Kakkakemut

Pahoittelen pissakakka –juttuja, mutta ne kuuluvat nyt joka päivään. Itse asiassa tällä hetkellä suurimmat riemun kiljahdukset kuuluvat, kun ylpeä poikamme juoksee housut kintuissa vessasta ulos, kiljuen: ”kaka kaka kaka!” Ihanaa, koko perhe juhlii ja äiti kokee suurta iloa, ja myötäonnistumista, kun kakka löytyy potasta. Sitä sitten ihmetellään koko perheen voimin ja loppujen lopuksi heitetään wc-pönttöön, vilkutellaan ja vedetään tuo hieno "kaka" maailmanmatkalle.

Eilen jutustelin aiheesta puhelimessa ystäväni, joka työskentelee päiväkodissa, kanssa. Paransimme maailmaa aika lailla. Aiheet hyppivät hyvinvoinnista uraäiteihin. Jokainen taaplatkoon tyylillään, totesimme, Kuitenkin ystäväni tokaisi, että ajattele, miten paljon helpompaa sinun on jäädä kotiin, kuin sellaisen ihmisen, joka ei tiedä mitään lasten maailmasta.

Niinpä, tokaisin, ja jatkoin: ”Arjen asiat hyvinkin, meillä on aina kemut, kun potta saa täytettä.” Tosin tuo pienempi huutaa, kun ei oikein näytä vatsa toimivan. Ystäväni hengähti syvään ja tokaisi:” Kuulepa, se on niin raadollista, että me ihmiset nautimme siitä, kun työnnämme jotakin johonkin reikäämme tai saamme sieltä jotakin ulos. On se sitten ruokaa, juomaa, seksiä tai ulostetta” Samaan aikaan pienemmän vatsa tyhjeni ja suu vääntyi hymyyn. ”Todellakin osuvasti sanottu!”, mietin itsekseni ja päätin puhdistustöiden jälkeen suunnata tuottamaan itselleni mielihyvää teen ja sämpylän voimin. Miettien, kun vauva hymyilee, siellä se onni lymyilee.

Onnen eväät tehdään arjen pienillä asioilla ja jos jossakin on vajetta, suunpielet kääntyvät alaspäin ja tekisi mieli huutaa kuin vauva konsanaan.