Aurinkotervehdys syksyn pimeydessä

Kerrankin kellon siirto onnistui vähentämään väsymystä ja jollain tavoin helposti. Yleensä, kun on aika vääntää kelloa ja totutella uuteen aikaan, lapset hyppivät pirteänä keskellä yötä ja minä puolestani olen kuin nukkuneen rukous. No, tällä kertaa kävi toisin. Aamuni alkoi klo 5.30 ja olin pirteä kuin peipponen. Aamustartti tapahtui joogan tahdissa, jonka jälkeen minä ja pienempi poikani söimme aamupalaa, muiden nukkuessa. Aamupalana nautimme ihanan terveellistä kaurapuuroa. Hmm…

Tänä aamuna taisin tehdä rentoutumisen ja terveysintoilun oman ennätyksen… Ainakin, jos kysytään niiltä, jotka tietävät millainen aamuihminen olen – valotettakoon siis: aivan kuin peffaan ammuttu karhu ja joka aamu yleensä. Vaikka edessä on synkkä ja masentava talviaika, jollakin tavoin tänä syksynä olen nauttinut hymyssä suin syksyn väriloisteesta, ulkoilusta ja jumpasta.

Me kaupunkilaiset rutkutamme liian helposti kurjaa ja kylmää säätä suunnaten kauppakeskusksiin tai istahtaen teeveen ääreen. Pakko myöntää, että liian usein myös minä. Suosittelenkin lämpimästi kunnollisia aamun aurinkotervehdyksiä, ekstreme myrskylenkkeilyä ja sateessa hulluttelua! Näin kellokin kääntyy pimeään aikaan helpommin ja mieli on virkeämpi, vaikka pimein aika vuodesta onkin edessä. Ottakaahan aikaa itsellenne!