Tuossa aiemmin kirjoitin leikkipuistojen talvikunnossapidosta blogiini ja Helsingin Uutisiin. Asiaan ei ainakaan vielä ole muutosta tullut, vaikka se on otettu vakavasti käsittelyyn. Saapa nähdä, ehtiikö tämä talvi kulua loppuun ennen kuin Helsingin byrokratiassa asia saadaan hoidettua kuntoon. Toivon todellakin, ettei joku koneistossa kuvittele, että odottelemalla liukkaat loppuun asia unohtuu. Nyt kirjoitan aiheesta, koska myönteisen palautteen lisäksi olen saanut kummallista palautetta.
Korviini on kantautunut kummallisia kommentteja aiheesta, jotka ansaitsevat mielestäni oman bloggauksen. Ensinnäkin minua on hämmästyttänyt joidenkin kommentit siitä, että näin sitä pilataan puistojen maine. Häh? olen kysynyt. Ei tässä siitä ole alkuunkaan kysymys, vaan päinvastoin. Nyt on tarkoitus satsata lasten turvallisuuteen ja näin ennalta ehkäistä mahdolliset ikävät tapaukset, jos joku lapsi satuttaa itsensä. Kun vastaan tuli selvä epäkohta, näin viisaammaksi ryhtyä tuumasta toimeen kuin jäädä odottelemaan todella ikävää ennakkotapausta. Nythän jo useat lapset ovat liukastelleet puistossa, mutta vakavilta onnettomuuksilta on säästytty.
Toinen mielenkiintoinen havainto oli se, että kaupungin puistoissa käytäntöjä näyttää olevan lähes yhtä paljon kuin on puistojakin. Jossain on hiekkalaatikkoja, joita saa käyttää hiekoitukseen ja toisissa ei ole. Joissakin, kuten Jakomäessä, hiekoitus on kiellettyä, toisissa siitä ei ole erityisemmin ohjeita annettu. Myös lumitöitä hoidellaan erilaisilla menettelytavoilla. Mielenkiintoista, mietin…
Välillä kyllä vaihtelu virkistää, mutta tässä asiassa olisi hyvä, kun saataisiin pikapikaan toimiva käytäntö, joka edistäisi lasten turvallisuutta puistoissa ja ennalta ehkäisisi päänkolauttelua maahan tai luiden katkomista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti