Iloinen ylläri

En olisi uskonut, että hallitus pääsee sopuun kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Se että eduskuntavaalit lähestyivät lisäsi varmasti motivaatiota toimia hankeen etenemiseksi, mutta samalla teki kompromissin etsinnän haastavammaksi. Tiesin kyllä, että tovereilla oli kova halu saada asia etenemään, mikä olikin järkevä tavoite. Se että keskusta suostui juuri minkäänlaiseen kompromissiin, oli minulle erityisen positiivinen yllätys. No, nyt sopu on syntynyt ja esityksessä on paljon hyvää.

Suosittelen lukemaan lisää aiheesta Sdp:n, keskustan ja sisäasianministeriön nettisivuilta

Tasa-arvoa ja epätasa-arvoa

Tämän päivän Hesarista sai lukea, kuinka kaksi ruotsalaistoimittajaa, Liza Marklund ja Lotta Snickare, olivat kirjoittaneet kirjan ”Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät pidä yhtä.” Uteliaisuuteni heräsi ja aion kaivaa kirjan kesälukemisekseni. Etenkin kun yksi parhaista lukemistani kirjoista on Liza Marklundin kirjoittama Uhatut, jota kaikessa synkkyydessään suosittelen lämpimästi luettavaksi. Tosin kirjan otsikko onnistuu haastamaan meidät naiset vastaamaan neuvottelukulttuurin hyväjätkäverkoston toimintaan samalla mitalla, mutta kysymys kuuluu edistetäänkö sen suuntaisella vastakkainasettelulla oikeasti tasa-arvoa.

Monessa suhteessa tasa-arvo ei toteudu, kun vertaa itseä muihin ihmisiin. Hyvä esimerkki on se, kuinka joku saa sossusta helpolla rahaa, vaikka todellisuudessa samat normit pätevät kaikkiin. Eikä sosiaalityöntekijällä ole suosikkeja. Tosin voin olla väärässäkin. No, joka tapauksessa tiedän, että tosien elämäntilanteiden vaikeuksia ja ongelmien vaativuutta, on helppoa peitellä ja vaikea arvioida ulkopuolelta. Täten on turha miettiä omassa päässä ja kritisoida sitä, mitä toisella on, miten helpolla hän on kaiken saanut ja mistä minä jään paitsi. Keskusteleva ja pohtiva arviointi yhdessä ihmisen itsensä kanssa auttaa helpommin ymmärtämään.

Vanhemmuus ja kotityöt ovat suurin epätasa-arvon ilmentymä – ainakin minun maailmassani. Moni vanhempi ihminen puhuu siitä, kuinka ihanaa on kun nykyajan isät osallistuu perheen arkeen ja eipä ole niin yksi ihminen epäillyt sitä osaako mieheni vaihtaa vaipan. Herätys! Samaan aikaan kyse on siitä, millaisia vanhempia me haluamme olla. Miten vastuu jaetaan vai omitaanko se jommallekummalle – yleensä äidille. Pöyristyttävin kommentti kuulu: ”Miehesi ottaa ja lähtee, jos joutuu siivoamaan.” No, huh huh. Tähän oli pakko todeta, jos yhdessä olomme on kotitöistä kiinni niin silloin saa lähteäkin.

Kuten Fc Venuksessa Anna totesi sponsorisopimuksen yhteydessä ”Toiset on tasa-arvoisempia kuin toiset.” Todellisuudessa varmaankin kun verrataan tasa-arvoisuutta toiseen, emme ole koskaan täysin tasa-arvoisia, johtuen kulttuurisista ja biologisista seikoista. Tästä syystä meidän tulee pyrkiä siihen, että mahdollisuudet elämässä jakautuvat mahdollisimman tasaisesti ja hyväksyä se, että täydellinen tasa-arvo on ideologinen fantasia, jota rajottaa realismi.

Tosin pitäähän sitä osata puhaltaa yhteen hiileen myös naisten kanssa – me kun havaitsemme usein samantyylisiä epäkohtia, toimimme parhaana vertaistukena toisillemme ja eläähän feministi vahvana minussakin. Joka tapauksessa pakko on saada käsiin tuo ruotsalaistoimittajien kirja.

Mieluummin näin

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti, että Helsinki pyytää valtioneuvostoa liittämään osan Sipoota ja pienen osan Vantaata pakkotoimin Helsinkiin. Hyvä niin, etenkin Sipoon osalta kyse on Helsingin luonnollisesta kasvusuunnasta ja Vantaan osa taas tarvitaan, jotta aluekehitystä voidaan sillä suunnalla jatkaa järkevällä pohjalla.

Mieluummin näin, kuin pk-seudun kaupunginvaltuustojen yhteiskokouksessaankin hyväksymällä tavalla, eli Vantaan ja Helsingin välisellä maavaihdolla, jossa Ala-Tikkurila olisi liitetty Vantaaseen. Ala-Tikkurilan liittämiselle Vantaaseen ei ole mitään maankäytöllisiä perusteita, se olisi ollut lunnasmaksu, joka olisi pitänyt maksaa Helsingin kipeästi tarvitsemista maista. Jos ja kun nyt esitetyt pakkoliitokset toteutuvat niin, luonnollisesti tätä maanvaihtoa ei tarvita.

Kunnallisen itsehallinnon yli pitää pystyä kävelemään, silloin kun se on este terveen järjen käytölle, kuten nyt Sipoon osalta on käynyt. Helsinki on taatusti saanut taustalta myönteisen signaalin aikeilleen, muutoin tuntuisi hullulta, että lähdetään isolla julkisuudella kokeilemaan kepillä jäätä. Eli suomeksi sanoen veikkaanpa, ettäliitokset tulevat toteutumaan valtioneuvoston siunauksella.

Hiki valuu ja Juhannus lähestyy

Viime päivät olemme saaneet nauttia ihanan lämpimistä hellepäivistä ja samalla myös suunnitella perheemme kesälomaa. Ensin kuitenkin edessä on grillausjuhannus ystäviäni mökillä kahden perheen lasten ja aikuisten kesken. Odotan kesän tuomia nautinnon hetkiä ilolla.

Vaikka koko kevään odottelinkin kesää, olen joutunut taas kerran toteamaan, että kaikissa asioissa on kaksi puolta. Hellepäivä on nautinnollista, jos sen saa viettää lököillen tai ainakin lomaillen. Esimerkiksi pyöräily hellepäivänä on suuri nautinto, kun välillä voi pysähtyä johonkin uimaan pulahtamaan tai ostamaan jätskin. No, toinen puoli on se, kun raahaa kahta ipanaa ympäriinsä hiki valuen ja lapset huutaen. Silloin tulee talvea ja viileämpiä ilmoja ikävä.

Tänään tehtävänämme on vielä pakata tavarat juhannuksen viettoa varten ja laittaa koti siihen kuntoon, että mieheni, joka tulee juhannuksen viettoon, kun työt sallivat, kykenee tekemään tekemättömiä muuton viimeistelyhommia. Joka tapauksessa nyt hiki virtaa ja lapset huutavat, kun eivät haluaisi käydä nukkumaan.
No, joka tapauksessa, hommat on hoidettava ja kun pojat painavat päät tyynyyn niin vanhemmat pikapakkaavat auton, jotta minä pääsen starttaamaan sen huomenna aamulla. Poistun nettipäätteeltä ja palaan aikaisintaan maanantaina. Tästä syystä haluan olla mieluummin ajoissa, kuin myöhässä toivottaen: ”Hauskaa ja nautinnollista Juhannusta joka iikalle, joka tämän kirjoituksen lukee!”

PS. Koska äidit tekevät useita asioita yhtä aikaa, tuli tämä blogitekstikin jossain välissä tehdykssi kello 19.00-19.05 ja 20.10-20.15. ja 21.05-21.10…

Videoesittely

Viikonloppumme hävisi hujauksella. Joka tapauksessa lauantaina talletettiin eduskuntavaaliehdokkaiden esittelypuheenvuorot. Aikaa esitellä itsensä oli max 30 sekuntia ja puhe piti muistaa ulkoa, jotta se saataisiin mahdollisimman helposti ja nopeasti purkkiin. Puhetta kehotettiin harjoittelemaan kotona kellon kanssa ja peilin edessä, mikä tietenkin kävi kuin tanssia kahden pienenlapsen äidiltä...

No, joka tapauksessa minun esittelypuheenvuoroni kuului seuraavasti: ” Mä oon Mirka Oksa 28 -vuotias lähihoitaja, sosionomi ja kahden pojan äiti. Rakkain harrastukseni on jalkapallo ja mä uskon siihen, että ihan kuin kentälläkin, niin myös elämässä ja eduskunnassa saavutetaan tuloksia vastuullisuudella, yhteistyöllä ja ilolla. Tarvitaan oikeanlaista asennetta. Tunnelin päässä on valoa!”

Jännityksellä odotan, onnistuiko puheenvuoro toivotulla tavalla ja niin, ettei se kuulosta kuin puhelinmyyjän ääni puhelimessa lukiessaan paperista myyntipuhetta. Toivottavasti puheeni on eloisa, vaikka en saanutkaan vierailevaa tähteä, Neo poikaani, mukaan videolle. Kuitenkin kuvaus tilanteessa minulle kävi vanhanaikaisesti. Suunnitelma oli tarkka ja hyvä, mutta kun tuli toiminnan aika niin tilanne hajosi sirpaleiksi, poika kieltäytyi yhteistyöstä ja äiti improvisoi shown.

Vastakkainasettelua: Lapsi päiväkotiin vai kotihoitoon?

Ajoittain keskustelu lastenhoidon järjestämisestä saa "eipäs juupas" –piirteitä. Toivon, että pikku hiljaa oppisimme miettimään asioita muutenkin kuin niin, että tämä on minun lapselleni paras ratkaisu, sen on oltava sitä myös sinun lapsellesi. Voin kokemuksesta (minun elämänkokemuksestani;) ) sanoa, että samat toimintamallit, eivät sovi kaikille.

Meidän perheen ratkaisu on kotihoito ajankäytöllisistä syistä. Nyt jo painimme jatkuvasti sen kanssa, onko perheellämme riittävästi aikaa koko perheellä yhdessä, pojilla isin kanssa, pojilla äidin kanssa ja vanhemmilla kahdestaan. Tosin me olemme siitä erikoinen perhe, että yritämme osallistua politiikkaan lasten hoidon ohella. Lisäksi harrastukset auttavat meitä vanhempia jaksamaan, mutta ne yleensä deletoidaan ajan puutteen vuoksi.

Ymmärrän sen, että kaikille kotona oleminen ei sovi ja joskus lasten kehityksen kannalta on parempi olla päivät päiväkodissa kuin kotona. Hoidon laatu vaihtelee varmasti myös riippuen lapsien tarpeista ja vanhemmista. Uskon kuitenkin, että meidän lasten kohdalla lasten kehitys turvataan nyt parhaiten kotihoidossa. Tosin äitinä tarkkailen jatkuvasti lapsiani ja arvioin heidän tarpeitansa – eikä tuota tiedä, koska tarvitsee alkaa kehitellä uudenlaisia ratkaisumalleja.

Joka tapauksessa uskon, että perhe- ja työelämän yhteen sovittaminen käy parhaiten, kun yhteiskunnan taholla mietittäessä joustavia hoitoratkaisuja ja työelämän joustoja, ei olla turhan fanaattisia suuntaan, jos toiseenkin. Faktat siitä, että perheet ovat erilaisia ja perheiden tarpeet tulee kuitenkin tunnistaa.

Olisinpa älykäs prinsessa

Maailman tuleminen syliin herättää monenlaisia tuntemuksia. Jokainen tietää, että kauneudesta, sopusointuisuudesta ja kaikin puolin täydellisyydestä ei ainakaan haittaa ole. Mitä enemmän osaat ja tiedät, sitä paremmin pärjäät. Tosin taito on sekin, kun onnistuu peittämään tietämättömyyden. Hurjaa itsepetosta. Kuka loi kuvitelmat täydellisistä ihmisistä. En ymmärrä, mutta tiedän että kukaan ei ole täydellinen ja jos joku osoittaa olevansa, kyseessä on hurja feikkaus.

Olen aina kannattanut ihmisten hyvää oloa. Minulle on aivan sama onko ihmisillä silikoonirinnat tai leikatut lonkat, jos näillä keinoin heidän elämänsä muuttuu onnellisemmaksi. Ajoittain törmään fiilikseen, että nyt olisi vaan niin paljon hauskempaa ilman hyllyvää keskivartaloa. Kuitenkin jos tai kun jalkani ovat olleet mustelmilla jalkapallomatsin jäljiltä, se ei ole kelvannut syyksi jättää minihametta laittamatta. Tosin nykyään viihdyn muuten paremmin pitkissä leningeissä.

