Lapset -köyhyyden riskitekijät?

Lainaus Hyvinvointi 2006 julkaisun tiedotteesta:
” Siinä missä kahden ansaitsijan korkeasti koulutetut perheet ovat pärjänneet hyvinvointikilvassa hyvin, lapsiperheiden köyhyyden riskitekijöiksi ovat nousseet vauva- tai taaperoikäiset lapset, yksinhuoltajuus ja monilapsisuus.”

Lapset ja etenkin pienet lapset siis ovat köyhyyden riskitekijöitä tutkimuksen mukaan. Jotakin vikaa on siis suomalaisessa perhepolitiikassa, vaikka meillä kansainvälisessä vertailussa tuetaankin lapsiperheitä kohtuullisesti.

Kysymyksessä ei ole rahakysymys yhteiskunnan mittakaavassa. Kyse on siitä kohdennetaanko varoja ja toimenpiteitä oikeisiin kohteisiin ja oikealla tavalla. Jatkossa voitaisiin esimerkiksi ajatella joidenkin veronkevennysten sijaan kohdennettuja toimia lapsiperheille jo olemassa oleviin rakenteisiin nojaten. Luulen, että tällaisilla toimenpiteillä olisi myös samankaltainen työllisyysvaikutus kuin tuloveron alentamisella, sillä lapsiperheiden taloudessa lisäeurot menevät taatusti suoraan kulutukseen, mikä tukee myös siis työllisyyttäkin.

Joku voi sanoa, että onhan sitä rikkaitakin lapsiperheitä, jotka voivat siirtää lisäeurot säästöön korkoa kasvamaan. Ja tietysti, niinkin on. Mutta veronalennukset menevät myös rikkaille, ja vielä suurempina. Lapsiperheiden tukeminen ei tietenkään olisi pysyvä vaihtoehto veronkevennyksille, mutta ainakin yhdellä kertaa voitaisiin näin menetellä.

Hallitus on tehnyt hyvää työtä työllisyyspolitiikassa mm. juuri kysyntää ruokkimalla. Samaa linjaa on syytä jatkaa, mutta kysyntään voitaisiin kohdentaa toimenpiteitä samalla helpottaen lapsiperheiden arkea.