Erityisoppilaiden määrän arvioidaan nousevan lähivuosina jopa kymmeneen prosenttiin kaikista oppilaista. Etenkin kielellisten vaikeuksien ja tarkkaavaisuusongelmien määrä on kasvanut. Helsingissä ollaankin tilanteessa, jossa viimeistään nyt on pakko miettiä keinoja erityisoppilaiden määrän kasvun pysäyttämiseksi. Kasvun pysäyttämiseksi ja kääntämiseksi laskuun on käytettävä kaikki jo olemassa olevat resurssit. Lisäksi on kehitettävä uusia toimintatapoja, yksistään vanhoilla emme enää pärjää.
Koulujen luokkakokojen pienentäminen on hyvä keino ennalta ehkäistä ongelmien kasvua, mutta se ei yksin riitä. Tarvitaan myös eri hallintokunnat – ainakin sosiaali- ja opetusviraston- ylittävää yhteistyötä ja muita keinoja. Tässä asiassa ihmiset eivät saa jäädä byrokratian väliin ilman tarvitsemaansa apua, vaan organisaatioiden on vastattava ihmisten tarpeisiin moniammatillisella yhteistyöllä.Yksi esimerkki tällaisesta yhteistyöstä on se, että kouluihin tarvitaan koulusosionomeja kuraattorien työpareiksi.
Koulusosionomin työnkuva on jo olemassa Stadian Koulua elämää varten - hankkeen toimesta. Nyt se täytyy ottaa käyttöön. Koulusosionomit toimisivat kouluissa ongelmia ennakoiden, niihin varhaisessa vaiheessa puuttuen kouluissa, edistäen oppilaiden elämänhallintaa, koulun yhteisöllisyyttä sekä vanhempien osallisuutta koulunkäyntiin.
Koulusosionomit toimisivat tietenkin moniammatillisessa yhteistyössä lasten arkeen kuuluvien ammattilaisten kanssa.Uuden vuosituhannen haasteiden edessä tarvitsemme ennen kaikkea innovatiivisuutta. Keskustelu ei voi pyöriä pelkän euroköydenvedon ympärillä, vaan tarvitsemme konkreettisia keinoja ja sitoutumista niiden toteuttamiseen. Ihminen tulee nimittäin aina ensin.
Kirjoitus on julkaistu myös blogissa osoitteessa http://properuskoulu2007.blogspot.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti