Muutto edessä

Olen ihminen, joka piristyy aina, kun elämä yllättää. Tällä kertaa yllätyin, kun huomasin, että me ihan oikeasti muutamme. En todellakaan olisi vuosi sitten uskonut, että edes harkitsisimme muuttoa. Tosin elämä teki temput, kun toinen pieni mies astui elämäämme. Arki ei vain tässä asunnossa nyt suju parhaalla mahdollisella tavalla. Kuten elämässä yleensäkin ja etenkin politiikassa: Ongelmat on tarkoitettu ratkaistavaksi, pelkkä puhe ei riitä.

Elikäs tuumasta toimeen ja tässä sitä nyt ollaan. Seuraava viikko kuluu pahvilaatikkojen ja jätesäkkien keskellä pakkaillen tavaroita. Ja jo nyt toivottomuus on ajoittain iskenyt. Projekti kun ei ota edetäkseen, vaikka touhuamme yötä päivää. No yksi on varma, kun pojat suuntaavat lauantai yöksi mummolaan, jos kaikki saadaan pakattua, me mieheni kanssa suuntaamme jäähyväisoluelle lähibaariin. Jos hommat eivät lopu ennen pilkkua, niiden loppuessa taidamme kaatua väsyneenä sänkyyn toivoen, että saisi nukuttua mahdollisimman hyvät yöunet.

Onnistuimme näet tekemään myös ensi viikon alkupuolesta itsellemme haastavan, kun päätimme hioa yläkerran lattian ja samalla vääntää uuteen kotiimme pintaremonttia niin paljon kuin aikataulu sallii. Keskiviikkoiltana pitäisi kantaa tavarat uuteen kotiin ja torstaina meidän molempien on selviydyttävä Tampereelle Demarinuorten liittokokoukseen. Jokunen ystäväni onkin todennut: ”Te olette uskomattomia (lue hulluja). Eräs ystäväni puolestaan sanoi: ” Onnea ja menestystä! Eipä taida onnistua!” Monesta suusta on kuulunut kysymys: ” Miten te aina onnistutte?” Niinpä haasteitahan me kaivataan ja aina me jotakin ollaan keksitty, joten eiköhän tälläkin kertaa.

Niin ja tuparit on tarkoitus pitää pikapikaa elikäs heti kesäkuun alusta, kun vain saadaan kutsut postiin. Elikä jos kuulut ystävä ja kaveriporukkaamme tai luulet kuuluvasti niin tähän voi asennoitua kuin kutsuun. Me kun ollaan aikamoisia viimetipan bilekutsujia.. ;)