Tänään sekä keskustelimme asiasta, että päädyimme lopputulokseen. Eli millainen on todellinen suuri jalkapallofani. Se ei ole sellainen, joka katsoo jokaisen MM fudiksen ottelun tv:stä silmä kourassa. Eikä varsinkaan sellainen, joka herää jalkapallon pariin vain kerran neljässä vuodessa.
Aito rakkaus lajiin on sitä, kun kesken Englanti-Paraguay matsin kaivaa pallon esiin, huutaa "mä pela pallo!", tuo kengät puettavaksi jalkaan, vetää sormesta ulos ja suuntaa viereiselle kentälle pelaamaan palloa sen katsomisen sijasta. Ja vielä kun löytyy suunnilleen samanhenkistä peliseuraa niin sieltä ei sitten poistuta kuin itkun ja raivoamisen kanssa isin olkapäillä.
Tämmöiseen fanitukseen en ole ennen törmännyt!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Ihanaa, kun kotona on joku, joka repii muutkin ylös sohvalta ulos liikkumaan. Joissain perheissä se on koira. Eli... teillä on joko puhuva koira tai äärimmäisen viksu ihmislapsi. Veikkaisin viimeiseksi mainittua. Keep up the good work!!
t. mitäänmistäänjalkapallostatiedämutolisaikahienoajosRuotsivoittais :)
Eipä niin ihanaa, kun kyseessä on todellinen tilanne. Tai siis kun joku repii sinut ylös silloin, kun ei todellakaan jaksaisi nousta...
No lapset ovat kunnon pomoja. He saavat väsyneeseenkin vanhempaan liikettä...
Niin.. onhan se, jos oikeasti ei millään jaksaisi, ja tietää, että lapsen ulkoilu- ja liikkumiskiintiökin olis ehkä jo täynnä ja matsi olis kiva nähdä ja tosiaan, sanoinko jo, että jos on tosi poikki.. niin joo. Käy pitemmän päälle rankaksi. Mut kyllä mä silti ottaisin meille tänne kotiin mielelläni sellaisen pienen, joka tahtoo ulos. Sellaisen puhuvan mallin, ei haukkuvan. :D
No ei muuta kuin käyttämään naisellisia konsteja kotona ainakin ajoittain esiintyvään ihmisurokseen... ;)
No ehkä jokunen keskustelukin voisi olla paikallaan ellei yhteinen tahto tikitä samaan suuntaan kuin naisen biologinen kello.
*khih*
odottaa jo sunnuntaita kun se täällä asuva ihmisuros kotiutuu leiriltänsä :D
*khih*
Lähetä kommentti