Tästä vapusta jäi monelle ikävä maku suuhun. Kuka olisi halunnut lukea tänään lehdistä mielenosoituksesta - tästä EuroMayDaystä, joka toimi Suomessa kuin Ranskassa konsanaan. Näin ne Euroopan trendit siirtyvät maasta toiseen. Anyway, eipä tuollaista toivoisi, mutta enpä ole yllättynyt. Olen nimittäin usein törmännyt turhautuneisiin ja pettyneisiin nuoriin niin arjessa kuin työelämässä, jotka ihannoivat seitkytluvun hippimeininkiä, anarkiaa ja rauhaa.
Aikanaan en itsekään osannut arvostaa yhteiskuntaamme tarpeeksi. Hyvät asiat olivat itsestään selvyyksiä ja pahoja piti vastustaa ajattelematta sitä, edistääkö tapani vastustaa asiaa vai heikentääkö se sitä. Tosin minä olen kyllä aina arvostanut demokratiaa, mutta sopimusyhteiskunnan yhteistyön päälle en aina jaksanut liputtaa. No nykyään näen, että Suomen tapa pitää huolta suomalaisista on ainutlaatuista. Samalla näen edelleen samoja epäkohtia ja ymmärrän, että niihin vaikutetaan pitkäjänteisesti tehden yhteistyötä niiden puolueiden ihmisten kanssa, joille kansa on luottamuksensa antanut.
Vappuhuipennus ei tainnut olla yllätys sosiaalityöntekijöille eikä poliiseille. Kyseessä oli turhautumisen purkaus, jota on odoteltu meidän aloilla jo joitakin vuosia. Toivottavasti nyt pikku hiljaa sijoitellaan rahaa niin ongelmia ennakoiviin palveluihin, kuin korjaustoimiin, jotta nuorempi väestö ei turhaudu ja polta itseään loppuun tässä suoritusyhteiskunnassa.
Rauhaa ja hyvinvointia rakennetaan rauhanteitse neuvotellen ja tehden kompromisseja.
P.S. Luepa ihmeessä myös toveri Haltian kirjoitus aiheesta.
P.P.S. Prekariaattien määrä on kaiketi pikapikaa minimoitava.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti