Pohdinnan paikka. Tämä vuosi on poliittisen paikanjaon kannalta erityisen aktiivinen. Edessä on Demarinuorten liittokous, Kesällä SAK:n edustajakokous, oman liittoni JHL:n vaalit, Syksyllä Helsingin Demareiden syyskokous ja seurakunta- ja Hok-Elannonvaalit sekä tietenkin ensi kevään eduskuntavaalien jäsenäänestys, joka määrittää Sdp:n helsinkiläiset eduskuntavaaliehdokkaat. Joka kokouksessa valitaan yhdistysten hallitukset. Vaaleissa valitaan edustajia erilaisiin valtuustoihin, hallituksiin ja neuvostoihin. Minua on tällä hetkellä pyydetty jokaiseen ehdolle. Kuitenkin jos ehdolle lähden, haluan varmistaa sen, että voin homman hoitaa, mikäli tulisin valituksi. Eipä taida olla vaikea arvella, että priorisointi ei ole helppoa.
Kun yritän yhteen sovittaa perhe-elämää ja politiikkaa, joudun jatkuvasti miettimään ajankäyttöä ja arjen hallintaa. Tosin taidan olla siinä aikamoinen mestari. Tällä hetkellä olen toiminut Demarinuorten hallituksessa, Demarinuorten sopojaoston puheenjohtajana, Helsingin demareiden piirihallituksessa, Sdp:n puoluevaltuustossa, Sdp:n terveyspoliittisessa työryhmässä, liikepalvelulautakunnassa ja Helsingin varavaltuutettuna ja tässäkin on ollut ihan tarpeeksi tekemistä. Tosin taitaa kuulostaa työläämmältä kuin on, jotkut hommat kun vaativat päivänpolitiikan seuraamista ja muutaman kerran vuodessa kokoustamista. No, joka tapauksessa arki-ilta ja viikonloppukokouksia en aio ottaa yhtään lisää pikemminkin päinvastoin.
Nyt kun hoidan lapsia kotona, politiikkaillat ja -päivät tuovat mukavaa vaihtelua, mutta mitä sitten kun työelämä kutsuu. No aikaa on reilut kaksi vuotta vähennellä luottamustoimia, ellei sitten tule valituksi eduskuntaan. Tosin tällöin politiikkaa saisi tehdä työkseen ja voisi toimia oman kalenterin herrana ainakin jollain tavoin. Eduskuntavaalit todellakin houkuttaa… Tosin ehdokkaaksi pääseminen Helsingissä on aina kova koitos. No, ainakin Demarinuorten luottamustoimet saavat jäädä nuoremmille. Mutta muiden juttujen kanssa ajattelu on tainnut ajaa karille – elikäs päällä on täys-stoppi tai oikeammin eipäsjuupas mietintä. Ehkäpä ajatukset selviävät pikkuhiljaa.
Välillä mietin, jättäisinkö hommat muille. Osallistuisinko vai antaisiko muiden hoitaa yhteisiä asioita ja laittaisin silmät kiinni – yrittäisin olla näkemättä yhteiskunnan epäkohtia. Lisäksi voisin startata aktiivisen säälittävän valituksen ja käyttää ylimääräisen energiani turhan päiväseen ränkyttämiseen, joka on suunnattu niille, jotka yhteisiä asioita hoitaa. Ehkäpä en!
Loppujen lopuksi politiikan paikkapeliä pitää pelata kuin venäläistä rulettia, koska lopputilanne määräytyy monen sattuman summana ja lisäksi siihen vaikuttaa ihmisten äänestyskäyttäytyminen. Omat päätökseni kypsyvät ja mietin kyllä tarkoin, että kalenterissa on jatkossakin tilaa perheelleni myös sitten, kun palaan työelämään. Onneksi yhden ihmisen ei tarvitse parantaa koko maailmaa, vain osa siitä! ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti