Realismi rajoittaa idealismia?

Minua suututtaa jatkuva keskustelu siitä, kuinka työelämän vaatimustaso ja haasteellisuus ovat lisääntyneet, kuinka työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen käy koko ajan vaikeammaksi sekä se, kuinka maailman rauhasta – tuosta suuresta unelmastamme on tullut haave, joka toteutumiseen niin moni ihminen ei jaksa enää uskoa - saati toimia tuon unelman toteutumista edistäen. Todellinen syy näyttää olevan liiallinen realismi, siis se mikä nyt vain on mahdotonta... Tämä realismi voi polkea hoidon laatua, vaatia priorisoimaan inhimillisesti arveluttavista asioista, vie kykymme haaveilla ja pyrkiä kohti haaveita. Joka tapauksessa, jotta asiat etenevät positiiviseen suuntaan, on meidän uskallettava unelmoida ja unohdettava hetkittäin priorisointi.

Tämän jälkeen voimme miettiä konkreettisia askelia, joiden avulla suuntaamme kohti unelmaamme. Konkreettiset askeleet eivät kävele suoraan, vaan ne ajoittain käyvät pientareen puolella. Tärkeintä kuitenkin on, että ne liikkuvat polun suuntaan. Siis sinnepäin, mihin me toivomme maailman muuttuvan.

Kiire ja priorisointikeskustelu tulee ajoittain heittää sivuun ja jättää tilaa aate- ja ideologiakeskusteluun siitä, mistä asioista haaveilemme. Minä ja ystäväni haaveilemme usein arkisista asioista, kuten ajasta perheen kanssa, edullisemmasta ja terveellisemmästä ravinnosta sekä ihmissuhteiden toimivuudesta. Usein meitä ihmetyttää se, kuinka epäoikeudenmukainen maailma on ja kuinka voisimme tehdä edes jotakin paremman maailman puolesta. Tosin pienen ihmisen panostukset tuntuvat pieniltä ja aikaa ei tunnu riittävän edes arjen rutiinien hoitamiseen saatikka suurien vaikeiden asioiden miettimiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen muiden kuin oman perheen näkökulmasta. Priorisointi astuukin kuvioon kesken ja sivuttaa valitettavan usein idealismin ja halun edistää tärkeitä asioita.

Maailman rauhan edistämiseksi on jo olemassa paljon keinoja, kuinka voimme vaikuttaa sekä yksilö- että yhteiskunnan tasolla puhumattakaan globaalista tasosta. Jos keinot on hakusessa, suosittelen ainakin surffailua esimerkiksi kepan, unicefin, solikkasäätiön, Yk-liiton sivuilla…. Joka tapauksessa uudetkin keinot ovat tervetulleilta. Eli päiväunet siitä, kuinka rauhaa voidaan edistää, eivät todellakaan ole turhia. Uusia ajatuksia kannattaa sitten jakaa niin puolueiden aktiiveille kuin laajemminkin yhteiskunnallisessa keskustelussa esimerkiksi mielipidekirjoituksissa.

Pysähdy sinäkin unelmoimaan tasa-arvoisemmasta ja oikeudenmukaisemmasta maailmasta sekä uskalla uskoa unelmiisi. Älä anna kiireen kävellä ylitsesi ja tehdä arjestasi kilpajuoksua kellon kanssa.