Meillä on muutto edessä viikon päästä ja vielä emme ole saaneet mitään pakattua. Niinpä, ei mitään. Kaksi pientä miestä työllistää sen verran. Joka tapauksessa maanantaina päätin, että tällä viikolla Neo saa mennä ensimmäistä kertaa Jakomäen leikkipuistoon eväsreppukerhoon. Kerho kestää klo 9.00-11.30 ja sillä väliin minä toivottavasti saan pakattua edes jotakin.
Neo on aikaisemmin ollut hoidossa vain mummoloissa ja ystävälläni Johannalla. Nyt herralla on eka kerhopäivä. Vaikka puisto on tuttu paikka ja paikalla on tuttuja lapsia, saas nähdä kuinka käy.
Enpä tiedä, kumpi jännittää enemmän: äiti vai poika. Ainakin äiti on ehtinyt miettimään eväitä, kerhoreppua ja muita kokemukseen liittyvää niin, että pojalla olisi mahdollisimman kiva aamupäivä. Samalla on mietitty, viekö isi Neon kerhoon vai mennäänkö oikein koko perheen voimilla katsomaan, kuinka herra jää kerhoilemaan. No ehkä fiksuinta on kuitenkin, että isi vie.
Hassuinta tässä on se, että pienistä asioista tuntuu tulevan äärettömän suuria. Monet hetket haluaisi kokea vanhempana –ainakin kun kyseessä on eka kerta. Samalla haluan tehdä uudet tilanteet mahdollisimman turvallisiksi ja positiivisiksi, jotta poika ei pelkää tai ala aristelemaan uusia tilanteita enempää kuin on tarve ja sitten vielä se, mitä evääksi, jotta ruoka maistuisi hyvältä. No, tässäpä tätä pähkäillään ja huomenna ollaan taas kokemusta rikkaampia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti