Teetä ja sympatiaa

Muutama päivä sitten mietin, miten tämä äitiys on tämmöistä. Yrittäessäni juoda kahvia käy niin, että jos en koko ajan hoe mantraa ”minä juon nyt kahvia” kuin kokenut poliiitikko (Kuka…?), hyppään jatkuvasti pyyhkimässä neniä ja takamuksia, lämmittelemässä maitoa, antamassa sitä tätä ja tota sekä puhaltelemassa jos jonkinlaista pipä halien kera – lopputuloksena kahvin juonti kylmänä. Itseään voi lohdutella vain sillä, että kylmä kahvi kuulemma kaunistaa.

Elämäni prinsessana taitaakin kohta koittaa tällä kylmän kahvin määrällä, tai sitten käy kuten eräs ystäväni sanoi: ”Hitsi kun ei vatsa kestä sitä mitä naama tarttis.” Iltapäivisin olenkin jo siirtynyt teen juontiin, mutta ehkäpä olisi aika satsata siihen muutenkin. Yllättävää on se, kuinka äidinrakkaus saa lapset menemään kaiken muun edelle, enkä puhu nyt vain kahvista. Ainakin minun sylini on aina avoin, mikäli vain olen kotosalla, ja äkkipikainen luonteeni on kärsinyt kovan kolhun. Nyt nimittäin hallitsen rauhallisesti myös arjen kaaostilanteita. Yllättävä äitiyden tuoma lisävoimavara.

Samaan aikaan olen huomannut, että päässäni vipattaa oikein kunnolla. Ajatuksia pulpahtelee jos vaikka mistä asiasta niin hiekkalaatikolla kuin sieltä kotiin käveltäessä. Välillä pohdin maailmaa syleileviä ideologisia kysymyksiä ja välillä hyvin käytännöllisiä seikkoja. Kannettava saisikin olla aina mukana, jotta kaikki ajatukset maailman iloista ja suruista sekä lasten oivalluksista ja höpöilyistä tulisi talletettua muistiin. Tosin, eipä ajatukset suorittamalla kehittyisi yhtä syvällisiksi kuin usean päivän pohdinnan jälkeen ja tärkeimmät jutut muistan kotonakin.

Nitrotta Nitro Cup:ssa

Kuin hakattuna, mutta iloisena, istahdin nyt tietokoneelle. Päivän koitos osa I on nyt takana ja pelit menivät mielestäni hyvin. Edessä on enää jälkipelit. Tärkeintähän on reilu peli ja hyvä joukkuehenki. Sitä tuntui riittävän joka joukkueessa. Kuitenkin hyvät pelit kaipaavat hyviä selityksiä, miksi emme tehneet ihan niin montaa maalia kuin olisi ollut ajatus niin ja paikkoja...

Tämän päivän kootut selitykset minun osaltani kuuluvat seuraavasti:

1. Ei kahden lapsen jälkeen enää oikein kentällä kirmata kuin nuorivarsa kesälaitumella
2. Kun lapset on kentänlaidalla, on pakko katsoa välillä niiden perään
3. Pukkasin ohi, koska olen selvästi kutistunut -Kaikkea se ikä teettää...
4. Potkut ei oikein onnistu, kun olen pelannut niin paljon lasten kanssa varoen, että en osaa enää potkaista kovaa.
5. Niin ja mullahan on se astma...

kuitenkin minun on pakko myöntää, että astma pysyi hyvin kurissa lukuun ottamatta yhtä douppauskertaa... Siis yhdellä astmapiipun hönkäsyllä selvittiin. Niin ja juokseminen tuntui ihan hyvältä, vaikkakin ajatus kulki nopeammin kuin allekirjoittanut kahden lapsen äiti. Monessa tilanteessa tuntui kuin olisin ollut hidastetussa leffassa tai vähintäänkin jonkun muun vartalossa. No tärkeintä oli, että oli hauskaa niin lapsilla kuin vanhemmilla.

Nitro Cup

Huomenna pelataan ihkaensimmäinen Nitro Cup Suurmetsän kentällä. Otteluissa mittaa toisistaan ottavat Puistolan urheilijoiden jalkapalloillevien lasten vanhemmat ja joukkueiden toimihenkilöt.

Edessäni on huomenna ihana jalkapallon täytteinen päivä Suurmetsän kentällä. Toivon, että saan nauttia oikein kunnolla rakastamastani urheilulajista. Lisäksi iloa minussa herättää se, että "pikku herra pallohullu" viihtyy kentällä. Meidän perheessä siis pojat toimivat huomenna kannustusjoukkoina...

No pakkaaan joka tapauksessa astmapiipun laukkuun ja toivon, etten sitä huomenna tarvitse tai jos tarvitsen niin sitten jälkipelivaiheessa.... :)

Realismi rajoittaa idealismia?

Minua suututtaa jatkuva keskustelu siitä, kuinka työelämän vaatimustaso ja haasteellisuus ovat lisääntyneet, kuinka työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen käy koko ajan vaikeammaksi sekä se, kuinka maailman rauhasta – tuosta suuresta unelmastamme on tullut haave, joka toteutumiseen niin moni ihminen ei jaksa enää uskoa - saati toimia tuon unelman toteutumista edistäen. Todellinen syy näyttää olevan liiallinen realismi, siis se mikä nyt vain on mahdotonta... Tämä realismi voi polkea hoidon laatua, vaatia priorisoimaan inhimillisesti arveluttavista asioista, vie kykymme haaveilla ja pyrkiä kohti haaveita. Joka tapauksessa, jotta asiat etenevät positiiviseen suuntaan, on meidän uskallettava unelmoida ja unohdettava hetkittäin priorisointi.

Tämän jälkeen voimme miettiä konkreettisia askelia, joiden avulla suuntaamme kohti unelmaamme. Konkreettiset askeleet eivät kävele suoraan, vaan ne ajoittain käyvät pientareen puolella. Tärkeintä kuitenkin on, että ne liikkuvat polun suuntaan. Siis sinnepäin, mihin me toivomme maailman muuttuvan.

Kiire ja priorisointikeskustelu tulee ajoittain heittää sivuun ja jättää tilaa aate- ja ideologiakeskusteluun siitä, mistä asioista haaveilemme. Minä ja ystäväni haaveilemme usein arkisista asioista, kuten ajasta perheen kanssa, edullisemmasta ja terveellisemmästä ravinnosta sekä ihmissuhteiden toimivuudesta. Usein meitä ihmetyttää se, kuinka epäoikeudenmukainen maailma on ja kuinka voisimme tehdä edes jotakin paremman maailman puolesta. Tosin pienen ihmisen panostukset tuntuvat pieniltä ja aikaa ei tunnu riittävän edes arjen rutiinien hoitamiseen saatikka suurien vaikeiden asioiden miettimiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen muiden kuin oman perheen näkökulmasta. Priorisointi astuukin kuvioon kesken ja sivuttaa valitettavan usein idealismin ja halun edistää tärkeitä asioita.

Maailman rauhan edistämiseksi on jo olemassa paljon keinoja, kuinka voimme vaikuttaa sekä yksilö- että yhteiskunnan tasolla puhumattakaan globaalista tasosta. Jos keinot on hakusessa, suosittelen ainakin surffailua esimerkiksi kepan, unicefin, solikkasäätiön, Yk-liiton sivuilla…. Joka tapauksessa uudetkin keinot ovat tervetulleilta. Eli päiväunet siitä, kuinka rauhaa voidaan edistää, eivät todellakaan ole turhia. Uusia ajatuksia kannattaa sitten jakaa niin puolueiden aktiiveille kuin laajemminkin yhteiskunnallisessa keskustelussa esimerkiksi mielipidekirjoituksissa.

Pysähdy sinäkin unelmoimaan tasa-arvoisemmasta ja oikeudenmukaisemmasta maailmasta sekä uskalla uskoa unelmiisi. Älä anna kiireen kävellä ylitsesi ja tehdä arjestasi kilpajuoksua kellon kanssa.

Suomen tulevaisuuden haasteet puhututtivat Tapanilassa

Eero Heinäluoma onnistui herättämään hyvän keskustelun Suomen tulevaisuuden haasteista sekä ikäpolvien vastakkain asettelun vaarasta. Kaikki paikalla olijat tuntuivatkin olevan sitä mieltä, että hyvinvointi turvataan parhaiten yhteistyöllä. Minä sain ilokseni ensimmäisen kysymys - tai ehkä pikemminkin kommentointi - vuoron, enkä malttanut päästää toveri puheenjohtajaa turhan helpolla.

Halusin kysyä toveri puheenjohtajalta sitä, että onko hyvinvointiyhteiskunnasta todellakin tulossa suorittamisyhteiskunta. Ainakin meille, joiden on ollut pakko käydä töissä opiskelun ohella. Siis meille, joille kahdeksan tunnin työaika on ollut haavetta jo peruskouluaikana. Lisäksi halusin kuulla miten toveri ministeri näkee suvaitsevaisuuden ja suvaitsemattomuuden haasteet tulevaisuudessa. Minun mielestäni, kun asennepommi kytee nyt täydellä vauhdilla.

Inhimillisyys huokui suuresta Eerosta, joka joutui tunnustamaan, että nykypäivän arjen tuomat haasteet ovat erityisen vaikeita politiikalle tässä mediayhteiskunnassa, jossa viesti pitäisi tiivistää muutamaan lauseeseen. Moniarvoisuutta, kun ei oikein kykene tiivistämään välttymättä väärinymmärryksiltä. Tosia asia hänen havaintojensa mukaan on se, että jotakin ikävää kertoo nuorten burnout tilastot ja hän luottaa siihen, että nykyajan nuoret löytävät tähänkin ratkaisun avaimet. Hän on valmis auttamaan, jos vain joku nuori kertoo, mitä tehdä.

Näinpä, ajattelin mielessäni. Joku nuori, vaikka allekirjoittanut, voisi etsiä ratkaisuja kysymykseen, jos siihen olisi aikaa pohtia asioita ja valmistella asiasta uusia avauksia. Samaan aikaan jokunen ihmetteli, miten nuoria helsinkiläisiä saataisiin äänestämään. Tätä olen miettinyt ja jokseenkin tullut siihen tulokseen, että jos me nuoret täällä yritämme tehdä nyhjää tyhjästä kampanjaa vaaleissa kuin vaaleissa niin, eipä ihme että näkemyksemme hukkuu tietotulvaan. Apu niin tukiryhmissä asiantuntemuksen muodossa kuin sitten taloudellisesti on Helsingissä välttämätöntä, jos aikoo saada edes kaverit tietämään, että on ehdolla. Sillä kuuluisalla touhutonnilla ei paljoa tehdä.

Todellakin peräänkuulutan ikäpolvien välistä solidaarisuutta paremman yhteiskuntamme kehittämisessä paremmaksi - aivan kuten Eerokin teki tänään.

Kiirettä pitää

Istahdin iltapäiväteelle, kun molemmat pojat nukkuivat – kerrankin samaan aikaan. Avasin maanantain 8.5 Uutispäivä Demarin, kun en ollut sitä ehtinyt aikaisemmin lukea. Silmääni osui Sami Turusen kirjoitus otsikolla ”Kiirettä pitää”. Hymy hyppäsi huulilleni, kun huomasin minkä päivän lehteä lueskelen. Todellakin, Samin kirjoitus oli asiaa.

Minäkin puntaroin jatkuvasti yhtälöä aika ja raha. Molemmat ovat rajallisia ja jollakin tavoin vastapareja, kun toista on, niin toisesta on huutava pula. Samaan aikaan huomaa, että pinnallisesti kaikilla pyyhkii ehkä paremmin kuin koskaan – mutta, mutta kumpa pääsisi kärpäseksi kattoon. Todellisuus ei voi olla sellainen, kuin sivusta näyttää.

Kuten Sami kirjoitti: ”Nyt alan ymmärtää, että aika on tärkeää, koska sitä täytetään niin vimmasti”. Näinpä. Tosin tässä oravanpyörässä pysähtyminen on haastavaa. Kun minä jäin kotiin esikoisen kanssa, touhusin kuin duracelpupu konsanaan. Nyt olen oppinut olemaan hötkyämättä ainakin yleensä. Arjen kiire on nykyään erilaista kuin aikaisemmin. Tekemättömiä töitä on pöydällä kotonakin koko ajan, ennen ne jäivät töihini. En todellakaan kaipaa aikaa, jossa koko ajan työmäärä kotona ja töissä on loputon. Tosin yhtälö ei ole helppo.

Joka tapauksessa ajanhallinta voisi olla asia, josta kannattaisi puhua enenevässä määrin. Välillä on hyvä olla jouten, jos se ei onnistu, kannattaa miettiä, elääkö liiaksi suoritusyhteiskunnan ehdoilla ja onko se oikeasti sitä mitä haluaa. Minä toivon, että suoritusyhteiskunta painuu joskus unholaan ja joutenolo sekä hyödyttömän ajankäytön arvo nähdään. Se kun on myös tuottavaa pitkällä juoksulla. Luovuus ja uudet innovaatiot vaativat aikaa chillata.

Kilpailutuksen kustannukset selvitettävä

Helsingin yhteisjärjestö JHL ry vaatii, että Helsingin kaupungin on perustettava työryhmä tutkimaan tukipalveluiden kilpailuttamista. Prosessin säästöt tai kulut ja kilpailutuksen ongelmat on nyt kartoitettava tarkoin. Mielipiteeseen on helppo yhtyä. Joka tapauksessa ajatuksen on tainnut herättää Palmian tilanne.

Yleensäkin kokonaistaloudellinen hyöty on tässä kyseenalainen. Onko kilpailuttaminen ollut perusteltua, siis ideologisesti. Yhteistyöpolitiikan näkökulmasta se on pienempi paha, että aloitettiin pienillä prosenttiosuuksilla eikä pätkäytetty suurempaa osuutta kilpailutuksen piiriin. Me demarit olemmekin koko ajan vaatineet seurantaa siitä, kuinka tilanne edistyy ja suhtaudumme avoimin mielin siihen, kuinka jatkossa tullaan toimimaan. Olemme jälleen valmiit neuvotteluihin metsässä huutamisen sijaan...

Pakko myöntää, että tilanne näyttää siltä, että perusteita kilpailutuksen laajenemiseen ei ole. Jos miettii sitä, kuinka monessa hallinnon alassa työskennellään aiheen parissa ja kuinka paljon kaupungin resursseja prosessi syö. Tosin liikkuvia palasia on vielä niin monta, että johtopäätöksiä on mahdoton tehdä. Lisäksi nähtäväksi jää, millaisia valituksia kilpailutuksista seuraa ja mikä on Palmian todellinen kilpailukyky. Mielenkiinnolla niitäkin odottelen.

Rauha ja vakaus - Euroopan syvin olemus

Hyvää Eurooppa-päivää kaikille!

Euroopan Unionin perustavoitteet ovat rauha ja vakaus. Niissä on onnistettu suhteellisen hyvin, mikä saattaa unohtua, kun unionin suhteen uutisoidaan useimmiten lähinnän ongelmista esimerkiksi päätöksentekoon liittyen. Tästä esimerkkinä toimii keskustelu unionin perustuslaillisen sopimuksen ratifioimisesta. Siihen liittyen presidentti Halonen käytti eilen mielenkiintoisen ja näkemyksellisen puheen.

Oleellista ei ole pitää kiirettä hinnalla millä hyvänsä, vaan varmistaa unionin perustavoitteiden toteutuminen. Voisi sanoa, että tällä hetkellä keskustelu ratifioimisesta ei lisää vakautta, vaan aiheuttaa kuiluja ja lisää hämmennystä. Niinpä Halosen pointti siitä, että nimenomaan ulospääsyn etsiminen on oleellista, on enemmän kuin miettimisen arvoinen.

Kannattaa huomata, että Halonen puhui Eurooppalainen Suomi ry:n seminaarissa. Puheen välittömät kuulijat eivät siis olleet Eurooppa-epäilijöitä, eikä puheen sisältö ollut heille tarkoituksenmukaisesti sorvattu. Halosen huomautus siitä, että unionissa ei voida edetä pakon avulla, suuntaan eikä toiseen, kertoo olennaisen siitä, missä hengessä asioita pitäisi tarkastella.

Euroopan unioni on tarpeellinen projekti. Sen suhteen pitää edelleen vain miettiä, miten tässä ajassa sen tavoitteita saadaan parhaite vietyä eteenpäin ja miten nykyisistä ongelmista löydetään unionin arvoinen ulospääsy.

Äitiys ja hysteria

Aikoinaan hoivatyössä työskennellessäni törmäsin monenlaisiin äiteihin. Vaikka yksilöitä ei loppupeleissä voi kategorisoida, joskus pysähtyy miettimään millaisia äitejä maa päällään kantaa. On ylihuolehtivia ja välinpitämättömiä, auktoritaarisia ja lepsuja, rauhallisia ja äkkipikaisia, ajattelemattomia ja liiankin pohdiskelevia, tiedostavia ja silmänsä ummistavia. Kaiken hyvän lisäksi nämä ja monet muut ominaisuudet ovat vieläpä tilannesidonnaisia. Äitiys sinällään ei ole minulle vierasta, vaan se, että minä olen äiti. Olen jo kauan ymmärtänyt äitiyttä ilmiön, jos sitä nyt koskaan voi riittävästi ymmärtää, kautta ja olen usein ollut lohduttava olkapää erilaisille äideille. Kuitenkin on pakko myöntää, että omien lasten synnyttyä uusi näkökulma äitiyteen on herännyt myös minussa.

Yllättävän usein tulee mietittyä millainen minä olen äitinä. Ja kun tunnen paremmin tai pidemmältä aikaa työminäni verrattuna äitiminääni, huomaan usein vertailevan äitiminääni työminääni. ”Lastenhoitaja” Mirka, ”valmentaja” Mirka ja ”ohjaaja” Mirka ovat hyvin erilaisia kuin ”äiti” Mirka. Olen huomannut, että äitinä olen monessa suhteessa erilainen kuin työssäni. Esimerkiksi olen lepsumpi, mutta äkkipikaisempi. Kotona ei jaksa aina miettiä sitä, miten aikuisen on järkevä toimia missäkin tilanteessa. Kahdeksan tuntia päivässä kykenee olemaan johdonmukainen ja harkitseva, mutta yötä päivää se ei onnistu. Mielenkiintoista on sekin, että siinä missä joukkueellinen futaajia tai koulukodin oppilaat tottelivat oikein muotoiltua ”jonoon järjestäydy” käskyä, oma pikkumies ei korvaansa lotkauta. Ihan kuten ei muistakaan käskyistä – pikemminkin päinvastoin.

Jotkut äitien piirteistä saivat minut töissä toivomaan: ”kunpa äiti oppisi olemaan realisti, toivottavasti sain äidin ymmärtämään, että rajoja lapsi kaipaa tai voi kun vanhemmat osaisivat elää tilanteessa. Nykyään olen huomannut epäileväni itseäni välillä yliherkäksi välillä ihan natsiäidiksi ja viimeksi tänään hysteeriseksi äidiksi, etenkin kun kyse on esikoisesta. Oireet olivat mitättömät päällisin puolin, mutta minusta tuntui, että on tuota lääkärille näytettävä. Tosin sain hysteriadiagnoosista vapautuksen, kun kiikutin Neon lääkäriin muutaman päiväunilta heräämiskerran jälkeen ja herralla todettiin korvatulehdus. Tämän episodin jälkeen mietin, että tärkeintä kaiketi on luottaa äidin vaistoon.

Anyway, sama kai äitiydessä on kuin muissakin asioissa elämässä. Turha hötkytä äärilaidasta toiseen. Paras tapa selviytyä kunnialla on etsiä kultaista keskitietä ja koittaa vielä kävellä sitä pitkin niin kauan, kun tietä riittää. Eipä muuta kuin iloisia kultaisen keskitien etsintöjä. ;)

Ilman heikkous, ketutus ja auringon paiste

Astmaatikkona tämä kevät on ollut erityistä tuskaa. En muista, että minulla olisi henkeä ahdistanut koskaan tähän malliin kuin nyt. Samaan aikaan selkäni, joka menee liikkumattomuudesta jumiin, huutaa liikuntaa. Kun ulkona näyttää tuolta, ei uimahallin tai punttiksen kutsu oikein saa innostumaan. Tosin kaiketi se olisi parempi kuin kökkiä kotosalla. Jotain on tehtävä..

Pieni urheilija sisälläni herää ja huutelee pyöräilemään tai rullaluistelemaan. Kun puhelimenikin pirahti äskettäin ja ystäväni pyysi rullaluistelulenkille, olen valmis kaivamaan astmapiipun taskuun ja antamaan luistinten viedä. Joka tapauksessa en voi käsittää, mikä ongelma katujen putsaamisessa joka kevät on. Tämän kevään erityispiirteet kyllä ymmärrän, mutta silti.. Homman pitäisi toimia ja on meillä helsinkiläisilläkin oikeus puhtaaseen ilmaan.

Minulla ei ole edes ”paha astma”, ainakaan Kelan mukaan. Voin vain kuvitella, millaista elämä ”pahan astman” kanssa on. Elikäs puhdasta hengitysilmaa ja siihen satsaamista, jotta me astmaatikotkin voimme vapaasti liikkua.

Pienen miehen arvojärjestys

Lasten kanssa liikkuessa minulla herää usein halu kurkistaa lapsen pään sisälle. Helppoja – tai ainakin niin luulen – tilanteita on useita. Siis sellaisia, joissa tikkarin saamattomuus herättää kiukun. Välillä mietin, että voi kun minullakin olisi pokkaa kiukutella samalla tavoin kuin lapsi. Kun sitten kuuntelee lapsen suusta tulevia asioita ja seuraa lapsen toimintaa, on monimutkaisia ajatusketjuja välillä vaikea jopa mahdoton hahmottaa. Tänään hiekkalaatikolla, kun muut äidit eivät olleet vielä saapuneet, mietin pojan ajatuksia ja arvoja.

Joku ajattelee, että kylläpäs minä yritän olla jopa yliluonnollinen – mutta pohdinnan tulos oli mielestäni hyvä. Totesin että pojalla – 2 vee - on arvojärjestys kohdallaan. Aina kun liikumme johonkin suuntaan tai jos pienempi mies on poissa näkyviltä. Herra kaks vee kyllä huomaa tilanteen ja kyselee huolestuneena ”vauva? vauva?” Äiti oli ensimmäinen sana ja isiä huudellaan päivät pitkät – siihen asti kun isi kotiutuu. Seuraavana top 10:ssä tulevat pallot ja autot – tosin nykyään pallo on ykkönen - ja kun koko perhe eksyi jalkapallokentälle oli kaks vee siellä täynnä riemua. Kyllä elämä silloin hymyili ja sieltä poistuminen ei onnistunut kuin kaks vee kainalossa kurkkusuorana huutaen.

Johtopäätös: kaksvee tietää jo mikä on tärkeää. Hänen kohdallaan ruoka ja juoma ovat itsestäänselvyys. Muut tarpeet voi vielä toistaiseksi tehdä vaippaan, joten sitten jää vain läheiset, äiti, isi ja vauva, sekä jalkapallo.

Eero Tapanilassa 11.5.2006

Eero Heinäluoma saapuu Tapanilan työväentalolle 11.5.2006 keskustelemaan
sitä, miten me sosialidemokraatit vastaamme Suomen tulevaisuuden haasteisiin.
Tilaisuus starttaa kello 19.00 Kahvittelulla, alkujuonnoilla ja eduskuntavaaliehdokkaiden esittelyllä. Eero aloittaa klo 19.15

Tervetuloa paikalle nauttimaan kahvista ja jutustelemaan mukavia.

Inhimillistä hoivatyötä - laadukasta hoitoa

Sosiaalibarometri 2006 kertoo, että henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden
vaikeudet ovat lisääntyneet nopeasti sosiaali- ja terveydenhuollossa. 40%:lla kunnista on vaikeuksia saada pätevää henkilöstöä sosiaalitoimeen. Tilanne on selvästi heikentynyt viiden viime vuoden aikana. Ammattiryhmistä vaikeinta on saada sosiaalityöntekijöitä ja palveluissa ongelmallisin alue on vanhusten hoito ja hoiva. Eipä tämä tulos juuri yllättänyt minua, mutta
pistää vaatimaan asiaan pikapikaan puuttumista.

Jo jonkin aikaa henkilöstön aseman parantamisessa olisi ollut työsarkaa ja mikäli henkilöstövajetta on, ei ihme, että hoidonlaatu kärsii. Lisäksi henkilöstön vaje vaikuttaa oleellisesti henkilökunnan jaksamiseen. Näillä aloilla henkilökuntavaje takoittaa sitä, että yksi ihminen voi tehdä vaikkapa kolmen työt. Täysin epäinhimillistä.

Osaavien työntekijöiden saaminen on oma probleemansa. Ystäväni hoiva-alalta
valitti sitä, kuinka heidän työpaikallaan vakanssit ollaan saatu täytettyä, mutta
sellaisilla hoitajilla, joilla ei ole osaamista ja motivaatiota työhön. Hän totesikin tiukkaan sävyyn, että koulutus ei aina takaa kykyä työskennellä hoiva-aloilla. Niinpä, ajattelin ja mietin, mistä huutavaan hoitajapulaan ratkaisu. No, palkan nosto saattaisia auttaa, mutta samaan aikaan tarvitaan kunnon sijaisjärjestelyt, jotta motivoituneiden ja osaavien hoitajien aika
ei mene motivoitumattomien ja osaamattomien hoitajien paapomiseen.

Useat juuri valmistuneet ja alalle tulleet kyllästyvät työhön alta aikayksikön, koska työelämän työtavat ja oppilaitosten opit eivät läheskään aina kohtaa. Kehittämismyönteisyys on koulutuksessa, mutta ei läheskään aina työelämässä. Lisäksi "uudet" ammatit, sosionomit ja lähihoitajat, tekevät töitä, jotka eivät vaadi kuin osan ammattitaidostaan käyttöön. Vaikka
hoitoalalla jokainen päivä on erilainen uusia haasteita ei joka päivä tule eteen.

Toivon todella, että hoiva-alojen työpaikat ja koulutukset kohtaisivat tulevaisuudessa paremmin. Samoin toivon, että hoitajien jaksamiseen ja työn kehittämiseen panostetaan työnohjausella, jatkuvan koulutuksen keinoin, riittävän resurssoinnin avulla sekä palkkatasoa inhimillistäen. Hoitajien jaksaminen on erityisen tärkeää etenkin tulevaisuudessa kun vanhustyön tarpeen ennakoidaan lisääntyvän.

Vappuhuipennus: EuroMayDay – Hmm Todellakin

Tästä vapusta jäi monelle ikävä maku suuhun. Kuka olisi halunnut lukea tänään lehdistä mielenosoituksesta - tästä EuroMayDaystä, joka toimi Suomessa kuin Ranskassa konsanaan. Näin ne Euroopan trendit siirtyvät maasta toiseen. Anyway, eipä tuollaista toivoisi, mutta enpä ole yllättynyt. Olen nimittäin usein törmännyt turhautuneisiin ja pettyneisiin nuoriin niin arjessa kuin työelämässä, jotka ihannoivat seitkytluvun hippimeininkiä, anarkiaa ja rauhaa.

Aikanaan en itsekään osannut arvostaa yhteiskuntaamme tarpeeksi. Hyvät asiat olivat itsestään selvyyksiä ja pahoja piti vastustaa ajattelematta sitä, edistääkö tapani vastustaa asiaa vai heikentääkö se sitä. Tosin minä olen kyllä aina arvostanut demokratiaa, mutta sopimusyhteiskunnan yhteistyön päälle en aina jaksanut liputtaa. No nykyään näen, että Suomen tapa pitää huolta suomalaisista on ainutlaatuista. Samalla näen edelleen samoja epäkohtia ja ymmärrän, että niihin vaikutetaan pitkäjänteisesti tehden yhteistyötä niiden puolueiden ihmisten kanssa, joille kansa on luottamuksensa antanut.

Vappuhuipennus ei tainnut olla yllätys sosiaalityöntekijöille eikä poliiseille. Kyseessä oli turhautumisen purkaus, jota on odoteltu meidän aloilla jo joitakin vuosia. Toivottavasti nyt pikku hiljaa sijoitellaan rahaa niin ongelmia ennakoiviin palveluihin, kuin korjaustoimiin, jotta nuorempi väestö ei turhaudu ja polta itseään loppuun tässä suoritusyhteiskunnassa.

Rauhaa ja hyvinvointia rakennetaan rauhanteitse neuvotellen ja tehden kompromisseja.

P.S. Luepa ihmeessä myös toveri Haltian kirjoitus aiheesta.
P.P.S. Prekariaattien määrä on kaiketi pikapikaa minimoitava.

Vappu ja puheenpölpötys

Vapulla on monta merkitystä. Monelle vappu tarkoittaa hyvää syytä juhlia, vieläpä valkolakki päässä tai sitten pukeutuen mitä eriskummallisempiin asusteisiin. Usein juhlatohinassa unohtuu arki ja sen murheet. Olen aikaisemmin kuulunut noihin bilettäjiin. Tänä vuonna pysähdyin erityisesti miettimään. mitä vappu minulle merkitsee ja miksi sitä on mukavaa juhlia.

Vappu merkitsee minulle mahdollisuutta viettää aikaa mukavien ihmisten parissa jatkuvasti höpöttäen. välillä asiaa ja välillä asian vierestä. Vappuperinteeni on muuttunut selvästi vuosien varrella ja nyt kun elämässäni on nuo kolme ihanaa miestä tai oikeammin yksi mies ja kaksi miehenalkua niin vappuaaton perinne muotoutuu uusiksi. Eilen grillailimme ystäviemme pihassa ja tänään suuntasimme aamusta kaupungille kuuntelemaan viisaita sanoja rautatientorille. Sen jälkeen kunnioitimme ainokaista vappuperinnettä, joka on kuulunut vappuuni jo usean vuoden ajan. Elikäs suuntasimme ystävieni kanssa Vanhan Tanssikellariin vappulounaalle. Voi sitä puheenpölpötystä, joka meidän poppoosta lähtee, sillä tämä porukka tuntuu olevan koossa vain vappuisin ja senhän tietää mitä siitä tulee, kun vanhat tutut tapaavat taas pitkästä aikaan.

Samaan aikaan oheistoiminnan rinnalla mielessäni pyörii vappuisia ajatuksia siitä, miten yhteiskuntamme on kehittynyt ja kuinka meillä työmiehillä ja naisilla asiat nykypäivänä on. Askelia on otettu eteenpäin ja välillä taaksepäin, mutta joka tapauksessa saamme nauttia työlainsäädännön tuomista vapauksista ja onhan tasa-arvokin ottanut askelia eteenpäin. Kun kuuntelee iäkkäämpien ihmisten käsityksiä esimerkiksi kodinhoitamisesta, suhtautuminen ainakin meillä on erilainen. Vastuu kodista, lapsista, auton huollosta ja elämästämme kannetaan yhdessä.

Pohdiskelun tuloksena huomaan, että minulle vappu merkitsee puheen pölpötystä niin menneestä kuin tulevasta. Samaan aikaan se vetää vakavaksi ja laittaa miettimään, miten työväenliikkeen tärkeät asiat saavat jatkossakin niille kuuluvan asian mukaisen huomion Vappuna. Vaikka vappu onkin muuttunut koko kansan juhlaksi on hyvä muistaa, että koko kansan juhlalla on toinenkin ulottuvuus – aivan kuten koko kansan presidentilläkin.

P.S. Uusin vappuhuvini on selailla netistä kaikenlaisia vappupuheita...

Eero Heinäluoman vappupuhe
Jyrki Kataisen vappupuhe
Matti Vanhasen vappupuhe
Lauri Ihalainen
Matti Tukiainen
Maarit Feldt-Ranta
Tarja Filatov
Leena Luhtanen
Tuula Haatainen
Antti Kalliomäki
Matti Ahde

Kaksvee ja uhma

Koko kevään ajan olen voinut havaita, että arkemme muuttuu jatkuvasti ja että jokin uusi asia on nousemassa esiin. Olen jännittänyt, koska se paljon parjattu uhma alkaa oikeasti - vai pääsisimmekö me sen suhteen sittenkin helpolla. Olen uskonut siihen, että meillä uhmataan oikein olan takaa ja olenkin ollut oikeassa. Nyt se uhma on todellakin saapunut.

Merkit ovat jo puolisen vuotta leijuneet ilmassa, mutta nyt se on puhjennut oikein kukkaan. Pieni hymyilevä, reipas ja iloinen pieni mies on muuttunut ”ei oo:ta” huutavaksi riiviöksi. Kahden pienen kanssa eläessä tekemistä riittäisi ilmankin noita raivokohtauksia, mutta ei. Tätä kirjoittaessani en meinaa edes kuulla ajatuksiani, kun kaksvee suuttui sisälle tulemisesta ja huutokonsertti on sen mukainen. Vartin herra on jo jaksanut huutaa, mutta eiköhän tässä käy – kuten aina - että aika vie voiton tuosta mielenosoittajasta, siis kun ikuisesti ei jaksa olla vihainen.

Muuten päivät kuluvat mukavasti arkisen taistelun lomassa, paitsi - yllätys yllätys - uloslähtö tuottaa todellista tuskaa. Kun puen pienemmän miehen pihalle, ja hänellä on tapana huutaa niin kauan kuin vaunut liikkuvat, kaksvee juoksee karkuun, potkii ja sätkii, huutaa ja kiljuu, että ei pueta. Kun sitten loppujen lopuksi hikeä valuvana olen saanut kaksveen puettua, hymy palaa lapsen kasvoille ja kaksvee suuntaa leikkimään. Siinä sitten äidin hermoja kysellään – miten raivo voi muuttua iloksi noin nopeasti?

Loppujen lopuksi lasten kanssa tahkoamisesta selviytyy, kun muistaa vain olla aikuinen eikä lähde pikkuherran eipäsjuupas –juttuihin mukaan. Itse asiassa tuo uloslähtö on ainut tilanne, jossa minulla alkaa hermo kiristää. Muuhun oikutteluun ja huuteluun pystyy asennoitumaan tiukan viileästi. Jos et syö, sitten et syö tai jos huudat pää punaisena, niin kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu tai jos kokeilet kaikkea kiellettyä, tulen kyllä väliin ja minullahan on aikaa puuttua rajojen jatkuvaan kokeiluun. Hölmöyksiä meillä ei suvaita.

Energiaa uhmataisteluihin ja pitkää pinnaa! Jota, yllätys yllätys, löytyy nykyään myös minulta kilometrikaupalla ;)

Uudistuksellinen -jopa radikaali- Sdp

Kunta– ja palvelurakenneuudistus on tällä hetkellä edelleen käynnissä. Päähallituspuolue ja uudistuksen sektorivastuuministerin omaava puolue ei kuitenkaan näytä itse asiassa kannattavan koko uudistusta. Kaikki isot rakenteelliset muutokset, joista uudistuksessa on puhuttu, näyttävät olevan Keskustalla eiei -juttuja.

Kuntien yhdistäminen ei Keskustalle kelpaa. Paitsi tietysti silloin, jos valtiolta on luvassa paljon porkkarahaa ja homma on vapaaehtoista. Kukaanhan ei ole valmis varsinaisiin pakkoliitoksiin, eli määräyksiin siitä että kunta te ja te muodostatte nyt uuden kunnan. Sen sijaan on aidosti keskusteltu siitä, että päätetään kuntien kokoluokka- ja määrä. Sitten annetaan kunnille joidenkin vuosien siirtymäaika itse tehdä tarvittavat ratkaisut liitoksista. Tämä on varsin uudistuksellista, jopa radikaalia.

Kuntien verotusoikeus ei Keskustalle kelpaa. Ei kunnille voi antaa enempää pelimerkkejä suoraan itsensä käytettäväksi, sittenhän valtiolla olisi vähemmän rahaa käytössään siltojen ja teiden rakentamiseksi sopivaksi katsottuihin paikkoihin (lue: tiettyjen edustajien kotivaalipiireihin). Kunnallinen itsehallinto on Keskustan mielestä hieno asia, mutta ei siihen täysi budjetinhallinta mahdollisuus kuulu, rahat pitää ehdottomasti olla ruinattavissa valtiolta, jotta välissä voidaan tehdä se kuuluisa iltalypsy. Kuntien verotusoikeus on varsin uudistuksellista, jopa radikaalia.

Niin Keskusta vastustaa ja – kas, kas, SDP kannattaa molempia uudistuksia. Tästähän voisi vetää johtopäätöksen, että SDP on uudistuksellinen jopa radikaali puolue. Teot puhukoot puolestaan, kun mietitään todellisia yhteiskuntamme muutos voimia! Uskon, että laajemminkin uudistustyössä Sdp on eturintamassa. ;)

Turhauttavat turhat tappelut?

Salamien sinkoilua, ikävää argumentaatiota, tylyjä syytöksiä ja pinnan kärähtämistä – jonkun tapaista arkea meidän perheessä. Ikävä kyllä, ja samaan aikaan ihana kyllä! Moni miettii, mitähän tuo nainen sekoilee, ikävää ja ihanaa samaan aikaan. Mutta näin asian näen. Tappelu sinänsä on ikävää ja mieluummin hommat toimisivat kuin rasvattu. Näin vain ei tapahdu – ilman vääntöä ja kääntöä.

Toisaalta, jos joskus ei olisi ikävää, ei olisi ihanaakaan. Mikä on parempaa kuin tappelun jälkeinen sovinto? Lisäksi kun perheeseen kuuluu neljä temperamenttista ihmistä, jatkuva räjähdysvaara on aina läsnä. Joka päivä räiskyy ja roiskuu. Uskon kuitenkin, että on parempi päästellä päänsärkyä aiheuttavat seikat ilmoille, kuin odotella, koska mädän määrä hampaankolossa kertyy niin isoksi, että päänsärky on äärettömän kova ja samalla paiseen parantaminen on epätoivoinen, pitkäkestoinen urakka.
Samalla voimme olla iloisia, jos taistelumme aiheet ovat todella sellaisia, että milloin jokin asia on mukava hoitaa ja milloin ei tai niitä, että ärsyttää kun toista ärsyttää tai toinen on onnistunut sammuttamaan tietokoneen liian aikaisin jne. – Nämä kaikki ovat todella turhia tappelun aiheita. Mutta on olemassa oikea mutta. Jos oikeasti taistelun aiheet on noita, ei kovin isoja ongelmia voi kyteä pinnan alla – vai voiko? En ainakaan usko.

Turhat tappelut ovatkin arkemme kannalta turhan tärkeitä. Moni asia, josta olisi voinut syntyä suuri arvosota, on loppunut mikrotasolle. Siis silloin, kun tapellaan kunnon tykistöllä jostakin mitättömästä höpöhöpöhommasta, jota ei todellakaan kannata vähätellä. Nauttikaa siis tappelusta!

Kakkakemut

Pahoittelen pissakakka –juttuja, mutta ne kuuluvat nyt joka päivään. Itse asiassa tällä hetkellä suurimmat riemun kiljahdukset kuuluvat, kun ylpeä poikamme juoksee housut kintuissa vessasta ulos, kiljuen: ”kaka kaka kaka!” Ihanaa, koko perhe juhlii ja äiti kokee suurta iloa, ja myötäonnistumista, kun kakka löytyy potasta. Sitä sitten ihmetellään koko perheen voimin ja loppujen lopuksi heitetään wc-pönttöön, vilkutellaan ja vedetään tuo hieno "kaka" maailmanmatkalle.

Eilen jutustelin aiheesta puhelimessa ystäväni, joka työskentelee päiväkodissa, kanssa. Paransimme maailmaa aika lailla. Aiheet hyppivät hyvinvoinnista uraäiteihin. Jokainen taaplatkoon tyylillään, totesimme, Kuitenkin ystäväni tokaisi, että ajattele, miten paljon helpompaa sinun on jäädä kotiin, kuin sellaisen ihmisen, joka ei tiedä mitään lasten maailmasta.

Niinpä, tokaisin, ja jatkoin: ”Arjen asiat hyvinkin, meillä on aina kemut, kun potta saa täytettä.” Tosin tuo pienempi huutaa, kun ei oikein näytä vatsa toimivan. Ystäväni hengähti syvään ja tokaisi:” Kuulepa, se on niin raadollista, että me ihmiset nautimme siitä, kun työnnämme jotakin johonkin reikäämme tai saamme sieltä jotakin ulos. On se sitten ruokaa, juomaa, seksiä tai ulostetta” Samaan aikaan pienemmän vatsa tyhjeni ja suu vääntyi hymyyn. ”Todellakin osuvasti sanottu!”, mietin itsekseni ja päätin puhdistustöiden jälkeen suunnata tuottamaan itselleni mielihyvää teen ja sämpylän voimin. Miettien, kun vauva hymyilee, siellä se onni lymyilee.

Onnen eväät tehdään arjen pienillä asioilla ja jos jossakin on vajetta, suunpielet kääntyvät alaspäin ja tekisi mieli huutaa kuin vauva konsanaan.

Helsinki ja kilpailun pelisäännöt

Tuohon äskeiseen Palmian kehitykseen liittyvään kirjoitukseeni virisi keskustelua kilpailuttamisesta. Tässä vaiheessa lienee paikallaan muistuttaa siitä, että pelisäännöt ovat olemassa, eivätkä edes kovin huonot: Helsingillä on 1996 hyväksytyt kilpailun käytön periaatteet. Periaatteet sisältävät toteamukset lain vaikutuksista ja kilpailun käytön mahdollisuuksista. Nämä periaatteet vain ovat tainneet joiltakin päättäjiltä unohtua, esimerkiksi päätettäessä kilpailuttamisesta päätettäessä.

... Tässä siis muistin virkistämiseksi myös helsinkiläispäättäjille.

Keskeisiä periaatteita Helsingissä ovat:
- kaupungin tulee pyrkiä pitkäaikaisiin sopimuksiin palveluiden hankinnassa
- kilpailutettaessa pitää varmistua siitä, ettei kilpailulla aiheuteta heikennyksiä kaupungin työntekijöiden tai kaupunkilaisten työllisyystilanteeseen.
- Silloin kun kaupungin oman tuottajayksikön palvelut vastaavat todettavissa olevia hinta-laatu-suhteelle asetettuja vaatimuksia, nämä palvelut tulisi ostaa ko. yksiköltä ilman kilpailutusta
- Ehtona kilpailun käytölle on, että toimialalla on toimivat markkinat
- kilpailuttaminen ei saa johtaa palvelutason eikä laadun heikkenemiseen
- omalle tuottajaorganisaatiolle pitää antaa riittävä aika ja edellytykset pärjätä kilpailussa
- kaupungin henkilökuntaa ei irtisanota, vaan heidät sijoitetaan muihin koulutustaan vastaaviin tehtäviin, hävittäessä kilpailu. Jos oma yksikkö voittaa kilpailun, pitää yksiköllä olla riittävät valtuudet suorittaa lisäpalkkauksia tarvittaessa.

Huumetietoutta tarvitaan kasvatustyössä

Nykyisin kasvattajat tietävät huumausaineasioista valitettavan vähän, vaikka ongelmasta puhutaan jatkuvasti medioissa. Ongelmia ei haluta kohdata, koska ajatellaan, ettei asia koske minua, saatikka omia lapsiani. Kasvatanhan minä omat lapseni hyvin, eivät he nyt huumeisiin sorru. Suosittelen vanhempia heräämään, sillä ainakaan pääkaupunkiseudulla asuessa nuoret törmäävät ongelmaan lähes väkisin.

Kasvattajien oma huumetietous vaikuttaa oleellisesti heidän kykyynsä keskustella asiasta. Jos huumeet ovat vanhemmille tai lasten parissa työskenteleville ihmisille tuntematon paha asia, jota pitää pelätä, ei keskustelu nuoren kanssa onnistu. On tärkeää osata suhtautua huumeisiin aikuisena, ilman vahvaa tunnepyöritystä myös huumekeskusteluun.

Lasten ja nuorten parissa mahdollisuuksia vaikuttaa päihdekokeiluihin on monia, vaikkakin loppujen lopuksi lapsi tai nuori tekee itse päätöksensä päihdekokeilusta. Hyvä itsetunto, sosiaaliset taidot, tietous asiasta sekä rohkeus, ovat asioita, joihin kasvattajat niin ammattilaiset kuin vanhemmat voivat vaikuttaa. Nämä asiat puolestaan tukevat nuorta ajattelemaan itse ja kestämään sosiaalista painetta.

Lisäksi kasvattajien välinen yhteistyö on tärkeää. Samanikäisten lasten vanhemmat voivat tukea toinen toisiaan jakamalla kokemuksia lastenkasvatuksesta sekä omista tunteistaan kamppailtaessa nuorten ongelmien kanssa. Tärkeän osan ennalta ehkäisevästä päihdetyöstä tulisikin tukea vanhempia kasvatustyössä sekä valmentaa lasten kanssa työskenteleviä nostamaan vaikeitakin asioita keskusteluun vanhempien kanssa.

Sosialidemokraattisten Nuorten 100-vuotisjuhla 27.5

Ohessa kutsu Sosialidemokraattisten Nuorten 100-vuotisjuhlaan. Juhla järjestetään lauantaina 27.5. Tampereella ja ilmoittautumisaika meneemajoituksen osalta umpeen 26.4.!!! Hotellitilanne Tampereella on kyseisenä viikonloppuna huono, joten myöhemmin ilmoittautuvat eivät todennäköisestionnistu varaamaan itselleen majoitusta. Kannattaa siis toimia nyt jailmoittautua osoitteessa http://www.demarinuoret.fi/100-vuotisjuhlavuotisjuhla .Tervetuloa juhlimaan kanssamme 100-vuotiasta nuorisoliittoa.

Niin ja jos, et vielä ole Sosialidemokraattisten Nuorten jäsen ja toivoisit olevasi. Voit hoitaa asian kuntoon osoitteessa http://www.demarinuoret.fi/toimintaa/jaseneksi/liittymislomake

Valtakunnallinen ALLERGIAVIIKKO 24.- 30.4.2006

Nenän niiskutusta, hengen ahdistusta, silmien kutinaa jne. Onkos kuultu ikävämpää? Minua ainakin ärsyttää joka kevät se, kun kadut pöllyää, kun siivouksia ei saada hoidettua asianmukaisesti. Asiaan ei auta muu, kuin vedellä astmapiippua ja zyrtecciä vuorotellen. (Lue niin paljon, kun ohjeet sallii). Todellakin keväällä on huonotkin puolet.

Mikä ottaakaan enemmän päähän, kun ostaa astma ja allergialääkeet sekä samaan aikaan huomaa, kuinka siihen hujahtaa useampi satanen. Etenkin kun lompakko ei ole muutenkaan turhan paksu. No, eiköhän tämä pikkuhiljaa tästä... Kun saadaan katupölyt kuriin ja lääkkeet tehoamaan.

Lue lisää allergia ja astmaliiton sivuilta.

Viikonloppuvilskettä

”Olipas viikonloppu”, mietin istahtaessani tietokoneen ääreen. Tänä viikonloppuna onnistuimme yhdistämään loistavalla tavalla huvin ja hyödyn. Perjantai kului perheen parissa jalkapallokentällä viilettäen ja kotona nautiskellen.. Lauantaina oli Helsingin sosialidemokraattien piirikokous ja Sosialidemokraattisten nuorten viimeinen hallitus ennen liittokokousta. Illalla suuntasimme Petterin kanssa ravintolaan – Ravintola Kynsilaukka, suosittelen valkosipulin ystäville - syömään ja kun pääsimme kotiin, löysimme itsemme naapurien terassilta... Pojat olivat mummolassa hoidossa ja he jäivät sinne iloisina.. Sunnuntaina haimme mummon ja vaarin lellimät lapset kotiin sekä kerkesimme ulos leikkipuistoon nauttimaan aurinkoisesta kevätpäivästä.

Helsingin sosialidemokraattien piirikokoustunnelma oli toisenlainen, kuin voisi kuvitella. Porukka näytti nuorentuneen ja poliittinen keskustelu oli mielestäni antoisampi kuin aikoihin. Alustukset pitivät Susanna Rahkonen ja Vesa Mauriala, jonka jälkeen me piirikokousedustajat puhuimme tärkeäksi kokemistamme asioista. Minä puhuin lapsiperheiden köyhyysproblematiikasta ja siitä millaisia arjen haasteita lapsiperheissä on. Lisäksi olin erityisen tyytyväinen kokouksen julkilausumaan, joka muistutti, että hoitotakuu koskee myös lapsia.

No anyway ”maailman parannusviikonloppu” on takana ja nyt voimme odotella rauhassa, miten asiat etenevät vai etenevätkö ne…

Keskustelutilaisuus Tapanilan työväentalolla

Hallituskausi lähestyy loppuaan, mitä sosialidemokraattit ovat saavuttaneet ja mitä sosialidemokraatit aikovat vielä saavuttaa? Haasteita riittää tulevaisuudessakin, miten niihin vastataan?

SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Eero Heinäluoma tulee keskustelemaan Tapanilan työväentalolle 24.4 maanantaina klo 18.00.

Tilaisuuden järjestävät Koillis-Helsingin sosialidemokraattiset yhdistykset. Paikalla on myös alueen yhdistysten asettamia eduskuntavaaliehdokkaita.

Tervetuloa keskustelemaan!

Mihin menet Palmia?

Palmia tekee parhaillaan strategiatyötään. Nyt tilanne on se, että Palmia toimii pääkaupunkiseudun markkinoilla ja kilpailee kansainvälisten jättien, kuten Sodexho, kanssa samoista palvelujen tuottamisista. Toisaalta Palmia on edelleen myös kaupungin tiukasti ohjaama. Kilpailutilanne ja samaan aikaan kilpailurajoitukset asettavat suuren haasteen Palmian tulevaisuudelle. Tilanne ei ole mitenkään helppo.

Tässä vaiheessa on turha enää itkeä sitä, miten ja miksi koko Palmia on perustettu ja miten se on viety kilpailutukseen mukaan. Tällä hetkellä tilanne on tämä. Toisaalta on aina periaatteessa mahdollista purkaa koko liikelaitos ja palata takaisin kunnan omaan tuotantoon, joka ei tämän hetken tietojen valossa näytä tehokkuudessa hävinneen nykyiselle tilanteelle. Tämän realistisuutta voi jokainen pohtia tässä kokoomuksen ja toisen suuren porvaripuolueemme vihreiden hallitsemassa kaupungissa.

Toisaalta Palmialla voi olla edessään pilkkomisen tai yhtiöittämisen tie. Samalla se saattaisi merkitä laajentumista uusille palveluntuottamisaloille, jotta kilpailukyky voitaisiin säilyttää. Samalla Helsinki menettäisi viimeisenkin otteensa näiden palveluiden tuottamiseen ja toimisi enää laskun allekirjoittajana. Selvää on se, että johonkin suuntaan pitää liikkua, sillä nykyinen tilanne osin markkinakilpailussa, kunnan kilpailuttamissa tappiollisissa sopimuksissa, kilpailunrajoituksissa ja niin edelleen, on pitkän päälle kestämätön.

Samalla olisi syytä turvata sekä kaikkien helsinkiläisten etu palveluiden käyttäjinä, että Palmian työntekijöiden työsuhteiden laatu ja kesto. Joitakin ajatuksia muhii omassakin päässä, mutta ajatuksia ja ideoita Palmian suhteen otetaan enemmän kuin mielellään vastaan.

Hurrrjan pitkä utelu:)

Tämä huastettelu oli venynyt hurjan pitkäksi, mutta sainpas tehtyä. Mitä muuta se kotiäiti tekisi päväuniaikaan ja seuraavana aamuna ennen uloslähtö…

Löysin tämän Tiulin blogista, joka oli ansiokkaasti karsinut joitakin kyssiä: mm. sellaisia, jotka ovat lähinnä teineille suunnattuja ja sellaisia: joihin hän ei olisi osannut lyhykäisesti vastata.

1. Nimesi?
Mirka
2. Synttärit?Toukokuussa
3. Missä muodossa asut, kenen/keiden kanssa?
Mieheni Petteri Oksan ja pokieni Neon ja Nikin kanssa
4. Voidellessasi näkkäriä voiteletko "reikäisenpuolen" vaiko sileämmän?
paha –rasvan himossa reikäisemmän, kun olen saanut itseäni niskasta kiinni ja koitan välttää kohtuutonta rasvan käyttöä sileämmän.
5. Kumpi tulee ensin leivälle, juusto vai makkara?
juusto, ja tätä ei mieheni meinaa millään ymmärtää, vaikka sehän on itsestään selvää…
6. Käykö ketsuppi kaiken kanssa?
Ei todellakaan
7. Olet tilaamassa fantasiapizzan, mitkä ovat täytteet?
Kinkku, paprika ja sipuli, helppo!
8. Kun menet pikaruokalaan tilaat yleensä?
Vaihtelu virkistää – minulla ei ole vakiotilausta, valitseminen on aina yhtä vaikeaa, mulla on valitsemisen tuska
9. Mikä on lempiruokakauppasi?
Malmintorin City market
10. Millä kulkuvälineellä liikut eniten?
Bussilla ja omalla autolla. Bussilla aina, jos ei ole aikataulua, joka tulee saavuttaa.
11. Katso levyhyllysi 8 levy, mikä se on?
Ensin selitys: ”Meillä on mieheni kanssa yhteinen levyhylly” Kahdeksas levy on Raptorin tulevat tänne sotkemaan meidän ajopuuteorian…. Hitto, mitä sontaa sieltä löytyykään…
12. Kumman valitset tv vai tietokone?
tietokoneen
13. Mitkä fyysiset ominaisuudet kiehtovat sinua siinä sukupuolessa mihin olet kiintynyt?
karisma, aito läsnäolo, sydän -ajattelu ja kyky keskustella asioista, luotettavuus ja turvallisuus
14. Unelmakämppä vai huippumalli haussa?
Huippumallihaussa.
15. Lenkkarit vai tennarit?
Tennarit.
16. Onko sinulla lävistyksiä?
Juup,
17. Jos vastasit kyllä, missä?
Korvissa
18. Entä onko tatuointeja?
ei, mieli on kyllä joskus tehnyt
19. Ruutu vai raita?
Mulla on nyt iskenyt joku raitabuumi, joten raitapa hyvinkin.
20. Omistatko mp3-soittimen?
en
21. Montako tuntia vietät aikaa koneella?
Enempi ja vähempi. Riippuu perhe- ja kokoustilanteesta.
22. Kuinka nopea nettisi on?
nu jaa, enpä muista (Petteri tosin huikkasi juuri että 8/2 megaa)
23. Pelaatko koneella?
enpä juuri
24. Kun katsot peiliin, mitä näet?
Valitettavan usein mustat silmänaluset… ;)
25. Kuunteletko tällä hetkellä musiikkia?
en, pojat ovat päiväunilla.
26. Mikä kappale saa tanssijalkasi liikkeelle?
Melkeinpä mikä tahansa musiikki, kun fiilis on oikea
27. Mikä kappale saa kyyneleet pakkautumaan silmille?
Ronald Keatingin “You say best, when you say nothing at all”.
28. Mikä kappale saa sinut iloiseksi?
Lasten musiikkiosastolle menee – Elikäs Taikuri Luttisen ”totta vai tarua”
34. Sänky vai puska? (joku muu, mikä?)
Sänky tai sitten yöpyminen teltassa… Puska ei ole mun juttu.
35. Onko sinulla paljon ystäviä?
Ainakin luulen niin…
36. Onko myös vastakkaista sukupuolta olevia YSTÄVIÄ paljon?
On
37. Oletko koskaan fanittanut Tuiskua?
Jep. Koko iIolsin aijan paitsi loppufinaalissa, missä Tuisku ei mukana enää ollutkaa, Hanna oli mun suosikki.
38. Entä pikku G:tä?
Jep. Pikku G:n sanotukset ovat hyviä- Tosin en olisi uskonut, että herrasta tulee kepulainen…
39. Spice girlsiä?
Jep tai en ehkä kutsuisi toimintaani fanittamiseksi. Muutama biisi kyllä toimi tehokkaana yllykkeenä tanssilattialle.
40. Orlando Bloom vai Viggo Mortensen?
Eipä iske kumpikaan sen paremmin kuin ainakaan leffa Taru sormustenherrastakaan. Ehkä pitäisi kokeilla kirjaa…
41. 50 Cent vai Eminem?
Eminem
42. Kotiteollisuus vai Mokoma?
Kotiteollisuus
43. Stamina vai ajattara?
Kestävyys eli Stamina! Tai sittenkin molempi parempi…
44. Linkin park vai limp bizkit?
Nyt loppui yleissivistys. Saiskos sanakirjan?
45. Ronaldo vai Beckham?
Ronaldo nimenä, potkuna Beckham… Ehkäpä Ronaldon tyyli on enemmän mun makuun…
46. Pitkä kuuma kesä vai helmiä ja sikoja?
Pitkää kuumaa kesää odotellessa
48. Simpsonit vai futurama?
Simpsonit
49. Popeda vai Klamydia?
Klamydia oli meidän juttu teinivuosina. Eipä tuota kyllä nykyään kuuntele kuin sopivassa nousuhumalassa.
50. W.A.S.P. vai Pink floyd?
Ihan sama
51. Sytkä vai tulitikut?
tulitikut
52. Tympiikö sua nää kyselyt?
Ei, vaan on juuri sopivaa päiväuniviihdettä kotiäidille.
53. Osaatko tehdä ruokaa?
Totta kai
54. Mitkä lehdet on tilattu nimelläsi?
Kotivinkki, Perhelehti, Suomenkuvalehti, Trendi… mikä yhdistelmä!
55. Kynsilakkaa, vai ei?
Riippuu tilanteesta, just tähän elämän tilanteeseen ei toimi tai pysy kynsissä
56. Jos on, minkä väristä?
riippuu pukeutumisesta, sen päivän tyylistä ja mielialasta
57. Mitä mieltä olet pojista jotka meikkaa?
Tasa-arvo toteutuu paremmin, kun päästetään irti poikien ja tyttöjen jutuista. Meikkaaminen on ok.
58. Pitkä letti tekee miehen, oletko samaa mieltä?
Eipä hiukset miestä tee. Taitaa olla muut ominaisuudet.
59. Paras lastenohjelma?
Sinisen talon nalle tai sitten Nalle Puh (Neon suosikki Puuha Pete)
60. Mitä sinulla on nyt päällä?
T-paita ja tuulihousut – olenpas minä kotiäitiluukissa.
61. Menetkö kesällä ulkomaille?
Toivon niin
63. Onko ruotsi puhevika?
Ei
64. Onko seksi harrastuksista paras?
ei, en näe sitä harrastuksena vaan perustarpeena ja hauskanpitonaJ
65. Kuulakärkikynä vai lyijykynä?
kuulakärkikynä
66. Katso puhelimestasi 20. viesti, mitä siinä lukee?
"Kyllä sitä tuossakin iässä saa vielä iloita ja riemuita,kunhan vaan muistaa iän tuomat vaivat ja kolotukset. Onnea! "Tuire
67. Oletko koskaan toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta?
Enpä ole.
68. Aiotko syödä pääsiäisenä paljon munia?
en paljoa, jokusen kyllä
69. Miten aiot viettää tulevan juhannuksen?
Luultavasti mökillä perheeni kanssa –se kenen mökillä on vielä auki.
70. Entä vapun?
Hakaniemen tori kutsuu ja toivottavasti vappulounas hyvällä porukalla.
71. Missä olit viimeksi bilettämässä?
Hävettää tunnustaa, mutta Malmilla ex Gleopatrassa, nykyään nimi oli kai Trendi
72. Lempidrinkkisi?Paha taas.. Drinkit maistuu niin hyvälle…! Ehkäpä joku kahvidrinkki Irish Cofee tai Kahlukahvi.
73. Mitä mieltä olet viiltelystä?
Riippuu mitä viillellään. Ranteiden auki viiltely on hölmöä, puusta viiltely taas ajoittain aiheellista.
74. Mitä teit viime synttäreilläsi?
En kykene muistamaan…
75. Onko sinulla sisaruksia?
On. Veli
76. Minkä ikäisiä?
24 vee
77. Mikä kappale sinulla nyt soi?
Ei mikään
78. Roikkuvat korvikset vai napit?
Napit.
79. Mitä mieltä olet kaukosuhteista?
Mikäs siinä, ei sovi minulle..
80. Voisitko seurustella itseäsi vanhemman kanssa?
Voisin ja voinkin
81. Entä nuoremman?
Jep, mutta rajansa nuoruudellakin.
82. Mielestäsi kauniita nimiä?
Jaa muun muassa Neo ja Niki…
83. Paras lukemasi kirja?
Liza Marklundin Uhatut
84. Mitä tällä hetkellä odotat?
Auringon lämpöä, maailman rauhaa ja huomista
85. Entä ketä odotat?
Ystäviä kyläilemään…
’86. Onko huoneessa jossa olet, joku muukin kuin sinä?
On
87. Jos on, kuka?
Neo ja Petteri
88. Missä vaiheessa jouluvalot otetaan pois ikkunoista?
Jos ne saa laitettua niin kyllähän ne ennen kesää on pois otettu..
89. Bacardi vai Smirnoff?
Bacardi
90. Juotko? Kuinka usein?
joskus
91. Poltatko?
En. Ainakaan toivottavasti enää joskus viihteellä ollessani innostun…
92. jos poltat, mitä merkkiä?
Merkillä ei väliä
93. Aiotko lopettaa polttamisen?
Eipä enää aikomustasolla. Toisaalta en aloittanut koskaan kunnolla.
94. Minkä kappaleen sanat menevät näin: "Sä omistat mut kokonaan, mut ihan tostavaan heität, käytettynä romukoppaan, en saa olla oma itseni, ja jopa vaatteeni sä käskit mut vaihtamaan.."Ei hajuakaan
95. Cocis vai pepsi?
Pepsi
96. Mikä on toinen nimesi?
Kaarina
97. Mikä on paras suklaapatukka mielestäsi?
Tupla
98. Montako kelloa huoneessasi on?
Kaksi
99. Millainen talvitakki sinulla on?
Mulla on kaksi.. Musta toppatakki ja punainen untuvatakki
100. Entä millaiset tumput?
Raidalliset
101. Nukutko sukat jalassa?
Joskus
102. Oletko nukkunut vastakkaisen sukupuolen vieressä harrastamatta seksiä?
Olen
103. Oletko suudellut samaa sukupuolta?
Olen
104. Mikä puhelimen liittymä sinulla on?
Saunalahden
105. Juna vai bussi?
bussi ehkä tulevaisuudessa juna.
106. Osaatko tehdä tämän Ü merkin?
Joo. Monellakin tapaa.. Vaikkapa kielellää ;)
107. Oletko esiintynyt koskaan lavalla?
Kyllä vain
108. Mitä olet lavalla tehnyt?
puhua pölpöttänyt
109. Mikä sinusta tulee isona?
Toivottavasti kansanedustaja.
110. Oletko hyvä englannissa?
en
111. Onko sinulla sormuksia?
Jep kaksi (kihla- ja vihkisormukset)
112. Oletko kokeillut huumeita?
En
113. Mikä on paikka jonne et koskaan ottaisi lävistystä?
Napaan. Olisi aika yhtä tyhjän kanssa, sillä navan näyttely ei ole mun juttu johtuen vyötärötyypistä.
114. Mitä ruokaa voisit syödä niin paljon että napa paukkuu?
Äh useitakin…
115. Mikä on ruoka, jota ajatellessakin nousee ylös?
Kesäkeitto
116. Mätitahna vai pikkelssi?
Mieluummin ei kumpikaan, jos pakko niin pikkelssi
117. Tykkäätkö maksamakkarasta?
Kysy vaan kuinka paljon. Raskausaikana tuli vieroitusoireita.
118. Minkä kohteliaisuuden kuulit viimeksi?
Hetkinen niitä tulee useita.. No pääsiäisenä ystäväni mies kertoi kuinka hän arvostaa minua ja miestäni, meidän seurassa kun voi olla juuri sellainen kuin on, ilman tuomitsemista.
119. Freeman vai Badding?
Badding
120. Kyllästyttääkö jo tämän täyttäminen?
ei, täytän tätä osissa. Ja tämä on edelleen hyvää viihdettä lasten ollessa päiväunilla
121. Kenen vieressä nukuit viimeksi?
Petterin
122. Koska viimeksi sanoit jollekin rakastavasi häntä.
Juuri äsken
123. Tarkoititko sitä?
Tietenkin.

Pallohulluus

”Pallo!” kuuluu aina, kun pikkumies herää sängyssään, pakkaan lapsia autoon tai rattaisiin, pääsemme leikkipuistoon, tulemme kotiin, koittaa nukkumaan menoaika jne. Pallo käy hyvin niin unikaveriksi kuin parhaaksi leikkikaveriksikin. Aluksi vaatimus pallosta herätti hilpeyttä, nyt se herättää ristiriitaisia tunteita. Äidin ja jalkapallovalmentajan ylpeys herää aina, kun lapseni nukahtaa pallokainalossa. Tämä siksi, että valmentajakoulutuksissa sanottiin aina: ”Pelaajat, joista tulee huippuja, nukkuvatkin pallon kanssa.” Nykyään haluaisin esittää jatkokysymyksen: ”Ai, alle kaksi -vuotiaana jo?”

Ajattelin, että pallojuttu on jokin vaihe, joka menee aikanaan ohi. Nyt tämä pallohimo on jatkunut kohta puolivuotta ja laantumisen merkkejä ei näy. Lapseni on onnellisimmillaan päästessään ihan oikealle jalkapallokentälle. Joku miettii mistä kaks vee tunnistaa jalkapallokentän. No, herra on jonkun kerran ollut katsomassa äidin harkkoja ja sitten hän löysi äidin jalkapallovideot – jotka eivät todellakaan ole mitään laadukasta viihdettä. Joka tapauksessa kaks vee on katsonut niitäkin niin monta kertaa, että äiti muistaa videot jo ulkoa. Samaan aikaan olen miettinyt, ymmärtääkö pikku herra sen, kun videossa sanotaan: ”Oppiessasi hyväksi jalkapalloilijaksi sinun on harjoiteltava ahkerasti…”

Toisaalta jatkuva pallon kuljettaminen, vaikkakin se on rajattu tiukasti automatkoihin, leikkipuistokäynteihin ja hoitoreissuihin mummolaan, mukana on aika rasittavaa. Joka tapauksessa palloa kaivellaan välillä autojen alta, vesilammikoista ja olenpa joutunut muutaman juoksuaskeleenkin ottamaan, jotta se ei pääse vierimään paikkaan mahdottomaan. Sisällä pelaaminen on meillä ollut sallittua vielä toistaiseksi, sillä eipä ole tullut mieleen, että kaks vee voi jo alkaa rikkomaan peilejä palloleikeillä. Meillä ei paljoa puutu. Päätimmekin, että muuton yhteydessä kaikki kovat pallot jäävät pihalle. Joku ajattelee, että ei se nyt niin vaarallista – niin minäkin ajattelisin, jos en näkisi, miten kaksivuotias voi potkaista pallon käsistä ties mihin.

Ystäväni mies katseli lastani leikkiessä ja totesi vakavalla naamalla:” Neo on tainnut saada ainakin yhden voimakkaan pallogeenin.” Mietin: ”Sekö se onkin?” Jatkuva palloriemu saa sydämenikin nauramaan jatkuvasti, mutta riemuitseminen tulee jatkossa tapahtumaan pihalla. Luojan kiitos, uuden kotimme vieressä on jalkapallokenttä ja siellähän astmaatikon – siis minun - on mukava nauttia seuraavasta kymmenestä vuodesta. Tosin pallogeeni on tainnut minulta periytyä, joten sitä saa mitä tilaa. Kun itse tekee lapsia, voi vain katsoa peiliin, kun lapsi innostuu jostakin..

Toimivaa joukkoliikennettä - ei tietulleja

Minua on ihmetyttänyt keskustelu tietulleista ja siitä, kuinka niistä on saatu hyviä tuloksia Tukholmasta. No, tietenkin autoilu vähenee, kun vaikeutetaan autolla liikkumista. Jo parkkimaksut vähentävät autolla kulkemista keskustaan. Kuitenkaan poliittisesti se ei ole hyvä tulos, että vaikeutetaan ihmisten arkea ja samalla lisätään eriarvoisuutta auton käyttöön liittyviä maksuja lisäämällä. Ruuhkien vähentämisessä mieluummin porkkanaa kuin keppiä – sanon minä!

Toimiva joukkoliikenne on paras ja kestävin tietulli. Satsataan siis siihen. Välillä auton käytölle on hyvät perusteensa. Esimerkiksi poikittaisliikennettä kehitettäessä, auton käytön tarvekin vähenisi. Samoin olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että päivystäviin sairaaloihin olisi mahdollista matkustaa päivystysaikoina julkisilla kulkuneuvoilla. Nyt näin ei ole. Esimerkiksi Jakomäestä tai Heikinlaaksosta pääsy Malmille julkisilla on viikonloppuisin sen verran hankalaa, että ainakin minä menen sinne lasten sairastuttua autolla.

Tietulleissa on se ongelma, että ne ehkäisevät niiden autoilua, joiden lompakossa se pieni lisämaksu tuntuu. Eli ne joilla on varaa ostaa se sikasiisti ja törkykallis citymaasturi, hurruttelevat kaikki tarpeelliset ja tarpeettomat ajonsa rauhassa. Pienituloisella saattaa hyvästäkin syystä tehty automatka jäädä väliin. Pitäisi toimia niin, että tehdään hyvästä vaihtoehdosta (julkinen liikenne) entistä houkuttelevampi.

Ruuhkat ovat todellinen ongelma, johon tulee puuttua. Mikä tuhoaa turhemmin luontoa, kuin tyhjäkäynnillä käyvät autot aamuruuhkassa? Julkista liikennettä on kehitettävä niin, että se on parempi vaihtoehto liikkumiseen kaupungissa kuin oma henkilöauto. Kysymys on niin hinnasta, vuorotiheydestä ja väleistä, poikittaisliikenteen toimivuudesta, reittivaihtoehdoista ja niin edelleen. Toimiva, tehokas ja kustannuksiltaan kevyt joukkoliikenne ei ole myytti, vaan todellinen mahdollisuus.

Tietullijärjestelmään investoimisen sijaan sijoittaisin nekin rahat toimivan joukkoliikennejärjestelmän kehittämiseen – vaikka sitten metriin metrokiskoa.

Haiseva Ella

”Yök” – ajattelin, kun erehdyin tänään haistamaan poikani rakkainta leluotusta – ”Ella” leijonaa. Jäin miettimään, että rakkaus ei taida olla pinnallista, kun tuota hajua ajattelee. Vaikka Ella haisee kuinka pahalle hyvänsä, sen paikka on poikani kainalossa. Ja se on tasan se ainoa pehmolelu, josta poika on edes kiinnostunut.

Jo jonkin aikaa olen tehnyt, kaikki mahdolliset ja mahdottomat temput, jotta Ellan löyhkä hillittäisi. Olen pessyt ja tuulettanut tuota löyhkäävää otusta, mutta mikään ei ole auttanut päinvastoin päivä päivältä vaatimus kuuluu kovemmin –Ella! Ella! ja ei muuta kuin hajunalle tai mikä lie tiikeri, pojan kainaloon ja uni koittaa jälleen. Huh huh!

Voisin ostaa uuden Ellan, mutta luultavasti se ei kelpaisi pojalleni. Eihän uuden tulokkaan nenä olisi syöty palasiksi ja toisaalta se haisiskin varmasti väärältä. Eipä taida auttaa muu kuin Ellan ulkoiluttaminen.

Lapsiperheen draamaa

”Ihanaa!”, ajattelimme, kun pitkäperjantaiaamu koitti. Nyt kun saamme auton lastattua ja lapset autoon, sitten alkaa ihana loma pitkästä aikaan. Tuntien säntäilyn jälkeen koko perheemme suuntasi kohti mökkiseikkailua ystäväperheemme mökille - pahaa aavistamatta. Pääsimme onnellisesti perille, mutta välittömästi tervehdittyämme ystävämme, Neo pyöri omituisen oloisena pitkin asuntoa ja kesken leikkien pykäsi kunnon oksennukset. – ”Niinpä tämä se tästä nyt puuttuu”, mietin. Ystäväni epäilivät, että kyseessä oli matkapahoinvointi, vaikka itse en asiaan uskonut, sellaista kun ei ole aiemmin esiintynyt – eikä se ollut.

Pikkumies selvisi yhdellä laatoituksella, mutta aikuiset eivät. Tauti iski onneksi yksi kerrallaan jokaiseen aikuiseen. Kun yksi oli poissa pelistä, muut hoitivat koko konkkaronkkaa. Ainoastaan ystävieni tyttäreen bakteeri ei kyennyt – ainakaan vielä. Meidän pienemmällä vauvalla vointi oli heikko muutaman päivän ja sai isännän suuntaamaan päivystävään apteekkiin. Myös kuivumisriski herätti jatkuvaa pohdintaa, onko poika ok vai pitääkö kohta suunnata päivystykseen. Onneksi ei tarvinnut.

Koomista tästä seikkailustamme tekee se, että lähtiessämme halailimme ystäviämme todeten: ”Olipa mukava mökkiloma” Todellakin loma ihanien ihmisten parissa oli sitä ja itse asiassa sairastaminen neljän aikuisen läsnä ollessa on mukavampaa kuin kahden. Joka tapauksessa päätimme ottaa loman uusiksi ilman bakteereja!

Makoisaa pääsiäistä!

Meidän perhe selviytyi juuri ja juuri täpötäydestä kaupasta kiljuvien ipanoiden, vaippojen ja neljän vai viiden kassillisen kanssa ruokaa. Jo jokunen viikko on mennyt huokaillen, olisipa jo pääsiäinen ja vapaata. Jee jee nyt ihan kohta se koittaa. Tai oikeastaan juuri nyt, kun mieheni kiikutti minulle Kindermunan koneen ääreen toivottaen hyvää pääsiäistä. Toivottavasti pääsiäinen maistuu yhtä hyvältä kuin tämä muna, jota mutustan suussani samaan aikaan kirjoitellen.

Tänään edessä on pakkausurakka ja huomenna käännämme auton nokan kohti ystäväni mökkiä. Huomenna on siis vielä edessä matkustusta täpötäydessä Fiatissa ja kun sitten selviämme kahden tunnin ajomatkasta luultavasti tupla-ajassa, pyhitämme aikamme joutenoloon. Ihanaa, ei kalorien laskemista, ei ajanpuutteen voivotusta, kotihommia - vain suklaa munia ja höpönpöppöhommia. Ihanaa. Aion nauttia täysin rinnoin kevään tuoksusta - vaikkakaan se ei aina ole kovin nautinnollista - sekä pääsiäisestä oman ja ystäväni perheeni parissa, nauttikaa tekin!

Makoisaa pääsiäistä!

Ihana Jakomäki

Odotan innolla sitä, kun muutamme Heikinlaaksosta Tapulikaupunkiin. Vatsassa kihelmöi, kun pohdin uutta kotiamme, sen sijaintia ja tulevaa elämäämme Tapulikaupungissa. Samalla sydämeni itkee verta, Heikinlaaksossa asustellessa kaikki palvelut ovat olleet Jakomäessä ja arki Jakomäessä on yllättänyt minut positiivisesti. Olen saanut nähdä Jakomäen muutenkin kuin sen maineen kautta ja minä olen suorastaan rakastunut senelämänmakuisuuteen. Kuten kaikessa hyvissä asioissa, myös Jakomäessä on aina olemassa varjopuolet. Jakomäen kohdalla nämä synkät, mustat pilvet näyttävät hallitsevan taivasta – siis keskustelua ja näistä kauniista, valkoisista hattaroista ei muisteta puhua alkuunkaan,

Nyt keskityn hattaroihin. Olen oppinut tuntemaan erilaisia, ihania ihmisiä, jotka ovat törmänneet elämän erilaisin tilanteisiin eri tavoin. Ihmisiin, jotka ottavat arjesta vastuuta, ja kantavat sitä yhdessä. Olen nähnyt, kuinka lähiöstä löytyy palveluita ja monenlaista piristystä arkeen. Mikä on ollut mukavampaa, kuin suunnata soppakerhoon tai punikseen, kun tietää näkevänsä siellä mukavia ihmisiä. Myös meidän äitien meininki yllätti. Aloitimme käymään leikkipuistossa viime syksynä. Jonkun ajan päästä huomasin, että numeroita oli vaihdettu ja niinäkin aamuina, kun en jaksaisi liikkua mihinkään, joku ihana ihminen soittaa pirauttaa ja kysyy oletkos tulossa. Eikä tuohon voi muuta sanoa kuin jep vetäsen koko konkkaronkalle vaatteet päälle ja me tullaan.

Kevään aikana tuttavuutemme on syventynyt. Nyt meillä on ollut omaa toimintaa "karmee kurmeesta" kakarakemuihin. Lisäksi minulle on ollut tärkeää, kun suuntaan puistoon voin avoimesti kertoa ajatukseni. Jos vaikka aamu on ollut lasten toimesta yhtä karjumista, voin päästää ajatukseni ilmoille ja aina joku lohduttaa. Tätä yhteishenkeä ja arjen hupaisia hetkiä jään kaipaamaan, vaikkakin lohduttaudun jatkuvasti, että pääseehän sitä Tapulista hyppäämään bussiin ja suuntaamaan Jakomäkeen.

Enpä todellakaan olisi uskonut ennen, millaisen vaikutuksen Jakomäen leikkipuisto, puiston väki ja ennen kaikkea jakomäkeläiset ovat minuun tehneet.

Arg - Nyt puhuu elämänkokemus

Niinhän siinä aina käy. Kun ikää ei vielä ole kolmeakymppiä, niin monien – valitettavan monien- ennakkokäsityksen mukaan sitä on nuori ja kokematon, vailla elämänkokemusta. Valitettavan usein keskustellessa joutuu altavastaajan asemaan, vain iän takia. Itselle osoitetaan puheenvuoro, jossa sanotaan suoraan tai epäsuoraan, että ”et sinä mistään mitään ymmärrä, kun et ole vielä elänyt. Nyt puhuu elämänkokemus, joten ole hiljaa ja kuuntele…” Kuitenkin samassa keskustelussa puhuu myös minun elämänkokemukseni, joka on yhtä arvokas kuin muidenkin.

Väitän, että pumpulissa elänyt nelikymppinen kykenee kävelemään helpommin laput silmillä kuin elämän epäreiluuteen usein törmännyt parikymppinen. Samoin fanaattinen viisikymppinen, joka osaa ratkaista eettiset kysymykset käden käänteessä, todeten oikea tai väärä vastaus, voi erehtyä erityisen pahasti.

Kaikki elämänkokemus on yhtä arvokasta. Se on se asia joka meidän tulisi muistaa. Samaan keskusteluun osallistuvan viistoistakesäisen tai laputsilmillä nelikymppisen kokemus on samanarvoista – sitä vain on eri määrä ja eri laatuista. Voi, kunpa ihmiset voisivat tämän oppia ja muistaa, ettei kenenkään tarvitsisi ylenkatsoa muiden kokemusta elämästä.

Jokaisen olisi hyvä muistaa, että ikä ei ainoastaan tuo elämänkokemusta. Se voi tehdä vaikka päinvastoin, jos ei kykene keskustelemaan kuin eipäs juupas –tasolla. Elämänkokemus karttuu elämän myötä pohdinnan tuloksena.

Välillä puhuu sinun ja välillä minun elämäkokemukseni, ei niinkään ainut totuus! Tänään puheenvuoro oli minun elämänkokemuksellani, joka saattoi mennä päistikkaa metsään. ;)

Blogijono

Ohjeistusta:Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa. Lisää listan viimeiseksi oma nimesi, blogisi osoite ja blogisi yleisimmät aihepiirit. Seuraavan osallistujan löydät tämän kirjoituksen kommenttilaatikosta (eli siis VAIN ensimmäisenä ehtinyt saa luvan vastata). Huom! Muistathan sallia kommentoinnin blogissasi ainakin tämän listan etenemisen ajan ja jos blogisi on salainen tai aiheuttaa muuten vain "umpikujan" useimmille lukijoille, niin ilmoitathan minne lista on edennyt vaikka kommentilla edellisessä blogissa, kiitos!

Idea: Kierrättää tietoja aktiivisista blogeista; on kiva löytää uutta luettavaa ja silmäiltävää!

1. Sia http://www.kadentaidot.blogspot.com/, neulominen ja käsityöt.
2. Mari-Jii http://pikkuolento.wordpress.com/, neuleet ja taaperoelämä.
3. Evelin http://amina.vuodatus.net/, käsityöt, kissat ja elämä yleensä.
4. Kirsi http://masias.vuodatus.net/. Äidin elämää kahden pienen pojan kanssa.
5. Thiire http://omaspihas.vuodatus.net/. Kolmen melko pienen tytön äiti kertoilee ihanasta elämästä hiekkalaatikon ja postiljoonin vaikutuspiirissä.
6. Annemarjaana http://annemarjaana.livejournal.com/ Rauhamäkisten päiväkirja, perheen elämänmenoa. Juttua lemmikeistä (kilpikonna, kalat) sekä ihmisistä. Blogi liittyy perheen kotisivuihin.
7. Sari http://sarppa.vuodatus.net/.Sattumia ja tapahtumia elämästä. Tarinoita siitä mitä elämässäni tapahtuu. Tarinaa tulee aina kun aikaa jää perheen pyörittämiseltä. Tarinaa maustaa aika ajoin myös kirjoittajan lukihärön mukanaan tuomat kirotusvireet.
8. Ruusu http://ruusutar81.vuodatus.net/. Kirjoituksia siitä, mitä kaikkea kohdalle osuu ja voi tulla eri käänteissä. Maailma ympärilläni, sitä avoimin silmin katselen. Hieman myös käsitöistä, kukista, kirjallisuudesta ja elokuvista.
9. Marja http://nicefactor.vuodatus.net/. Käsityöläisen blogi, ompelua - neulontaa - huovutusta - kaikkea mitä keksii tehdä. Elämästä yleensäkin.
10. Anne http://anne.vuodatus.net/ Kotiäiti jupisee, valittaa ja yrittää olla ottamatta elämää liian vakavasti. Eikä sillä ole oikein mitään sanottavaa mistään.
11. http://likkalaps.vuodatus.net/ Tyttö pohtii elämää, miehiä, ihmissuhteita ja kaikkea mahdollista.
12. Perhis http://perhis.vuodatus.net/ Yksityisen perhepäivähoitajan arkea kera omien lasten ja hoitolasten.
13. Herkku http://herkku.vuodatus.net/. Kolmekymppisen naiseläjän ilmoituksia arjesta - sään ja sydänveren välimaastoista. Myös: http://ihanat.vuodatus.net/, http://hurahdus.vuodatus.net/ ja http://sivupohjat.vuodatus.net/.
14. Duussi http://duussi.vuodatus.net/. Humanistineidin arkea (ja vähän juhlaakin) yliopistonmäellä, kotipesässä, parisuhteessa, hotellilla, jumppasalissa ja tanssitunneilla.
15. Vale http://vale.vuodatus.net/. Satunnaisuuksia, ajatuksia, unia, tapahtumia lukionsa päättävän tytön elämästä. Lisukkeena tarjoillaan puutarhanhoitoa, ajoittaista askartelua sekä lukupäiväkirjaa.
16. Mariia http://rage.vuodatus.net/.Miltei 3kymppisen naisen elämisen kiemuroita, ihmissuhteita, työtä, harrastuksia, musiikkia.
17. Oosa http://oosa.vuodatus.net/ elämää ja Elämää, käsitöitä ja perheellisyyttä. Itseään etsivän vm. -77 naisen / äidin / häsäilijän päiväkirjatyyppistä kirjoittelua.
18. yllatystytto http://yllatys.vuodatus.net/ otteita parisuhteettoman tytön elämästä, superpallona suljetussa tilassa ja valitusta, kun mies ei vaan tajuu.
19. Rintti http://rintti.vuodatus.net/ Elettyä elämää, unelmia ja tosi tarinaa liian mukavasta möröstä ja sen ystävistä. Tarinaa myös kassaneidin näkökulmasta.
20. Matami http://matami74.vuodatus.net/ kaikkee maharollista tupakanpoton lopettamisesta käsitööhin omalla murtehella.
21. Perhepotretti http://potretti.vuodatus.net/: perhe-elämää, äidin arkea, unia, mietteitä, huolia, murheita, iloja ja riemuja.
22. sea http://sumuinensunnuntai.blogspot.com/ Kaipuuta terveeseen elämään, villalangan puremia ja muuta yhtä kummallista.
23. romukasa http://romukasa.vuodatus.net/ Maalaiskylän X-files, toimistomysteereitä ja kummallisia rytmejä.
24. Nuoren naisen arki http://aspee.vuodatus.net/, puolilukihäiriöisen nuoren naisen tavallisia päiviä. Juttuja elokuvista, avoliitosta, ystävistä ja uudesta urkka-harrastuksesta.
25. Neonilla http://neonilla.vuodatus.net/, kolmenkympin kriisissä painiskeleva yh-äiti kertoo elämästään, johon kuuluu tytär, oikeita (in my dreams) ja vääriä miehiä, työtä, unelmia ja haaveita. Ja Röllin sanoin: "Tanssin kuin perhonen ja pistän kuin puutiainen!"
26. Salamander http://salamander.vuodatus.net/ Kaikkea sekalaista, mitä mieleen juolahtaa.
27. Kirsulin elämää http://kirsuli.vuodatus.net/ Yleistä höpinää elämästäni. Juttuja lapsettomuudesta, töistä, parisuhteesta, talonrakennusprojektista ja opintojen loppuunsaattamisesta.
28. new.browne to new.born http://newbrowne.blogspot.com/. Suomalais-irlantilaisen pariskunnan yhteinen englanninkielinen blogi lapsensaannin ihmeellisyydestä, ihanuudesta ja vähän inhottavuudestakin.
29. Martsulin neuleblogi, http://www.martsa.blogspot.com/ Tavallisen tallaajan neulepäiväkirja, välillä jutustelua muustakin.
30. Oola-laa! http://oolatus.livejournal.com/ Pienen, mutta pippurisen artesaaniopiskelijan elämän tarkastelua käsitöistä ihmissuhdeympyröihin.
31. beloved miettii rakkautta, elämää ja kirjallisuutta osoitteessa http://beloved.vuodatus.net/.
32. Maurelita http://www.u-blog.net/maurelita eli pligastiikkaa, shoppailua ja sisustusta Pariisissa
33. Piua http://p-i-a.livejournal.com/ seikkailee Mitä Missä Milloin -maassaan.
34. Kermakisu http://kermakisu.vuodatus.net/ biletystä, shoppailua ja yleistä elämän mietiskelyä
35. http://hallatar.vuodatus.net/ Eli erakkoluonne äityli pohtii, miettii, tuumailee ja kirjaa mietteitään ylös, seuraa kolmen nuorensa kasvua ja haaveilee jostakin…
36. http://kaislikko.vuodatus.net/ 2 lapsen äiti juputtaa siitä, mitä milloinkin sattuu mielen vieressä olemaan. Ja sitähän sattuu. Kai ne lapset kuitenkin etusijalla ovat (tässäkin asiassa)…
37. Pala sinistä saippuaa http://sinista.vuodatus.net/ Viuhtin merkintöjä ja havaintoja elämän pienistä ihmeellisyyksiä ja ohimenevistä hetkistä.
38. Melkein Blogi http://blog.melkein.com/ Melkein Blogi, Säätöä ja säädettävää. Ja melkein blogi.
39. Timo raportoi osoitteessa http://optimistin.vuodatus.net/ eli 'Realistisen optimistin juttuja elämästä, kaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta'.
40. Olli http://omena.vuodatus.net/ kirjoittelee, mitä sattuu. Joskus jopa tosissaan, yleensä kuitenkin puuta heinää, mutta tosissaan.
41. Kirjotut kortit http://marjasto1.vuodatus.net/. Marja väkertää kirjottuja kortteja ja muitakin askarteluja ja käsitöitäkin.
42. Iltakajo http://www.iltakajo.com/blogi.php on rekisteröity sekopää ja fanaatikko.
43. Private Brainstorm http://charlysangels.net/lotta/blog.htm eli nuoren naisen elämän etsiskelyä armeijavuoden jälkeen. Elokuvia, taidetta, musiikkia ja päiväkirjamaista loputonta aivomyrskyä. 44. Kiltin Tytön Blogi http://kiltintytonblogi.blogspot.com/ jota pitää Hahmo. Luovuutta, ikuista viisautta, zeniä, kirjallisuutta, tunteita ja sydämen tahtoa jakaa oivalluksia ympärilleen.
45. Kuusi kasvaa osoitteessa http://kuusi.blogspot.com/ oksilla havisee tuulessa psykofilosofointia, lapsihavainnointia ynnä muuta ihmiseksi tulemiseen ja olemiseen liittyvää kotiäitimietettä. Lyhyttä. Kerroksista. Neulasia.
46. Mari kirjoittaa elämästään Miun elämään osoitteessa http://miunelama.blogspot.com/ kahden lapsen yksinhuoltajaäidin pohdintoja, kiukuttelua, intoilua ja taas enemmän mietteitä. "Elämä ei koostu niistä päivistä, jotka ovat menneet, vaan niistä, jotka ovat jääneet mieleen."
47. Kiiski Vastaranta http://vastaranta.vuodatus.net/ Yleistä jurputusta asiasta kuin asiasta. Eli ottaa kupoliin, joskus enemmän joskus vähemmän. Toisinaan vaan huvittaa.
48. Polyrytmi etc. http://polyrytmi.blogspot.com/ Cane bloggaa elämästään, syvistä mietteistään, muiden elämästä ja kulttuurista, musiikkia unohtamatta.
49. Jacland http://jacland.vuodatus.net/ elämälle ja elämästä. Eli mitä nyt kolmekymppinen sinkku sattuu kirjoittamaan, ihmettelemään ja avautumaan.
50. Maitokahvi http://maitokahvi.vuodatus.net/ masentuneen arkea ja juhlaa
51. Tiulia-Tei http://tiuli.vuodatus.net/ Hulvatonta hörhöilyä sekä seesteistä laineiden liplatusta.
52. Langanpäitä http://salmixu.vuodatus.net/ sisältää kolmenkympin rajapyykin ylittäneen äiti-ihmisen tilitystä muusikkomiehen vierellä, kahden tyttären temmeltäessä ja mäsän runnellessa
53. Toisaalta ja toisaalta http://sailan.vuodatus.net/ Kolmevitonen vanhapiika jaarittelee niitä näitä lukion käymisestä aikuisiällä ja kaikenlaisesta muustakin päätymättä välttämättä yhtään mihinkään lopputulokseen...
54. Vilskettä Raudanpellossa http://paelli.vuodatus.net/ Kolmilapsisen perheen sekä nelihevosisen tallin arkea.
55. Matka tynnyristä Helinä-keijuksi http://juulia77.vuodatus.net/ Perheenäiti taistelee kilojaan vastaan... Höpinää laihduttamisesta ja kaikesta muusta omaan arkeen liittyvästä.
56. La vie n'est pas un roman http://aatuska.vuodatus.net/ Elämä on -terapiapäiväkirjaa 23-vuotiaan tyttölöisen elämästä ja arjesta.
57. Halkovajan tarinoita http://lumimyrsky.vuodatus.net/Elämää eläimellisessä opiskelija-työläisperheessä kaukana kaupungista.
58. Paistaako aurinko risukasaankin? http://ofelia.vuodatus.net/ Perhe elämä päättyi ja nyt sitä ollaankin yksin huoltaja. Kuinka yh- ja sinkkuelämä luonnistuu..seuraa touhuja reali ajassa
59. Kuinka Kum-Maa on kaikkialla http://miehanna.vuodatus.net/ Nelikymppisen yksinhuoltajan elämää ja arkea, harrastuksia ja painonpudotuksen yritelmiä
60. Mirkan Mietteitä http://mirkavainikka.blogspot.com Kahden pojan äidin, Helsingin varavaltuutetun, liikepalvelulautakunnan jäsenen ja sosionomin (amk)ajatuksia hyivnvoinnista, perhe-elämästä, jalkapallosta, politiikasta muuhun maailman melskeeseen.

Perhe määrittää elämääni

Taannoin keskustelin muutaman toverin kanssa siitä, mikä määrittää ihmisten arkea. Moni oli sitä mieltä, että työ määrittää arkea. Tuolloin tokaisin, että ei työ minun arkeani määritä, sillä olen kotona äitiyslomalla. Eikä se muuten määritä monen muunkaan työssäkäyvän ihmisen arkea. Jäin miettimään asiaa ja mietintä jatkuu edelleen.

Totta on, että työ määrittää oleellisesti ajankäyttöämme, mutta kuitenkin onni tulee jostakin muualta kuin työstä ja ainakin minun haaveenani ja tavoitteenani on onnellinen elämä. Onnellisuuden astetta ei määritä työ vaan perhe. Kun perheen kanssa mene hyvin, olen onnellinen. Jos perheessämme on pieniäkin ongelmia, muut asiat tuntuvat raskailta.

Lapset ja parisuhteemme asettavat nykyään rajoja myös työlle. Kun koko perhe on yhdessä, elämä on ihanaa. Työn rajaaminen on tarkoittanut meidän perheessä nyt sitä, että minä olen kotona ja mieheni joutuu miettimään jatkuvasti, mitkä työmatkat ovat sellaisia, joihin on osallistuttava ja mitkä voi skipata. Lisäksi me molemmat, olemme rajanneet luottamus- ja vapaaehtoistoimiemme määrää – perheajan vuoksi.

Lasten etu on se mantra, jota meillä nykyään jatkuvasti mietitään. Me aikuiset tiedämme, että lasten etu on rakastavat vanhemmat, jotka tukevat lasta kulkiessa elämän polulla. Kuitenkaan me aikuiset emme voi loppupelissä tietää, mikä tämä lapsen etu missäkin tilanteessa on. Voimme vain yrittää toimia elämässämme niin, että lapsen etu toivottavasti toteutuu.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteita

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry ja Terveyden edistämiskeskus ry ovat ottaneet 28.3.2006 kantaa siitä, mitä seuraavassa hallitusohjelmassa tulisi olla. Päätavoitteet vaikuttavat mielstäni hyvältä, jopa toteuttamisen arvoisilta.

1. Arjen ympäristöjen on tuettava eri väestöryhmien hyvinvointia ja terveyttä.

2. Seuraavan hallitusohjelman painopisteiksi on valittava hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen sekä köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy. Köyhyyskierteet on katkaistava määrätietoisesti.

3. Hyvinvointipalvelujen saatavuus ja riittävyys on turvattava maan eri osissa sekä eri ikä- ja väestöryhmille tasapuolisesti.

4. Yleishyödyllisten yhteisöjen, erityisesti järjestöjen, asema ja pitkäjänteiset toimintaedellytykset on edelleen turvattava.

Eipä muuta kuin kiitetään järjestöjä työstä ja koitetaan ujuttaa myös Sdp:n vaaliohjelmaan! ;)

Kaksvee juhlii

Meidän ”Neo-vauva” täyttää kaksi vuotta 9.4 ja nyt edessä on pirskeet. Juhlinta näyttää kestävän kuin kunnon häät konsanaan usean päivän. Huomenna meillä on ohjelmassa kakarakemut ja viikonloppuna juhlimaan tulee ystäviä ja sukulaisia. Äiti, siis allekirjoittanut, vaan jaksaa pohtia, kuinkas tässä näin kävi.

Kaksi vuotta on kulunut päivästä, jonka muistan kuin eilisen. Vointini oli paha, mutta onnellinen. Ajattelin mahan asukkia sylissä pidellen, että perheemme on lähempänä sitä, mitä haluamme. Siis ensimmäinen lapsi on syntynyt ja toinen saa tulla kun on tullakseen. Antaa elämän viedä, niin saamme perheemme kokonaisuudessaan kasaan.

Tuosta ”kaikki mulle heti nyt” –tyypistä, on tullut touhottava pallonpelaaja, joka kaivaa jugurtin ja lusikan omatoimisesti jääkaapista, kun nälkä yllättää. ”Mitä häh?”, mietin. Herra on todellakin ehtinyt vaihtanut koliikkihuudon iloiseen jatkuvaan höpötykseen, josta haluaisi saada vielä vähän enemmän selvää! Tosin autot, pallot, äiti ja isi tulee niin kirkkaasti, että ei voi erehtyä. Samaan aikaan olen huomannut, että minusta on tullut jatkuvasti ajankulua ihmettelevä aikuinen. Ihan kuten omat vanhempani ja isovanhempani, ihmettelen kuinka lapset kasvavat nopeasti.. Kuinka kaksi vuotta on voinut hurahtaa näin? Minun vauvastani on tullut lähes huomaamattani leikki-ikäinen touhuilija.

No loppuviikolla saamme nauttia kakuista ja kemuista sekä tärkeimpänä ajasta tuttavien ja läheistemme kanssa. Samaan aikaan, voimme muistella aikaa, kun pikkumies oli vauveli ja minä voin seurata tippasilmässä omaa pikkuistani, josta on tulossa iso ja itsenäinen niin nopeasti, ettei äiti meinaa pysyä vauhdissa mukana. Tosin vielä siihen kuluu aikaa, lohdutan itseäni samaan aikaan miettien, mitä jos tulevatikin vuodet kuluvat näin nopeasti.

Vihreä kakka ja kolmenkympin kriisi

Viime päivinä elämä heitti eteeni useita uudenlaisia haasteita. Niki, pienempi poikamme, kärsii vatsavaivoista ja Neo, isoveli, on potenut jo jonkin aikaa flunssaa. Samaan aikaan huomasimme, että meidän perheen aikuisilla on käynnissä uudenlainen muutos, jota kaiketi kolmenkympin kriisiksikin kutsutaan, ainakin niiden keskuudessa, jotka siihen uskovat. - Minäkin alan vähitellen uskomaan!

No, Neon flunssan kanssa olemme pärjänneet hyvin, kun ”taudinkuva” on tunnistettu. Varoitus, jos pelkäät kakkajuttuja, lopeta lukeminen tähän… ;) Meille lapsiperheille kakkajutuista on tullut uudella tapaa arkea. Nimittäin pienemmän pojan vatsan vääntö ja kakan värinmuutos vihreäksi, onkin aiheuttanut useita keskusteluja ja toimenpiteitä. Nyt testissä on maitohappobakteerit ja samaan aikaan ruokavalion -äidinmaidonkorviikkeiden ja riisivellin, kanssa leikkiminen. Totta kai vaikutuksia jatkuvasti seuraten. Kyseessä voivat olla ilmavaivat, vatsatauti tai sitten joku tietty äidinmaidon korvike ei sovi pikkumiehen vatsalle. Vastauksen etsintä on jokatapauksessa vielä kesken… Tänään tilanne näyttikin jo paremmalta, kakka oli keltaista. Ja meillä juhlat!

Kuin aamulla herätyskellon ääni, herätti ystäväni kommentti minut: ”Mulla iskee kolmenkympin kriisi. Mä vaan pohdin sitä, mitä elämältäni haluan ja millainen olen aikuisena naisena. Enää kun ei voi olla ihan niin kuin aikanaan parikymppisenä”. Kolmenkympin kriisi –sanana herätti minussa alkuun hilpeyttä, eihän tuo sitä ole ...vaikka kyllä mäkin kelailen samoja asioita. Jälkeenpäin keskusteluani mietittyäni hilpeys hävisi ja mieleeni tuli ajatus, totta kolmekymppi lähenee, eikä vain miehelläni.. 28- vuotias kahden lapsen äiti ei ole enää sellainen nuori simpsakka bilehile kuin kaksikymppinen. Enkä kyllä haluakaan olla, mutta en myöskään halua olla se viiskytvee, joka pukeutuu ja bilettää kuin teini ja jota katsotaan pöydästä säälien, onkohan tuo jäänyt maailmanmenosta sinne seitkyt tai kahdeksankyt luvulle. Minä en halua jäädä yhdeksänkytluvulle, vaikkakin voin pohtia tuon ajan menoa kaiholla ja hymyssä suin. Mikkeli-, nuoruus- ja sinkkuaika meni iäksi –ainakin tovon niin.

Kun sitten aukaisin suuni kolmenkympinkriisistä kotosalla, törmäsin toiseen ihmiseen, jolla lyhyen diagnoosin jälkeen sairauden kuva on sama. Siis mieheeni. Oivalsimme elämäntilanteen muutoksen puhaltaneen monelle elämän sektorillemme. Me molemmat olemme pian valmistuneet, meillä on vakityöt, harrastustoiminta on jäänyt vähemmälle ja aina kun otamme jonkun haasteen vastaan, jostakin on luovuttava. Käymme siis jatkuvaa priorisointikeskustelua siitä, mikä on tärkeää ja mikä ei ihan niin tärkeää. Mitä haluamme ja mitä emme halua. Saaminen vaatii luopumista jostakin ja jollakin tapaa elämän rajallisuus tulee nyt vastaan. Samaan aikaan elämme unelmaamme, joka kuitenkin on todellista, eli ei ihan niin kermainen, kuin se unelmien kermakakku. Todellisuudessa kun kukaan ei ole täydellinen kuten unelmissa.

Elämä on täynnä yllätyksiä. Tosin nämä ylläreiden saapumisen syy on oikeastaan helppo hahmoittaa, kun miettii, kuinka kasvu lapsesta nuoreksi oli omanlaisensa show. Samoin on kaiketi kasvu nuoresta bilehileestä vastuulliseksi vanhemmaksi säilyttäen sopivassa määrin lapsellisuutta. Ei muuta kuin kippis ja kulaus kohti uusia elämän eteen tuovia haasteita!

Kevät tulee ja Horjuva pikkumies liukastuu, osa V

Joku miettii, että kyllähän tuo jaksaa tuosta leikkipuistojen tilanteesta vaahdota. Olenkin jokuselle vastannut, että tottahan toki, jos kyse on lapseni turvallisuudesta nyt ja tulevaisuudessa. Toivon, etteivät lautakuntien jäsenet tyytyneet saamaansa selvitykseen/selitykseen, vaan huolehtivat talvikunnossa pitoon satsaamisesta, vaikka kevät tuleekin ja auringon paistaessa talven ikävät asiat unohtuvat helpsti.

Nyt kun sää vaihtelee kylmän ja lämpimän välillä, liukkaus on leikkijöiden arkea. Olen ollut yhteyksissä useita kertoja jakomäkeläiseen valtuutettuun ja yleistentöidenlautakunnan jäseneen Matti Tainaan ja toivon, että Matti hoitaa asian kuntoon. Lisäksi olen keskustellut myös muiden helsinkiläisten valtuutettujen kanssa asiasta ja toivon, että he hoitavat asian ensi talveksi kuntoon.

Jos tällä yhteydenpidolla ei hoidu, niin sitten pitää alkaa miettimään ja tekemään lisää toimia.

Jännityksellä odotan, kuinka kauan asian kuntoon hoitamisessa menee.

Tarvitseeko lasten hyvinvointi lisärahoitusta?

Helsingin sosiaalilautakunta käsitteli budjettitilannetta tarkistellessaan vuoden 2006 käyttösuunnitelmia. Helsingin Uutiset pullautti jo uutisankaksi papereista sen, että esittelyssä olisi ollut kotihoidon Helsinki-lisän leikkaaminen 42 euroa kuukaudessa.

Tuollaista ei esityksenä ollut, vaan todettiin yhtenä vaihtoehtoa lasten päivähoidon pääsemiseksi vuoden menoraamiin. Menoraami on nimittäin 2,2 miljoonaa euroa pienempi kuin vuoden 2005 toteuma ja siinä pysyminen vaatisi leikkauksia. Elikäs, vaikka Helsingin budjettitilanne on valoisampi, sosiaalilautakunta joutuu vielä leikkaamaan budjettiaan. Vaihtoehdot ovat kaikki huonoja, eli käytännössä joko lapsikohtaisen kustannuksen alentaminen 0,7 euron/kk tai mainittu tuen leikkaus. Tai sitten pitäisi tapahtua ihme ja hoidossa olevien lasten määrän tulisi vähentyä lähes neljällä sadalla.

Kotihoidontuen helsinkilisän leikkaus ei ole vaihtoehto, koska kokoomus vastustaa sitä jyrkästi. Lisäksi Helsingin demareilla on voimassa oleva piirikokouspäätös – jonka aikaansaamisessa minullakin oli näppini pelissä – että kotihoidon tuen tasoon ei Helsingissä kosketa. Vaihtoehto on toisin sanoen poliittisesti mahdoton.

Lapsikohtaisten kuukausikustannusten karsiminen on myös erittäin raskas ja epäinhimillinen prosessi. Se tarkoittaisi ryhmäkokojen kasvattamista edelleen joka puolella lakisääteiseen maksimiin, henkilökunnan menoista karsimista, päiväkotien lakkauttamista ja niin edelleen. Ei mikään haluttava vaihtoehto siis.

Joka tapauksessa aihe nousee keskusteluun luultavasti taas ja viimeistään siinä vaiheessa, kun startataan 2007 budjetin valmistelu. Olisiko mitenkään mahdotonta ajatella, että lasten hyvinvointi tarvitsee lisää rahaa? Voitaisiinko ajatella, ettei näitä vaihtoehtoja olisi pakko toteuttaa? Haluaako Helsinki satsata lasten hyvinvointiin, tulevaisuuteensa?

Hyviä kysymyksiä, joihin toivoisi päättäjillä olevan vain yksi selvä vastaus. Pari miljoonaa päivähoitojärjestelmän monimuotoisuuteen ja laadun säilyttämiseen - siis päivähoitoon ja kotihoidontuen helsinkilisään, jotta hoidon laatu säilyy ennallaan.

Ikärasismiako?

Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksen blogissa kirjoitellaan nyt helsinkiläisten päättäjien iästä. Mielestäni on huolestuttavaa, että tällaista keskustelua ylipäätään tarvitsee käydä. Pidän jokseenkin itsestäänselvänä, että jokainen poliitikko katsoo maailmaa oman kokemuksensa kautta, mikä vaikuttaa oleellisesti päätöksen tekoon. Tarvitaan erilaisia päättäjiä, jotta vältytään tyhmiltä päätöksiltä ja saadaan aikaan kunnon debatteja.

En näe, että nuoren ikäluokan pitää päästä päättämään asioista vain siksi, että kyseessä ovat nuoret. Kokemuksemme tästä maailmasta tulisi saada paremmin käyttöön, kun asioista päätetään. Oma kokemus on monesti se asia, jota vasten asioita ihmiset peilaavat ja jos kokemus on nuoruudesta seitkyluvulta se voi olla aika erilainen kuin kokemus nuoruudesta kaksituhatluvulta. Maailma muuttuu ja arjen näkökulmat asioihin muuttuvat samalla.

Toivon, että jatkossa nuoret pärjäisivät vaaleissa, koska vain siten päätöksenteossa muutos tapahtuu hallitusti. Jos päättäjät vaihtuvat liian laajassa mitassa kertarysäyksellä, jatkuvuus voi kärsiä oleellisesti. Menkäähän kommentoimaan ikäkeskustelua, tasapuolisesti ja kaikki muistaen.

Sky - puolue

Seura-lehti julkaisee juttusarjaa siitä odottaako Suomea vanhainvalta. Ja on siihen liittyen ”perustanut” SKY –puolueen, jonka perusteesinä on, että valta kuuluu kaikille, ei vain suurille ikäluokille. Kysymys sukupolvien välisestä vallanjaosta on mietityttänyt minuakin usein, mutta että Seura, lehti, jonka voisi hyvin ajatella symbolisoivan suuria ikäluokkia toimii näinkin ”radikaalisti”. Aikamoinen ylläri.

Hetken tutustuttuani Sky puolueen teeseihin, hyvä ja paha aloittavat vuoropuhelun pääni sisällä. Onko nyt aika käydä ikäpolvikapinaan vai onko vastakkainasettelun aika tässä suhteessa ohi? Miten käy tulevaisuudessa? Mikä on ikäluokkamme suuri tehtävä, jolla me ja lapsemme saamme nauttia tulevaisuudessakin hyvinvoivasta Suomesta?

Muutos on joka tapauksessa edessä ja asioiden on muututtava. Ei siksi, etteivätkö suuret ikäluokat olisi hoitaneet asioita huonosti. Vaan siksi, että politiikka tarvitsee kaikkien ikäluokkien edustajia. Laatu paranee, kun keskustelua käyvät erilaiset ihmiset eri elämäntilanteissa. Iäkkäämmät eivät voi koskaan tietää, millaista heidän rakentamassaan yhteiskunnassa on elää lapsiperheenä ja he eivät ole törmänneet esimerkiksi opintotukijärjestelmän epäreiluuteen käytännössä.

Tarvitaan hallittu muutos. Muutos politiikan tekijöissä, työelämän toimivuudessa, asenteissa ja kiireettömyyden edistämisessä ja rohkeudessa olla idealisteja ja viedä suuria hankkeita eteenpäin. Aina ei voi eikä pidä tuijottaa hintalappua ja arvioida tehokkuutta. Joskus on hyvä olla tekemättä ja ajattelematta mitään. Hyvinvointia edistetään parhaiten erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten yhteistyöllä. Yhdessä saadaan enemmän aikaan.

Horjuva pikkumies liukastuu, osa IV

Leikkipuistojen liukkaudesta ja hiekoittamisesta olen maininnut jo kerran, toisen ja kolmannenkin .

Nyt Rakennusviraston selvitys/näkökulma asiaan on saatu. Se löytyy jopa netistä.

Kyseessä on kyllä pikemminkin selitys kuin selvitys. Oleellisin löytyy lopusta, eli että kysymys on määrärahoista. On surullista, jos määrärahoja puistojen yleensä ja leikkipuistojen erityisesti, kunnossapitoon ei löydetä. Siinä tietysti syyttävä sormi osoittaa päättäjien, ei viraston suuntaan.

Selvitys saivartelee sillä, että hiekoitussepeli olisi maassa ollessaan vielä suurempi riski kuin liukkaus. Ajatus kulkee niin, että lapset kaatuessaan repisivät vaatteensa ja ihonsa tuohon sepeliin. Tämä riski on tietysti todellinen, mutta pintanaarmut paranevat kyllä ja toisaalta – kummassa satuttaa pahemmin: lyödessään päänsä liukastuessaan vai saadessaan ihon auki hiekkaan? Niinpä.

On myös täysin turhaa todeta, että sosiaalivirasto on velvollinen hiekoittamaan kävelypolut puistoihin. Niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka turvallista itse puistossa on liukkailla keleillä lasten leikkiä. Ja lapset ovat tunnetusti erittäin hyviä pysymään metriä leveillä kävelypoluilla matkalla puistojen sisätiloihin.

Sitäpaitsi on yhdentekevää, mikä tai kumpi virasto asian hoitaa kuntoon, kunhan se vain kuntoon saataisiin. Seuraavaksi kaipaisinkin kovasti sitä, että miten asiassa päästään eteenpäin – selvittämisen ja selittämisen sijaan.

Muutoksen tuskaa

Olemme pistäneet pitkään vireillä olleen hankkeen eteenpäin. Samalla sitä on kohdannut ajatuksia, joita ei ole aikaisemmin tullut vastaan.

Olemme pistäneet nykyisen asuntomme myyntiin Opkk:n kautta. Luopumisen tuska on aikamoinen. Ei olisi uskonut, että seiniin voi rakastua, mutta kyllä niihin voi. Nykyinen asuntomme on kuitenkin meille se ensimmäinen Koti - ei enää pelkkä asunto tai kämppä.

Suhde tähän asuntoon on kuitenkin tullut tiensä päähän. Huolimatta siitä, että paikka on hyvä, pinnat kunnossa ja viihtyisyyskin varsinkin Fab5 käsittelyn jälkeen erinomainen. Lapsia ajatellen tämä suhde ei kuitenkaan toimi. Meidän perheen on kuitenkin nyt aika ottaa askel eteenpäin, vaikka ikävä tulee niin ihania naapureita kuin luonnonrauhaa ja tätä kotia.

Vaikka asuntojen hintatasosta on ollut tietoinen, niin kyllä tässä tuskaa on tullut myös sen suhteen mitä on varaa ostaa. Ensin haaveilimme jostakin uudiskohteesta, mutta totesimme että rahat loppuvat kesken eikä riskinsietokyky riitä. Nyt on etsinnässä lähinnä joku vanha rivitaloyhtiö, josta vaikka remontoimalla saisi meille toimivan kodin. Olemme kyllä varautuneet siihenkin, että nyt ei tule vastaan se lopullinen muutto, vaan siirrymme muualle väliaikaiseen ratkaisuun.

Puoluevaltuuston kuulumisia

Pidin tämän puheen tänään puoluevaltuuston kokouksessa, Työväen Akatemialla Kauniaisissa:

Monikulttuurisuus lisääntyy tulevaisuudessa. Olemme jatkuvasti nähneet ikäviä esimerkkejä siitä, kuinka voi käydä, jos emme puutu asiaan sen vaatimalla tavalla.

Epätasa-arvo on maapallomme todellisuutta. Meidän demarien tuleekin toimia epätasa-arvoa vähentäen. Turvapaikan hakutarpeen vähentäminen on nimittäin inhimillisin tapa lisätä maailman asukkaiden hyvinvointia.

Valuutat ja työpaikat liikkuvat. Täten myös ihmisten on liikuttava. Maahanmuuttoasioissa onkin nyt kyettävä siirtymään ongelmakeskeisestä ajattelusta kauaskatseisempaan ratkaisukeskeiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Tämä on ainut tapa ehkäistä mahdollisesti eteen tulevia ongelmia.

Ihmiset törmäävät maahanmuuttoon jatkuvasti arjessaan. Työntekijät niin päivähoidossa kuin taksinkuljettajina tapaavat erilaisia ihmisiä ja erilaisia haasteita, ratkaisuja kaivaten. Politiikan on vastattava arjen haasteisiin.

Toivon, että toimintasuunnitelmavaliokunta miettii tarkoin, kuin me demarit vastaamme maahanmuuttoon liittyviin haasteisiin.

Lopetetaan vain reagoiva politiikka! Toimitaan rohkeasti ja käynnistetään huolellinen maahanmuuttohaasteeseen vastaava valmistelutyö!

Muuta puoluevaltuustosta:
Puheenjohtaja Heinäluoman puhe
Valtuuston puheenjohtaja Ahteen puhe
Työministeri Tarja Filatovin Naistenpäivän julistus

Kannanotto kunta-ja palvelurakenneuudistukseen
Puoluevaltuuston julkilausuma

Nimi on Niki

Petteri jo ehtikin tästä informoimaan, mutta kerrotaan omallakin foorumilla.

Viime sunnuntaina sai vauvamme nimen. Hän on nyt Niki Kristian Oksa.

Nimestä käytiin ensin samanlainen "äänestysrumba", millä Neollekin nimi valittiin eli listattiin nimiehdotuksia ja molemmilla oli käytössään viisi ääntä, joilla pudotettiin nimiä pois. Tästä kuitenkin luovuttiin, kun olimme yhtä mieltä siitä, että ei kuitenkaan harkita nimiä, jotka Neon kohdalla hylättiin. Emme siis halunneet käyttää nimiä, jotka eivät ensimmäisellä lapselle kelvanneet.

Sitte tuo Niki tuli mieleen. Itse asiassa se tuli mieleen siitä, että näin Maikkarin urheiluutisissa heidän toimittajansa nimen, joka siis oli Niki. Sitä kun pureskeli vähän aikaa, alkoi se kuulostaa hyvältä. Petterikin piti nimestä, joten se oli sitten siinä.

Ristiäisissä koomisin tilanne oli heti alussa, kun kaikki oli valmiina seremonian aloittamiseksi. Huomasimme Neon olevan poissa - ja heti perään huomasimme, että nokkela 2-vuotias oli käyttänyt tilaisuuden hyväkseen ja sännännyt pihalle leikkimään. Petteri painui perään, poika karkuun. Liukastumisen jälkeen Petteri sai palautettua pojan samaan tilaan meidän muiden kanssa...