”Yök” – ajattelin, kun erehdyin tänään haistamaan poikani rakkainta leluotusta – ”Ella” leijonaa. Jäin miettimään, että rakkaus ei taida olla pinnallista, kun tuota hajua ajattelee. Vaikka Ella haisee kuinka pahalle hyvänsä, sen paikka on poikani kainalossa. Ja se on tasan se ainoa pehmolelu, josta poika on edes kiinnostunut.
Jo jonkin aikaa olen tehnyt, kaikki mahdolliset ja mahdottomat temput, jotta Ellan löyhkä hillittäisi. Olen pessyt ja tuulettanut tuota löyhkäävää otusta, mutta mikään ei ole auttanut päinvastoin päivä päivältä vaatimus kuuluu kovemmin –Ella! Ella! ja ei muuta kuin hajunalle tai mikä lie tiikeri, pojan kainaloon ja uni koittaa jälleen. Huh huh!
Voisin ostaa uuden Ellan, mutta luultavasti se ei kelpaisi pojalleni. Eihän uuden tulokkaan nenä olisi syöty palasiksi ja toisaalta se haisiskin varmasti väärältä. Eipä taida auttaa muu kuin Ellan ulkoiluttaminen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Vaihda Ellan täytteet. Voin avittaa jos et itse osaa
Jeps kukkuu.. Voidaan tuoda haiseva kaveri lääkäriin.
Lähetä kommentti