Itsekin tulee liian usein puhuttua siitä, kuinka lasten hoitaminen kotona käy työstä. Tosin minulla kotiin jääminen on alkanut maistua koko ajan paremmalta eikä päinvastoin. Monta kertaa silmääni ovat pistäneet jutut siitä, kuinka kotona oleminen on tylsää. En tiedä, onko minussa jotakin vikaa, mutta minusta tuntuu siltä, että hauskuus vain lisääntyy, mitä enemmän kotona olen ollut.
Ehkä tylsyydessä on kyse erosta pääkaupunkiseudun ja muun maan välillä. Täällä kun kotona olevalle kansalle on tarjolla yllin kyllin sirkushuveja. Minulla on monesti valinnan vaikeus, mitä tekisin, kun erilaista toimintaa on ympärillä runsaasti. Voin suunnata kyläilemään, leikkipuistoon, uimaan, olla kotona. Niin ja päätöksen siitä, mitä tänään teen voin tehdä aamulla herätessäni. Koska muulloin aikuinen voi aamulla todeta:” Väsyttää, tänään en liiku kotoa yhtikäs minnekään.”
Hauskinta kotona lasten hoitamisessa on mielestäni se, että voimme hupuilla, kikattaa yhdessä höpö höpö hommille aamusta iltaan sekä tieto siitä, että hupuilu syventää minun ja lasteni välistä suhdetta. Vaikka meilläkin on selkeitä päivärutiineita, emme toteuta niitä aina pilkun päälle. Lapsenkin kun on opittava se, että rutiineista voidaan joskus poiketa. Kuitenkin päivärutiineiden puitteissa voimme touhuta monenlaista. Piirtää, pelata palloa, leikkiä, maalata, lukea, ulkoilla, leipoa jne. Ainoa rajoitus on se, että lapset ovat olemassa ja he eivät viihdy yhden asian parissa, yhtä pitkää aikaa kun aikuiset. Touhuaminen täytyykin joka päivä suunnitella myös lasten ehdoilla.
Tai sitten kysymys on yksinkertaisesti mielikuvituksen ja luovuuden puutteesta. Tosin minulla luovuus tuntuu puhjeneen kukkaan nyt, kun vietän aikaani lasten kanssa ja elän suhteellisen kiireettömästi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti