Ajanjakso päättyy ja toinen alkaa

Hilpeydellä muistelen mennyttä aikaa niin Kääpäkujalla kuin Demarinuorissakin. Hymy hyppää suulleni välittömästi, kun muistelen vanhoja tupareitamme ja sitä, millaisen ensivaikutelman onnistuimme jo ensimmäisillä kemuilla naapureissa herättämään. Sama mietteliäs hymy nousee kasvoilleni, kun mietin joitakin ammattimaiseen tapaan suoritettuja junttaoperaatioita, joiden olemassaoloa suuri osa ei ole edes huomannut - No hyvä niin.

Monen monta seinää on nyt maalattu ja uusi kotimme näyttää pikku hiljaa ihan oikeasti meidän kodiltamme. Paikalta, jossa on helppo nauraa ja iloita kuten myös surra ja itkeä. Tunne tällä hetkellä on iloisesti myhäilevä Neon kiljuessa riemusta, kun ihmisiä, menoa ja meininkiä löytyy ihan kodin läheltä – Oikea ratkaisu tuli tehtyä ihan varmasti lasten kannalta ja ilman Fab5:ia kotimme näyttää edelleenkin kivalta. Tosin kyllä herrojen henkäys vielä täälläkin näkyy.

On ollut mielenkiintoista huomata, että niin kuin aikanaan, myös nykyään sosialidemokraattisten nuorten toiminnassa usein asiat ja niiden edistäminen jäävät kaikenlaisen asenteellisen hömpötyksen jalkoihin. Aikani sosialidemokraattisissa nuorissa loppui ihan yhtä ihmeellisesti kuin se aikanaan alkoi. Ensimmäisessä Helsingin sosialidemokraattisen nuorisopiirin tapahtumassa kaikki mahdollinen oli kädetetty. Yksi alaikäinen nuorukainen hävisi kesken koulutuksen, puhujia ei näkynyt eikä kuulunut ja kirjallisen valituksen myötä yhdistyksen hallitus otti ritolat. Onneksi toiminta ei enää ole lähelleenkään yhtä heikossa hapessa. Joka tapauksessa uusi hallitus kasaan uuden puheenjohtajan johdolla ja minäkin pompsahdin hallitukseen, vaikkakaan en ollut ehtinyt liikkeessä toimia. Onneksi minulla oli kansalaisjärjestötausta, jotta mukaan pääsi vähin vaivoin.

No touhu oli edelleen holtitonta ja valtataistelu hupaisaa. Joka tapauksessa sain kyseenalaistajan roolin, kun jokin pääni sisällä herätti epäluottamukseni toimintaa ja taloudenpitoa kohtaan. Jonkin ajan päästä varapuheenjohtajana hyppäsin puheenjohtajan saappaisiin, koska puheenjohtaja suuntasi ulkomaille opiskelemaan. Samaan aikaan huomasin uppoavani suohon yhdessä helsinkiläisen nuoren sosialidemokratian kanssa. Järjestö oli kuralla ja mieleni olisi tehnyt luovuttaa, mutta jalkapalloilija sisälläni muistutteli – kaikki mikä ei tapa niin vahvistaa.

Kovuutta koeteltiin muun muassa verottajan, poliisin ja erään toimittajan toimesta. Luojan kiitos, entisen työntekijän tilalle nuorisopiiriin valittiin hyvä, luotettava työntekijä ja epäselvyyksien selvittely aloitettiin toden teolla. Iso kiitos silloin kuului myös liiton edelliselle puheenjohtajalle –juristille Kallelle, joka auttoi meitä tulkitsemaan lakeija, kuinka missäkin asiassa tulee menetellä, ettei soppa pääse pahenemaan. Kahdessa vuodessa Helsingin nuorisopiirin talous saatiin kuntoon ja toiminta paremmalle mallille. Ilokseni nyt helsinkiläiset demarinuoret saavat nauttia tuona aikana työllä ja tuskalla aikaan saadusta asiallisesta hallinnosta.

Viimemetrit demarinuorten toiminnassa vastuunkantajana ovat olleet turhauttavat ja kun maahanmuuttoasioista ei edes keskusteltu, seitsemän vuotta demarinuorissa päättyi asioiden kannalta yhtä kurjasti kuin alkoikin. Ensin keskustelua ei piireissä herännyt, kun oli keskustelun aika. Liittokokous puolestaan ei kyennyt edes keskustelemaan asioista tai käsittelemään esityksiä, joita jotkut aktiiviset nuoret demarit olivat tehneet. Ei siis kovin rakentavaa asioiden eteenpäin viemistä. Välillä mietin, ymmärsivätkö edustajat olevansa demarinuorten tärkeimmässä vaikuttamisen paikassa, tai jos tajusivat, olen huolestunut, ettei vaikeista ja monimutkaisista asioista kyetty löytämään minkäänlaisia linjauksia. Taisipa taasen käydä niin kuin liian usein politiikassa, keskustelusta suurin osa ajasta käytetään ”koirankakka” keskusteluun. Niinpä, näin ei todellakaan kehitetä sosialidemokraattisempaa maailmaa.

Monessa suhteessa oloni on joka tapauksessa tyytyväinen. Uusi kotimme on mielestäni hienompi ja toimivampi kuin edellinen. Voin huokaista helpotuksesta, kun lasten kouluun meno koittaa, koska koulumatka tulee olemaan turvallisempi. Samaan aikaan politiikassa motivoivasta tekemisestä on valinnan vaikeus. Monta mukavaa projektia on edessä ja jokusia mukavia muistoja. Niin ja tietenkin joitakin ystäviä, jotka jättivät jäähyväiset demarinuorille, mutta säilyvät elämässämme edelleen.

Haluan omalta osaltani toivottaa myönteistä tulevaisuutta 100 -vuotiaalle Sosialidemokraattiset Nuoret ry:lle, viisaita päätöksiä ja järkevää vääntämistä. Niin ja viimeiseksi ONNEA VIELÄ KERRAN UUDELLE LIITTOJOHDOLLE!