Älykkyys on nykymaailmassa rajallista. Usein ihmiset erikoistuvat yhteen asiaan ja hanskaavat sen perin juurin, jolloin heitä arvostetaan asiantuntijoina. Minä en koskaan ole halunnut fakkiutua yhteen asiaan, vaan suuri intohimoni on ymmärtää useita asioita. Aikanaan mieheni ihmettelikin, miten voit olla yhtä kiinnostunut astrologiasta kuin Aidsia käsittelevästä keskusteluohjelmasta. Hyvin, minä vastasin.

Näinpä, minä rakastan elämässä sitä, että jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolensa niin ihmisissä kuin asioissakin. Minusta on rehellistä hyväksyä se tosiasia, että jokaisessa on joitakin vahvuuksia ja joitakin heikkouksia. Jos ei kykene niitä näkemään, vika on katsojassa. Vikoja ja epätäydellisyyttä kun on paljon helpompi havaita kuin erilaisia poikkeavia kykyjä. Eipä muuta kuin kykyjä etsimään.

Jalkapalloa jalkapallon väliin

Jos haluat muistella menneitä ja vaikkapa Maradonan legendaarista maalia niin suosittelen käymään osoitteessa http://www.futbolvideos.net/

Eipä muuta kuin ollos hyvä. Tarjolla on jalkapalloa jalkapallomatsien väliin.

Suuri jalkapallofani

Tänään sekä keskustelimme asiasta, että päädyimme lopputulokseen. Eli millainen on todellinen suuri jalkapallofani. Se ei ole sellainen, joka katsoo jokaisen MM fudiksen ottelun tv:stä silmä kourassa. Eikä varsinkaan sellainen, joka herää jalkapallon pariin vain kerran neljässä vuodessa.

Aito rakkaus lajiin on sitä, kun kesken Englanti-Paraguay matsin kaivaa pallon esiin, huutaa "mä pela pallo!", tuo kengät puettavaksi jalkaan, vetää sormesta ulos ja suuntaa viereiselle kentälle pelaamaan palloa sen katsomisen sijasta. Ja vielä kun löytyy suunnilleen samanhenkistä peliseuraa niin sieltä ei sitten poistuta kuin itkun ja raivoamisen kanssa isin olkapäillä.

Tämmöiseen fanitukseen en ole ennen törmännyt!

Palmia pärjää

Palmia otti ja voitti suurimman osan siivous- ja ruokapalvelukohteista Opetusviraston kilpailuttaessa koulujen tukipalveluja. On hienoa ja erittäin mielenkiintoista nähdä Helsingin omistaman liikelaitoksen vievän kymmenestä kilpailutetusta palveluryhmästä seitsemän.

Ammattitaito ja laadun tekeminen on opittu kunnan omassa tuotannossa. Eli kunnan oman tuotannon kouluttamat tekijät voittavat 7-3 yksityisen puolen tässä ensimmäisessä ottelussa. Hyvä näin, vaikka samalla pitää olla huolissaan mm. hävittyjen kohteiden henkilöstöstä ja heidän työsuhteidensa ehdoista. Ottelun tulos on sen verran yllättävä, että sitä voisi lähestulkoon verrata siihen, että Suomi voittaisi jalkapallossa Brasilian;

Tulee olemaan myös äärimmäisen tärkeätä seurata, miten yksityisen puolen kohteet pärjäävät vertailussa Palmialle. Vertailun jälkeen pitää olla valmiutta tekemään johtopäätöksiä myös kilpailutuksen jatkon suhteen.

Yksi riski on myös se, että yksityinen puoli ei välttämättä vielä vyöryttänyt kilpailussa täysillä, vaan tyytyi hankkimaan nyt jalansijan ja kokemuksiensa jälkeen lähtee markkinaosuudet silmissä seuraavalla kierroksella polkemaan hintaa alaspäin tosissaan - ja nappaamaan kohteita Palmialta pois.

Kaipuu maailmalle

En muista, koska olisin ollut kotosalla näin paljon kuin tänä keväänä. Kevään reissut ovat suuntautuneet kotimaan kaupunkeihin, joissa olen käynyt useita kertoja. Esimerkiksi kokousreissuilla on käyty Lahdessa ja Tampereella.

Luonnostaan olen liikkuvaa tyyppiä, joka on utelias tutkimaan, mitä mistäkin maailman kolkasta löytyy. Tänä vuonna olen perehtynyt kotikulmiin, missä sinällään on niin hyvät kuin huonot puolet. Joka tapauksessa villi sydämeni kaipaa nyt maailmalle ja lompakkoni yrittää pitää minut kotimaassa tai pikemminkin kotona.

Joka tapauksessa saapa nähdä kuinka käy, kun luovuuteni sopivan väsymyksen valloittamana pääsee valloilleen. No kerran täällä elellään ja kyllähän elämästä täytyy nauttia. Kun vaihtoehdot ovat, että kitkuttaa rahan kanssa aina tai tuhlaa ja nauttii rahasta hetken ja kitkuttaa sen jälkeen oikein koko riemun edestä niin ainakin minä valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon ja leikin mieluummin upporikasta ja rutiköyhää edes hetken … ja tietysti vastuullisuuden rajoissa.

Koirankakan vastustajaksi

Yleensä minua on aina keväisin huvittanut alkava koirankakkakeskustelu. Siis jauhanta siitä, että "voi teitä, kun ette kerää koirienne jätöksiä pois" ja sitten koiranomistajat vastaavat ja niin edelleen. Asia kun nyt ei ole mitenkään tärkein, edes ympäristössä olevien roskien kannalta.

Tänään tosin ei enää huvittanut yhtään. Leikkipuistosta kotiutuessa huomasin kaksveen astuneen oikein huolella oikein huolellisen sitkeään koirankakkaan. Putsaa siinä nyt sitten kakkaa kengistä, kun pieni mies säestää vieressä, että "kaka! kaka! Yääh! Plääh!" Ja samaan aikaan painaa päiväuniaika päälle... Ensimmäisen kerran tuli mieleeni liittyä koirankakan vastustajiin.

Ei sillä. Suurin osa koiranomistajista huolehtii jätökset ihan kiitettävästi pois. Valitettavasti ei tarvita kuin se yksi tapaus ja taas ottaa (jotakuta) päähän. Tällä kertaa se satuin olemaan minä.

Nyt on lapsen kengät ulkona tuulettumasta, jos hajunkin saisi vielä pois. Kohta katotaan tarvitsevatko ne vielä perusteellisempaa pesua, vai selvittiinkö pintapuhdistuksella.

FC Venus fanitusta

Viimeksi olen ollut leffakoukussa Pretty Womaniin, joskus yläasteella. No se leffahan on legenda, mutta nyt tajuntaan onnistui iskemään oikein kotimainen laatuleffa Fc Venus. Syitä on kaiketi monia: Oma jalkapallotausta, hömppäkomediafriikkiys, romanttisuus ja romanttisten rakkaustarinoiden ainainen kaipuu. Kukapa olisi uskonut, että moinen futisleffa saa kyyneleen silmään vielä kolmannella katsonta kerralla. Niinpä – Tämä kosketti syvältä.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että kyseinen leffa yllätti loistavuudellaan ja aitoudellaan. Leffasta huokuu aito futishurmos ja joukkuehengen voima. Me-henki ja energia, jota minulla on usein futisajoilta ikävä. Loistavaa elokuvassa oli myös tilannehuumori ja suurten tunteiden läsnäolo niin kentällä kuin arkielämässä. Niin, ja joka katsontakerralla asioihin tuntuu löytyvän uusi taso, johtuneekohan se tästä ikävästä flunssasta vai leffan laadusta, jää arvoitukseksi.

Hauska oli huomata, että taustatyö tuntui olevan hallussa myös siten, kun kuvattiin menneisyyttä, jossa tytöt olivat ikäluokkansa huippuja, tytöillä oli klubin elikäs Hjk:n paidat päällä. Aivan kuten aikanaan suuri osa futaavista huipuista, ainakin tyttöpuolella, löytyi Hjk:n riveistä.

Tosin nykyään rinnalla on myös muita hyviä helsinkiläisjoukkueita, kuten Puistolan Urheilijat ja jopa Mps – pakko myöntää… Joka tapauksessa suosittelen lämpimästi, tutustu tarkemmin Fc Venuksen menoon, vaikkapa leffan kotisivuilla. Niin minä jään fanittamaan leffan tekijöitä ja haaveilemaan kisalipuista Saksaan Futiksen MM-skaboihin.