Kuin hakattuna, mutta iloisena, istahdin nyt tietokoneelle. Päivän koitos osa I on nyt takana ja pelit menivät mielestäni hyvin. Edessä on enää jälkipelit. Tärkeintähän on reilu peli ja hyvä joukkuehenki. Sitä tuntui riittävän joka joukkueessa. Kuitenkin hyvät pelit kaipaavat hyviä selityksiä, miksi emme tehneet ihan niin montaa maalia kuin olisi ollut ajatus niin ja paikkoja...
Tämän päivän kootut selitykset minun osaltani kuuluvat seuraavasti:
- Ei kahden lapsen jälkeen enää oikein kentällä kirmata kuin nuorivarsa kesälaitumella
- Kun lapset on kentänlaidalla, on pakko katsoa välillä niiden perään
- Pukkasin ohi, koska olen selvästi kutistunut -Kaikkea se ikä teettää...
- Potkut ei oikein onnistu, kun olen pelannut niin paljon lasten kanssa varoen, että en osaa enää potkaista kovaa.
- Niin ja mullahan on se astma...
kuitenkin minun on pakko myöntää, että astma pysyi hyvin kurissa lukuun ottamatta yhtä douppauskertaa... Siis yhdellä astmapiipun hönkäsyllä selvittiin. Niin ja juokseminen tuntui ihan hyvältä, vaikkakin ajatus kulki nopeammin kuin allekirjoittanut kahden lapsen äiti. Monessa tilanteessa tuntui kuin olisin ollut hidastetussa leffassa tai vähintäänkin jonkun muun vartalossa. No tärkeintä oli, että oli hauskaa niin lapsilla kuin vanhemmilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti