Kevät tulee ja Horjuva pikkumies liukastuu, osa V

Joku miettii, että kyllähän tuo jaksaa tuosta leikkipuistojen tilanteesta vaahdota. Olenkin jokuselle vastannut, että tottahan toki, jos kyse on lapseni turvallisuudesta nyt ja tulevaisuudessa. Toivon, etteivät lautakuntien jäsenet tyytyneet saamaansa selvitykseen/selitykseen, vaan huolehtivat talvikunnossa pitoon satsaamisesta, vaikka kevät tuleekin ja auringon paistaessa talven ikävät asiat unohtuvat helpsti.

Nyt kun sää vaihtelee kylmän ja lämpimän välillä, liukkaus on leikkijöiden arkea. Olen ollut yhteyksissä useita kertoja jakomäkeläiseen valtuutettuun ja yleistentöidenlautakunnan jäseneen Matti Tainaan ja toivon, että Matti hoitaa asian kuntoon. Lisäksi olen keskustellut myös muiden helsinkiläisten valtuutettujen kanssa asiasta ja toivon, että he hoitavat asian ensi talveksi kuntoon.

Jos tällä yhteydenpidolla ei hoidu, niin sitten pitää alkaa miettimään ja tekemään lisää toimia.

Jännityksellä odotan, kuinka kauan asian kuntoon hoitamisessa menee.

Tarvitseeko lasten hyvinvointi lisärahoitusta?

Helsingin sosiaalilautakunta käsitteli budjettitilannetta tarkistellessaan vuoden 2006 käyttösuunnitelmia. Helsingin Uutiset pullautti jo uutisankaksi papereista sen, että esittelyssä olisi ollut kotihoidon Helsinki-lisän leikkaaminen 42 euroa kuukaudessa.

Tuollaista ei esityksenä ollut, vaan todettiin yhtenä vaihtoehtoa lasten päivähoidon pääsemiseksi vuoden menoraamiin. Menoraami on nimittäin 2,2 miljoonaa euroa pienempi kuin vuoden 2005 toteuma ja siinä pysyminen vaatisi leikkauksia. Elikäs, vaikka Helsingin budjettitilanne on valoisampi, sosiaalilautakunta joutuu vielä leikkaamaan budjettiaan. Vaihtoehdot ovat kaikki huonoja, eli käytännössä joko lapsikohtaisen kustannuksen alentaminen 0,7 euron/kk tai mainittu tuen leikkaus. Tai sitten pitäisi tapahtua ihme ja hoidossa olevien lasten määrän tulisi vähentyä lähes neljällä sadalla.

Kotihoidontuen helsinkilisän leikkaus ei ole vaihtoehto, koska kokoomus vastustaa sitä jyrkästi. Lisäksi Helsingin demareilla on voimassa oleva piirikokouspäätös – jonka aikaansaamisessa minullakin oli näppini pelissä – että kotihoidon tuen tasoon ei Helsingissä kosketa. Vaihtoehto on toisin sanoen poliittisesti mahdoton.

Lapsikohtaisten kuukausikustannusten karsiminen on myös erittäin raskas ja epäinhimillinen prosessi. Se tarkoittaisi ryhmäkokojen kasvattamista edelleen joka puolella lakisääteiseen maksimiin, henkilökunnan menoista karsimista, päiväkotien lakkauttamista ja niin edelleen. Ei mikään haluttava vaihtoehto siis.

Joka tapauksessa aihe nousee keskusteluun luultavasti taas ja viimeistään siinä vaiheessa, kun startataan 2007 budjetin valmistelu. Olisiko mitenkään mahdotonta ajatella, että lasten hyvinvointi tarvitsee lisää rahaa? Voitaisiinko ajatella, ettei näitä vaihtoehtoja olisi pakko toteuttaa? Haluaako Helsinki satsata lasten hyvinvointiin, tulevaisuuteensa?

Hyviä kysymyksiä, joihin toivoisi päättäjillä olevan vain yksi selvä vastaus. Pari miljoonaa päivähoitojärjestelmän monimuotoisuuteen ja laadun säilyttämiseen - siis päivähoitoon ja kotihoidontuen helsinkilisään, jotta hoidon laatu säilyy ennallaan.

Ikärasismiako?

Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksen blogissa kirjoitellaan nyt helsinkiläisten päättäjien iästä. Mielestäni on huolestuttavaa, että tällaista keskustelua ylipäätään tarvitsee käydä. Pidän jokseenkin itsestäänselvänä, että jokainen poliitikko katsoo maailmaa oman kokemuksensa kautta, mikä vaikuttaa oleellisesti päätöksen tekoon. Tarvitaan erilaisia päättäjiä, jotta vältytään tyhmiltä päätöksiltä ja saadaan aikaan kunnon debatteja.

En näe, että nuoren ikäluokan pitää päästä päättämään asioista vain siksi, että kyseessä ovat nuoret. Kokemuksemme tästä maailmasta tulisi saada paremmin käyttöön, kun asioista päätetään. Oma kokemus on monesti se asia, jota vasten asioita ihmiset peilaavat ja jos kokemus on nuoruudesta seitkyluvulta se voi olla aika erilainen kuin kokemus nuoruudesta kaksituhatluvulta. Maailma muuttuu ja arjen näkökulmat asioihin muuttuvat samalla.

Toivon, että jatkossa nuoret pärjäisivät vaaleissa, koska vain siten päätöksenteossa muutos tapahtuu hallitusti. Jos päättäjät vaihtuvat liian laajassa mitassa kertarysäyksellä, jatkuvuus voi kärsiä oleellisesti. Menkäähän kommentoimaan ikäkeskustelua, tasapuolisesti ja kaikki muistaen.

Sky - puolue

Seura-lehti julkaisee juttusarjaa siitä odottaako Suomea vanhainvalta. Ja on siihen liittyen ”perustanut” SKY –puolueen, jonka perusteesinä on, että valta kuuluu kaikille, ei vain suurille ikäluokille. Kysymys sukupolvien välisestä vallanjaosta on mietityttänyt minuakin usein, mutta että Seura, lehti, jonka voisi hyvin ajatella symbolisoivan suuria ikäluokkia toimii näinkin ”radikaalisti”. Aikamoinen ylläri.

Hetken tutustuttuani Sky puolueen teeseihin, hyvä ja paha aloittavat vuoropuhelun pääni sisällä. Onko nyt aika käydä ikäpolvikapinaan vai onko vastakkainasettelun aika tässä suhteessa ohi? Miten käy tulevaisuudessa? Mikä on ikäluokkamme suuri tehtävä, jolla me ja lapsemme saamme nauttia tulevaisuudessakin hyvinvoivasta Suomesta?

Muutos on joka tapauksessa edessä ja asioiden on muututtava. Ei siksi, etteivätkö suuret ikäluokat olisi hoitaneet asioita huonosti. Vaan siksi, että politiikka tarvitsee kaikkien ikäluokkien edustajia. Laatu paranee, kun keskustelua käyvät erilaiset ihmiset eri elämäntilanteissa. Iäkkäämmät eivät voi koskaan tietää, millaista heidän rakentamassaan yhteiskunnassa on elää lapsiperheenä ja he eivät ole törmänneet esimerkiksi opintotukijärjestelmän epäreiluuteen käytännössä.

Tarvitaan hallittu muutos. Muutos politiikan tekijöissä, työelämän toimivuudessa, asenteissa ja kiireettömyyden edistämisessä ja rohkeudessa olla idealisteja ja viedä suuria hankkeita eteenpäin. Aina ei voi eikä pidä tuijottaa hintalappua ja arvioida tehokkuutta. Joskus on hyvä olla tekemättä ja ajattelematta mitään. Hyvinvointia edistetään parhaiten erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten yhteistyöllä. Yhdessä saadaan enemmän aikaan.

Horjuva pikkumies liukastuu, osa IV

Leikkipuistojen liukkaudesta ja hiekoittamisesta olen maininnut jo kerran, toisen ja kolmannenkin .

Nyt Rakennusviraston selvitys/näkökulma asiaan on saatu. Se löytyy jopa netistä.

Kyseessä on kyllä pikemminkin selitys kuin selvitys. Oleellisin löytyy lopusta, eli että kysymys on määrärahoista. On surullista, jos määrärahoja puistojen yleensä ja leikkipuistojen erityisesti, kunnossapitoon ei löydetä. Siinä tietysti syyttävä sormi osoittaa päättäjien, ei viraston suuntaan.

Selvitys saivartelee sillä, että hiekoitussepeli olisi maassa ollessaan vielä suurempi riski kuin liukkaus. Ajatus kulkee niin, että lapset kaatuessaan repisivät vaatteensa ja ihonsa tuohon sepeliin. Tämä riski on tietysti todellinen, mutta pintanaarmut paranevat kyllä ja toisaalta – kummassa satuttaa pahemmin: lyödessään päänsä liukastuessaan vai saadessaan ihon auki hiekkaan? Niinpä.

On myös täysin turhaa todeta, että sosiaalivirasto on velvollinen hiekoittamaan kävelypolut puistoihin. Niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka turvallista itse puistossa on liukkailla keleillä lasten leikkiä. Ja lapset ovat tunnetusti erittäin hyviä pysymään metriä leveillä kävelypoluilla matkalla puistojen sisätiloihin.

Sitäpaitsi on yhdentekevää, mikä tai kumpi virasto asian hoitaa kuntoon, kunhan se vain kuntoon saataisiin. Seuraavaksi kaipaisinkin kovasti sitä, että miten asiassa päästään eteenpäin – selvittämisen ja selittämisen sijaan.

Muutoksen tuskaa

Olemme pistäneet pitkään vireillä olleen hankkeen eteenpäin. Samalla sitä on kohdannut ajatuksia, joita ei ole aikaisemmin tullut vastaan.

Olemme pistäneet nykyisen asuntomme myyntiin Opkk:n kautta. Luopumisen tuska on aikamoinen. Ei olisi uskonut, että seiniin voi rakastua, mutta kyllä niihin voi. Nykyinen asuntomme on kuitenkin meille se ensimmäinen Koti - ei enää pelkkä asunto tai kämppä.

Suhde tähän asuntoon on kuitenkin tullut tiensä päähän. Huolimatta siitä, että paikka on hyvä, pinnat kunnossa ja viihtyisyyskin varsinkin Fab5 käsittelyn jälkeen erinomainen. Lapsia ajatellen tämä suhde ei kuitenkaan toimi. Meidän perheen on kuitenkin nyt aika ottaa askel eteenpäin, vaikka ikävä tulee niin ihania naapureita kuin luonnonrauhaa ja tätä kotia.

Vaikka asuntojen hintatasosta on ollut tietoinen, niin kyllä tässä tuskaa on tullut myös sen suhteen mitä on varaa ostaa. Ensin haaveilimme jostakin uudiskohteesta, mutta totesimme että rahat loppuvat kesken eikä riskinsietokyky riitä. Nyt on etsinnässä lähinnä joku vanha rivitaloyhtiö, josta vaikka remontoimalla saisi meille toimivan kodin. Olemme kyllä varautuneet siihenkin, että nyt ei tule vastaan se lopullinen muutto, vaan siirrymme muualle väliaikaiseen ratkaisuun.

Puoluevaltuuston kuulumisia

Pidin tämän puheen tänään puoluevaltuuston kokouksessa, Työväen Akatemialla Kauniaisissa:

Monikulttuurisuus lisääntyy tulevaisuudessa. Olemme jatkuvasti nähneet ikäviä esimerkkejä siitä, kuinka voi käydä, jos emme puutu asiaan sen vaatimalla tavalla.

Epätasa-arvo on maapallomme todellisuutta. Meidän demarien tuleekin toimia epätasa-arvoa vähentäen. Turvapaikan hakutarpeen vähentäminen on nimittäin inhimillisin tapa lisätä maailman asukkaiden hyvinvointia.

Valuutat ja työpaikat liikkuvat. Täten myös ihmisten on liikuttava. Maahanmuuttoasioissa onkin nyt kyettävä siirtymään ongelmakeskeisestä ajattelusta kauaskatseisempaan ratkaisukeskeiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Tämä on ainut tapa ehkäistä mahdollisesti eteen tulevia ongelmia.

Ihmiset törmäävät maahanmuuttoon jatkuvasti arjessaan. Työntekijät niin päivähoidossa kuin taksinkuljettajina tapaavat erilaisia ihmisiä ja erilaisia haasteita, ratkaisuja kaivaten. Politiikan on vastattava arjen haasteisiin.

Toivon, että toimintasuunnitelmavaliokunta miettii tarkoin, kuin me demarit vastaamme maahanmuuttoon liittyviin haasteisiin.

Lopetetaan vain reagoiva politiikka! Toimitaan rohkeasti ja käynnistetään huolellinen maahanmuuttohaasteeseen vastaava valmistelutyö!

Muuta puoluevaltuustosta:
Puheenjohtaja Heinäluoman puhe
Valtuuston puheenjohtaja Ahteen puhe
Työministeri Tarja Filatovin Naistenpäivän julistus

Kannanotto kunta-ja palvelurakenneuudistukseen
Puoluevaltuuston julkilausuma

Nimi on Niki

Petteri jo ehtikin tästä informoimaan, mutta kerrotaan omallakin foorumilla.

Viime sunnuntaina sai vauvamme nimen. Hän on nyt Niki Kristian Oksa.

Nimestä käytiin ensin samanlainen "äänestysrumba", millä Neollekin nimi valittiin eli listattiin nimiehdotuksia ja molemmilla oli käytössään viisi ääntä, joilla pudotettiin nimiä pois. Tästä kuitenkin luovuttiin, kun olimme yhtä mieltä siitä, että ei kuitenkaan harkita nimiä, jotka Neon kohdalla hylättiin. Emme siis halunneet käyttää nimiä, jotka eivät ensimmäisellä lapselle kelvanneet.

Sitte tuo Niki tuli mieleen. Itse asiassa se tuli mieleen siitä, että näin Maikkarin urheiluutisissa heidän toimittajansa nimen, joka siis oli Niki. Sitä kun pureskeli vähän aikaa, alkoi se kuulostaa hyvältä. Petterikin piti nimestä, joten se oli sitten siinä.

Ristiäisissä koomisin tilanne oli heti alussa, kun kaikki oli valmiina seremonian aloittamiseksi. Huomasimme Neon olevan poissa - ja heti perään huomasimme, että nokkela 2-vuotias oli käyttänyt tilaisuuden hyväkseen ja sännännyt pihalle leikkimään. Petteri painui perään, poika karkuun. Liukastumisen jälkeen Petteri sai palautettua pojan samaan tilaan meidän muiden kanssa...

Tarvitaan hallittu, inhimilliseen hyvinvointiin tähtäävä muutos

Kiittelin suuria ikäluokkia Up-Demarissa siitä, että he ovat olleet tärkeässä roolissa rakentamassa tätä yhteiskuntaa. Ennen meillä ei olllut päivähoitoa, tasa-arvoista mahdollisuutta opiskella... jne. Nyt me ja meidän lapsemme saamme nauttia näistä palveluista.

Maailma ei ole valmis. Se on arvo sinänsä, että ikäpolveni on eläneet ja testanneet suuren ikäluokan luomia palveluita käytännössä. Me olemme huomanneet parantamisen paikkoja, kuten hekin tekivät aikanaan. Esimerkkinä opintotuki ja sen lainaosuus, arjen kiire, vuokralla asumisen kalleus, stressi jne.

Uusien ikäluokkien äänen on kuuluttava. Tähän paras ja ainoa ratkaisu on yhdessä tekeminen. Toimiminen yhdessä paremman maailman puolesta solidaarisesti ja keskustellen erilaisten "otusten" kesken etsien ratkaisuja aina uudelleen niihinkin ongelmiin, joita suuret ikäluokat kuvittelevat ratkoneensa tai jotka eivät ulotu vielä meidän nuorten maailmaan. Tulevaisuutta pitää rakentaa kaikkien yhdessä. Ratkaisu sukupolvikuilun ylittämiseen on yhdessä tekeminen.

Jotkut haluavat nähdä, että nyt vallassa oleva sukupolvi olisi syy meidän nuorempien ahdistukseen. En ole hetkeäkään valmis uskomaan, että asia on niin ja tämä nyt vallassa oleva sukupolvi olisi sen itsekkäämpi kuin muut sukupolvet. Hyvin suuri osa heistä haluaa tehdä maailmasta lapsilleen paremman paikan – aivan niin kuin mekin. Maailma ja Suomi tarvitsee kaiken karvaisia otuksia tuomaan esiin epäkohtia ja edistääkseen siten tasa-arvoa, hyvinvointia ja inhimillisyyttä, unohtamatta arjen turvallisuutta, johon meillä kaikilla on oikeus.

Nyt on tulevaisuuden hyvinvoinnin edistämisen aika – ja sen sukupolvet voivat, tai on jopa pakko, tehdä yhteistyössä meidän nuorempien kanssa inhimillisen Suomen hyväksi.