EPÄVARMUUS ON PAHINTA

Jokainen tietää, että odottavan aika tuntuu pitkältä. Samoin meille on itsestäänselvää, että ongelmatilanteet tuntuvat pahalta. Mutta kun ongelmaan on löytynyt ratkaisu ja olet päättänyt elää sen kanssa, tilanne ei enää tunnukaan niin sietämättömältä. Päätöksentekijänä ei asioissa saa hötkyillä – ja vaikka loistava ratkaisu ongelmatilanteeseen löytyisikin illan jatkokokouksesta jostakin ravintolasta, on viisasta nukkua yön yli tai vaikka useamman.

Päätöksenteon siirtäminen saattaa jatkossa vaikeuttaa asian hoitamista. Näin saattaa käydä Palmia kysymyksessä, mikäli asiaa ei kohta puoleen saada päätökseen. Kilpailuun kun on varauduttu Palmiassa jo pitkän aikaa ja henkilökunta on tuntenut siihen valmistautumisen. Jos nyt asiaa siirretään ja siirretään, kasvaa se epävarmuus jonka mm. Palmian työntekijät tulevaisuudesta tällä hetkellä tuntevat.

Kantaa ottamatta siihen, kannattaako Palmiaa kilpailuttaa kaipailenkin nyt päätöstä siitä, kuinka se tulee tehdä. Epävarmuus on pahinta eikä päättämättömyyden tilassa ole hyvä elää yhdenkään organisaation saati sitten ihmisen.

(Pakko vielä myöntää, että Palmian kilpailuttamisella en usko saavutettavan sen parempaa kustannustehokkuutta kuin palveluakaan. Joka tapauksessa valtuuston päätöksiä on vain kunnioitettava, jos niitä ei kykene muuttamaan.)

TEIPATAAN TEIPATAAn

Nimittäin ne uudet vanhat sporat, joita kaupunki joutuu ostamaan paikatakseen liikennevajaustaan. Vajaushan on syntynyt, kun uudet matalalattiavaunut eivät oikein ota toimiakseen/kestääkseen.

Kun tällaiseen ei niin miellyttävään paikkausoperaatioon joudutaan, niin on syytä huolehtia siitä, että helsinkiläinen veronmaksaja pääsee mahdollisimman vähällä. Näin tapahtuu, jos näihin saksan vanhoihin tuontisporiin hyväksytään täysteippaus mainoksille. Mainoksista saatavat tulot kattavat suurimman osan hankintakuluista.

Tuen täysin joukkoliikennelautakunnan nuoren demarijäsenen Mirva Haltian näkemystä siitä, että nyt ei ole mitään järkeä tuhlata rahoja vaan hyväksyä teippaaminen. Eri keskustelun paikka olisi sitten se, jos puhuttaisiin koko vaunuliikenteen teippaamisesta, mutta nythän ei puhuta siitä.

Onneksi viisaus voitti ja joukkoliikennelautakunta päätti tänä aamuna asian teippausten puolesta.

VIISIKON JÄLJILTÄ KAHVINKEITIN KAAPISSA JA KOTONA MUUTTUNUT MIES

Tositeevee sarjat herättävät jatkuvaa keskustelua mediasta ja muutenkin. Ovatko ne hyvä vai huono juttu tai muuten vaan moraalitonta tai muuten epäilyttävää – ihmisten tirkistelynhaluun perustuvaa - toimintaa. Mielipiteitä on monia. Keskustelun ja ohjelmien runsaudesta huolimatta niin kauhean montaa ihmistä ei Suomessa ole, joka voi kommentoida asiaa omakohtaisesti.

Väitän, siis kokemuksesta, että ohjelmien avulla voi tehdä ihmeitä. Ihminen, jota ei voisi pukeutuminen, itsestään huolehtiminen, parranajo, vaatteet, muoti, trendit ja niin edelleen kiinnostaa sitten tippaakaan, voi muuttua. Tämä sama ihminen petaa nyt sängyn, ajaa partansa joka päivä, muistaa käyttää peiliä aamuisin, tuskastelee kun vaatteet ovat päivän aikana likaantuneet ja… jopa korjailee minun kaulaliinani asentoa. Muuta ei mahdu mieleen, kuin että ei voi olla totta.

On uskomatonta kuinka paljon mies – tässä tapauksessa oma mieheni – voi muuttua hetkessä. Lähes ylityöllistetty kahvinkeittimemme pääsi eläkkeelle kaappiin, kun viisikon hankkima espressokeittimemme pääsi tositoimiin. Nyt kahvista nautitaann, eikä mies enää kittaa sitä litratolkulla - laatu korvaa määrän tässäkin suhteessa. Petteri siis osallistui tähän Suomen Sillä Silmällä ohjelmaan ja Suomen Fab5 teki taikojaan. Petteri on pitänyt kuvauksista saakka linjansa. Mikä vielä kummallisempaa, ohjelman teko vaikutti meihin molempiin. Myös minä katson tiettyjä asioita toisella silmällä.

PS. Ruskeat seinät on oikeasti kiva juttu. Kiitos Fab5:lle minunkin puolestani – aika IHANAA (jopa ekstrakivaa ;) )

PPS. Katsoittehan siis Sillä Silmällä tänään? Ai et, tsekkaa ainakin www.nelonen.fi Suomen Silmällä sivu, Petterin jakso

SILLÄ SILMÄLLÄ

Mieheni osallistui tämän suomalaisen Sillä Silmällä sarjan kuvauksiin. Tai siis me molemmat osallistuimme, kun kerran muutospaikkana yhteinen kotimme ja tietysti molemmat olimme loppujuhlissa mukana. Annoin myös kommentteja mieheni tyylistä yms. ennen muutosta.

Sehän tässä vähän jännittääkin. Kerroin kaikennäköistä haastattelijalle kaikkiaan 45 minuuttia kestäneessä tuokiossa. On mielenkiinoista nähdä, minkälaisia pätkiä on käytetty ja onko niissä saatu näyttämään mielipiteeni Petteristä kuinkakin jyrkiltä...

Keskiviikkona sen sitten näkee miltä kaikki ruudussa näyttää. Vaikka tietääkin, mitä tulee tapahtumaan, niin jännittää kun ei tiedä miten se tulee leikattuna tapahtumaan ja miltä kaikki loppujen lopuksi näyttääkään.

KOMPROMISSIT JA OIKEASSA OLEMISEN TUSKA

Miksi poliitikot aina tekevät toista kuin vaalien alla lupaavat? Kysymys esitetään usein poliitikoille ja kysymys pyöriin usein ihmisten huulilla. Vaalien alla puolueet ja niiden ehdokkaat ehkä puhtaimmillaan – kaikesta huolimatta – näyttävät karvansa. Silloin kerrotaan niistä tavoitteista, joita juuri omalla porukalla on ja joita pidetään tärkeinä. Tosin kaikki haluavat vaalien alla antaa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan, eikä vaikeimmista asioista välttämättä puhuta.

Vaalien jälkeen vastaan tulee todellisuus. Suomalaisessa, toimivassa monipuoluedemokratiassa ei yleensä mikään puolue saa ehdotonta yksinvaltaa (tähän poikkeuksena pienet kunnat, joissa on paljon kepulaisia) eli kenelläkään ei ole mahdollisuutta tehdä päätöksiä yksin. Asioiden läpiviemiseen tarvitaan toisten poliittisten ryhmien apua.

Yleensä poliittisilla ryhmillä ja niiden edustajilla on asioista erilaisia mielipiteitä ja näkökohtia. Näin ollen asioista ensin keskustellaan ja päätösvaiheessa väännetään siitä, miten asia päätetään. Koska käytännössä aina vähintään kahden poliittisen ryhmän pitää tehdä sopu keskenään, päädytään kompromissiin. Toinen puoli saa joitakin omia tavoitteitaan mukaan ja toinen joitakin omistaan. Joskus omat tavoitteet ovat vain vahinkojen minimointia, joskus joitakin konkreettisia asioita.

Asioiden ensimmäisessä vaiheessa pitää tehdä kaikki voitava, jotta omien periaatteiden mukainen esitys ei saisi kannatusta ja se voitaisiin tyrmätä kokonaan. Jos tämä taistelu hävitään, sitten vastuullisen poliitikon on syytä lähteä valmistelemaan kompromissia. Tämä aiheuttaa päättäjälle oikeassa olemisen tuskaa. Miten minä voin suostua tähän päätökseen, joka ei ole sellainen kuin haluaisin, joskus jopa periaatteessa väärä? Olisi mukavampaa ja myös kannatuksen keräämisen kannalta parempi olla oikeassa ja äänestää vastaan. Toimia siis niin, että julkisuudessa toimii omien asioiden puolesta populistisesti huutaen omaa totuuttaan, vaikka todellisuudessa tietää ettei omasta huutamisesta ole hyötyä ja tappio äänestyksessä varma.

Mielestäni on parempi olla kompromississa mukana ja saada asioihin edes pieniä parannuksia, kuin antaa alkuperäisen esityksen, joka ei miellytä, mennä sellaisenaan läpi. Esimerkiksi Palmian tapauksessa on niin, että vihreät ja kokoomus ajoivat vielä nykyistä nopeampaa kilpailuttamisaikataulua. Demarit eivät olleet varmoja koko kilpailuttamisasiasta, mutta joutessaan noiden kahden ryhmän ollessa yhdessä altavastaajiksi, oli parempi mennä päätökseen mukaan – ja saada Palmialle hieman enemmän aikaa valmistautua kilpailuun eli hitaampi kilpailuttamisaikataulu kuin se, että aikataulu olisi ollut vihreiden ja kokoomuksen kahdestaan ssopima nopea aikataulu.

Tämä ei tarkoita sitä, että ei saa vastustaa. Tämä tarkoittaa sitä, että joskus vastustaminen on lopetettava ja hyväksyttävä tilanne, joka on väistämättä edessä. Tällöin tulee keskittyä haittojen minimointiin.

PALVELUA PALMIASTA

Lautakunnassamme on suurta huolta aiheuttanut Palmia, joka on catering- ja toimitilapalveluita tuottava liikelaitos, jonka omistaa Helsingin kaupunki. Nyt Palmian johto haluaisi aloittaa turvapalvelutoiminnan kehittämisen Helsingin omana toimintana. Periaatteessa minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kaupunki kilpailuttamisen ja ulkoistamisen sijaan ottaa joitakin toimintoja myös omaksi toiminnakseen. Mutta tässä asiassa ja tässä tilanteessa, jossa Palmian toiminnot on päätetty kilpailuttaa, en tätä esitystä oikein ymmärrä.

Kaupunginvaltuusto siis päätti startata Palmian kilpailuttamisen ensi vuoden alusta. Aikataulu on niin nopea, että Palmian kilpailukykyiseksi saattaminen on todella iso haaste. Palmia on saatava pelikuntoon tämän vuoden aikana, jos tässä ei onnistuta Palmia ei pärjää kilpailussa ja yritykset voittaa kilpailun. Nyt jos Palmiassa satsataan uusille alueille, kuten turvapalveluun, tärkein työ saattaa kärsiä.

Nyt pitääkin etsiä keinoja, kuinka Palmian toimintaa saadaan jämäköitettyä ja kuinka palvelunlaatu, josta on myöskin tullut palautetta, saadaan asianmukaiseksi. Jos uudet palvelut voivat tukea tätä työtä niin kannatan niitä lämpimästi, jos eivät - niin olen sitä mieltä, että hoidetaan tärkein tehtävämme ensiksi. Siis kehitetään Palmiaa sellaiseksi, että voimme oikeasti pärjätä kilpailussa suurtenkin firmojen kanssa.

