keskiviikkona, maaliskuuta 29, 2006

Tarvitseeko lasten hyvinvointi lisärahoitusta?

Helsingin sosiaalilautakunta käsitteli budjettitilannetta tarkistellessaan vuoden 2006 käyttösuunnitelmia. Helsingin Uutiset pullautti jo uutisankaksi papereista sen, että esittelyssä olisi ollut kotihoidon Helsinki-lisän leikkaaminen 42 euroa kuukaudessa.

Tuollaista ei esityksenä ollut, vaan todettiin yhtenä vaihtoehtoa lasten päivähoidon pääsemiseksi vuoden menoraamiin. Menoraami on nimittäin 2,2 miljoonaa euroa pienempi kuin vuoden 2005 toteuma ja siinä pysyminen vaatisi leikkauksia. Elikäs, vaikka Helsingin budjettitilanne on valoisampi, sosiaalilautakunta joutuu vielä leikkaamaan budjettiaan. Vaihtoehdot ovat kaikki huonoja, eli käytännössä joko lapsikohtaisen kustannuksen alentaminen 0,7 euron/kk tai mainittu tuen leikkaus. Tai sitten pitäisi tapahtua ihme ja hoidossa olevien lasten määrän tulisi vähentyä lähes neljällä sadalla.

Kotihoidontuen helsinkilisän leikkaus ei ole vaihtoehto, koska kokoomus vastustaa sitä jyrkästi. Lisäksi Helsingin demareilla on voimassa oleva piirikokouspäätös – jonka aikaansaamisessa minullakin oli näppini pelissä – että kotihoidon tuen tasoon ei Helsingissä kosketa. Vaihtoehto on toisin sanoen poliittisesti mahdoton.

Lapsikohtaisten kuukausikustannusten karsiminen on myös erittäin raskas ja epäinhimillinen prosessi. Se tarkoittaisi ryhmäkokojen kasvattamista edelleen joka puolella lakisääteiseen maksimiin, henkilökunnan menoista karsimista, päiväkotien lakkauttamista ja niin edelleen. Ei mikään haluttava vaihtoehto siis.

Joka tapauksessa aihe nousee keskusteluun luultavasti taas ja viimeistään siinä vaiheessa, kun startataan 2007 budjetin valmistelu. Olisiko mitenkään mahdotonta ajatella, että lasten hyvinvointi tarvitsee lisää rahaa? Voitaisiinko ajatella, ettei näitä vaihtoehtoja olisi pakko toteuttaa? Haluaako Helsinki satsata lasten hyvinvointiin, tulevaisuuteensa?

Hyviä kysymyksiä, joihin toivoisi päättäjillä olevan vain yksi selvä vastaus. Pari miljoonaa päivähoitojärjestelmän monimuotoisuuteen ja laadun säilyttämiseen - siis päivähoitoon ja kotihoidontuen helsinkilisään, jotta hoidon laatu säilyy ennallaan.

2 kommenttia:

Jaana Leppäkorpi kirjoitti...

Hei,

Ilolla huomasin, että olet löytänyt blogini ja listannut sen sivuillesi. Kivaa!

Samalla on pakko todeta, että samojen kysymysten äärellä sitä painitaan kaikissa kaupungeissa. Espoossa olemme saaneet päivähoidon kurjistamislinjaa hieman muutettua, mutta silti esim. henkilökunnan määrä päivittäin huolettaa. Ja demarit ottivat säästöjä vastaan kantaa viime viikolla (ennen blogini avaamista, joten siitä ei sieltä voi lukea).

Kuntamme ovat kuitenkin siinä mielessä eri tilanteessa - jos olen ymmärtänyt oikein - että Helsingissä koko kaupungin tasolla lasten määrä laskee. Espoo taas on yhä selkeämmin lapsiperheiden kaupunki.

Mirka kirjoitti...

Peten sivuilla luki, että sinullakin on blogi. Mukava lukea tuttujen tovereiden ajatuksia.

Todellakin taidetamme painiskella samojen asioiden kanssa niin politiikassa kuin arjessakin samantyylisien asioiden kanssa.

Se trendi on olemassa, että lapsiperheet muuttavat Helsingin ympäristöön ja Helsingin lapsiluku laskee.

Päivähoidon budjetti ei ole pysynyt raamissa aikoihin, vaikka sitä on leikattu aika railakkaasti. Nyt tilanne pitäisi mielestäni rauhoittaa joksikin aikaan. Koska leikkauksia on tehty vähän turhankin paljon.