Rikkaampi ikäluokka kuin edellinen?

Olen usein törmännyt kommenttiin, että "teillä nuorilla pyyhkii paremmin kuin vanhemmillanne ja sitä paitsi te tulette perimään ihan eritavoin omaisuutta kuin aikaisemmat ikäluokat ovat tehneet". Tämä pitää ehkä paikkansa - tai sitten ei. Ainakin minä toivon, etteivät vanhempani ja isovanhempani säästä sukanvarteen nyt.

Hautaan nimittäin eivät rahat tule mukana. Omaisuus tarjoaa vanhemmilleni ja isovanhemmilleni mahdollisuuden valita haluaako kitkuttaa arkea ja asua hyvin omistusasunnossa ja käydä mökillä, vai muuttaisiko pienempään asuntoon ja eläisi arkea vähän leveämmin. He saavat itse valita.

Toisaalta kommentit meille nyt työikäiselle ikäluokalle mahdollisesti periytyvästä omaisuudesta, tuntuvat kohtuuttomilta. Ensinkin se, että se omaisuus kilahtaa tueksemme luultavasti kahdenkymmenen vuoden päästä, jolloin lapsemme ovat jo aikuisia, opintolainat on maksettu ja sadan tuhannen euron elikäs mummon markkoina reilun millin asuntolainasta on toivottavasti jäljellä enää rippeet. Tosin, voipi olla niinkin, että korot nousevat kuin laman iskiessä ja silloin useille helsinkiläisille saattaa käydä kuin aikanaan monelle kävi. Tulot eivät todellakaan kata menoja.

No perintöä tai ei. Kyseessä on asia, joka tuskin tekee ketään onnelliseksi. Usein päinvastoin. Minä en ainakaan halua olla tappelemassa kenenkään perinnöistä tai siten halua vaikuttaa siten kenenkään arvokkaaseen ja inhimilliseen vanhuuteen. Tästä syystä toivon, että isovanhempani nauttivat elämästään enemmän niin, että ostivat ihanan uuden auton silläkin riskillä, että 85 vuotiaan vaarini ajokortin uusiminen vuosittain ei enää ole itsestään selvyys. Ainakin yksi hänen unelmansa tuli täytäntöön ja parempi niin, vaikka ei perintöä jäisikään.