Lue matsista tarkemmin.
Valitettavasti miesten finaaliin emme ehtineet, kun äitiyden tuomat iltapalavelvollisuudet oli hoidettava ensin. Takaisin matsiin. Minun mieleeni pompsahteli monia Salibandy tunteita, joita lisäsi muutama kentällä pelannut vanha pelikaverini. Näinköhän nuo enää muistavat??! Tyypillistä minun penkkiurheilulle – ainakin jalkapallossa ja Salibandyssä, on se, että sisälläni herää lähes pakottava tarve päästä kentälle. Muutaman hetken pohdinnan jälkeen mieleeni palaa muistikuva särkevistä polvista ja järki vie voiton tunteesta. Pakko jättää pelaaminen etenkin Salibandy niille, joiden polvet kestävät.
2 kommenttia:
Kiitos vielä kerran jälkikäteen mukavasta illasta :)
Kiitoksia itsellesi ja mennään taas joku päivä katsomaan pelejä, jooko?
Lähetä kommentti