Ehdolle maalisvaaleihin, mikäli puolueväki suo

Monesti politiikan keskustelut käydään Hesarin palstojen ja muiden median nostamien epäkohtien pohjalta. Minä en halua toimia niin. Haluan toimia yhteisvastuullisesti havaiten arjen ilmiöitä. Ei vain asioita, joista lehdet kirjoittavat. Vaikkakin pitkä poliittinen ura saattaa etäännyttää arjesta, en anna sen tehdä niin minulle. Tosin olen monessa suhteessa etuoikeutettu. Minä saan elää siellä, missä juureni ovat. Voin oikeasti sanoa suhteellisen hyvin tuntevani kotikonnun hyvät puolet, vaikkakin maailma muuttuu koko ajan.

Useat lapsuuden ystäväni kuuluvat edelleen elämääni ja nekin, joihin ei tule pidettyä ihan jokapäivä yhteyttä tietävät, että minä olen täällä ja minä tiedän että hekin ovat. Kuten aina niin myös nyt, elämäntilanteet pitävät meidät erossa ja tuovat yhteen. Kuten aikanaan, kun lähdin opiskelemaan Mikkeliin, useat ystäväni suuntasivat ulkomaille ja jotkut armejaan. Sen jälkeen me palattiin kotikonnuille ja elämäntilanne toi meidät taas yhteen.

Nyt perhe, lapsettomuus ja sinkkuus pitävät arkemme erillään, mutta siltikin törmäilemme ajoittain. Niin ja ainakin tekstiviestit etenkin merkkipäivinä löytävät perille. Monet ”mamma –kaverini” ovatkin tuttuja jo nuoruudesta ja samoin monet ystäväni erilaisista elämäntilanteista ottavat yhteyttä, kun kaipaavat luotettavaa juttukaveria ja olkapäätä jota vasten itkeä maailman pahuutta. Niinpä, minulla on ja haluan, että minä voin jatkossakin priorisoida ajankäyttöni niin, että ystäviä ei jätetä.

Vaikka elämän kohtaaminen ajoittain ottaa koville, haluan kohdata elämän sellaisena kuin se on. En halua uskotella, että kaikilla menee hyvin tai että ne ikävät asiat, joista saamme tilastofaktoja lukea, eivät kosketa minua tai läheisiä. Ne kun nimittäin koskettavat ja jokaisen elämässä on omat kuoppansa. Näiden kuoppien täyttäminen tarkoittaa usein onnistunutta politiikkaa, vaikkakin onnistuneiden pitkän linjan ratkaisujen löytäminen on vaikeaa yrittää pitää.

Yhteiskuntamme pahuus, yhteisöjen turvattomuus, ihmisten välinen epäkunnioitus, etenkin henkisen terveyden rappeutumine, epäluotettavat ihmis- ja yhteiskuntasuhteet näyttävät olevan yllättävän monen tuntemani ihmisen arkea. Tosin kyseessä on niin suuria negatiivisia ilmiöitä, ettei niitä oikein puolessa minuutissa tv:ssä esitellä, mutta politiikan on kyettävä niitä käsittelemään ja ratkaisemaan.

Arjen problematiikka ja monenmoiset ystävieni ja tuttavieni kohtaamat ongelmat saavat minut mietteliääksi ja miettimään maailmaa. Uskon, että tunnen tarpeeksi suomalaisten ja etenkin helsinkiläisten arkea ja samalla yhteiskuntaamme ja poliittista päätöksentekoa, jotta olen lupautunut ehdolle ensi kevään eduskuntavaaleihin. Jos työt maaliskuussa 2007 kutsuu, otan haasteen ilolla vastaan. Ehkä maailmasta pitäisikin yrittää tehdä helpompi ja yksinkertaisempi.

Ystävät ja läheiset ovat todellakin se syy, miksi olen mukana politiikassa ja toivon todella, että vanhempani ja isovanhempani saavat elää arvokkaan vanhuuden. Siinä missä toivon, että lapseni ja jonakin päivänä lapsenlapseni saavat elää vieläkin paremmassa maailmassa, missä minä ja minun ikäluokkani on elänyt. Tosin, eipä sekään olisi paha, jos minunkin ikäluokka vapauttettaisiin arjen ahdistuksesta. Todellakin - työ ei taida ihan heti loppua.

Tule rohkeasti mukaan tukiryhmääni. Ota yhteyttä mirka@oksa.info