Kaksvee ja uhma

Koko kevään ajan olen voinut havaita, että arkemme muuttuu jatkuvasti ja että jokin uusi asia on nousemassa esiin. Olen jännittänyt, koska se paljon parjattu uhma alkaa oikeasti - vai pääsisimmekö me sen suhteen sittenkin helpolla. Olen uskonut siihen, että meillä uhmataan oikein olan takaa ja olenkin ollut oikeassa. Nyt se uhma on todellakin saapunut.

Merkit ovat jo puolisen vuotta leijuneet ilmassa, mutta nyt se on puhjennut oikein kukkaan. Pieni hymyilevä, reipas ja iloinen pieni mies on muuttunut ”ei oo:ta” huutavaksi riiviöksi. Kahden pienen kanssa eläessä tekemistä riittäisi ilmankin noita raivokohtauksia, mutta ei. Tätä kirjoittaessani en meinaa edes kuulla ajatuksiani, kun kaksvee suuttui sisälle tulemisesta ja huutokonsertti on sen mukainen. Vartin herra on jo jaksanut huutaa, mutta eiköhän tässä käy – kuten aina - että aika vie voiton tuosta mielenosoittajasta, siis kun ikuisesti ei jaksa olla vihainen.

Muuten päivät kuluvat mukavasti arkisen taistelun lomassa, paitsi - yllätys yllätys - uloslähtö tuottaa todellista tuskaa. Kun puen pienemmän miehen pihalle, ja hänellä on tapana huutaa niin kauan kuin vaunut liikkuvat, kaksvee juoksee karkuun, potkii ja sätkii, huutaa ja kiljuu, että ei pueta. Kun sitten loppujen lopuksi hikeä valuvana olen saanut kaksveen puettua, hymy palaa lapsen kasvoille ja kaksvee suuntaa leikkimään. Siinä sitten äidin hermoja kysellään – miten raivo voi muuttua iloksi noin nopeasti?

Loppujen lopuksi lasten kanssa tahkoamisesta selviytyy, kun muistaa vain olla aikuinen eikä lähde pikkuherran eipäsjuupas –juttuihin mukaan. Itse asiassa tuo uloslähtö on ainut tilanne, jossa minulla alkaa hermo kiristää. Muuhun oikutteluun ja huuteluun pystyy asennoitumaan tiukan viileästi. Jos et syö, sitten et syö tai jos huudat pää punaisena, niin kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu tai jos kokeilet kaikkea kiellettyä, tulen kyllä väliin ja minullahan on aikaa puuttua rajojen jatkuvaan kokeiluun. Hölmöyksiä meillä ei suvaita.

Energiaa uhmataisteluihin ja pitkää pinnaa! Jota, yllätys yllätys, löytyy nykyään myös minulta kilometrikaupalla ;)