Vettä tulee taivaalta kuin saavista kaatamalla. Ulkoilu jäi väliin päivällä, mistä johtuen pieni mies kantoi minulle kenkiä koko iltapäivän. Pikkuherraa kun ei sade haittaa. Loppujen lopuksi päätimme, että meidän perhe suuntaa metsään etsimään ja keräämään sieniä...
Kumpikaan meistä aikuisista ei oikein meinannut innostua, mutta johonkin oli lähdettävä. Sadekin näytti vähän taukoavan, joten keräsimme voimat ja suuntasimme metsään.
Nopeasti huomasimme, että idea oli loistava vaikei siltä kuulostakaan. Ei välttämättä siksi, että sieniä olisi löytynyt runsaasti. Mutta sen vuoksi, että pieni miehemme nautti aivan poskettomasti märästä metsästä ja siellä tallustamisesta. Voi sitä riemun kiljuntaa ja eteenpäin loikintaa! Yllättävän hyvin Neo viihtyikin metsässä, vaikka vesisade alkoi runsaana uudestaan ja jalat kastuivat,
Aikuinen ei oikein meinaa muistaa millaista elämysmatkailua pienelle lapselle on jo pelkkä metsään meno. Ei sitä sen ihmeellisempää tekemistä tarvitse keksiä.
Sieniäkin löytyi vähän. Kotona oli käytännössä pakko tehdä kanttarellikastiketta - jossa kylläkin oli myös vähän suppilovahveroita mukana. Neo löysi suppilovahverot, arvoitukseksi jääkin miten poika onnistui ne erottamaan sammalen seasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti