Astmaatikkona tämä kevät on ollut erityistä tuskaa. En muista, että minulla olisi henkeä ahdistanut koskaan tähän malliin kuin nyt. Samaan aikaan selkäni, joka menee liikkumattomuudesta jumiin, huutaa liikuntaa. Kun ulkona näyttää tuolta, ei uimahallin tai punttiksen kutsu oikein saa innostumaan. Tosin kaiketi se olisi parempi kuin kökkiä kotosalla. Jotain on tehtävä..
Pieni urheilija sisälläni herää ja huutelee pyöräilemään tai rullaluistelemaan. Kun puhelimenikin pirahti äskettäin ja ystäväni pyysi rullaluistelulenkille, olen valmis kaivamaan astmapiipun taskuun ja antamaan luistinten viedä. Joka tapauksessa en voi käsittää, mikä ongelma katujen putsaamisessa joka kevät on. Tämän kevään erityispiirteet kyllä ymmärrän, mutta silti.. Homman pitäisi toimia ja on meillä helsinkiläisilläkin oikeus puhtaaseen ilmaan.
Minulla ei ole edes ”paha astma”, ainakaan Kelan mukaan. Voin vain kuvitella, millaista elämä ”pahan astman” kanssa on. Elikäs puhdasta hengitysilmaa ja siihen satsaamista, jotta me astmaatikotkin voimme vapaasti liikkua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti