Koulua elämää varten –projektin loppuseminaarissa

”Obladii, obladaa” kajahti eilen Stadian esiintymislavalta, kun myllypurolaiset lapset avasivat Koulua elämää varten –projektin loppuseminaarin. Seminaarin tunnelma oli haikea ja ajoittain jopa epätoivoinen. Miksi hyvälle hankkeelle ei löydy jatkorahoitusta? Paljon hyvää oli saatu aikaan ja projektin vaikuttavuuskin oli positiivinen kouluelämän arjen ihmisistä ja lasten vanhemmista. Kuitenkin kaupungin kukkaron nyörit ovat kiinni.

Myllypuron yläasteen rehtori, Anneli Luotonen puhui huolestuneena, suoraan ja asiantuntevasti koulusosionomien toimeenkuvan olemassaolosta ja tarpeesta. Koulusosionomit, Meeri Kuikka. Sanna Nurmi ja Katri Einiö valaisivat mitä käytännön työ piti sisällään ja kuinka arjessa ongelmia voidaan ennakoida. Esimerkiksi draaman ja erilaisien ryhmien keinoin positiivisessa hengessä. Suurin harmi onkin se, että nämä kouluarjen ammattilaiset, sosionomit, jotka ovat työskennelleet kouluissa, pakkaavat kimpsunsa ja kampsunsa kouluilta vuodenvaihteessa sekä vievät mukanaan nyt oppimansa osaamisen.

Lisäksi minua mietitytti yleensä projektitoiminta. Tämä projekti on startattu jo vuosia sitten, rahoitusta on etsitty ja eteenpäin on menty. Kuitenkaan miettimättä mahdollista projektin vakinaistamista, jos toimivia käytäntöjä löytyy – kuten nyt kävi. On ihan turhaa kehitellä projekteja projektien vuoksi. Niillä pitää olla selkeät tavoitteet, päämäärä sekä arjen tarve. Tässä projektissa tarvetta kuvaa se, että erityislasten määrä nousee koko ajan ja ilman toimenpiteitä nousu ei näytä ottavan loppuakseen. Tavoitteet ja päämäärä olivat enemmän kuin haastava, mutta niitä kohden mentiin pienin ja vakain askelin. Nyt askelien tahti hidastuu.

Projektista on kyllä joka tapauksessa hyötyä, mutta investointi siihen, että tuloksista saataisiin maksimaalinen hyöty iriti, maksaisi itsensä monin verroin takaisin oppimisen, koululaisten hyvinvoinnin ja vanhemmuuden tukemisen näkökulmasta.

Yritetään saadaan koulusosionomit peruskouluihin. Ja kun niin käy, voisi saman toiminnan tarvetta olla myös toisen asteen oppilaitoksissa.