Tapio Havasto, ystävien ja tuttavien suussa Tapsa, teki ansiokkaan esityksen Helsingin vuoden 2007 talousarvioesitykseen, josta Huhtanen kirjoitti kaupungin valot blogissaan. Tapsa esitti, että kohtaa 1 14 03 täydennetään kahdenkymmenenmiljoonan euron summalla, joka suunnataan Helsingin kaupungin henkilökunnan palkkojen korottamiseen. Esityksen mukaan sama summa tulee lisätä myös myöhempien vuosien taloussuunnitelmiin. Tämä ei käynyt päinsä valtuustolle, vaikka kyseessä olisi ollut merkittävä satsaus tulevaisuuteen.
Kaupunginhallituksen jäsen, Jouko Malinen, kirjoitti eilen HS:n blogissa , että kyseessä on sosialidemokraattien pääneuvottelutavoite. Tätä ei voi kuin kummeksua, kaupunginhallitus ja valtuustoryhmän ulkopuolelta. Suostuiko toverit todellakin noin helpolla luopumaan neuvottelujen päätavoitteesta kuin annetaan ymmärtää?
Ymmärrän kyllä, että hyvinvoinnin edistämisen ja parhaan mahdollisen lopputuloksen näkökulmasta budjettisopu ja kompromissikyky on hyvä juttu. Mutta ei siinä pysyminen saa olla ehdoton must juttu, jos edes päätavoitteita ei saada läpi. Tosin, jos joku tietää paremmin, toivon, että demareille esitettiin jotakin niin niin hyvää, parempaa kuin palkkoihin satsaaminen, jota emme vain tajunneet asettaa budjettitavoitteeksi päätavoitteeksi ja sen vuoksi budjetin sovun takana kannattaa seistä.
No, ainakin toistaiseksi kummeksun tavoitteesta periksi antamista ja toivon, että Tapsa jatkaa oikeutettua taistelua palkkatason korottamiseksi. Taistelu jatkukoon!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Tavoite palkankorotuksista on hyvä ja oikeutettu. Sinänsä annan kyllä henkisen tukeni myös Vihreiden Minerva Krohnin kommentille aiheesta. Jos diilissä ollaan mukana, ei ole asiallista että ryhdytään sen jälkeen sopimusta haukkumaan tyyliin kyllähän me, mutta kun nuo kokkarit ja vihreät...
Periaatteessa samaa mieltä. Minä vain näin valtuustoryhmän ulkopuolelta kyselen tyhmänä, että mitä sellaista saavutettiin, miksi budjettisovussa ylipäätään kannatti olla mukana? Jos palkankorotukset kerran vielä olivat tavoitelistalla korkealla.
Sikäli yhdyn kyllä itsekin tuohon Krohninin kommenttiin, että kun kerran on sovittu, niin kauheasti ei pitäisi lähteä repostelemaan jälkikäteen.
Moikka, Mirka-murunen!:)
Löysin just blogisi, käytyäni vanhan ala-asteen (ja yläkin vissiin...en muista...) Arton blogissa, jossa oli linkki sun blogiin;)
Säkin olet ehdolla vaaleissa! - Hauskaa! Niin mäkin:)
Mun blogi löytyy täältä:
http://blog.myspace.com/lauraran
Ja nettisivut täältä:
http://www.laurarantanen.net/
Etukäteen jo tuhannesti onnea perheenlisäyksestä, jos ymmärsin oikein, sellaista on luvassa:) Mä olen kunnostautunut vaan kummitätinä ja lemmikkien äippänä;D
Paljon voimia kaikkeen,
XXX Laura
Niin joo ja käy ihmees tilaa mun blogi Blogilistalta;) Mä tilasin just sun. Näkee kuulumiset kätevästi:D
Kram, Laura
Hommahan on hyvin selkeä. Ehkä kirjoitit provosoidaksesi keskustelua, tai sitten et ole kovin paljon kaupungintalolla istu´missasi kokouksissa asioiden etenemistä seurannut, jos todella et tiedä miksi Havaston esitystä kritisoitiin demarien taholta.
Ei voi olla - valtuustoryhmän jäsenenä varsinkaan - sekä budjetin puolella että sitä vastaan.
Budjettisopu ei ole enää budjettisopu, jos budjetista yhteisymmärrykseen päässeiden ryhmien yksittäiset edustajat keräilevät irtopisteitä tällä tavalla, miten Havasto teki.
Budjettiin pitää vaikuttaa valmisteluvaiheessa (tiedetään tietysti, ettei se niin helppoa ole), ei tällä tavalla valmista budjettia sorkkimalla.
Miten muut ryhmät, joiden kanssa budjetista on sovittu, voivat luottaa siihen, että sdp pysyy rivissä, kun demarit tekevät tällaisia irtiottoja?
;( Minä istun kaupungintalolla kokouksissa yleensä vain liikepalvelulautakunnan asioissa. Stadin demareiden valtuustoryhmään kuuluu vain muutama varavaltuutettu (Ks.www.stadindemarit.fi) ja olen vain kerran päässyt valtuuston kokoukseen. No ehkäpä joskus olen paremmin perillä ja saan istua enemmän kaupungintalon päätöksentekopöydissä...
Niin juu ja tottakaihan demariin voi luottaa. Ihmettely, avoin keskustelu ja vastuullinen vaikuttamisty on todellakin paikallaan. Jos Tapsa ei olisi asialle edes yrittänyt tehdä jotakin, luottamus ja uskottavuus olisi saattanut mennä. Yrittänyttä ei laiteta! Eihän?
Avoimeksi jää koko ajan Mirkan osuvasti esittämä peruskysymys: Mitä hyvää oli sovussa, että sitä kannatti kannattaa, vaikka tämä (Havaston esitys) oli (muka) alunperinkin yksi päätavoitteista.
Onko sopuilu niin verissä, että ollaan sovussa, vaikka sovusta ei saada juuri mitään irti?
Lähetä kommentti