Viikonloppuna sähköpostiini oli tullut kysymys mielipiteestäni abortin suhteen.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että kyseessä on epämiellyttävä toimenpide sekä henkisesti että
fyysisesti. No, asia pysäytti hetkeksi. Ajatuksia pyöri etiikasta käytännöllisyyteen. Joka tapauksessa lopputulemani on se, että lainsäändäntömme on tässä asiassa juuri oikeanlainen. Ei liian myötämielinen, eikä liian kielteinen - siis juuri hyvä.
Suomen lain mukaan oikeutta raskauden keskeytykseen on rajoitettu. Sen mukaan raskauden
keskeyttää naisen pyynnöstä, mikäli:
- raskauden jatkuminen tai lapsen synnyttäminen hänen sairautensa, ruumiinvikansa tai heikkoutensa vuoksi vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä
- hänen tai hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus; kun hänet on saatettu raskaaksi olosuhteissa, joita tarkoitetaan rikoslain 25 luvun 4 ja 5 §:ssä sekä 20 luvun 1, 3, 3 ja 9 §:ssä tai saman luvun 6 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, jos teko on sisältänyt naisen toimintavapauden törkeän loukkauksen,
- Hän raskaaksi saatettaessa ei ollut täyttänyt seitsemäätoista vuotta tai oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta taikka kun hän on jo synnyttänyt neljä lasta;
- kun on syytä otaksua, että lapsi olisi vajaamielinen tai että lapsella olisi tai lapselle kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika; tai
- kun jommankumman tai kummankin vanhemman sairaus, häiriytynyt sieluntoiminta tai muu niihin verrattava syy vakavasti rajoittaa heidän kykyään hoitaa lasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti