Kummallista kuivaa yskää, köhinää ja rohinaa kuului jostakin. Unenpöpperössä suuntasin pikkuruisimman miehen huoneeseen, kun herralla oli ollut flunssaa. Ajattelin, että voiko se olla pahentunut noin. No, lapsi nukkui kuin enkeli, joten kömmin takaisin omaan huoneeseen.Hetken kuluttua kuului samat äänet ja itkua. Ei, pakko kuulua kakspuolveen huoneesta. Siellähän pikku herra haukkoi henkeä, köhisi, rohisi ja itki hysteerisena. Minut valtasi kauhu, mutta onnistuin pysymään tyynen rauhallisena. Soitin ensin Petterille, yhdelle sairaanhoitajaystävälleni ja sitten terveysneuvontaan.
Ohje oli: mene ulos – ulkoilma helpottaa ja jos ei, niin viidentoista minuutin kuluttua suuntaa kohti lasten ja nuorten sairaalaa. Kyseessä on kaiketi virus. Suuntasin pihalle ja Petteri saapui paikalle. Jonkun aikaa seisottuamme hengitys helpottui ja kävimme kaikki nukkumaan tai pikemminkin yrittämään nukkumista.
Aikuiset valvoivat yön ja poika kuorsasi kuin isompikin mies. Aamulla lapsi oli kipeän oloinen ja hengitys rohisi, mutta ei enää vaikeuttanut hengittämistä. Eipä auttanut muu kuin hengittää höyryä ja soittaa aika lääkärille. Äitinä viime yö oli yksi kammottavimpia kokemuksiani ja toivon, ettei vastaavaa hengen haukontaa tarvitse enää koskaan kuulla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti