Salamien sinkoilua, ikävää argumentaatiota, tylyjä syytöksiä ja pinnan kärähtämistä – jonkun tapaista arkea meidän perheessä. Ikävä kyllä, ja samaan aikaan ihana kyllä! Moni miettii, mitähän tuo nainen sekoilee, ikävää ja ihanaa samaan aikaan. Mutta näin asian näen. Tappelu sinänsä on ikävää ja mieluummin hommat toimisivat kuin rasvattu. Näin vain ei tapahdu – ilman vääntöä ja kääntöä.
Toisaalta, jos joskus ei olisi ikävää, ei olisi ihanaakaan. Mikä on parempaa kuin tappelun jälkeinen sovinto? Lisäksi kun perheeseen kuuluu neljä temperamenttista ihmistä, jatkuva räjähdysvaara on aina läsnä. Joka päivä räiskyy ja roiskuu. Uskon kuitenkin, että on parempi päästellä päänsärkyä aiheuttavat seikat ilmoille, kuin odotella, koska mädän määrä hampaankolossa kertyy niin isoksi, että päänsärky on äärettömän kova ja samalla paiseen parantaminen on epätoivoinen, pitkäkestoinen urakka.
Samalla voimme olla iloisia, jos taistelumme aiheet ovat todella sellaisia, että milloin jokin asia on mukava hoitaa ja milloin ei tai niitä, että ärsyttää kun toista ärsyttää tai toinen on onnistunut sammuttamaan tietokoneen liian aikaisin jne. – Nämä kaikki ovat todella turhia tappelun aiheita. Mutta on olemassa oikea mutta. Jos oikeasti taistelun aiheet on noita, ei kovin isoja ongelmia voi kyteä pinnan alla – vai voiko? En ainakaan usko.
Turhat tappelut ovatkin arkemme kannalta turhan tärkeitä. Moni asia, josta olisi voinut syntyä suuri arvosota, on loppunut mikrotasolle. Siis silloin, kun tapellaan kunnon tykistöllä jostakin mitättömästä höpöhöpöhommasta, jota ei todellakaan kannata vähätellä. Nauttikaa siis tappelusta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti