottaa päähän ja ärsyttää. Kaksivuotias oli aamulla erittäin kovasti sitä mieltä, että pitäisi päästä junailemaan. On erittäin kiinnostunut junista tällä hetkellä, pelkkä junan suhahduksen kuuleminen aiheuttaa iloisen:"..una!...una!" huutelun.

Ajattelin että mikäs siinä, on asioitakin hoidettavana, lähdetään junalla Malmille. Potutus alkoi siinä vaiheessa, kun asemalle saapuu kolme vanhan mallin mukaista junaa peräjälkeen eikä auttavia käsiä ole missään. Kaksosten rattaita kun ei saa niistä ovista sopimaan millään, koska siinä keskellä on se kaide. Sisään pääsee, jos on joku nostamassa vaunuja niin paljon, että kaiteesta pääsee yli.

Kaksosten vaununi ovat vielä sitä kapeinta mahdollista mallia, jolla mahtuu kaikista ovista ja hisseihinkin sisään. On äärimmäisen turhauttavaa seisoa asemalla ja odottaa sopivaa junaa, kun aikataulustakaan ei minun järjelläni selvinnyt, että mikä juna on mitäkin mallia. Saisivat ottaa saman käytännön kuin bussien aikatauluissa, joista selviää, mitkä ovat matalalattiabusseja ja mitkä eivät.

Niin, ja minä kun en ole vielä kaikkein kärsivällisin odottelija muutenkaan ;)

Hulinaa tukiryhmässä

Eilen pidettiin ensimmäinen kunnon eduskuntavaalitukiryhmäni kokous. Viime tukiryhmän kokouksessa oli aikas kova draivi ja seuraaviksi kokousajoiksi sovittiin 7.9 klo 18.00 ja 26.9 klo 26.9. klo 18.00. Taloustyöryhmä perustettiin ja paikalla oli vaikutusvaltaisia ihmisiä. Tästä on mukava startata ensin kohti jäsenäänestystä ja sitten eduskuntaa. :)

Niin ja kutsu on edelleen voimassa. Jos haluat osallistua tukijoukkojeni toimintaan, älä epäile ottaa yhteyttä.

Pimeästä tunnelista ulospääsy häämöttää

Niin paljon ajatuksia ja asioita, joista voisin kirjoittaa, mutta samaan aikaan niin vaikea ottaa niistä kiinni asiallisella tavalla. Tällä hetkellä aikani kuluu kaikenmaailman välttämättömyyksien hoitamisessa. Huomaan, että juuri hikiseen kerkeän aamulla kuuntelemaan uutiset ja selaamaan päivän lehden. Toisaalta hyvä, sillä uutispimentokin kasvattaa ajattelua – usko tai älä. No, Petterille löytyi mukava asunto Jakomäestä ja muuttokin on nyt takanapäin ja pikkuhiljaa asiat alkavat selvitä. Eipä kukaan mene naimisiin erotakseen, mutta joskus on aika jakaa hopeat.

Ajatus naimisiin menosta ja usko siihen, että yhdessä ollaan ja ikuisesti, kaatua romahti hetkessä ja samaan aikaan huomaa meidän byrokratia viidakkomme kamaluuden. Kun elämä on muutenkin haastavaa, ei voisi vähempää kiinnostaa juosta ties vaikka missä yhden jos toisenkin paperin perässä. No, joka tapauksessa viimeiset ajat ovat kuluneet arkea pyörittäen, pyydystäen jos jonkinlaisia papereita ja kelassa juosten samaan aikaan selvitellen, kuinka mikäkin asia hoidetaan asianmukaisella tavalla. Enpä olisi uskonut millainen paperisota tämä on ja sen lisäksi pakko myöntää, että jännittää kuinka arki ja talous lähte jatkossa rullaamaan.

Kuten kaikki tietää eroaminen ei ikinä ole kivaa ja ilmeisestikin, mitä enemmän toiseen ja yhteiseen juttuun uskoo, sitä vaikeammaksi se muuttuu. Kun toista ei voi jättää kuten nuorempana sanoen: ”Heippa en halua olla enää sun kanssa.” ja se on sitten siinä, on jollakin tavoin kasvettava uuteen eroajan rooliin. Nyt tarvitsee neuvotella, sopia ja pitää koko ajan kirkkaana mielessä, mikä on lasten etu. Tämän edun vuoksi on pakko työskennellä hyvien välien eteen, vaikka kuinka ottaisi päähän. On vain hyväksyttävä se tosiasia, että erottamattomia ollaan vielä ainakin parinkymmenen vuodenajan ja samalla haluan tehdä siitä paristakymmenestä vuodesta mahdollisimman mukavia niin itselle kuin lapsilleni.

No tunnelin päässä on valoa. ;)

Eteenpäin on elämän suunta – eduskuntavaalitukiryhmäni 24.8 torstaina

Kuten jotkut valistuneet muistavat, ensi keväänä käydään eduskuntavaalit. Olen lupautunut olemaan ehdolla vaaleissa ja vaikkakaan asia ei juuri nyt tunnu prioriteettijärjestyksessä siltä ensimmäiseltä, niin hommat on hoidettava.

Elikäs seuraava eduskuntavaalitukiryhmäni pidetään 24.8 torstaina klo 17.30 Merihaassa. Elikäs, jos tämä kutsu tuntuu siltä, että mieli tekisi tulla paikallea, olet todellakin enemmän kuin tervetullut. Tarkemmat koordinaatit paikkaa koskien saa rimpauttamalla minulle (040 5224378).

Toivottavasti tapaamme pian.

P.S. Petterikin tulee paikalle

Aikansa kutakin – Ero ja uusi elämä edessä

Enpä olisi uskonut, että tulemme toimimaan kuten jonkun sortin tilastopariskunta. Näin kuitenkin tapahtuu. Jätimme yhteistuumin avioeropaperit postin vietäväksi ja nyt Petteri etsii uutta kotia. Jonkun ajan tunnevuoristoradan päätteeksi ero tuntuu ainoalta järkevältä ratkaisulta ja mikä hulluinta niin minun, Petterinkin kuin lapsienkin kannalta.

Akuutti kriisi kosahti käsiin abaut kuukausi sitten, pakotti arvioimaan elämäämme perin juurin uusiksi ja sysäisi liikkeelle elämämme ehkä suurimman muutoksen. Toisaalta monet haaveet ja unelmat kaatuivat, mutta samaan aikaan ne saivat uudenlaisen mahdollisuuden. Ei niin pahaa ettei jotakin hyvääkin siis. Nyt olo on helpottunut ja tavoitteena elinikäinen ystävyys sekä vastuullinen vanhemmuus.

Elämä jatkuu ja nyt edessä on uusi suuri seikkailu, jota odotamme jännityksellä. Elämä ei todellakaan ole helppoa ja aina se onnistuu yllättämään –usein myös ikävästi - niin eivätkä siihen kuuluvat ratkaisutkaan. Tämä on nyt meidän ratkaisumme ja toivomme, että sen päässä on parempi tulevaisuus molemmille osapuolille. Vaikeuksista huolimatta elämä voittaa kuitenkin

Kaikki mikä ei tapa vahvistaa! ;)

Blogini vaikenee joksikin aikaa...

Elämäni onnistui yllättämään ikävällä tavalla. Tästä syystä tilanne on se, että tulevaisuuteni on avoin ja tietokoneella istumiseen ei ehkäpä ole enää mahdollisuutta. Lisäksi moni asia on niin arkaluontoinen, että vaikka itse voisinkin puhua niistä selkäsuorassa ihan missä vaan. En voi tehdä sitä läheisilleni, vaikka mieli tekisi.

Elikäs tilanne on nyt siis sellainen, että tere moro hei ja ehkä jossakin vaiheessa pystyn vielä kirjoittamaan asioista, mutta siihen asti heissulivei.

Tietoliikennettä ja maaseudun rauhaa

Tänään pohdimme, kuinka maailma on muuttunut ja tieto on kaikkien saatavilla. Keskustelimme asioista joita ei ollut ja niistä, jotka on käteviä. Minä sanoin, että olen yrittänyt olla bloggaamatta, koska nyt on loma. Toisaalta samaan aikaan kirjoittamisesta on tullut minulle tapa jäsennellä ajatuksia. Miksipä siis ei? No lopputulema taitaa olla se, että ainakaan minä en halua, että tekniikka on yhtä tärkeässä roolissa mökkeillessä tai lomaillessa kuin silloin, kun olen kotosalla.

Tekniikan avulla telttailu ja mökkeily kyllä tuntuvat mukavalta, etenkin lasten kanssa. En haluaisi mökkiloman olevan vain tutustumismatka alkeelliseen elämään vain myös samalla itselle loma jatkuvista arjen askareista. Tähän auttavat niin grillit kuin pumput kuin jonkunlainen viritelmä, josta saa sähköä.

Mieheni kanssa totesimme kuitenkin, kuinka onnellisena voi unohtaa kaikenlaisen hömpötyksen ja suurin murheemme on se, koska sadepilvi yllättää. Samaan aikaan innokkaat kaupunkilaiset kaivelivat kännyköistään sadetutkan pohtiakseen lähtisikö nyt järvelle vai jossakin muussa vaiheessa. No, tutka kertoi, että klo kahdeksan olisi sade ohi, eikä ukonilma vaaraa olisi ja sen jälkeen hyvät saumat järvihommiin.

Eläköön tekniikka ja maaseudun rauha. Blogissani seurannee myös jonkin tasoinen hiljaisuus jonkin aikaa…

Hätä ei lue lakia – Tuskassa tuskaisaa

Kävin eilen kurkistamassa Tuskafestarin menoa. Olo oli tuskainen jo muutaman arkihavainnon jälkeen. Ensimmäinen oli se, kun eksyin paikalle lähestulkoon yllättäen ja tätilookissa ja ystävänikin pinkissä rantamekossa, koska oli jättänyt avaimet kotiin ja saapui paikalle lähestulkoon suoraan Pikkukoskelta uimasta - elikäs erotuin ehdottomasti massasta enkä välttämättä edukseni. Toinen seikka oli se, kun huomasin, että pohjia olisi pitänyt ottaa kuin vanhaan hyvään aikaan elikäs kaksin käsin ja mielellään mitä väkevämpää juotavaa sitä paremmin - olisi päässyt ilmapiiriin mukaan.

No, minun ja ystäväni asusteet eivät todellakaan olleet heavy henkiset, mutta mielemme oli. Kunnon biletys ja mossaaminen olisi ollut aikas jees pitkästä aikaan. Tosin juuri kun pääsimme paikalle, porukka päätti suunnata Kallioon, jonne mekin ulkonäkömme perusteella sovimme hiukkasen paremmin.

Matkan aikana yksi jos toinenkin hätä yllätti ja ”pääsimme ihailemaan” Kallion ikiomaa käärmenäyttelyä miesten suihkutellessa pissaa yltympäriinsä. No, eipä noita vessoja joka kulmalta löydy ja samalla ainakin minä olen jostakin oppinut, ettei ravintolaan meinaa kehdata poiketa vain vessakäyntiä varten. Miksi siis miehet toimisivat näin, kun pissiminen käy sujuvasti minkä tahansa seinän viereen.

No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Ketään ei muistutettu pissasakoilla tosin tuskinpa järjestysmiehillä tai poliiseilla siihen olisi aikaa ollut ja me löysimme itsemme mistäs muualta kuin Tenkasta karaoken parista.. No hauskaa oli ja tänään aamulla tuskaisena tunsin käyneeni Tuskassa.

Iloinen ylläri

En olisi uskonut, että hallitus pääsee sopuun kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Se että eduskuntavaalit lähestyivät lisäsi varmasti motivaatiota toimia hankeen etenemiseksi, mutta samalla teki kompromissin etsinnän haastavammaksi. Tiesin kyllä, että tovereilla oli kova halu saada asia etenemään, mikä olikin järkevä tavoite. Se että keskusta suostui juuri minkäänlaiseen kompromissiin, oli minulle erityisen positiivinen yllätys. No, nyt sopu on syntynyt ja esityksessä on paljon hyvää.

Suosittelen lukemaan lisää aiheesta Sdp:n, keskustan ja sisäasianministeriön nettisivuilta