Parin viikon takaisessa kokouksessa lautakunta päättikin palauttaa esityksen turvapalveluista uudelleen valmisteltavaksi niin, että lautakunta saa käyttöönsä liiketoimintasuunnitelman päätöksenteon tueksi ja lautakuntakäsittelyn jälkeen asia ohjataan kaupunginhallitukselle hyväksyttäväksi. Jostain syystä viime kokouksen esitys ei ollut alkuunkaan sitä, mitä lautakunta oli edellyttänyt ja nyt asia pöydättiin, jotta lautakunnan jäsenet ehtivät perehtyä liiketoimintasuunnitelmaan, jota ei suinkaan lähetetty etukäteen tiedoksi, vaan se oli vasta kokouksessa saatavilla.

Toisin kuin Palmian henkilöstön ”Lehtisessä” väitetään, kun turvapalveluihin suhtaudutaan kriittisesti, niin kyse ei todellakaan ole Palmian alas ajosta. Kysymys on todellisesta huolesta sen palvelutasosta ja kilpailukyvystä.

Puoluekokousedustaja

Edessäni on ensimmäinen puoluekokoukseni puoluekokousedustajana. En todellakaan itse uskonut, että pääsen kokousedustajaksi, mutta demokratiassa ilmeisimmin työ palkitaan. Ilokseni sain myös huomata sen , että äänestäjät puoluevaaleissa ovat tarkkaavaisia. Vaikka nimeni vaihtui Vainikasta Oksaksi, äänestäjät löysivät minut listalta.

Helsingin puoluekokousäänestyksen tulos löytyy sivulta: http://www.stadindemarit.fi/?sivu=09&msgid=S001C4E64-001C4E6D

Nyt ohjelmassa on asiakirjojen pänttäämistä ja miettimistä, mitä mieltä mistäkin asiasta todella olen. Puoluekokouksessa valitaan siis Sdp:n puoluejohto, käåsitellään 318 aloitetta ja kaksi pääasiakirjaa, jotka käsittelevät puolueen strategiaa hyvinvoinnin edistämiseksi ja Euroopan vahvistamiseksi.
Lisää puoluekokouksesta löytyy osoittesta
http://www.sosialidemokraatit.fi/cgi-bin/iisi3.pl?cid=sdp

Osaan asioista minulla on varmasti jo valmiiksi mielipide olemassa, mutta joissakin asioissa en sitä ole vielä muodostanut. Olenkin utelias kuulemaan asioista mielipiteitä, joten meili tulvaa odotellessa...

Lakkautetaan lakkautuslistat

Jatkuvalla syötöllä saa lukea siitä, että päiväkoteja ja kouluja on tarkoitus sulkea. Kuitenkin samaan aikaan valitusta kuuluu myös liian isoista ryhmäkoista. Mistä on oikeasti kysymys? Siitäpä hyvinkin, että menoja on karsittava ja helpoiten homma hoituu, kun otetaan niiltä, jotka on hiljaa. Siis ei ainakaan eläkeläisiltä.

Suuret ryhmäkoot tulevat maksamaan meille monin kerroin takaisin. Tuskin Suomen lapset tulevaisuudessa pärjäävät yhtä hyvin, jos ongelmatilanteita havaitessa päiväkodinhenkilöstön ainut mahdollinen toimintamalli on laittaa silmät kiinni. Puhumattakaan siitä että lapset pärjäisivät pisatutkimuksissa yhtä hyvin kuin nyt, jos opettajalla ei ole aikaa ja resursseja satsata kaikkien koululaisten oppimiseen.’

Laskekaahan siis menojen suhdetta pitkällä aikavälillä ja voitte todeta saman kuin minä. Ehkäistään ongelmia. Lapsiystävällinen kaupunki on kaikille ystävällisempi kaupunki. Lakkautetaan päiväkotien ja koulujen lakkauttaminen, juukos?

Tämä ennaltaehkäisyn tärkeys ei ole aprillipila, vaikka asiaankuuluva päivä tänään onkin. Poikani toteutti tänään vain puolta tästä vanhasta lorusta ”aprillia aprillia juo kuravettä päälle”. Voitte varmaan arvatakin, että yksivuotias toteutti nimenomaan tuon jälkimmäisen ollessamme ulkoilemassa ja koko naama (ja vaatteet) olikin sitten sen näköinen.