Viimeisen viikon olen tehnyt empiiristä tutkimusta siitä, kuinka kauan saamme poikien kanssa aikamme kulumaan kotona neljän seinän sisällä. Tosin tätä valintaa en ole tehnyt vapaaehtoisesti, vaan luontoäidin määräyksestä. Vauvan kanssa kun pakkasraja on 10-15 astetta. Olen havainnut, että puheripuli yllättää, kun joku aikuinen soittaa tai mieheni astuu ovesta sisään. Lisäksi levottomuuden taso nousee päivä päivältä ja äidin - siis minun - ohjelmatoimiston palvelut ovat saaneet arvon arvaamattoman. Lisäksi minusta on tullut riippuvainen säätiedotuksista ja siten myös ilmatieteenlaitoksen nettisivuista. Josko huomenna pääsisi ulos..
Joka tapauksessa vähäinen ulkoilu on saanut Neon, vajaa kaksi vuotta, tuomaan muutaman kerran kenkiä äidille, joka ”ei tajua” vihjettä, pihalle on päästävä. Lisäksi poika hokee sanaa: ”Puku”. No viime päivinä meillä on touhuttu aamusta iltaan, jotta hinku pihalle pakkaseen ei kasvaisi ihan mahdottomaksi ainakaan silloin, kun minä olen yksin kahden lapsen kanssa. Tällöin ulkoilu 18 asteen pakkasessa on ollut ehdottomasti boikotissa, vaikka itsellänikin on kova hinku pihalle liikkumaan, joka kasvaa päiväpäivältä.
No faktat faktoina ja ulos ei päiväsaikaan näillä keleillä mennä. On siis keksittävä muuta. Meillä on katsottu videoita, tanssittu, leivottu, leikitty, askarreltu, käyty päiväsuihkussa ja saunassa, rakenneltu kaikenlaista ja luettu kirjoja, mutta levottomuuden määrä tuntuu lisääntyvän päivä päivältä. Lisäksi mökkihöperyys nostaa päätään, kun keskustelu päivisin tapahtuu vain vajaa kaksivuotiaan ja toisen kuukauden ikäisen kanssa. Jokainen osaa varman miettiä, millaista päivän keskustelun laatu on ollut.
No huomenna minä lähden tuulettumaan liikepalvelulautakunnan kokoukseen ja laitan käteni kyynerpäitämyöten ristiin toivoen, että kiltti luontoäiti antaisi auringon paistaa lämpimämmin ja pakkasen laskea. Toisaalta kevät koittaa väkisin ennen pitkään!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti