Hurrrjan pitkä utelu:)

Tämä huastettelu oli venynyt hurjan pitkäksi, mutta sainpas tehtyä. Mitä muuta se kotiäiti tekisi päväuniaikaan ja seuraavana aamuna ennen uloslähtö…

Löysin tämän Tiulin blogista, joka oli ansiokkaasti karsinut joitakin kyssiä: mm. sellaisia, jotka ovat lähinnä teineille suunnattuja ja sellaisia: joihin hän ei olisi osannut lyhykäisesti vastata.

1. Nimesi?
Mirka
2. Synttärit?Toukokuussa
3. Missä muodossa asut, kenen/keiden kanssa?
Mieheni Petteri Oksan ja pokieni Neon ja Nikin kanssa
4. Voidellessasi näkkäriä voiteletko "reikäisenpuolen" vaiko sileämmän?
paha –rasvan himossa reikäisemmän, kun olen saanut itseäni niskasta kiinni ja koitan välttää kohtuutonta rasvan käyttöä sileämmän.
5. Kumpi tulee ensin leivälle, juusto vai makkara?
juusto, ja tätä ei mieheni meinaa millään ymmärtää, vaikka sehän on itsestään selvää…
6. Käykö ketsuppi kaiken kanssa?
Ei todellakaan
7. Olet tilaamassa fantasiapizzan, mitkä ovat täytteet?
Kinkku, paprika ja sipuli, helppo!
8. Kun menet pikaruokalaan tilaat yleensä?
Vaihtelu virkistää – minulla ei ole vakiotilausta, valitseminen on aina yhtä vaikeaa, mulla on valitsemisen tuska
9. Mikä on lempiruokakauppasi?
Malmintorin City market
10. Millä kulkuvälineellä liikut eniten?
Bussilla ja omalla autolla. Bussilla aina, jos ei ole aikataulua, joka tulee saavuttaa.
11. Katso levyhyllysi 8 levy, mikä se on?
Ensin selitys: ”Meillä on mieheni kanssa yhteinen levyhylly” Kahdeksas levy on Raptorin tulevat tänne sotkemaan meidän ajopuuteorian…. Hitto, mitä sontaa sieltä löytyykään…
12. Kumman valitset tv vai tietokone?
tietokoneen
13. Mitkä fyysiset ominaisuudet kiehtovat sinua siinä sukupuolessa mihin olet kiintynyt?
karisma, aito läsnäolo, sydän -ajattelu ja kyky keskustella asioista, luotettavuus ja turvallisuus
14. Unelmakämppä vai huippumalli haussa?
Huippumallihaussa.
15. Lenkkarit vai tennarit?
Tennarit.
16. Onko sinulla lävistyksiä?
Juup,
17. Jos vastasit kyllä, missä?
Korvissa
18. Entä onko tatuointeja?
ei, mieli on kyllä joskus tehnyt
19. Ruutu vai raita?
Mulla on nyt iskenyt joku raitabuumi, joten raitapa hyvinkin.
20. Omistatko mp3-soittimen?
en
21. Montako tuntia vietät aikaa koneella?
Enempi ja vähempi. Riippuu perhe- ja kokoustilanteesta.
22. Kuinka nopea nettisi on?
nu jaa, enpä muista (Petteri tosin huikkasi juuri että 8/2 megaa)
23. Pelaatko koneella?
enpä juuri
24. Kun katsot peiliin, mitä näet?
Valitettavan usein mustat silmänaluset… ;)
25. Kuunteletko tällä hetkellä musiikkia?
en, pojat ovat päiväunilla.
26. Mikä kappale saa tanssijalkasi liikkeelle?
Melkeinpä mikä tahansa musiikki, kun fiilis on oikea
27. Mikä kappale saa kyyneleet pakkautumaan silmille?
Ronald Keatingin “You say best, when you say nothing at all”.
28. Mikä kappale saa sinut iloiseksi?
Lasten musiikkiosastolle menee – Elikäs Taikuri Luttisen ”totta vai tarua”
34. Sänky vai puska? (joku muu, mikä?)
Sänky tai sitten yöpyminen teltassa… Puska ei ole mun juttu.
35. Onko sinulla paljon ystäviä?
Ainakin luulen niin…
36. Onko myös vastakkaista sukupuolta olevia YSTÄVIÄ paljon?
On
37. Oletko koskaan fanittanut Tuiskua?
Jep. Koko iIolsin aijan paitsi loppufinaalissa, missä Tuisku ei mukana enää ollutkaa, Hanna oli mun suosikki.
38. Entä pikku G:tä?
Jep. Pikku G:n sanotukset ovat hyviä- Tosin en olisi uskonut, että herrasta tulee kepulainen…
39. Spice girlsiä?
Jep tai en ehkä kutsuisi toimintaani fanittamiseksi. Muutama biisi kyllä toimi tehokkaana yllykkeenä tanssilattialle.
40. Orlando Bloom vai Viggo Mortensen?
Eipä iske kumpikaan sen paremmin kuin ainakaan leffa Taru sormustenherrastakaan. Ehkä pitäisi kokeilla kirjaa…
41. 50 Cent vai Eminem?
Eminem
42. Kotiteollisuus vai Mokoma?
Kotiteollisuus
43. Stamina vai ajattara?
Kestävyys eli Stamina! Tai sittenkin molempi parempi…
44. Linkin park vai limp bizkit?
Nyt loppui yleissivistys. Saiskos sanakirjan?
45. Ronaldo vai Beckham?
Ronaldo nimenä, potkuna Beckham… Ehkäpä Ronaldon tyyli on enemmän mun makuun…
46. Pitkä kuuma kesä vai helmiä ja sikoja?
Pitkää kuumaa kesää odotellessa
48. Simpsonit vai futurama?
Simpsonit
49. Popeda vai Klamydia?
Klamydia oli meidän juttu teinivuosina. Eipä tuota kyllä nykyään kuuntele kuin sopivassa nousuhumalassa.
50. W.A.S.P. vai Pink floyd?
Ihan sama
51. Sytkä vai tulitikut?
tulitikut
52. Tympiikö sua nää kyselyt?
Ei, vaan on juuri sopivaa päiväuniviihdettä kotiäidille.
53. Osaatko tehdä ruokaa?
Totta kai
54. Mitkä lehdet on tilattu nimelläsi?
Kotivinkki, Perhelehti, Suomenkuvalehti, Trendi… mikä yhdistelmä!
55. Kynsilakkaa, vai ei?
Riippuu tilanteesta, just tähän elämän tilanteeseen ei toimi tai pysy kynsissä
56. Jos on, minkä väristä?
riippuu pukeutumisesta, sen päivän tyylistä ja mielialasta
57. Mitä mieltä olet pojista jotka meikkaa?
Tasa-arvo toteutuu paremmin, kun päästetään irti poikien ja tyttöjen jutuista. Meikkaaminen on ok.
58. Pitkä letti tekee miehen, oletko samaa mieltä?
Eipä hiukset miestä tee. Taitaa olla muut ominaisuudet.
59. Paras lastenohjelma?
Sinisen talon nalle tai sitten Nalle Puh (Neon suosikki Puuha Pete)
60. Mitä sinulla on nyt päällä?
T-paita ja tuulihousut – olenpas minä kotiäitiluukissa.
61. Menetkö kesällä ulkomaille?
Toivon niin
63. Onko ruotsi puhevika?
Ei
64. Onko seksi harrastuksista paras?
ei, en näe sitä harrastuksena vaan perustarpeena ja hauskanpitonaJ
65. Kuulakärkikynä vai lyijykynä?
kuulakärkikynä
66. Katso puhelimestasi 20. viesti, mitä siinä lukee?
"Kyllä sitä tuossakin iässä saa vielä iloita ja riemuita,kunhan vaan muistaa iän tuomat vaivat ja kolotukset. Onnea! "Tuire
67. Oletko koskaan toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta?
Enpä ole.
68. Aiotko syödä pääsiäisenä paljon munia?
en paljoa, jokusen kyllä
69. Miten aiot viettää tulevan juhannuksen?
Luultavasti mökillä perheeni kanssa –se kenen mökillä on vielä auki.
70. Entä vapun?
Hakaniemen tori kutsuu ja toivottavasti vappulounas hyvällä porukalla.
71. Missä olit viimeksi bilettämässä?
Hävettää tunnustaa, mutta Malmilla ex Gleopatrassa, nykyään nimi oli kai Trendi
72. Lempidrinkkisi?Paha taas.. Drinkit maistuu niin hyvälle…! Ehkäpä joku kahvidrinkki Irish Cofee tai Kahlukahvi.
73. Mitä mieltä olet viiltelystä?
Riippuu mitä viillellään. Ranteiden auki viiltely on hölmöä, puusta viiltely taas ajoittain aiheellista.
74. Mitä teit viime synttäreilläsi?
En kykene muistamaan…
75. Onko sinulla sisaruksia?
On. Veli
76. Minkä ikäisiä?
24 vee
77. Mikä kappale sinulla nyt soi?
Ei mikään
78. Roikkuvat korvikset vai napit?
Napit.
79. Mitä mieltä olet kaukosuhteista?
Mikäs siinä, ei sovi minulle..
80. Voisitko seurustella itseäsi vanhemman kanssa?
Voisin ja voinkin
81. Entä nuoremman?
Jep, mutta rajansa nuoruudellakin.
82. Mielestäsi kauniita nimiä?
Jaa muun muassa Neo ja Niki…
83. Paras lukemasi kirja?
Liza Marklundin Uhatut
84. Mitä tällä hetkellä odotat?
Auringon lämpöä, maailman rauhaa ja huomista
85. Entä ketä odotat?
Ystäviä kyläilemään…
’86. Onko huoneessa jossa olet, joku muukin kuin sinä?
On
87. Jos on, kuka?
Neo ja Petteri
88. Missä vaiheessa jouluvalot otetaan pois ikkunoista?
Jos ne saa laitettua niin kyllähän ne ennen kesää on pois otettu..
89. Bacardi vai Smirnoff?
Bacardi
90. Juotko? Kuinka usein?
joskus
91. Poltatko?
En. Ainakaan toivottavasti enää joskus viihteellä ollessani innostun…
92. jos poltat, mitä merkkiä?
Merkillä ei väliä
93. Aiotko lopettaa polttamisen?
Eipä enää aikomustasolla. Toisaalta en aloittanut koskaan kunnolla.
94. Minkä kappaleen sanat menevät näin: "Sä omistat mut kokonaan, mut ihan tostavaan heität, käytettynä romukoppaan, en saa olla oma itseni, ja jopa vaatteeni sä käskit mut vaihtamaan.."Ei hajuakaan
95. Cocis vai pepsi?
Pepsi
96. Mikä on toinen nimesi?
Kaarina
97. Mikä on paras suklaapatukka mielestäsi?
Tupla
98. Montako kelloa huoneessasi on?
Kaksi
99. Millainen talvitakki sinulla on?
Mulla on kaksi.. Musta toppatakki ja punainen untuvatakki
100. Entä millaiset tumput?
Raidalliset
101. Nukutko sukat jalassa?
Joskus
102. Oletko nukkunut vastakkaisen sukupuolen vieressä harrastamatta seksiä?
Olen
103. Oletko suudellut samaa sukupuolta?
Olen
104. Mikä puhelimen liittymä sinulla on?
Saunalahden
105. Juna vai bussi?
bussi ehkä tulevaisuudessa juna.
106. Osaatko tehdä tämän Ü merkin?
Joo. Monellakin tapaa.. Vaikkapa kielellää ;)
107. Oletko esiintynyt koskaan lavalla?
Kyllä vain
108. Mitä olet lavalla tehnyt?
puhua pölpöttänyt
109. Mikä sinusta tulee isona?
Toivottavasti kansanedustaja.
110. Oletko hyvä englannissa?
en
111. Onko sinulla sormuksia?
Jep kaksi (kihla- ja vihkisormukset)
112. Oletko kokeillut huumeita?
En
113. Mikä on paikka jonne et koskaan ottaisi lävistystä?
Napaan. Olisi aika yhtä tyhjän kanssa, sillä navan näyttely ei ole mun juttu johtuen vyötärötyypistä.
114. Mitä ruokaa voisit syödä niin paljon että napa paukkuu?
Äh useitakin…
115. Mikä on ruoka, jota ajatellessakin nousee ylös?
Kesäkeitto
116. Mätitahna vai pikkelssi?
Mieluummin ei kumpikaan, jos pakko niin pikkelssi
117. Tykkäätkö maksamakkarasta?
Kysy vaan kuinka paljon. Raskausaikana tuli vieroitusoireita.
118. Minkä kohteliaisuuden kuulit viimeksi?
Hetkinen niitä tulee useita.. No pääsiäisenä ystäväni mies kertoi kuinka hän arvostaa minua ja miestäni, meidän seurassa kun voi olla juuri sellainen kuin on, ilman tuomitsemista.
119. Freeman vai Badding?
Badding
120. Kyllästyttääkö jo tämän täyttäminen?
ei, täytän tätä osissa. Ja tämä on edelleen hyvää viihdettä lasten ollessa päiväunilla
121. Kenen vieressä nukuit viimeksi?
Petterin
122. Koska viimeksi sanoit jollekin rakastavasi häntä.
Juuri äsken
123. Tarkoititko sitä?
Tietenkin.

Pallohulluus

”Pallo!” kuuluu aina, kun pikkumies herää sängyssään, pakkaan lapsia autoon tai rattaisiin, pääsemme leikkipuistoon, tulemme kotiin, koittaa nukkumaan menoaika jne. Pallo käy hyvin niin unikaveriksi kuin parhaaksi leikkikaveriksikin. Aluksi vaatimus pallosta herätti hilpeyttä, nyt se herättää ristiriitaisia tunteita. Äidin ja jalkapallovalmentajan ylpeys herää aina, kun lapseni nukahtaa pallokainalossa. Tämä siksi, että valmentajakoulutuksissa sanottiin aina: ”Pelaajat, joista tulee huippuja, nukkuvatkin pallon kanssa.” Nykyään haluaisin esittää jatkokysymyksen: ”Ai, alle kaksi -vuotiaana jo?”

Ajattelin, että pallojuttu on jokin vaihe, joka menee aikanaan ohi. Nyt tämä pallohimo on jatkunut kohta puolivuotta ja laantumisen merkkejä ei näy. Lapseni on onnellisimmillaan päästessään ihan oikealle jalkapallokentälle. Joku miettii mistä kaks vee tunnistaa jalkapallokentän. No, herra on jonkun kerran ollut katsomassa äidin harkkoja ja sitten hän löysi äidin jalkapallovideot – jotka eivät todellakaan ole mitään laadukasta viihdettä. Joka tapauksessa kaks vee on katsonut niitäkin niin monta kertaa, että äiti muistaa videot jo ulkoa. Samaan aikaan olen miettinyt, ymmärtääkö pikku herra sen, kun videossa sanotaan: ”Oppiessasi hyväksi jalkapalloilijaksi sinun on harjoiteltava ahkerasti…”

Toisaalta jatkuva pallon kuljettaminen, vaikkakin se on rajattu tiukasti automatkoihin, leikkipuistokäynteihin ja hoitoreissuihin mummolaan, mukana on aika rasittavaa. Joka tapauksessa palloa kaivellaan välillä autojen alta, vesilammikoista ja olenpa joutunut muutaman juoksuaskeleenkin ottamaan, jotta se ei pääse vierimään paikkaan mahdottomaan. Sisällä pelaaminen on meillä ollut sallittua vielä toistaiseksi, sillä eipä ole tullut mieleen, että kaks vee voi jo alkaa rikkomaan peilejä palloleikeillä. Meillä ei paljoa puutu. Päätimmekin, että muuton yhteydessä kaikki kovat pallot jäävät pihalle. Joku ajattelee, että ei se nyt niin vaarallista – niin minäkin ajattelisin, jos en näkisi, miten kaksivuotias voi potkaista pallon käsistä ties mihin.

Ystäväni mies katseli lastani leikkiessä ja totesi vakavalla naamalla:” Neo on tainnut saada ainakin yhden voimakkaan pallogeenin.” Mietin: ”Sekö se onkin?” Jatkuva palloriemu saa sydämenikin nauramaan jatkuvasti, mutta riemuitseminen tulee jatkossa tapahtumaan pihalla. Luojan kiitos, uuden kotimme vieressä on jalkapallokenttä ja siellähän astmaatikon – siis minun - on mukava nauttia seuraavasta kymmenestä vuodesta. Tosin pallogeeni on tainnut minulta periytyä, joten sitä saa mitä tilaa. Kun itse tekee lapsia, voi vain katsoa peiliin, kun lapsi innostuu jostakin..

Toimivaa joukkoliikennettä - ei tietulleja

Minua on ihmetyttänyt keskustelu tietulleista ja siitä, kuinka niistä on saatu hyviä tuloksia Tukholmasta. No, tietenkin autoilu vähenee, kun vaikeutetaan autolla liikkumista. Jo parkkimaksut vähentävät autolla kulkemista keskustaan. Kuitenkaan poliittisesti se ei ole hyvä tulos, että vaikeutetaan ihmisten arkea ja samalla lisätään eriarvoisuutta auton käyttöön liittyviä maksuja lisäämällä. Ruuhkien vähentämisessä mieluummin porkkanaa kuin keppiä – sanon minä!

Toimiva joukkoliikenne on paras ja kestävin tietulli. Satsataan siis siihen. Välillä auton käytölle on hyvät perusteensa. Esimerkiksi poikittaisliikennettä kehitettäessä, auton käytön tarvekin vähenisi. Samoin olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että päivystäviin sairaaloihin olisi mahdollista matkustaa päivystysaikoina julkisilla kulkuneuvoilla. Nyt näin ei ole. Esimerkiksi Jakomäestä tai Heikinlaaksosta pääsy Malmille julkisilla on viikonloppuisin sen verran hankalaa, että ainakin minä menen sinne lasten sairastuttua autolla.

Tietulleissa on se ongelma, että ne ehkäisevät niiden autoilua, joiden lompakossa se pieni lisämaksu tuntuu. Eli ne joilla on varaa ostaa se sikasiisti ja törkykallis citymaasturi, hurruttelevat kaikki tarpeelliset ja tarpeettomat ajonsa rauhassa. Pienituloisella saattaa hyvästäkin syystä tehty automatka jäädä väliin. Pitäisi toimia niin, että tehdään hyvästä vaihtoehdosta (julkinen liikenne) entistä houkuttelevampi.

Ruuhkat ovat todellinen ongelma, johon tulee puuttua. Mikä tuhoaa turhemmin luontoa, kuin tyhjäkäynnillä käyvät autot aamuruuhkassa? Julkista liikennettä on kehitettävä niin, että se on parempi vaihtoehto liikkumiseen kaupungissa kuin oma henkilöauto. Kysymys on niin hinnasta, vuorotiheydestä ja väleistä, poikittaisliikenteen toimivuudesta, reittivaihtoehdoista ja niin edelleen. Toimiva, tehokas ja kustannuksiltaan kevyt joukkoliikenne ei ole myytti, vaan todellinen mahdollisuus.

Tietullijärjestelmään investoimisen sijaan sijoittaisin nekin rahat toimivan joukkoliikennejärjestelmän kehittämiseen – vaikka sitten metriin metrokiskoa.

Haiseva Ella

”Yök” – ajattelin, kun erehdyin tänään haistamaan poikani rakkainta leluotusta – ”Ella” leijonaa. Jäin miettimään, että rakkaus ei taida olla pinnallista, kun tuota hajua ajattelee. Vaikka Ella haisee kuinka pahalle hyvänsä, sen paikka on poikani kainalossa. Ja se on tasan se ainoa pehmolelu, josta poika on edes kiinnostunut.

Jo jonkin aikaa olen tehnyt, kaikki mahdolliset ja mahdottomat temput, jotta Ellan löyhkä hillittäisi. Olen pessyt ja tuulettanut tuota löyhkäävää otusta, mutta mikään ei ole auttanut päinvastoin päivä päivältä vaatimus kuuluu kovemmin –Ella! Ella! ja ei muuta kuin hajunalle tai mikä lie tiikeri, pojan kainaloon ja uni koittaa jälleen. Huh huh!

Voisin ostaa uuden Ellan, mutta luultavasti se ei kelpaisi pojalleni. Eihän uuden tulokkaan nenä olisi syöty palasiksi ja toisaalta se haisiskin varmasti väärältä. Eipä taida auttaa muu kuin Ellan ulkoiluttaminen.

Lapsiperheen draamaa

”Ihanaa!”, ajattelimme, kun pitkäperjantaiaamu koitti. Nyt kun saamme auton lastattua ja lapset autoon, sitten alkaa ihana loma pitkästä aikaan. Tuntien säntäilyn jälkeen koko perheemme suuntasi kohti mökkiseikkailua ystäväperheemme mökille - pahaa aavistamatta. Pääsimme onnellisesti perille, mutta välittömästi tervehdittyämme ystävämme, Neo pyöri omituisen oloisena pitkin asuntoa ja kesken leikkien pykäsi kunnon oksennukset. – ”Niinpä tämä se tästä nyt puuttuu”, mietin. Ystäväni epäilivät, että kyseessä oli matkapahoinvointi, vaikka itse en asiaan uskonut, sellaista kun ei ole aiemmin esiintynyt – eikä se ollut.

Pikkumies selvisi yhdellä laatoituksella, mutta aikuiset eivät. Tauti iski onneksi yksi kerrallaan jokaiseen aikuiseen. Kun yksi oli poissa pelistä, muut hoitivat koko konkkaronkkaa. Ainoastaan ystävieni tyttäreen bakteeri ei kyennyt – ainakaan vielä. Meidän pienemmällä vauvalla vointi oli heikko muutaman päivän ja sai isännän suuntaamaan päivystävään apteekkiin. Myös kuivumisriski herätti jatkuvaa pohdintaa, onko poika ok vai pitääkö kohta suunnata päivystykseen. Onneksi ei tarvinnut.

Koomista tästä seikkailustamme tekee se, että lähtiessämme halailimme ystäviämme todeten: ”Olipa mukava mökkiloma” Todellakin loma ihanien ihmisten parissa oli sitä ja itse asiassa sairastaminen neljän aikuisen läsnä ollessa on mukavampaa kuin kahden. Joka tapauksessa päätimme ottaa loman uusiksi ilman bakteereja!

Makoisaa pääsiäistä!

Meidän perhe selviytyi juuri ja juuri täpötäydestä kaupasta kiljuvien ipanoiden, vaippojen ja neljän vai viiden kassillisen kanssa ruokaa. Jo jokunen viikko on mennyt huokaillen, olisipa jo pääsiäinen ja vapaata. Jee jee nyt ihan kohta se koittaa. Tai oikeastaan juuri nyt, kun mieheni kiikutti minulle Kindermunan koneen ääreen toivottaen hyvää pääsiäistä. Toivottavasti pääsiäinen maistuu yhtä hyvältä kuin tämä muna, jota mutustan suussani samaan aikaan kirjoitellen.

Tänään edessä on pakkausurakka ja huomenna käännämme auton nokan kohti ystäväni mökkiä. Huomenna on siis vielä edessä matkustusta täpötäydessä Fiatissa ja kun sitten selviämme kahden tunnin ajomatkasta luultavasti tupla-ajassa, pyhitämme aikamme joutenoloon. Ihanaa, ei kalorien laskemista, ei ajanpuutteen voivotusta, kotihommia - vain suklaa munia ja höpönpöppöhommia. Ihanaa. Aion nauttia täysin rinnoin kevään tuoksusta - vaikkakaan se ei aina ole kovin nautinnollista - sekä pääsiäisestä oman ja ystäväni perheeni parissa, nauttikaa tekin!

Makoisaa pääsiäistä!

Ihana Jakomäki

Odotan innolla sitä, kun muutamme Heikinlaaksosta Tapulikaupunkiin. Vatsassa kihelmöi, kun pohdin uutta kotiamme, sen sijaintia ja tulevaa elämäämme Tapulikaupungissa. Samalla sydämeni itkee verta, Heikinlaaksossa asustellessa kaikki palvelut ovat olleet Jakomäessä ja arki Jakomäessä on yllättänyt minut positiivisesti. Olen saanut nähdä Jakomäen muutenkin kuin sen maineen kautta ja minä olen suorastaan rakastunut senelämänmakuisuuteen. Kuten kaikessa hyvissä asioissa, myös Jakomäessä on aina olemassa varjopuolet. Jakomäen kohdalla nämä synkät, mustat pilvet näyttävät hallitsevan taivasta – siis keskustelua ja näistä kauniista, valkoisista hattaroista ei muisteta puhua alkuunkaan,

Nyt keskityn hattaroihin. Olen oppinut tuntemaan erilaisia, ihania ihmisiä, jotka ovat törmänneet elämän erilaisin tilanteisiin eri tavoin. Ihmisiin, jotka ottavat arjesta vastuuta, ja kantavat sitä yhdessä. Olen nähnyt, kuinka lähiöstä löytyy palveluita ja monenlaista piristystä arkeen. Mikä on ollut mukavampaa, kuin suunnata soppakerhoon tai punikseen, kun tietää näkevänsä siellä mukavia ihmisiä. Myös meidän äitien meininki yllätti. Aloitimme käymään leikkipuistossa viime syksynä. Jonkun ajan päästä huomasin, että numeroita oli vaihdettu ja niinäkin aamuina, kun en jaksaisi liikkua mihinkään, joku ihana ihminen soittaa pirauttaa ja kysyy oletkos tulossa. Eikä tuohon voi muuta sanoa kuin jep vetäsen koko konkkaronkalle vaatteet päälle ja me tullaan.

Kevään aikana tuttavuutemme on syventynyt. Nyt meillä on ollut omaa toimintaa "karmee kurmeesta" kakarakemuihin. Lisäksi minulle on ollut tärkeää, kun suuntaan puistoon voin avoimesti kertoa ajatukseni. Jos vaikka aamu on ollut lasten toimesta yhtä karjumista, voin päästää ajatukseni ilmoille ja aina joku lohduttaa. Tätä yhteishenkeä ja arjen hupaisia hetkiä jään kaipaamaan, vaikkakin lohduttaudun jatkuvasti, että pääseehän sitä Tapulista hyppäämään bussiin ja suuntaamaan Jakomäkeen.

Enpä todellakaan olisi uskonut ennen, millaisen vaikutuksen Jakomäen leikkipuisto, puiston väki ja ennen kaikkea jakomäkeläiset ovat minuun tehneet.

Arg - Nyt puhuu elämänkokemus

Niinhän siinä aina käy. Kun ikää ei vielä ole kolmeakymppiä, niin monien – valitettavan monien- ennakkokäsityksen mukaan sitä on nuori ja kokematon, vailla elämänkokemusta. Valitettavan usein keskustellessa joutuu altavastaajan asemaan, vain iän takia. Itselle osoitetaan puheenvuoro, jossa sanotaan suoraan tai epäsuoraan, että ”et sinä mistään mitään ymmärrä, kun et ole vielä elänyt. Nyt puhuu elämänkokemus, joten ole hiljaa ja kuuntele…” Kuitenkin samassa keskustelussa puhuu myös minun elämänkokemukseni, joka on yhtä arvokas kuin muidenkin.

Väitän, että pumpulissa elänyt nelikymppinen kykenee kävelemään helpommin laput silmillä kuin elämän epäreiluuteen usein törmännyt parikymppinen. Samoin fanaattinen viisikymppinen, joka osaa ratkaista eettiset kysymykset käden käänteessä, todeten oikea tai väärä vastaus, voi erehtyä erityisen pahasti.

Kaikki elämänkokemus on yhtä arvokasta. Se on se asia joka meidän tulisi muistaa. Samaan keskusteluun osallistuvan viistoistakesäisen tai laputsilmillä nelikymppisen kokemus on samanarvoista – sitä vain on eri määrä ja eri laatuista. Voi, kunpa ihmiset voisivat tämän oppia ja muistaa, ettei kenenkään tarvitsisi ylenkatsoa muiden kokemusta elämästä.

Jokaisen olisi hyvä muistaa, että ikä ei ainoastaan tuo elämänkokemusta. Se voi tehdä vaikka päinvastoin, jos ei kykene keskustelemaan kuin eipäs juupas –tasolla. Elämänkokemus karttuu elämän myötä pohdinnan tuloksena.

Välillä puhuu sinun ja välillä minun elämäkokemukseni, ei niinkään ainut totuus! Tänään puheenvuoro oli minun elämänkokemuksellani, joka saattoi mennä päistikkaa metsään. ;)

Blogijono

Ohjeistusta:Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa. Lisää listan viimeiseksi oma nimesi, blogisi osoite ja blogisi yleisimmät aihepiirit. Seuraavan osallistujan löydät tämän kirjoituksen kommenttilaatikosta (eli siis VAIN ensimmäisenä ehtinyt saa luvan vastata). Huom! Muistathan sallia kommentoinnin blogissasi ainakin tämän listan etenemisen ajan ja jos blogisi on salainen tai aiheuttaa muuten vain "umpikujan" useimmille lukijoille, niin ilmoitathan minne lista on edennyt vaikka kommentilla edellisessä blogissa, kiitos!

Idea: Kierrättää tietoja aktiivisista blogeista; on kiva löytää uutta luettavaa ja silmäiltävää!

1. Sia http://www.kadentaidot.blogspot.com/, neulominen ja käsityöt.
2. Mari-Jii http://pikkuolento.wordpress.com/, neuleet ja taaperoelämä.
3. Evelin http://amina.vuodatus.net/, käsityöt, kissat ja elämä yleensä.
4. Kirsi http://masias.vuodatus.net/. Äidin elämää kahden pienen pojan kanssa.
5. Thiire http://omaspihas.vuodatus.net/. Kolmen melko pienen tytön äiti kertoilee ihanasta elämästä hiekkalaatikon ja postiljoonin vaikutuspiirissä.
6. Annemarjaana http://annemarjaana.livejournal.com/ Rauhamäkisten päiväkirja, perheen elämänmenoa. Juttua lemmikeistä (kilpikonna, kalat) sekä ihmisistä. Blogi liittyy perheen kotisivuihin.
7. Sari http://sarppa.vuodatus.net/.Sattumia ja tapahtumia elämästä. Tarinoita siitä mitä elämässäni tapahtuu. Tarinaa tulee aina kun aikaa jää perheen pyörittämiseltä. Tarinaa maustaa aika ajoin myös kirjoittajan lukihärön mukanaan tuomat kirotusvireet.
8. Ruusu http://ruusutar81.vuodatus.net/. Kirjoituksia siitä, mitä kaikkea kohdalle osuu ja voi tulla eri käänteissä. Maailma ympärilläni, sitä avoimin silmin katselen. Hieman myös käsitöistä, kukista, kirjallisuudesta ja elokuvista.
9. Marja http://nicefactor.vuodatus.net/. Käsityöläisen blogi, ompelua - neulontaa - huovutusta - kaikkea mitä keksii tehdä. Elämästä yleensäkin.
10. Anne http://anne.vuodatus.net/ Kotiäiti jupisee, valittaa ja yrittää olla ottamatta elämää liian vakavasti. Eikä sillä ole oikein mitään sanottavaa mistään.
11. http://likkalaps.vuodatus.net/ Tyttö pohtii elämää, miehiä, ihmissuhteita ja kaikkea mahdollista.
12. Perhis http://perhis.vuodatus.net/ Yksityisen perhepäivähoitajan arkea kera omien lasten ja hoitolasten.
13. Herkku http://herkku.vuodatus.net/. Kolmekymppisen naiseläjän ilmoituksia arjesta - sään ja sydänveren välimaastoista. Myös: http://ihanat.vuodatus.net/, http://hurahdus.vuodatus.net/ ja http://sivupohjat.vuodatus.net/.
14. Duussi http://duussi.vuodatus.net/. Humanistineidin arkea (ja vähän juhlaakin) yliopistonmäellä, kotipesässä, parisuhteessa, hotellilla, jumppasalissa ja tanssitunneilla.
15. Vale http://vale.vuodatus.net/. Satunnaisuuksia, ajatuksia, unia, tapahtumia lukionsa päättävän tytön elämästä. Lisukkeena tarjoillaan puutarhanhoitoa, ajoittaista askartelua sekä lukupäiväkirjaa.
16. Mariia http://rage.vuodatus.net/.Miltei 3kymppisen naisen elämisen kiemuroita, ihmissuhteita, työtä, harrastuksia, musiikkia.
17. Oosa http://oosa.vuodatus.net/ elämää ja Elämää, käsitöitä ja perheellisyyttä. Itseään etsivän vm. -77 naisen / äidin / häsäilijän päiväkirjatyyppistä kirjoittelua.
18. yllatystytto http://yllatys.vuodatus.net/ otteita parisuhteettoman tytön elämästä, superpallona suljetussa tilassa ja valitusta, kun mies ei vaan tajuu.
19. Rintti http://rintti.vuodatus.net/ Elettyä elämää, unelmia ja tosi tarinaa liian mukavasta möröstä ja sen ystävistä. Tarinaa myös kassaneidin näkökulmasta.
20. Matami http://matami74.vuodatus.net/ kaikkee maharollista tupakanpoton lopettamisesta käsitööhin omalla murtehella.
21. Perhepotretti http://potretti.vuodatus.net/: perhe-elämää, äidin arkea, unia, mietteitä, huolia, murheita, iloja ja riemuja.
22. sea http://sumuinensunnuntai.blogspot.com/ Kaipuuta terveeseen elämään, villalangan puremia ja muuta yhtä kummallista.
23. romukasa http://romukasa.vuodatus.net/ Maalaiskylän X-files, toimistomysteereitä ja kummallisia rytmejä.
24. Nuoren naisen arki http://aspee.vuodatus.net/, puolilukihäiriöisen nuoren naisen tavallisia päiviä. Juttuja elokuvista, avoliitosta, ystävistä ja uudesta urkka-harrastuksesta.
25. Neonilla http://neonilla.vuodatus.net/, kolmenkympin kriisissä painiskeleva yh-äiti kertoo elämästään, johon kuuluu tytär, oikeita (in my dreams) ja vääriä miehiä, työtä, unelmia ja haaveita. Ja Röllin sanoin: "Tanssin kuin perhonen ja pistän kuin puutiainen!"
26. Salamander http://salamander.vuodatus.net/ Kaikkea sekalaista, mitä mieleen juolahtaa.
27. Kirsulin elämää http://kirsuli.vuodatus.net/ Yleistä höpinää elämästäni. Juttuja lapsettomuudesta, töistä, parisuhteesta, talonrakennusprojektista ja opintojen loppuunsaattamisesta.
28. new.browne to new.born http://newbrowne.blogspot.com/. Suomalais-irlantilaisen pariskunnan yhteinen englanninkielinen blogi lapsensaannin ihmeellisyydestä, ihanuudesta ja vähän inhottavuudestakin.
29. Martsulin neuleblogi, http://www.martsa.blogspot.com/ Tavallisen tallaajan neulepäiväkirja, välillä jutustelua muustakin.
30. Oola-laa! http://oolatus.livejournal.com/ Pienen, mutta pippurisen artesaaniopiskelijan elämän tarkastelua käsitöistä ihmissuhdeympyröihin.
31. beloved miettii rakkautta, elämää ja kirjallisuutta osoitteessa http://beloved.vuodatus.net/.
32. Maurelita http://www.u-blog.net/maurelita eli pligastiikkaa, shoppailua ja sisustusta Pariisissa
33. Piua http://p-i-a.livejournal.com/ seikkailee Mitä Missä Milloin -maassaan.
34. Kermakisu http://kermakisu.vuodatus.net/ biletystä, shoppailua ja yleistä elämän mietiskelyä
35. http://hallatar.vuodatus.net/ Eli erakkoluonne äityli pohtii, miettii, tuumailee ja kirjaa mietteitään ylös, seuraa kolmen nuorensa kasvua ja haaveilee jostakin…
36. http://kaislikko.vuodatus.net/ 2 lapsen äiti juputtaa siitä, mitä milloinkin sattuu mielen vieressä olemaan. Ja sitähän sattuu. Kai ne lapset kuitenkin etusijalla ovat (tässäkin asiassa)…
37. Pala sinistä saippuaa http://sinista.vuodatus.net/ Viuhtin merkintöjä ja havaintoja elämän pienistä ihmeellisyyksiä ja ohimenevistä hetkistä.
38. Melkein Blogi http://blog.melkein.com/ Melkein Blogi, Säätöä ja säädettävää. Ja melkein blogi.
39. Timo raportoi osoitteessa http://optimistin.vuodatus.net/ eli 'Realistisen optimistin juttuja elämästä, kaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta'.
40. Olli http://omena.vuodatus.net/ kirjoittelee, mitä sattuu. Joskus jopa tosissaan, yleensä kuitenkin puuta heinää, mutta tosissaan.
41. Kirjotut kortit http://marjasto1.vuodatus.net/. Marja väkertää kirjottuja kortteja ja muitakin askarteluja ja käsitöitäkin.
42. Iltakajo http://www.iltakajo.com/blogi.php on rekisteröity sekopää ja fanaatikko.
43. Private Brainstorm http://charlysangels.net/lotta/blog.htm eli nuoren naisen elämän etsiskelyä armeijavuoden jälkeen. Elokuvia, taidetta, musiikkia ja päiväkirjamaista loputonta aivomyrskyä. 44. Kiltin Tytön Blogi http://kiltintytonblogi.blogspot.com/ jota pitää Hahmo. Luovuutta, ikuista viisautta, zeniä, kirjallisuutta, tunteita ja sydämen tahtoa jakaa oivalluksia ympärilleen.
45. Kuusi kasvaa osoitteessa http://kuusi.blogspot.com/ oksilla havisee tuulessa psykofilosofointia, lapsihavainnointia ynnä muuta ihmiseksi tulemiseen ja olemiseen liittyvää kotiäitimietettä. Lyhyttä. Kerroksista. Neulasia.
46. Mari kirjoittaa elämästään Miun elämään osoitteessa http://miunelama.blogspot.com/ kahden lapsen yksinhuoltajaäidin pohdintoja, kiukuttelua, intoilua ja taas enemmän mietteitä. "Elämä ei koostu niistä päivistä, jotka ovat menneet, vaan niistä, jotka ovat jääneet mieleen."
47. Kiiski Vastaranta http://vastaranta.vuodatus.net/ Yleistä jurputusta asiasta kuin asiasta. Eli ottaa kupoliin, joskus enemmän joskus vähemmän. Toisinaan vaan huvittaa.
48. Polyrytmi etc. http://polyrytmi.blogspot.com/ Cane bloggaa elämästään, syvistä mietteistään, muiden elämästä ja kulttuurista, musiikkia unohtamatta.
49. Jacland http://jacland.vuodatus.net/ elämälle ja elämästä. Eli mitä nyt kolmekymppinen sinkku sattuu kirjoittamaan, ihmettelemään ja avautumaan.
50. Maitokahvi http://maitokahvi.vuodatus.net/ masentuneen arkea ja juhlaa
51. Tiulia-Tei http://tiuli.vuodatus.net/ Hulvatonta hörhöilyä sekä seesteistä laineiden liplatusta.
52. Langanpäitä http://salmixu.vuodatus.net/ sisältää kolmenkympin rajapyykin ylittäneen äiti-ihmisen tilitystä muusikkomiehen vierellä, kahden tyttären temmeltäessä ja mäsän runnellessa
53. Toisaalta ja toisaalta http://sailan.vuodatus.net/ Kolmevitonen vanhapiika jaarittelee niitä näitä lukion käymisestä aikuisiällä ja kaikenlaisesta muustakin päätymättä välttämättä yhtään mihinkään lopputulokseen...
54. Vilskettä Raudanpellossa http://paelli.vuodatus.net/ Kolmilapsisen perheen sekä nelihevosisen tallin arkea.
55. Matka tynnyristä Helinä-keijuksi http://juulia77.vuodatus.net/ Perheenäiti taistelee kilojaan vastaan... Höpinää laihduttamisesta ja kaikesta muusta omaan arkeen liittyvästä.
56. La vie n'est pas un roman http://aatuska.vuodatus.net/ Elämä on -terapiapäiväkirjaa 23-vuotiaan tyttölöisen elämästä ja arjesta.
57. Halkovajan tarinoita http://lumimyrsky.vuodatus.net/Elämää eläimellisessä opiskelija-työläisperheessä kaukana kaupungista.
58. Paistaako aurinko risukasaankin? http://ofelia.vuodatus.net/ Perhe elämä päättyi ja nyt sitä ollaankin yksin huoltaja. Kuinka yh- ja sinkkuelämä luonnistuu..seuraa touhuja reali ajassa
59. Kuinka Kum-Maa on kaikkialla http://miehanna.vuodatus.net/ Nelikymppisen yksinhuoltajan elämää ja arkea, harrastuksia ja painonpudotuksen yritelmiä
60. Mirkan Mietteitä http://mirkavainikka.blogspot.com Kahden pojan äidin, Helsingin varavaltuutetun, liikepalvelulautakunnan jäsenen ja sosionomin (amk)ajatuksia hyivnvoinnista, perhe-elämästä, jalkapallosta, politiikasta muuhun maailman melskeeseen.

Perhe määrittää elämääni

Taannoin keskustelin muutaman toverin kanssa siitä, mikä määrittää ihmisten arkea. Moni oli sitä mieltä, että työ määrittää arkea. Tuolloin tokaisin, että ei työ minun arkeani määritä, sillä olen kotona äitiyslomalla. Eikä se muuten määritä monen muunkaan työssäkäyvän ihmisen arkea. Jäin miettimään asiaa ja mietintä jatkuu edelleen.

Totta on, että työ määrittää oleellisesti ajankäyttöämme, mutta kuitenkin onni tulee jostakin muualta kuin työstä ja ainakin minun haaveenani ja tavoitteenani on onnellinen elämä. Onnellisuuden astetta ei määritä työ vaan perhe. Kun perheen kanssa mene hyvin, olen onnellinen. Jos perheessämme on pieniäkin ongelmia, muut asiat tuntuvat raskailta.

Lapset ja parisuhteemme asettavat nykyään rajoja myös työlle. Kun koko perhe on yhdessä, elämä on ihanaa. Työn rajaaminen on tarkoittanut meidän perheessä nyt sitä, että minä olen kotona ja mieheni joutuu miettimään jatkuvasti, mitkä työmatkat ovat sellaisia, joihin on osallistuttava ja mitkä voi skipata. Lisäksi me molemmat, olemme rajanneet luottamus- ja vapaaehtoistoimiemme määrää – perheajan vuoksi.

Lasten etu on se mantra, jota meillä nykyään jatkuvasti mietitään. Me aikuiset tiedämme, että lasten etu on rakastavat vanhemmat, jotka tukevat lasta kulkiessa elämän polulla. Kuitenkaan me aikuiset emme voi loppupelissä tietää, mikä tämä lapsen etu missäkin tilanteessa on. Voimme vain yrittää toimia elämässämme niin, että lapsen etu toivottavasti toteutuu.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteita

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry ja Terveyden edistämiskeskus ry ovat ottaneet 28.3.2006 kantaa siitä, mitä seuraavassa hallitusohjelmassa tulisi olla. Päätavoitteet vaikuttavat mielstäni hyvältä, jopa toteuttamisen arvoisilta.

1. Arjen ympäristöjen on tuettava eri väestöryhmien hyvinvointia ja terveyttä.

2. Seuraavan hallitusohjelman painopisteiksi on valittava hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen sekä köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy. Köyhyyskierteet on katkaistava määrätietoisesti.

3. Hyvinvointipalvelujen saatavuus ja riittävyys on turvattava maan eri osissa sekä eri ikä- ja väestöryhmille tasapuolisesti.

4. Yleishyödyllisten yhteisöjen, erityisesti järjestöjen, asema ja pitkäjänteiset toimintaedellytykset on edelleen turvattava.

Eipä muuta kuin kiitetään järjestöjä työstä ja koitetaan ujuttaa myös Sdp:n vaaliohjelmaan! ;)

Kaksvee juhlii

Meidän ”Neo-vauva” täyttää kaksi vuotta 9.4 ja nyt edessä on pirskeet. Juhlinta näyttää kestävän kuin kunnon häät konsanaan usean päivän. Huomenna meillä on ohjelmassa kakarakemut ja viikonloppuna juhlimaan tulee ystäviä ja sukulaisia. Äiti, siis allekirjoittanut, vaan jaksaa pohtia, kuinkas tässä näin kävi.

Kaksi vuotta on kulunut päivästä, jonka muistan kuin eilisen. Vointini oli paha, mutta onnellinen. Ajattelin mahan asukkia sylissä pidellen, että perheemme on lähempänä sitä, mitä haluamme. Siis ensimmäinen lapsi on syntynyt ja toinen saa tulla kun on tullakseen. Antaa elämän viedä, niin saamme perheemme kokonaisuudessaan kasaan.

Tuosta ”kaikki mulle heti nyt” –tyypistä, on tullut touhottava pallonpelaaja, joka kaivaa jugurtin ja lusikan omatoimisesti jääkaapista, kun nälkä yllättää. ”Mitä häh?”, mietin. Herra on todellakin ehtinyt vaihtanut koliikkihuudon iloiseen jatkuvaan höpötykseen, josta haluaisi saada vielä vähän enemmän selvää! Tosin autot, pallot, äiti ja isi tulee niin kirkkaasti, että ei voi erehtyä. Samaan aikaan olen huomannut, että minusta on tullut jatkuvasti ajankulua ihmettelevä aikuinen. Ihan kuten omat vanhempani ja isovanhempani, ihmettelen kuinka lapset kasvavat nopeasti.. Kuinka kaksi vuotta on voinut hurahtaa näin? Minun vauvastani on tullut lähes huomaamattani leikki-ikäinen touhuilija.

No loppuviikolla saamme nauttia kakuista ja kemuista sekä tärkeimpänä ajasta tuttavien ja läheistemme kanssa. Samaan aikaan, voimme muistella aikaa, kun pikkumies oli vauveli ja minä voin seurata tippasilmässä omaa pikkuistani, josta on tulossa iso ja itsenäinen niin nopeasti, ettei äiti meinaa pysyä vauhdissa mukana. Tosin vielä siihen kuluu aikaa, lohdutan itseäni samaan aikaan miettien, mitä jos tulevatikin vuodet kuluvat näin nopeasti.

Vihreä kakka ja kolmenkympin kriisi

Viime päivinä elämä heitti eteeni useita uudenlaisia haasteita. Niki, pienempi poikamme, kärsii vatsavaivoista ja Neo, isoveli, on potenut jo jonkin aikaa flunssaa. Samaan aikaan huomasimme, että meidän perheen aikuisilla on käynnissä uudenlainen muutos, jota kaiketi kolmenkympin kriisiksikin kutsutaan, ainakin niiden keskuudessa, jotka siihen uskovat. - Minäkin alan vähitellen uskomaan!

No, Neon flunssan kanssa olemme pärjänneet hyvin, kun ”taudinkuva” on tunnistettu. Varoitus, jos pelkäät kakkajuttuja, lopeta lukeminen tähän… ;) Meille lapsiperheille kakkajutuista on tullut uudella tapaa arkea. Nimittäin pienemmän pojan vatsan vääntö ja kakan värinmuutos vihreäksi, onkin aiheuttanut useita keskusteluja ja toimenpiteitä. Nyt testissä on maitohappobakteerit ja samaan aikaan ruokavalion -äidinmaidonkorviikkeiden ja riisivellin, kanssa leikkiminen. Totta kai vaikutuksia jatkuvasti seuraten. Kyseessä voivat olla ilmavaivat, vatsatauti tai sitten joku tietty äidinmaidon korvike ei sovi pikkumiehen vatsalle. Vastauksen etsintä on jokatapauksessa vielä kesken… Tänään tilanne näyttikin jo paremmalta, kakka oli keltaista. Ja meillä juhlat!

Kuin aamulla herätyskellon ääni, herätti ystäväni kommentti minut: ”Mulla iskee kolmenkympin kriisi. Mä vaan pohdin sitä, mitä elämältäni haluan ja millainen olen aikuisena naisena. Enää kun ei voi olla ihan niin kuin aikanaan parikymppisenä”. Kolmenkympin kriisi –sanana herätti minussa alkuun hilpeyttä, eihän tuo sitä ole ...vaikka kyllä mäkin kelailen samoja asioita. Jälkeenpäin keskusteluani mietittyäni hilpeys hävisi ja mieleeni tuli ajatus, totta kolmekymppi lähenee, eikä vain miehelläni.. 28- vuotias kahden lapsen äiti ei ole enää sellainen nuori simpsakka bilehile kuin kaksikymppinen. Enkä kyllä haluakaan olla, mutta en myöskään halua olla se viiskytvee, joka pukeutuu ja bilettää kuin teini ja jota katsotaan pöydästä säälien, onkohan tuo jäänyt maailmanmenosta sinne seitkyt tai kahdeksankyt luvulle. Minä en halua jäädä yhdeksänkytluvulle, vaikkakin voin pohtia tuon ajan menoa kaiholla ja hymyssä suin. Mikkeli-, nuoruus- ja sinkkuaika meni iäksi –ainakin tovon niin.

Kun sitten aukaisin suuni kolmenkympinkriisistä kotosalla, törmäsin toiseen ihmiseen, jolla lyhyen diagnoosin jälkeen sairauden kuva on sama. Siis mieheeni. Oivalsimme elämäntilanteen muutoksen puhaltaneen monelle elämän sektorillemme. Me molemmat olemme pian valmistuneet, meillä on vakityöt, harrastustoiminta on jäänyt vähemmälle ja aina kun otamme jonkun haasteen vastaan, jostakin on luovuttava. Käymme siis jatkuvaa priorisointikeskustelua siitä, mikä on tärkeää ja mikä ei ihan niin tärkeää. Mitä haluamme ja mitä emme halua. Saaminen vaatii luopumista jostakin ja jollakin tapaa elämän rajallisuus tulee nyt vastaan. Samaan aikaan elämme unelmaamme, joka kuitenkin on todellista, eli ei ihan niin kermainen, kuin se unelmien kermakakku. Todellisuudessa kun kukaan ei ole täydellinen kuten unelmissa.

Elämä on täynnä yllätyksiä. Tosin nämä ylläreiden saapumisen syy on oikeastaan helppo hahmoittaa, kun miettii, kuinka kasvu lapsesta nuoreksi oli omanlaisensa show. Samoin on kaiketi kasvu nuoresta bilehileestä vastuulliseksi vanhemmaksi säilyttäen sopivassa määrin lapsellisuutta. Ei muuta kuin kippis ja kulaus kohti uusia elämän eteen tuovia haasteita!

Kevät tulee ja Horjuva pikkumies liukastuu, osa V

Joku miettii, että kyllähän tuo jaksaa tuosta leikkipuistojen tilanteesta vaahdota. Olenkin jokuselle vastannut, että tottahan toki, jos kyse on lapseni turvallisuudesta nyt ja tulevaisuudessa. Toivon, etteivät lautakuntien jäsenet tyytyneet saamaansa selvitykseen/selitykseen, vaan huolehtivat talvikunnossa pitoon satsaamisesta, vaikka kevät tuleekin ja auringon paistaessa talven ikävät asiat unohtuvat helpsti.

Nyt kun sää vaihtelee kylmän ja lämpimän välillä, liukkaus on leikkijöiden arkea. Olen ollut yhteyksissä useita kertoja jakomäkeläiseen valtuutettuun ja yleistentöidenlautakunnan jäseneen Matti Tainaan ja toivon, että Matti hoitaa asian kuntoon. Lisäksi olen keskustellut myös muiden helsinkiläisten valtuutettujen kanssa asiasta ja toivon, että he hoitavat asian ensi talveksi kuntoon.

Jos tällä yhteydenpidolla ei hoidu, niin sitten pitää alkaa miettimään ja tekemään lisää toimia.

Jännityksellä odotan, kuinka kauan asian kuntoon hoitamisessa menee.

Tarvitseeko lasten hyvinvointi lisärahoitusta?

Helsingin sosiaalilautakunta käsitteli budjettitilannetta tarkistellessaan vuoden 2006 käyttösuunnitelmia. Helsingin Uutiset pullautti jo uutisankaksi papereista sen, että esittelyssä olisi ollut kotihoidon Helsinki-lisän leikkaaminen 42 euroa kuukaudessa.

Tuollaista ei esityksenä ollut, vaan todettiin yhtenä vaihtoehtoa lasten päivähoidon pääsemiseksi vuoden menoraamiin. Menoraami on nimittäin 2,2 miljoonaa euroa pienempi kuin vuoden 2005 toteuma ja siinä pysyminen vaatisi leikkauksia. Elikäs, vaikka Helsingin budjettitilanne on valoisampi, sosiaalilautakunta joutuu vielä leikkaamaan budjettiaan. Vaihtoehdot ovat kaikki huonoja, eli käytännössä joko lapsikohtaisen kustannuksen alentaminen 0,7 euron/kk tai mainittu tuen leikkaus. Tai sitten pitäisi tapahtua ihme ja hoidossa olevien lasten määrän tulisi vähentyä lähes neljällä sadalla.

Kotihoidontuen helsinkilisän leikkaus ei ole vaihtoehto, koska kokoomus vastustaa sitä jyrkästi. Lisäksi Helsingin demareilla on voimassa oleva piirikokouspäätös – jonka aikaansaamisessa minullakin oli näppini pelissä – että kotihoidon tuen tasoon ei Helsingissä kosketa. Vaihtoehto on toisin sanoen poliittisesti mahdoton.

Lapsikohtaisten kuukausikustannusten karsiminen on myös erittäin raskas ja epäinhimillinen prosessi. Se tarkoittaisi ryhmäkokojen kasvattamista edelleen joka puolella lakisääteiseen maksimiin, henkilökunnan menoista karsimista, päiväkotien lakkauttamista ja niin edelleen. Ei mikään haluttava vaihtoehto siis.

Joka tapauksessa aihe nousee keskusteluun luultavasti taas ja viimeistään siinä vaiheessa, kun startataan 2007 budjetin valmistelu. Olisiko mitenkään mahdotonta ajatella, että lasten hyvinvointi tarvitsee lisää rahaa? Voitaisiinko ajatella, ettei näitä vaihtoehtoja olisi pakko toteuttaa? Haluaako Helsinki satsata lasten hyvinvointiin, tulevaisuuteensa?

Hyviä kysymyksiä, joihin toivoisi päättäjillä olevan vain yksi selvä vastaus. Pari miljoonaa päivähoitojärjestelmän monimuotoisuuteen ja laadun säilyttämiseen - siis päivähoitoon ja kotihoidontuen helsinkilisään, jotta hoidon laatu säilyy ennallaan.

Ikärasismiako?

Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksen blogissa kirjoitellaan nyt helsinkiläisten päättäjien iästä. Mielestäni on huolestuttavaa, että tällaista keskustelua ylipäätään tarvitsee käydä. Pidän jokseenkin itsestäänselvänä, että jokainen poliitikko katsoo maailmaa oman kokemuksensa kautta, mikä vaikuttaa oleellisesti päätöksen tekoon. Tarvitaan erilaisia päättäjiä, jotta vältytään tyhmiltä päätöksiltä ja saadaan aikaan kunnon debatteja.

En näe, että nuoren ikäluokan pitää päästä päättämään asioista vain siksi, että kyseessä ovat nuoret. Kokemuksemme tästä maailmasta tulisi saada paremmin käyttöön, kun asioista päätetään. Oma kokemus on monesti se asia, jota vasten asioita ihmiset peilaavat ja jos kokemus on nuoruudesta seitkyluvulta se voi olla aika erilainen kuin kokemus nuoruudesta kaksituhatluvulta. Maailma muuttuu ja arjen näkökulmat asioihin muuttuvat samalla.

Toivon, että jatkossa nuoret pärjäisivät vaaleissa, koska vain siten päätöksenteossa muutos tapahtuu hallitusti. Jos päättäjät vaihtuvat liian laajassa mitassa kertarysäyksellä, jatkuvuus voi kärsiä oleellisesti. Menkäähän kommentoimaan ikäkeskustelua, tasapuolisesti ja kaikki muistaen.

Sky - puolue

Seura-lehti julkaisee juttusarjaa siitä odottaako Suomea vanhainvalta. Ja on siihen liittyen ”perustanut” SKY –puolueen, jonka perusteesinä on, että valta kuuluu kaikille, ei vain suurille ikäluokille. Kysymys sukupolvien välisestä vallanjaosta on mietityttänyt minuakin usein, mutta että Seura, lehti, jonka voisi hyvin ajatella symbolisoivan suuria ikäluokkia toimii näinkin ”radikaalisti”. Aikamoinen ylläri.

Hetken tutustuttuani Sky puolueen teeseihin, hyvä ja paha aloittavat vuoropuhelun pääni sisällä. Onko nyt aika käydä ikäpolvikapinaan vai onko vastakkainasettelun aika tässä suhteessa ohi? Miten käy tulevaisuudessa? Mikä on ikäluokkamme suuri tehtävä, jolla me ja lapsemme saamme nauttia tulevaisuudessakin hyvinvoivasta Suomesta?

Muutos on joka tapauksessa edessä ja asioiden on muututtava. Ei siksi, etteivätkö suuret ikäluokat olisi hoitaneet asioita huonosti. Vaan siksi, että politiikka tarvitsee kaikkien ikäluokkien edustajia. Laatu paranee, kun keskustelua käyvät erilaiset ihmiset eri elämäntilanteissa. Iäkkäämmät eivät voi koskaan tietää, millaista heidän rakentamassaan yhteiskunnassa on elää lapsiperheenä ja he eivät ole törmänneet esimerkiksi opintotukijärjestelmän epäreiluuteen käytännössä.

Tarvitaan hallittu muutos. Muutos politiikan tekijöissä, työelämän toimivuudessa, asenteissa ja kiireettömyyden edistämisessä ja rohkeudessa olla idealisteja ja viedä suuria hankkeita eteenpäin. Aina ei voi eikä pidä tuijottaa hintalappua ja arvioida tehokkuutta. Joskus on hyvä olla tekemättä ja ajattelematta mitään. Hyvinvointia edistetään parhaiten erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten yhteistyöllä. Yhdessä saadaan enemmän aikaan.

Horjuva pikkumies liukastuu, osa IV

Leikkipuistojen liukkaudesta ja hiekoittamisesta olen maininnut jo kerran, toisen ja kolmannenkin .

Nyt Rakennusviraston selvitys/näkökulma asiaan on saatu. Se löytyy jopa netistä.

Kyseessä on kyllä pikemminkin selitys kuin selvitys. Oleellisin löytyy lopusta, eli että kysymys on määrärahoista. On surullista, jos määrärahoja puistojen yleensä ja leikkipuistojen erityisesti, kunnossapitoon ei löydetä. Siinä tietysti syyttävä sormi osoittaa päättäjien, ei viraston suuntaan.

Selvitys saivartelee sillä, että hiekoitussepeli olisi maassa ollessaan vielä suurempi riski kuin liukkaus. Ajatus kulkee niin, että lapset kaatuessaan repisivät vaatteensa ja ihonsa tuohon sepeliin. Tämä riski on tietysti todellinen, mutta pintanaarmut paranevat kyllä ja toisaalta – kummassa satuttaa pahemmin: lyödessään päänsä liukastuessaan vai saadessaan ihon auki hiekkaan? Niinpä.

On myös täysin turhaa todeta, että sosiaalivirasto on velvollinen hiekoittamaan kävelypolut puistoihin. Niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka turvallista itse puistossa on liukkailla keleillä lasten leikkiä. Ja lapset ovat tunnetusti erittäin hyviä pysymään metriä leveillä kävelypoluilla matkalla puistojen sisätiloihin.

Sitäpaitsi on yhdentekevää, mikä tai kumpi virasto asian hoitaa kuntoon, kunhan se vain kuntoon saataisiin. Seuraavaksi kaipaisinkin kovasti sitä, että miten asiassa päästään eteenpäin – selvittämisen ja selittämisen sijaan.

Muutoksen tuskaa

Olemme pistäneet pitkään vireillä olleen hankkeen eteenpäin. Samalla sitä on kohdannut ajatuksia, joita ei ole aikaisemmin tullut vastaan.

Olemme pistäneet nykyisen asuntomme myyntiin Opkk:n kautta. Luopumisen tuska on aikamoinen. Ei olisi uskonut, että seiniin voi rakastua, mutta kyllä niihin voi. Nykyinen asuntomme on kuitenkin meille se ensimmäinen Koti - ei enää pelkkä asunto tai kämppä.

Suhde tähän asuntoon on kuitenkin tullut tiensä päähän. Huolimatta siitä, että paikka on hyvä, pinnat kunnossa ja viihtyisyyskin varsinkin Fab5 käsittelyn jälkeen erinomainen. Lapsia ajatellen tämä suhde ei kuitenkaan toimi. Meidän perheen on kuitenkin nyt aika ottaa askel eteenpäin, vaikka ikävä tulee niin ihania naapureita kuin luonnonrauhaa ja tätä kotia.

Vaikka asuntojen hintatasosta on ollut tietoinen, niin kyllä tässä tuskaa on tullut myös sen suhteen mitä on varaa ostaa. Ensin haaveilimme jostakin uudiskohteesta, mutta totesimme että rahat loppuvat kesken eikä riskinsietokyky riitä. Nyt on etsinnässä lähinnä joku vanha rivitaloyhtiö, josta vaikka remontoimalla saisi meille toimivan kodin. Olemme kyllä varautuneet siihenkin, että nyt ei tule vastaan se lopullinen muutto, vaan siirrymme muualle väliaikaiseen ratkaisuun.

Puoluevaltuuston kuulumisia

Pidin tämän puheen tänään puoluevaltuuston kokouksessa, Työväen Akatemialla Kauniaisissa:

Monikulttuurisuus lisääntyy tulevaisuudessa. Olemme jatkuvasti nähneet ikäviä esimerkkejä siitä, kuinka voi käydä, jos emme puutu asiaan sen vaatimalla tavalla.

Epätasa-arvo on maapallomme todellisuutta. Meidän demarien tuleekin toimia epätasa-arvoa vähentäen. Turvapaikan hakutarpeen vähentäminen on nimittäin inhimillisin tapa lisätä maailman asukkaiden hyvinvointia.

Valuutat ja työpaikat liikkuvat. Täten myös ihmisten on liikuttava. Maahanmuuttoasioissa onkin nyt kyettävä siirtymään ongelmakeskeisestä ajattelusta kauaskatseisempaan ratkaisukeskeiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Tämä on ainut tapa ehkäistä mahdollisesti eteen tulevia ongelmia.

Ihmiset törmäävät maahanmuuttoon jatkuvasti arjessaan. Työntekijät niin päivähoidossa kuin taksinkuljettajina tapaavat erilaisia ihmisiä ja erilaisia haasteita, ratkaisuja kaivaten. Politiikan on vastattava arjen haasteisiin.

Toivon, että toimintasuunnitelmavaliokunta miettii tarkoin, kuin me demarit vastaamme maahanmuuttoon liittyviin haasteisiin.

Lopetetaan vain reagoiva politiikka! Toimitaan rohkeasti ja käynnistetään huolellinen maahanmuuttohaasteeseen vastaava valmistelutyö!

Muuta puoluevaltuustosta:
Puheenjohtaja Heinäluoman puhe
Valtuuston puheenjohtaja Ahteen puhe
Työministeri Tarja Filatovin Naistenpäivän julistus

Kannanotto kunta-ja palvelurakenneuudistukseen
Puoluevaltuuston julkilausuma

Nimi on Niki

Petteri jo ehtikin tästä informoimaan, mutta kerrotaan omallakin foorumilla.

Viime sunnuntaina sai vauvamme nimen. Hän on nyt Niki Kristian Oksa.

Nimestä käytiin ensin samanlainen "äänestysrumba", millä Neollekin nimi valittiin eli listattiin nimiehdotuksia ja molemmilla oli käytössään viisi ääntä, joilla pudotettiin nimiä pois. Tästä kuitenkin luovuttiin, kun olimme yhtä mieltä siitä, että ei kuitenkaan harkita nimiä, jotka Neon kohdalla hylättiin. Emme siis halunneet käyttää nimiä, jotka eivät ensimmäisellä lapselle kelvanneet.

Sitte tuo Niki tuli mieleen. Itse asiassa se tuli mieleen siitä, että näin Maikkarin urheiluutisissa heidän toimittajansa nimen, joka siis oli Niki. Sitä kun pureskeli vähän aikaa, alkoi se kuulostaa hyvältä. Petterikin piti nimestä, joten se oli sitten siinä.

Ristiäisissä koomisin tilanne oli heti alussa, kun kaikki oli valmiina seremonian aloittamiseksi. Huomasimme Neon olevan poissa - ja heti perään huomasimme, että nokkela 2-vuotias oli käyttänyt tilaisuuden hyväkseen ja sännännyt pihalle leikkimään. Petteri painui perään, poika karkuun. Liukastumisen jälkeen Petteri sai palautettua pojan samaan tilaan meidän muiden kanssa...

Tarvitaan hallittu, inhimilliseen hyvinvointiin tähtäävä muutos

Kiittelin suuria ikäluokkia Up-Demarissa siitä, että he ovat olleet tärkeässä roolissa rakentamassa tätä yhteiskuntaa. Ennen meillä ei olllut päivähoitoa, tasa-arvoista mahdollisuutta opiskella... jne. Nyt me ja meidän lapsemme saamme nauttia näistä palveluista.

Maailma ei ole valmis. Se on arvo sinänsä, että ikäpolveni on eläneet ja testanneet suuren ikäluokan luomia palveluita käytännössä. Me olemme huomanneet parantamisen paikkoja, kuten hekin tekivät aikanaan. Esimerkkinä opintotuki ja sen lainaosuus, arjen kiire, vuokralla asumisen kalleus, stressi jne.

Uusien ikäluokkien äänen on kuuluttava. Tähän paras ja ainoa ratkaisu on yhdessä tekeminen. Toimiminen yhdessä paremman maailman puolesta solidaarisesti ja keskustellen erilaisten "otusten" kesken etsien ratkaisuja aina uudelleen niihinkin ongelmiin, joita suuret ikäluokat kuvittelevat ratkoneensa tai jotka eivät ulotu vielä meidän nuorten maailmaan. Tulevaisuutta pitää rakentaa kaikkien yhdessä. Ratkaisu sukupolvikuilun ylittämiseen on yhdessä tekeminen.

Jotkut haluavat nähdä, että nyt vallassa oleva sukupolvi olisi syy meidän nuorempien ahdistukseen. En ole hetkeäkään valmis uskomaan, että asia on niin ja tämä nyt vallassa oleva sukupolvi olisi sen itsekkäämpi kuin muut sukupolvet. Hyvin suuri osa heistä haluaa tehdä maailmasta lapsilleen paremman paikan – aivan niin kuin mekin. Maailma ja Suomi tarvitsee kaiken karvaisia otuksia tuomaan esiin epäkohtia ja edistääkseen siten tasa-arvoa, hyvinvointia ja inhimillisyyttä, unohtamatta arjen turvallisuutta, johon meillä kaikilla on oikeus.

Nyt on tulevaisuuden hyvinvoinnin edistämisen aika – ja sen sukupolvet voivat, tai on jopa pakko, tehdä yhteistyössä meidän nuorempien kanssa inhimillisen Suomen hyväksi.

Lapset -köyhyyden riskitekijät?

Lainaus Hyvinvointi 2006 julkaisun tiedotteesta:
” Siinä missä kahden ansaitsijan korkeasti koulutetut perheet ovat pärjänneet hyvinvointikilvassa hyvin, lapsiperheiden köyhyyden riskitekijöiksi ovat nousseet vauva- tai taaperoikäiset lapset, yksinhuoltajuus ja monilapsisuus.”

Lapset ja etenkin pienet lapset siis ovat köyhyyden riskitekijöitä tutkimuksen mukaan. Jotakin vikaa on siis suomalaisessa perhepolitiikassa, vaikka meillä kansainvälisessä vertailussa tuetaankin lapsiperheitä kohtuullisesti.

Kysymyksessä ei ole rahakysymys yhteiskunnan mittakaavassa. Kyse on siitä kohdennetaanko varoja ja toimenpiteitä oikeisiin kohteisiin ja oikealla tavalla. Jatkossa voitaisiin esimerkiksi ajatella joidenkin veronkevennysten sijaan kohdennettuja toimia lapsiperheille jo olemassa oleviin rakenteisiin nojaten. Luulen, että tällaisilla toimenpiteillä olisi myös samankaltainen työllisyysvaikutus kuin tuloveron alentamisella, sillä lapsiperheiden taloudessa lisäeurot menevät taatusti suoraan kulutukseen, mikä tukee myös siis työllisyyttäkin.

Joku voi sanoa, että onhan sitä rikkaitakin lapsiperheitä, jotka voivat siirtää lisäeurot säästöön korkoa kasvamaan. Ja tietysti, niinkin on. Mutta veronalennukset menevät myös rikkaille, ja vielä suurempina. Lapsiperheiden tukeminen ei tietenkään olisi pysyvä vaihtoehto veronkevennyksille, mutta ainakin yhdellä kertaa voitaisiin näin menetellä.

Hallitus on tehnyt hyvää työtä työllisyyspolitiikassa mm. juuri kysyntää ruokkimalla. Samaa linjaa on syytä jatkaa, mutta kysyntään voitaisiin kohdentaa toimenpiteitä samalla helpottaen lapsiperheiden arkea.

Tylsistyttäviä höpöhommia kotona

Itsekin tulee liian usein puhuttua siitä, kuinka lasten hoitaminen kotona käy työstä. Tosin minulla kotiin jääminen on alkanut maistua koko ajan paremmalta eikä päinvastoin. Monta kertaa silmääni ovat pistäneet jutut siitä, kuinka kotona oleminen on tylsää. En tiedä, onko minussa jotakin vikaa, mutta minusta tuntuu siltä, että hauskuus vain lisääntyy, mitä enemmän kotona olen ollut.

Ehkä tylsyydessä on kyse erosta pääkaupunkiseudun ja muun maan välillä. Täällä kun kotona olevalle kansalle on tarjolla yllin kyllin sirkushuveja. Minulla on monesti valinnan vaikeus, mitä tekisin, kun erilaista toimintaa on ympärillä runsaasti. Voin suunnata kyläilemään, leikkipuistoon, uimaan, olla kotona. Niin ja päätöksen siitä, mitä tänään teen voin tehdä aamulla herätessäni. Koska muulloin aikuinen voi aamulla todeta:” Väsyttää, tänään en liiku kotoa yhtikäs minnekään.”

Hauskinta kotona lasten hoitamisessa on mielestäni se, että voimme hupuilla, kikattaa yhdessä höpö höpö hommille aamusta iltaan sekä tieto siitä, että hupuilu syventää minun ja lasteni välistä suhdetta. Vaikka meilläkin on selkeitä päivärutiineita, emme toteuta niitä aina pilkun päälle. Lapsenkin kun on opittava se, että rutiineista voidaan joskus poiketa. Kuitenkin päivärutiineiden puitteissa voimme touhuta monenlaista. Piirtää, pelata palloa, leikkiä, maalata, lukea, ulkoilla, leipoa jne. Ainoa rajoitus on se, että lapset ovat olemassa ja he eivät viihdy yhden asian parissa, yhtä pitkää aikaa kun aikuiset. Touhuaminen täytyykin joka päivä suunnitella myös lasten ehdoilla.

Tai sitten kysymys on yksinkertaisesti mielikuvituksen ja luovuuden puutteesta. Tosin minulla luovuus tuntuu puhjeneen kukkaan nyt, kun vietän aikaani lasten kanssa ja elän suhteellisen kiireettömästi.

Demokratia ei itsestäänselvää

Demokratian puolesta on toimittava (myös) puoluekentässä. SDP:n organisaatio on rakennettava nykyistä demokraattisemmaksi ja sen on pystyttävä paremmin toimimaan yhteistyösssä niin koti- kuin ulkomaisten tahojen kanssa. Ei olisi esimerkiksi poissuljettu ajatus - ei ollenkaan - aloittaa jäsenäänestysten käyttö tiettyjen poliittisen linjakysymysten ratkaisuun tai vaikkapa puheenjohtajan valintaan. Politiikka ei ole yksilölaji - eikä sitä sellaiseksi saa päästää kehittymään.

Puolueen rakennetta on urheilutermein kehitettävä niin, että kärkipelaajia voidaan laajalla rintamalla tukea maalinteossa. Osallistutetaan laajat porukat ja annetaan heille peliaikaa, jotta vastuu ei kasaudu vain harvoille harteille. Eikä toimita niin, että vaihtopenkiltä nostetaan ketä tahansa ykkösketjuun, kuten joskus näyttää käyneen.

Sosialidemokratia on kansainvälisempi kuin koskaan. Kuitenkin kansainvälisen demaritoiminnan tekemät linjaukset eivät juurikaan näytä sitovan kansallisia päätöksentekijöitä, kun tiukka paikka tulee. Oma kansainvälinen toiminta on nostettava selkeästi tärkeämpään rooliin myös siinä, että tehtyihin päätöksiin sitoudutaan. Globaaleihin haasteisiin on vastattava globaalilla politiikalla.

Horjuva pikkumies liukastuu, osa III

Tuossa aiemmin kirjoitin leikkipuistojen talvikunnossapidosta blogiini ja Helsingin Uutisiin. Asiaan ei ainakaan vielä ole muutosta tullut, vaikka se on otettu vakavasti käsittelyyn. Saapa nähdä, ehtiikö tämä talvi kulua loppuun ennen kuin Helsingin byrokratiassa asia saadaan hoidettua kuntoon. Toivon todellakin, ettei joku koneistossa kuvittele, että odottelemalla liukkaat loppuun asia unohtuu. Nyt kirjoitan aiheesta, koska myönteisen palautteen lisäksi olen saanut kummallista palautetta.

Korviini on kantautunut kummallisia kommentteja aiheesta, jotka ansaitsevat mielestäni oman bloggauksen. Ensinnäkin minua on hämmästyttänyt joidenkin kommentit siitä, että näin sitä pilataan puistojen maine. Häh? olen kysynyt. Ei tässä siitä ole alkuunkaan kysymys, vaan päinvastoin. Nyt on tarkoitus satsata lasten turvallisuuteen ja näin ennalta ehkäistä mahdolliset ikävät tapaukset, jos joku lapsi satuttaa itsensä. Kun vastaan tuli selvä epäkohta, näin viisaammaksi ryhtyä tuumasta toimeen kuin jäädä odottelemaan todella ikävää ennakkotapausta. Nythän jo useat lapset ovat liukastelleet puistossa, mutta vakavilta onnettomuuksilta on säästytty.

Toinen mielenkiintoinen havainto oli se, että kaupungin puistoissa käytäntöjä näyttää olevan lähes yhtä paljon kuin on puistojakin. Jossain on hiekkalaatikkoja, joita saa käyttää hiekoitukseen ja toisissa ei ole. Joissakin, kuten Jakomäessä, hiekoitus on kiellettyä, toisissa siitä ei ole erityisemmin ohjeita annettu. Myös lumitöitä hoidellaan erilaisilla menettelytavoilla. Mielenkiintoista, mietin…

Välillä kyllä vaihtelu virkistää, mutta tässä asiassa olisi hyvä, kun saataisiin pikapikaan toimiva käytäntö, joka edistäisi lasten turvallisuutta puistoissa ja ennalta ehkäisisi päänkolauttelua maahan tai luiden katkomista.

10 väitettä ja faktaa mahanmuuttoasioista

Tormäsin netissä mielenkiintoisiin faktoihin koskien maahanmuuttopolitiikkaa. Moni peikko tulikin käännettyä nurinpäin… Tsekkaahan ihmeessä, jos mamuasiat sattuvat kiinnostamaan
http://www.pakolaisneuvonta.fi/files/10_vaitetta_faktaa.pdf

Pitkiä päiviä ilman kahvitaukoja

Monesti saa kuulla siitä, kuinka helppoa arki kotona on – varsinaista olemista lasten kanssa. Juupa joo, helppoa helppoina päivinä ja tosi vaikeaa, kun kaikilla on huono päivä ja väsymys painaa. Toistaiseksi vielä ihmettelen, mitä arki nyt meidän perheessä tarkoittaa. Tarkoittaako se sitä, että joka päivä, mikäli pakkanen ei ole korkea, suuntaan leikkipuistoon kahden lapsen kanssa vai luovunko viimeisistäkin sosiaalisen elämän rippeistä vähäksi aikaan ja lukkiudun kotiin kahden vaippaikäisen taapertajan kanssa. Luulenpa, että valitsen ensimmäisen vaihtoehdon, saanhan siinä itsekin liikuntaa, jutella muiden aikuisten kanssa ja sitten vielä isompi lapseni nauttii puistossa olemisesta.

Kuitenkin pandansilmät taitavat jälleen kuulua minun vakiovarustukseeni. Vauvaperheen arki kun on hyvin erilaista kuin isompien lasten kanssa. Tällä tarkoitan sitä, että vauvan kanssa ja vauvan rytmissä eläminen on ihan erilaista kuin kenenkään muun rytmissä eläminen. Parin tunnin välein on ruoka-aika ja vaipanvaihtokin on usein yöllä tarpeen. Tosin ne yöt, jolloin vauva – ainakin meillä - vääntää kakkaa, kuluvat väkisin valvoessa. Ei siinä ähinässä ja puhinassa kukaan voi nukkua varsinkaan, kun tietää ähkimisen loputtua olevan todennäköisesti vaipanvaihdon aika. Yöt menevätkin usein heräillessä ja vauva on pirteimmillään yleensä iltaisin tai lähestulkoon yöllä eli silloin kun itse on väsyneimmillään. Vauvan kanssa kahden ehtisi vielä nukkua, jos itse vaan malttaa pötkähtää aina silloin, kun lapsikin nukkuu. Kun sitten perheeseen kuuluu toinen isompi lapsi, ei uniaikaa välttämättä ole paljoa.

Jos isompi lapsi on aamuvirkku, kuten meillä, niin nahkainen herätyskello läpsyttää paljain jaloin vanhempien sänkyyn jo varhain aamulla. Meillä noin kello 6.30. Siinä sitten alkaa aamupalan tekeminen, pukeminen, leikkiminen ja pikkuhiljaa ulos suuntaaminen. Oma aamukahvi tulee hörpättyä, tosin ilman virallista kahvitaukoa. Tällä tarkoitan sitä, että jos vaippa falskaa tai lapsille käy jotakin, on peppu nostettava välittömästi penkistä lisävahinkojen minimoimiseksi. Joka tapauksessa omien lasten hupujutut jaksavat naurattaa, vaikka olen huono nauramaan väsyneenä – oikeastaan aika äkäinen nainen.

Kotona päiväuniaikaa odottelen peukut pystyssä, jos ehtisi itsekin oikaisemaan johonkin ja vaikkapa selaamaan päivän lehdet rauhassa. Monesti on käynyt toisin, kun isompi lapsi nukahtaa päiväunille, pienempi herää. Onneksi kuitenkin hänet saa usein taltutettua jollakin keinolla takaisiin nukkumaan. Kun siten isä tulee töistä, monesti yhtä huonosti nukkuneena, sama meno jatkuu paitsi, että jompikumpi vanhempi voi ehkäpä saada otettua iltaunet. Uni merkitsee nykyään enemmän kuin koskaan. Jos tilaisuus nukkua koittaa, se tulee käyttää hyväksi. Nyt sitten parisuhdettakin hoidetaan usein niin, että toinen nappaa vauvan ja suuntaa nukkumaan olohuoneeseen, jotta äkäisyys perheessä vähenee.

Joka tapauksessa, en ole koskaan tehnyt näin pitkiä päiviä – oikeastaan ympärivuorokautisia poliisin ja palomiehen tehtäviä ja vielä paljon muuta. ”Aikamoinen käsityöammatti”, huokaisen ja saan taas märän pusun ohikävelevältä pikkumieheltä. ”Niinpä rakkaudestahan tätä tekee ja vieläpä nautin tästä”, mietin kun suuntaan leikkimään iloisten vaippaveijareiden kanssa.

Hatunnosto Alpo Suhoselle

Viikonloppuna tulin hyvälle mielelle lukiessani Ilta Sanomien Plussa liitettä, jossa huippu (ainakin mielestäni) jääkiekkovalmentaja Alpo Suhonen linjaa, että bisnesajatteluun perustuva urheilu ei palvele urheilijaa eikä yleisöä. Olen asiasta täysin samaa mieltä ja minua on usein ihmetyttänyt se, miksi rahan pitää ratkaista urheilussakin. Pitääkö omistaa paksu lompakko vai priorisoida lätkämatsi ennen kaurapuuroa, jotta voi nauttia liikunnasta?

Alpon puheet ovat jutun mukaan ärsyttäneet suomalaisia urheilijoita ja valmentajia. Minulle ne saivat aikaan hymyn korvia kohti. Yksi Suhosen helmistä oli :” Valmentamiseen liitetään termejä kuten joukkue, tahto, kuri ja voittaminen. Kun niitä tarkastellaan lähemmin, törmäämme stalinismiin, natsismiin, Napoleoniin, jesuiittajärjestöön ja muihin ääriajattelua edustaviin ryhmiin.” Niinpä hymähdin ja sanoin miehelleni, että taisin rakastua Alpo Suhosen tapaan nähdä urheilua. Elämä ei todellakaan ole vain urheilua varten, vaan urheilu elämää ja kaikkien meidän elämää varten. Hurraa Kaikki Pelaa linjat ja yritykset muuttaa urheilua reilummaksi.

Alpon mukaan menestys urheilussa, ei ole mitään verrattuna menestykseen elämässä. Jostakin syystä jo juniorivalmentajat unohtavat tämän. Etenkin jalkapallomaailmassa, josta Suomessa noin yksi ikäluokasta pääsee maajoukkuetasolle, on käsittämätöntä, että pieniä lapsia valmennetaan kuin konsanaan armeijassa sotaa varten. Suomalaisten tuleekin ymmärtää, että maailmassa on muutakin kuin jalkapallokenttä, kaukalo tai jokin muu. Etenkin lasten harrastuksessa on nähtävä ne mahdollisuudet, joita urheilu tarjoaa lapsen kasvun tukijana koko elämää ajatellen. Harva tähän kykenee. Yksi keino olisi toimia valmentajana lapsilähtöisesti. Lapsilähtöisyyden ajatus on helposti laajennettavissa ajatukseksi urheilijalähtöisyydestä.

Arvokeskustelua tulisi käydä laajassa mittakaavassa. Keskustelua tulisi käydä enemmän seuratasolla ja miksipä ei myös vääntää vanhan kunnon tavan mukaan kannanottoja, jotta asiat seurassa etenisivät parempaan suuntaan. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan niin kuin Alpo jutussaan tekee tärkeän huomion siitä, että keskustelu ei tavoita niitä ihmisiä, joille se olisi kaikkein tärkeintä. Tällä hän tarkoittaa ihmisiä, joille urheilu on pyhää ja jotka lähestyvät sitä teknokraattisesti tai bisnesorientoituneesti. Kuten Suhosen niin myös minun mielestäni menestysutooppinen ajattelu tulisikin heittää sivuun ja korvata tärkeämmillä asioilla, kuten globaalissa mittakaavassa siitä, miten maailma pelastettaisiin.

Voisiko se tapahtua kuten piirretyissä lasten jalkapallotarinoissa jalkapallon avulla? Jos ei niin, joka tapauksessa niissäkin esiintuoma reilupeli on ehdottomasti levitettävä nykyistäkin laajemmalle.

Vastustettavat työelämän joustot?

Paljon puhutut ja työnantajien kaipaamat työelämän joustot tarkoittavat käytännössä työehtojen heikentämistä. Joustot olisivat kannatettavia, jos ne toimisivat ihmisten ehdoilla, eikä yritysten ja sitä myöten talouden ehdolla. Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että jo nyt joustaminen on mahdollista, työehtosopimukset määrittelevät minimit, joista saa ihan vapaasti, vaikkapa palkan osalta, joustaa ylöspäin.

Jos joustot tarkoittaisivat helpotusta työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa, niin mikäs siinä. Sellaiset joustot olisivat ihan kannatettavia. Jos joustot kuitenkin tarkoittavat mm. kiirettä, sitouttamista työhön, työn ulottumista vapaa-aikaan ja työaikojen pidentymistä, niin no thanks!

Tsemppaa, tsemppaa!

Minua on koko ajan enemmän ja enemmän alkanut mietityttämään kiireellisen elämän ihannointi ja ajatus siitä, että ahkeruus on loistava, yhteiskuntaamme ylläpitävä hyve. Tällä tarkoitan sitä, että täysi kalenteri ei merkitse täytelästä elämää, vaan pikemminkin päinvastoin. Ihminen tarvitsee hyvinvoidakseen joutenoloa ja höpmänpömppäjuttuja.

Tänään Helsingin sanomia lukiessani kaksi juttua hyppäsi erityisesti esiin. Toinen oli kahdeksasluokkalaisen Ilona Laineen kirjoitus "Opetussuunitelma ei armahda." Se kertoi nykykouluaisen arjesta ja siitä, kuinka hänen aikansa ei aina riitä läksyjen tekoon ja kokeiden lukuun, kun on niitä harrastuksiakin. Joku on sanonut, että älä harrasta niin paljoa. Kuten
Ilonakin ihmettee, pitäisikö kaikki vapaa-aika käyttää koulutöihin, niin teen minäkin. Illat tulee edes osittain olla vapaa-aikaa eli aikaa tehdä niitä asioita, joita lapsi tai nuori itse haluaa.

Toisena kirjoituksena mielipidekirjoitus-sivulla Mikko Laaksonen ihmettelee:
"Suomessa eineksiä syödään eniten Euroopassa, kun samalla valitetaan ruoan
korkeasta hinnasta ja huonosta laadusta" Niinpä, minä mietin lukiessani
kirjoitusta. Einekset ovat käteviä, kun lyö ruoan vain minuutiksi mikroon,
niin perheen päivällinen on valmis. Tosin siinä unohtuu kaikki muut
näkökulmat kuin vatsan täytyminen mahdollisimman helposti ja pikaisesti.
Niin ja vielä kun ei käytä aikaa ruoan laittoon, ehtii tehdä jotakin muuta.

Herran lettas ja hengittäkäähän rauhassa syvään. Elämän nautinnot ja ainakin minun hyvinvointini muodostuu ihan muista seikoista, kun siitä kuinka paljonko asioita ehdin suorittamaan. Ahkeruus ei aina ole hyve, vaan kun joskus osaa lonnia oikein kunnolla, niin työnteko ja opiskelukin sujuu paremmin. Kun aikataulu on löyhä ja ehtii panostamaan terveellisiin elämäntapoihin muuten kuin stressaten ehtiikö kuntosalille. Hyvinvointimme on varmempaa kuin kello kaulassa juosten. En minä ainakaan aina jaksa osallistua tähän "tsemppaa, tsemppaa!" yhteiskuntaan. Haluan tehdä asiat muustakin kuin jatkuvan suorittamisen paineesta.

Tosin, välillä huomaan tsemppaavani turhankin paljon, jälkikäteen ärsyttää, kun huomaa tehneensä ja tehneensä asioita, jotta ne vain eivät ole huomenna edessä.

Horjuva pikkumies liukastuu, osa II

Tuossa aiemmin kirjoitin leikkipuistojen talvikunnossapidosta blogiini. Tein samasta asiasta myös mielipidekirjoituksen, joka julkaistiin Helsingin Uutisissa maanantaina 6.2. ja lisäksi laitoin asiasta meiliä muutamalle yleistentöidenlautakunnan jäsenelle.

Tämä kirjoitus oli huomattu ilmeisen hyvin. Kun kävin torstaina Jakomäen leikkipuistossa, kuulin että ihmiset olivat jo saaneet palautetta asiasta. Näyttää siltä, että kaupungin puistojen talvikunnossa pidossa on hyvin erilaisia käytäntöjä. Positiivista palautetta tuli siitä, että joku ottaa asian esiin ja näin oli monia muitakin asioita edistymään.

Myös suoremman vaikuttamisen rintamalla on edistystä. Yleisten töiden lautakunnan sd jäsen Matti Taina vastasi pikaisesti asiaa kosketelleeseen sähköpostiini ja sanoi pistävänsä asiasta kyselyn Rakennusvirastolle. Taina lupasi palata asiaan, kun saa lisävalaistusta. Asiasta vastuullisen lautakunnan jäsenkin siis on nyt ainakin tästä tietoinen ja ilmeisesti myös halukas satsaamaan leikkivien lasten arjen turvallisuuteen.

Tämä on näitä pieniä tärkeitä asioita, joka kannattaa hoitaa kuntoon ennen kuin kukaan satuttaa itsensä. Päivitän asian etenemistä, kun kuulen siitä lisää.

Perheille tukea

Ilokseni huomasin sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haataisen kirjoittaneen blogiinsa, että lapsiperheitä tuetaan jatkossa hieman nykyistä enemmän. Kyse on useista parannuksista lapsiperheen arkeen. Hienoa, että hallituksen toimien suunta on oikea, mutta kuitenkin työtä riittää jatkossakin - perillä ei olla vielä näillä toimilla.

Lapsen hyvinvointi onkin ensisijainen asia, joka on turvattava yhteistyössä neuvolan, päivähoidon, leikkipuistojen, koulujen, harrastusryhmien ja muiden aikuisten ryhmien/toimien yhteistyöllä. Tässä asiassa ennaltaehkäiseviin palveluihin kannattaa satsata, sillä leikkaus tänään maksaa itsensä monin kerroin takaisin huomenna.

Tärkeitä seikkoja ovat myös muun muassa neuvolan neuvontapalveluiden kehittäminen, ns. matalankynnyksen perheiden tukipalvelut esimerkiksi leikki- ja asukaspuistot, yleensäkin palveluiden turvaaminen, työelämän joustavuuden lisääminen, asuntojen lisärakentaminen, jotta hinnat saataisiin pääkaupunkiseudullakin kohtuullisiksi ja miksipä ei pääkaupunkiseudun kuntien liittäminen yhteen näin lisäten palveluiden järjestämisessä tehokkuutta.

Suurta huolta minussa herättää myös vanhempien jaksaminen, pientenlasten isät tekevät huomattavan paljon ylitöitä ja tämä heijastuu molempien vanhempien jaksamiseen. Kun vielä nykyään työelämä vaatii työntekijöiltä koko ajan enemmän, niin työssäjaksamisella, työnohjauksella ja hyvällä johtamisella, palkkojen kohtuullisuudella ja määräaikaisia työsuhteita vakinaistamalla helpotettaisiin oleellisesti perheiden olosuhteita.

Perheiden hyvinvoinnin lisääminen on oltava jatkossakin tärkeä tavoite. Perheissä on monenlaisia haasteita. Perheiseen satsaaminen ei myöskään ole mikään turha kulu, vaan investointi yhteiskunnan tulevaisuuteen niin sosiaalisen kestävyyden kuin inhimillisen hyvinvoinninkin näkökulmasta

Pakkasen aiheuttama riippuvuus Ilmatieteenlaitoksesta

Viimeisen viikon olen tehnyt empiiristä tutkimusta siitä, kuinka kauan saamme poikien kanssa aikamme kulumaan kotona neljän seinän sisällä. Tosin tätä valintaa en ole tehnyt vapaaehtoisesti, vaan luontoäidin määräyksestä. Vauvan kanssa kun pakkasraja on 10-15 astetta. Olen havainnut, että puheripuli yllättää, kun joku aikuinen soittaa tai mieheni astuu ovesta sisään. Lisäksi levottomuuden taso nousee päivä päivältä ja äidin - siis minun - ohjelmatoimiston palvelut ovat saaneet arvon arvaamattoman. Lisäksi minusta on tullut riippuvainen säätiedotuksista ja siten myös ilmatieteenlaitoksen nettisivuista. Josko huomenna pääsisi ulos..

Joka tapauksessa vähäinen ulkoilu on saanut Neon, vajaa kaksi vuotta, tuomaan muutaman kerran kenkiä äidille, joka ”ei tajua” vihjettä, pihalle on päästävä. Lisäksi poika hokee sanaa: ”Puku”. No viime päivinä meillä on touhuttu aamusta iltaan, jotta hinku pihalle pakkaseen ei kasvaisi ihan mahdottomaksi ainakaan silloin, kun minä olen yksin kahden lapsen kanssa. Tällöin ulkoilu 18 asteen pakkasessa on ollut ehdottomasti boikotissa, vaikka itsellänikin on kova hinku pihalle liikkumaan, joka kasvaa päiväpäivältä.

No faktat faktoina ja ulos ei päiväsaikaan näillä keleillä mennä. On siis keksittävä muuta. Meillä on katsottu videoita, tanssittu, leivottu, leikitty, askarreltu, käyty päiväsuihkussa ja saunassa, rakenneltu kaikenlaista ja luettu kirjoja, mutta levottomuuden määrä tuntuu lisääntyvän päivä päivältä. Lisäksi mökkihöperyys nostaa päätään, kun keskustelu päivisin tapahtuu vain vajaa kaksivuotiaan ja toisen kuukauden ikäisen kanssa. Jokainen osaa varman miettiä, millaista päivän keskustelun laatu on ollut.

No huomenna minä lähden tuulettumaan liikepalvelulautakunnan kokoukseen ja laitan käteni kyynerpäitämyöten ristiin toivoen, että kiltti luontoäiti antaisi auringon paistaa lämpimämmin ja pakkasen laskea. Toisaalta kevät koittaa väkisin ennen pitkään!

Ne 5 omituista tapaani

Petteri muisti minua haasteella, jossa pitää luetella viisi omituista tapaani. Tarkka tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Hetken mietinnän jälkeen mieleen tuli ainakin seuraavia:

- Jos tiedän jonkun olevan kotona, niin tapaan soittaa ovikelloa, vaikka minulla olisikin avaimet mukana. Iloisia jälleennäkemisiä ei voi olla liikaa. Tosin jälleennäkeminen ei aina ole niin onnistunut, jos olen keskeyttänyt jotakin pahasti. Tosi yritys hyvä ja eiks se niin ollut, että yrittänyttä ei laiteta

- Järjestän astianpesukoneen yleensä aina, kun Petteri on sen täyttänyt. Tämä kahdesta syystä: Ensiksikin kun järjestän astiat, saan koneeseen mahtumaan niitä enemmän. Toiseksi ne vielä puhdistuu paremmin. Petteri, jos luit tämän, ole kuin et olisi kuullutkaan asiasta, jooko?

- Maustepurkit ovat meillä maustekaapissa aakkosjärjestyksessä. Joku on tätä joskus kutsunut omituiseksi, mutta itse en ymmärrä mitä omituista siinä on. Se on vain käytännöllistä, kun mausteet löytyvät kaapista helpommin. ;)

- Tarvitaan yksi ajantaju. Ainakin Petteri ihmettelee jatkuvasti, kuinka voin olla niin usein tietämätön kellon olemassaolosta. Saatan istua tietokoneella ja ihmetellä, mitä kello on, vaikka kellon aika näkyy kokoajan ruudussa. Sama saattaa tapahtua aamulla, kun pitäisi suunnata johonkin.

- Olen mukana poliittisessa toiminnassa ja puolueen jäsen, mikä ei valitettavasti ole kovin yleistä ikäisilleni. Moni on ihmetellyt asiaa, kaiketi siksi etten ole ollut koulussa hikipinkonörtti, vaan pikemminkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt. Itse olen sitä mieltä, että ehkä siitä syystä. Käytäntökin kun kasvattaa. Nyt ei tarvitse enää hölmöillä samaan tapaan niin ja politiikka on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun hommaan pääsee mukaan. Tosin poliittinen minäni on nyt jo käynyt useille tuttavilleni tutuksi.

Haaste lähtee seuraaville: Nesrin, Tuomo, Hanna, Laura ja Ismo

Kotiäitiys kokemuksena

Lueskelin Helsingin Uutisista Päivi Lipposen kolumnia Maailman valloittamisen meiningistä. Yksi asia pisti erityisesti silmääni eli Päivin mainitsema oppilas, jolla oli halua ja intoa opiskella ja kehittää itseään, mutta pääsykokeiden pisteytysjärjestelmä ei antanut arvoa hänen kokemukselleen. Hänellä oli jo alla tutkinto, jonka jälkeen hän oli viettänyt useita vuosia kotiäitinä, mistä ei pisteitä heru oppilaitoksiin haettaessa.

Moni vanhempi haluaa nauttia ajasta lastensa kanssa, vaikka samalla mielessä herää kysymys, kuinka käy urani. Etenkin kun huomaa, että elämä pysähtyy ja kellon kanssa kilpaa juokseminen vaihtuu lapsen aikatauluun – siis nyt on aika vaihtaa vaippa ja sitten tarjota ruokaa. Lisäksi vastuu pienestä ihmisestä painoi ainakin aluksi niin raskaana, että ajatus lapsenpäivähoitoon laittamisesta vaikutti houkuttelevalta. Tosin kun tiesin, että työhön lähtiessä lapsen kanssa vietetty aika jäisi muutamaan tuntiin, jos siihenkään iltaisin, se tuntui meidän tilanteessamme vastuuttomalta.

Kotiäitiys kasvattaa ja on henkisesti sellainen kasvuprosessi, joka on helpompi sivuttaa palaten pikapikaan työhön kuin oppia elämään uudessa elämäntilanteessa. Muutos on päätähuimaava, ehkäpä elämäni suurin. Aluksi minua ahdisti se, kuinka mikäkin asia hoituu ja kaipasin omaa aikaani. Kyse oli paljolti pysähtymisen vaikeudesta ja arvojärjestyksen miettimisestä uusiksi. Toisaalta työ kotona yllätti raskaudellaan. Pienen lapsen hoitaminen ei käy kuin usean isomman. Lisäksi kotiäitinä tulee vietettyä yllättävän paljon aikaa yksinään eikä shoppailureissut, joita äidit kuuleman mukaan tekevät päivät pitkät, olleet suurta nautintoa kolliikkivauvan kanssa saatikka myöhemmin vilkkaan temmeltäjän, joka suuttui aina jossakin vaiheessa rattaissa istumiseen.

Nyt kahden lapsen kanssa minulla ei ole aikomustakaan kokeilla Itispäivien viettämistä, vaan nyt elämme säännöllistä päivärytmiä, jossa ulkoillaan puistossa tai sitten suunnataan muuhun lasten toimintaan. Toimitaan siis lasten ehdoilla, eikä vanhemman.

Joskus olemme naureskelleet ystävieni kanssa, että joka työyhteisö hyötyisi kotiäidistä. Tämä tarkoittaa sitä, kun koko ajan on monta rautaa tulessa ja kuitenkin tunnelma on leppoisan rauhallinen. Vaikka kesken on mikä tahansa tehtävä, puolitoistavuotiaan pojan sanoma kakka, keskeyttää tehtävän ja saa ainakin minut viemään pojan potalle. Kuitenkin vessakeikan jälkeen, toiminta jatkuu siitä mihin jäi. Ajatuksien tuleekin olla koko ajan mukana, jotta asiat etenevät ja tilanne ei muutu ahdistavaksi kaaokseksi. Lisäksi aika joka jää omille ajatuksille hektisen työelämän vaiheen jälkeen, kasvattaa huomattavasti ajattelua.

En muista, koska olisin ehtinyt lukea, kirjoittaa, kävellä metsässä pohdiskellen yhtä rauhassa kuin nyt lasteni kanssa kotona touhutessa. Olen tutustunut jälleen luovaan minääni, joka jäi aikaisemmin kiireen alle.

Aika pohtia asioita herättää myös pelkoja, joiden kanssa on vaan elettävä. Miten minun käy tulevaisuudessa? Pitäisikö nyt kuitenkin palata töihin, jotta ei olisi niin pihalla kun töihin paluuaika koittaa? Vaikeuttaako valinta viettää aikaa kotona lasten kanssa jatkossa työpaikan saantia saatikka heikentääkö se eläkettäni oleellisesti? Kyse on tasa-arvokysymyksestä, jota tarvitsee tulevaisuudessa katsoa uudella tavalla. Käsitteestä kotiäityis tulisi siirtyä käsitteeseen kotivanhemmuus.

Samalla palkkatasa-arvoon tulisi satsata niin, ettei miehen euro olisi aina enemmän kuin naisen. Nykyään ainakin meillä, jos isä jäisi kotiin, perheen talous heittäisi häränpyllyä - siis joutuisi niin tiukoille, että eipä taitaisi kotivanhemmuudesta tulla mitään. Lisäksi kotivanhemmuuden ajan eläkkeen kertymisjärjestelmän tasoa kannattaa miettiä. Kyseessä kun on monissa tapauksissa ongelmia ennakoiva sijoitus lasten perusturvallisuuteen ja sitä kautta se säästää monin kerroin myös yhteiskunnanvaroja, vaikkakaan ei tässä vaiheessa ole ilmaista.

Toivon ja uskon, ettei kotivanhemmuus ole este jatkossa edetä uralla, vaan se on hyvä pysähdystauko pohdinnassa, mihin suuntaan mitäkin asiaa kannattaa viedä ja mitkä asiat tässä maailmassa loppupelissä ratkaisevat.

Horjuva pikkumies liukastuu

Eilen ulkoilimme tapamme mukaan Jakomäen leikkipuistossa. Päivä oli hieno ja ulkoilu mitä mukavinta aamupäivän puuhaa. Ainakin siihen asti, kun huomasimme, että maa puistossa etenkin leikkitelineiden luota oli jäässä. Hetken taiteilimme pystyssä, kun poikakin olisi ulkoleikeissä viihtynyt mainiosti, ja yritimme ulkoilla kunnes luovutimme ja suuntasimme puiston sisätiloihin.

Päästessämme onnellisesti sisälle puistoon, en malttanut olla kysymättä, kuka vastaa puiston talvikunnossapidosta – muutama lapiollinen hiekkaa, kun olisi pihalle ollut enemmän kuin paikallaan. Vastaus oli yllättävä, leikkipuiston alue on ihan normaalia puistoaluetta, jotka on määritelty siten, että PUISTOSSA EI OLE TALVIKUNNOSSA PITOA. Kuitenkin joskus joku huoltomies käy hiekottamassa polut puistoon. Kuitenkin kun leikkipuiston käyttäjiä ajattelee, niin lapsille tiet ovat välillä liian kapeita, saatikka leikkipuistoon hiekoitetut polut.

Lisäksi puiston työntekijöitä oli ohjeistettu, etteivät he saa hiekoittaa pihaa, kun talvikunnossapitoa ei kerran ole, jotta pihalla liukastumisista ei jouduta vastuuseen. Eli kun puistossa järjestetään avointa iltapäivätoimintaa, eikö kaupungin tarvitse vastata siitä, että puistojen piha on lapsille turvallinen? Vai odotellaanko nyt ennakkotapauksia? Samaan viestiin liukastumisvaarasta olen törmännyt myös keskustellessa päiväkodin henkilökunnan kanssa. Tosin siellä vastuukysymys on selvä, työntekijät vastaavat lapsista hoidossa olo aikana. Näin liukkailla ei päiväkodissa välttämättä ulkoilemaan mennä ollenkaan.

Asia herättää mielessäni myös muita kysymyksiä. Eikö leikkipuistoja ole tarkoitus käyttää talvella? Olisiko lapsille tarkoitettujen puistojen talvikunnossapitoon satsaaminen liian suuri sijoitus? Vai eikö kukaan, joka voisi asiaan vaikuttaa, ole ongelmaa havainnut?

Tuumasta toimeen jotain asialle on tehtävä. Kirjoitin asiasta Helsingin Uutisiin, olin yhteyksissä yleistentöiden lautakunnan demareihin ja muutamaan valtuutettuun. Jään jännityksellä odottamaan, voiko jatkossa talvipäivistä nauttia leikkipuistossa muutenkin kuin ikkunasta katsellen. Vai onko olemassa jokin ylempää viisautta vaativa syy, miksi puistojen talvikunnossa pito on retuperällä.

Vaalitarjous

SINÄ, joka et ole vielä käynyt äänestämässä: nyt Sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä valitsemaan Suomen seuraava presidentti! Tarjous voimassa VAIN sunnuntaina 29.1.2006!

Joten VAIKUTA ja käy äänestämässä!Mikäli Sinulla on vaikeuksia päättää kenet haluaisit Suomen seuraavaksi presidentiksi, tässä erinomainen vinkki: NUMERO 9!

Saat myöskin mahdollisuuden tutustua Sen Paremman Ehdokkaan ajatuksiin nettisivuilla: www.tarjahalonen.fi
Ja KAIKEN LISÄKSI voit lähettää sivuilta sähköisen Tarja-postikortin! Upeaa!

Iloista vaalihumua kaikille!

Henkilöstön työhyvinvointiin erityishuomiota – kilpailuasioissa liian monta liikkuvaa osaa!

Helsingissä on nyt näköpiirissä uudenlaisia haasteita henkilöstöpolitiikassa ja asioissa, jotka tulevat vaikuttamaan työntekijöiden työssäjaksamiseen. Yksi iso juttu on Palmian kilpailutuksen käynnistäminen. Syksyllä opetuslautakunta päätti kilpailutettavista kohteista ja tarjouspyyntö on nyt julkaistu. Kilpailu käynnistyy helmikuun aikana. Nyt useat palmialaiset elävätkin muutoksen kynnyksellä jännittäen, kuinka kilpailun avaaminen vaikuttaa heidän tulevaisuuteen. Toinen oleellinen seikka on se, että sopimukset tehdään määräaikaisiksi ja kun palvelu on ostettu avoimen kilpailun tuloksena, niin edessä häämöttää aina kilpailuajankohta. Pätkäelämä pääsee siis valtaamaan alaa kunnalle palveluita tuottaessa, vaikkakaan työsuhteet eivät muuttuisi pätkäsuhteiksi. Myös hankintalakia uudistetaan parhaillaan ja uuden lain olisi tarkoitus tulla voimaan ilmeisestikin tämän vuoden aikana.

Jollakin tavoin minua mietityttää se, kuinka jatkuva muutoksen alla eläminen pitkässä juoksussa vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Tarkoitan sitä, että kun kilpailutus järjestetään sopimuskauden päätyttyä uusiksi, on auki kuinka henkilöstön loppujen lopussa käy. Ainakaan bussien kuljettajat eivät ole suhtautuneet positiivisesti lisääntyneeseen kilpailuun. Tiedän, että linjaukset henkilöstön kohtelemisessa kilpailutustilanteissa ovat olemassa, ja ne on laadittu hyvässä yhteistyössä henkilöstön ja työnantajan kanssa. Kuitenkin ohjeet on laadittu teoreettisen näkemyksen mukaan, kun käytännön tilanne on edessä ja kukaan ei loppujen lopuksi tunne riittävän tarkasti palvelukilpailutilanteisiin liittyviä erityispiirteitä. Luulenpa, että yllätyksiä on luvassa.

Epätietoisuus ahdistaa, sehän on selvää. Jokainen tietää, että tutussa tilanteessa ja työympäristössä on helppoa olla. Kun taas edessä on muutos -pienikin, se aiheuttaa aina ylimääräistä päänvaivaa. Miten käy sitten, kun taas uusi kilpailukierros käynnistyy? Mitä miettivät juuri kilpailutuksen kynnyksellä palmialaiset? Vuosittain tehtävän työhyvinvointikyselyn mukaan palmialaiset ovat melko tyytyväisiä työyhteisöönsä, tosin eroja yksiköiden välillä on. Vastanneiden keskiarvo oli hiukan jopa noussut, vaikka monenlaisia pelkoja tuntuukin liittyvät edessä olevaan uuteen tilanteeseen. Joka tapauksessa liikepalvelulautakunta haluaa jatkossakin seurata tarkkaan, mihin suuntaan palmialaisten työhyvinvointi kehittyy ja päätimmekin nostaa työtyytyväisyystavoitetta entisestään. Lisäksi lautakunta päätti, että vaikutusmahdollisuuksista omaan työhön käydään keskustelu henkilöstön kanssa ja Palmian yksiköt analysoivat tärkeimmät kyselyn kohdat, mistä tuodaan tiivistelmä lautakunnalle kevään aikana.

Hankintalain uudistus tulee myös heijastamaan työntekijöiden arkeen. Lainsäädännön tulkinnat tarkentuvat yleensä vasta sitten, kun laki on saatu voimaan ja oikeudessa on ennakkotapauksia lain soveltamisesta. Kuinka käy markkinaoikeudessa ja kuinka henkilöstö jaksaa, kun tiedetään, että juuri tästä palveluostosta, minkä voitimme, on valitettu markkinaoikeuteen. Epävarmuus on ihmisten arjessa läsnä niin kauan kunnes päätös markkinaoikeudesta saadaan - ja päätöksen vaatimat toimenpiteet voivat kolista kovaakin monen ihmisen arkeen. Lisäksi kun jo nyt tiedetään, että valittaminen on liiankin yleistä ja markkinaoikeuden juristit ylityöllistettyjä. Tämä tarkoittaa sitä, että päätöksiä voi joutua odottamaan turhankin kauan.

Kaikissa lajeissa ei voi eikä pidä kilpailla. En usko, että kukaan oikea yrittäjä kilpailuttaisi omaa tuotantoaan ulos etenkään kun ei ole varmuutta, että laadukkaampaa palvelua saataisiín edullisemmin. Kuitenkin kautta ajan on palveluita tuotettu myös muilla tavoin kuin kunnan tai valtion omana toimintana. Tällöin kilpailutuskäytäntö ja uusi hankintalaki määräävät sen, kuinka ostaminen tehdään mahdollisimman reilusti eri palveluntarjoajia kohtaan, mikä sinällään on kannatettavaa reilua peliä. Nyt on vain muistettava se, että tällaiset määräaikaiset sopimukset lisäävät epävarmuutta ja näin ollen on syytä pysähtyä miettimään henkilöstön jaksamista. Voimaton henkilöstö kun ei todellakaan ole kilpailuvaltti vaan päinvastoin.

Hyvinvoiva henkilöstö on turva sille, että saamme laadukasta palvelua myös jatkossa. Satsataan siis henkilöstöön.

Koko kansan presidentti ?

Presidentinvaalien viime hetket alkavat olla käsillä. Jos olet jo äänestänyt, asia on hoidossa. Kuitenkaan mikään ei estä sinua poikkeamasta Tarjan vaalitilaisuuksiin. Mikäli pohdit vielä, ketä äänestäisit vai äänestäisitkö ollenkaan, piipahdahan vaalikahville tai johonkin muuhun häppeningiin niin saatat saada uusia näkökulmia äänestysasiaan. Alta löydät viimeisen vaaliviikon ohjelmaa Tarjan tukijoiden järjestämänä. Parhaan on hyvä jatkaa! ;)

HAKANIEMEN KAMPANJATOIMISTON OHJELMA
Torstai 26.1.
Klo 12-13 Kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki (Vas.) tavattavissaKlo 17-18 Historianopettaja ja kaupunginvaltuutettu Päivi Lipponen (Sd.) tavattavissa
Perjantai 27.1.
Klo 16-17 Kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki (Vas.) tavattavissa
Lauantai 28.1.
klo 08.00 Esitteiden jako alkaa, kts. kirjeen viimeinen kappaleKlo 12-14 Jakob Söderman (EU oikeusasiamies 1995-2003) tavattavissaKlo 14-16 Valtuustoryhmän puheenjohtaja Maija Anttila (sd.) tavattavissa
Sunnuntai 29.1.
TOIMISTO AVOINNA POIKKEUKSELLISESTI KLO 10-18
Maanantai 30.1.
Kiitoskahvit tarjotaan sekä Tarja Halosen Hakaniemen kampanjatoimistolla klo 12-18 (Os. Porthaninkatu 3) sekä Valtakunnallisella kampanjatoimistolla (Os. Malminrinne 1B) klo 10-18. Tervetuloa!
Tiistai 31.1.
Kampanjatuotteiden loppuunmyynti kummallakin Helsingin kummallakin kampanjatoimistolla - tule ostamaan viimeiset kampanjatuotteet.

MUUT TAPAHTUMAT
Keskiviikko 25.1.
TarjaRock Tavastialla (Os. Urho Kekkosenkatu 4-6) klo 21-02. Huippuesiintyjät ja Tarja Halonen paikalla. Tarkemmin tapahtumasta voi lukea www.tarjarock.net. Lisätietoja: Haka Kekäläinen 050 400 9847.
Torstai 26.1.
Sdp:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma Vuosaaren Columbuksen Mosaiikki-torilla Tarja Halosen vaaliautolla klo 17.00
Naiset Tarjan takana -ilta, Kaapelitehdas, Ravintola Hima & Sali (Os. Tallberginkatu 1 C) klo 19.00. Illan menossa mukana mm. kirjailija Leena Lehtolainen, kansanedustaja Irina Krohn, yrittäjä Tertta Saarikko, kansanedustaja Outi Ojala, tutkimusprofessori Kevät Nousiainen, riksdagsledamot Eva Biaudet, toimittaja Päivi Istala, Ydin-lehden päätoimittaja Sirpa Puhakka, ministeri Tuula Haatainen, PAM:n kv-sihteeri Tarja Kantola, lehtori Päivi Lipponen, teatteriohjaaja Ritva Siikala, kuvataiteilija Kiba Lumberg, projektinjohtaja Assi Liikanen, yrittäjä designer Anne Linnoinmaa, dekaani Aili Nenola, kaupunginvaltuutettu Tiia Aarnipuu, NJKL:n pääsihteeri Leena Ruusuvuori, akateemikka Pirjo Mäkelä, Vihreitten Naisten pääsihteeri Elina Hatakka, toimittaja Umayya Abu-Hanna, tutkija Liisa Husu, teatteri-ilmaisunohjaaja Emma Paju, näyttelijä Ritva Sorvali, tutkimusprofessori Kaisa Kauppinen. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Paikalle pääsee mm. ratikka 8:lla ja metrolla Ruoholahteen. Järjestäjä Naiset Tarjan Tiedustelut: Lena Paju, puh. 050 591 1216, Merja-Hannele Vuohelainen, puh. 040 746 4070 jaElina Hatakka, puh. 050 586 5729.
Perjantai 27.1.
Kampin Palvelukeskuksen vaalikampanjatilaisuus (Os. Salomoninkatu 21 B / auditorio) klo 12.00 alkaen mm. Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen, Kansanedustaja Rakel Hiltunen, Kansanedustaja Outi Ojala, Sosiaalilautakunnan puheenjohtaja Astrid Gartz ja tilaisuuden juontaa Aarre Elo. Tilaisuudessa kahvitarjoilu sekä tilaisuus tulkataan viittomakielelle.
Itäkeskuksen Piazzalla tapahtuu klo 16-19. Luvassa monipuolisia taiteilijoiden esityksiä, puheenvuoroja, tarkempi ohjelma selviää myöhemmin.
Lauantai 28.1.
Itäkeskuksen Piazzalla Tarjan iloinen lastenjuhla klo 10-12. Vauhdikas koko perheen tapahtuma, jossa luvassa mm. lasten ja nuorten liikuntaesityksiä, haastatteluja sekä musiikkia. Samalla kuulet, mitä kuuluu Miskalle ja Rontille sekä mikä on kivointa presidentin työssä. Tarja Halonen on paikalla noin klo 10.15-11.00. Paikalla myös ministeri Tuula Haatainen ja helsinkiläisiä päättäjiä.
Ohjelma jatkuu klo 14-16 jolloin paikalla myös ulkoministeri Erkki Tuomioja, Eu-parlamentaarikot Lasse Lehtinen ja Reino Paasilinnan, taiteilijoita sekä yllätysnimiä!
Sunnuntai 29.1.
Vaalivalvojaiset Helsingin Työväentalolla (Os. Paasivuorenkatu 5) klo 18.30 alkaen. Tule paikalle juhlimaan kampanjan huipennusta.
Vapaa pääsy (ikäraja 18v).

Koliikkijännitystä

Nyt on kulunut kaksi viikkoa vauvan syntymästä ja muistini siitä, millaista on tai voi olla vauvaperheen elämä, on palaillut pätkittäin. Viime kerralla yöt, illat ja välillä päivät kuluivat huutavaa pientä kääröä lohdutellen. Nyt elämä on lähtenyt liikkeelle helpommin. Lukuunottamatta sitä, että kaksi pientä lasta työllistää ihan eritavoin kuin yksi haasteellinenkin vauva.

Nyt perheessämme jännitetäänkin sitä, iskeekö koliikki toiseen lapseemme. Asia selvinnee tässä jonkin ajan kuluessa. Toisaalta tällä kertaa vauvan kommunikointiin itkun avulla suhtautuu ehkä hiukan maltillisemmin kuin viimeksi. Positiivista oli huomata, että koliikki kasvattaa. Ainakin Kaks`Plus:an suuren vauvakirjan mukaan. Siinä nimittäin lukee, että koliikkivauvan kanssa eläminen raastaa hermoja ja vanhemmat joutuvat kokemaan omat avuttomuuden tunteensa sekä aggressionsa. Näistä kokemuksista on, kirjan mukaan, hyötyä viimeistään uhmaiässä, jolloin lapsi muuttuu taas ”hankalaksi”, ja silloin koliikkivauvan vanhemmilla on jo eväinään aimo annos Kärsivällisyyttä ja luovuutta, joiden avulla he selviytyvät paremmin hermostumatta.

Vanhempana ainakin minun kärsivällisyyteni on kehittynyt yllättävän pitkäksi. Muukin kasvu on yllättänyt minut monin tavoin. Esimerkiksi kun tuttavani kerhosta sanoi, että sinähän olet aina niin rauhallinen ja johdonmukainen, jouduin vetämään hetken henkeä ja kysymään itseltäni, onko asia tosiaankin näin. Pohdinnan jälkeen pakko myöntää, että tuttavani oli oikeassa. Minusta, ennen räväkästä, kärsimättömästä touhuilijasta, on lasten tai pikemminkin esikoisen myötä tullut rauhallinen, harkitseva äiti. Tosin kyllähän temperamentti on tallella pysynyt, mikäli jokin asia tökkii todenteolla.

Jos siis näytän tulevina kuukausina pandakarhulta, silloin luultavasti on koliikki puhjennut meidän vauvalle ja kahden lapsen kanssa kunnon unesta on tullut ihana pilvilinna, jota en ole onnistunut saavuttamaan.

Ajatuksia vuoden alussa

Istun tuolille huokaisten helpotuksesta, kerrankin molemmat pojat nukkuvat päiväunia samaan aikaan. Mielessäni pyörii monia kysymyksiä. Olenko ollut tänään hyvä äiti, olisiko lautakunnan asiat voinut hoitaa paremminkin, miten elämäni järjestän. Onneksi asioilla ei ole kiire, vaan minulla on aikaa pohtia noita kaikkia kysymyksiä ainakin sen aikaa, kun toinen lapseni täyttää kolme ja työelämä kutsuu jälleen. Rauha, joka tällä hetkellä vallitsee sisälläni, on ehdottomasti asia, jonka haluan säästää. Haluan nauttia ikkunasta näkyvien talojen yli paistavasta keväisen talvikelin auringonsäteistä, seurata yhteiskunnallisten asioiden lisäksi tarkasti sitä, kuinka lapseni kasvavat ja kehittyvät ja viettää aikaa välillä myös puolisoni kanssa kahden.

Olen päättänyt pitää huolen siitä, että aikani riittää tulevaisuudessa myös kaikenmaailman hömppähommiin. En halua enää lukea Painonvartija lehteä vain siksi, että kauan kadoksissa ollut laihdutusmotivaatio löytyisi ja pääsisin eroon ylimääräisistä kiloista, vaan sen vuoksi, että oppisin muutenkin kuin teoriassa elämään terveellisemmin. Haluan, että minulla on aikaa suunnata pelaamaan jalkapalloa, löhötä sängyllä lueskellen, leipoa ja puuhailla kaikenlaista lasteni kanssa.

Olen huomannut, että mitä kauemmin olen ollut kotona, sitä vähemmän minulla on kiire palata työelämään. Aikaisempi suorittaminen työssäni, iltaisin opiskellen ja samalla toimien politiikassa, vei kaiken ajan. Onneksi sain opintoni loppuun ja olen oppinut rajaamaan ja priorisoimaan poliittista toimintaani. Koko maailmaa kun ei yksi Mirka paranna. Tosin tiesin tuon aikaisemminkin, mutta käytännön toiminnassa yritin venyä kuin kuminauha. Tällä hetkellä kuitenkin tunnen kuinka politiikan nälkä kurnii vatsassani. Haluan tulevaisuudessakin toimia edistäen niin läheisteni kuin muidenkin ihmisten hyvinvointia ja toivon, että tämä asia määrittelee oleellisesti sitä, missä tulevaisuudessa tulen työskentelemään ja kuinka aikani käytän. Paras väylähän on politiikka, mikäli luottamusta kertyy riittävästi.

Perheeni on kasvattanut minua ja muuttanut monet tutut lauseet käytännön kautta hahmotettavaksi. Mielenkiintoista on ollut huomata, että elämäni suunta on ehkäpä ensimmäistä kertaa sellainen, josta olen haaveillut. Onnen avaimet ovat kädessäni, vaikkakin jatkuvasti emmin, käytänkö niitä oikein. Aika näyttää kuinka käy.

Lapsi syntyi

Maanantaina 9.1. se siis vihdoinkin tapahtui. Toinen lapsemme, poika tämäkin, putkahti maailmaan.

Synnytys lähti liikkeelle lauantai-iltana n. kello 21, kun lapsivedet menivät. Vähän aikaa ihmeteltiin, soitettiin Petterin vanhemmat paikalle Neon hoitohommiin. Ja supistusten yöllä tiivistyessä menimme Kättärille. Siellä todettiin tilanteen kohdunsuulla olevan täysin epäkypsä ja lähetettiin isä kotiin nukkumaan ja minut sairaalaan sisään.

Yövuorossa ollut lääkäri oli jo sitä mieltä, että tehdään sektio heti sunnuntaina, kun synnytys ei näytä tälläkään kertaa etenevän. Päivävuoron lääkäri olikin sitten ihan eri mieltä ja totesi, että kun ei kerran kiirettä ole niin tätä ei päivystysleikkauksena tehdä, vaan vasta maanantaiaamuna, jos mitään ei ole sitä ennen tapahtunut. Siinä vaiheessa otti päähän ja lujaa, ei voinut käsittää lääkärien erilaista linjaa.

Sunnuntain ja maanantain välinen yö meni kohtuullisesti, alkuyön sai särky- ja nukahtamislääkkeillä nukuttua, mutta sitten supistukset valvottivat klo 02 eteenpäin. Aamulla todettiin, että ei kohdunsuulla ole mitään tapahtunut ja alettiin tosissaan valmistautua leikkaukseen.

Suurkiitokset anestesialääkärille, joka hoiti puudutuksen. Ymmärsi huoleni edellisestä synnytyksestä ja kävi rauhallisesti ja ymmärtäen prosessin läpi. Helpotus olikin suuri, kun leikkaus meni nyt hyvin. Toinen poikamme siis syntyi maanantaina kello 8.41. Pituutta tulokkaalla oli 52 cm ja painoa 4510 grammaa. Ei ihan pikkujässikkä siis.

Jossain vaiheessa raskautta tuntui, että hulluhan sitä on kun tähän itsensä pistää, mutta kyllä se vauva kuitenkin tuntuu hyvältä asialta - ja vaivan arvoiselta.

Ajatukset mahassa

Vuosi vaihtui ja samaan aikaan meidän perheessä starttasi viimeinen malttamattoman odottamisen jakso. Laskettuaika häämöttää vajaan viikon päässä ja mielessä kummittelee koko ajan lukuisat kysymykset: mitä jos synnytys käynnistyisi nyt, entä jos se tapahtuu, kun olen kaupassa, saatikka silloin kun suuntaan leikkipuistoon…

Olen monta kertaa yllättänyt itseni siinä, miten saatankaan olla näin pihalla. Kun minulle soitettiin kokousasioissa, tunsin kun suuri pyörä raksutti päässäni, mistä nyt puhutaan häh? Onni kuitenkin on, että hetken raksutuksen jälkeen, sain ajatukseni kasaan ja asia tuli hoidettua. Haaste vain tuntuu olevan se, miten saada ajatukset siirrettyä mahasta muihin asioihin.

Lapsettomia, saatikka sinkkuja, minun on varoitettava. Sillä tällä hetkellä huomaan, että olen siinä tilanteessa, että puhuminen muusta kuin lastenhoitojärjestelyistä, vaippaostoksista ja mukavista hetkistä leikkipuistosta, ei tunnu onnistuvan sitten millään. Lisäksi olen tulossa addiktiksi nettisurfailuun. Jatkuva hyppääminen mitä eriskummallisimmilla synnytyssivuilla sekä tiedon analysointi - netissä kun julkaistaan kaikenlaista fiktiota faktana. Tämä huvi on nyt viimeisenä viikkona (ehkäpä ellei mene synnytys yliaikaiseksi) kuulunut lähes joka päivään. Uutena ajankohtaisena lukemisena olen löytänyt mielenkiintoiset tarinat siitä, kuinka synnytys voi mennä tai olla menemättä. Hoitajana en kyllä suosittelisi kenenkään viimeisillään raskaana olevan toimimaan näin, mutta, mutta itse on niin kiva leikkiä lääkäriä ja hankkia tietoa.

Kokonaisuudessa elämä on juuri nyt piinaavaa odotusta, jossa malttamattomuus vaivaa pahemman kerran. Saisimmepa jo nähdä sen pienen sisälläni potkivan ihmisen – uuden perheen jäsenemme. Tottahan se on, että hauskojen asioiden tapahtumisen odottelussa kärsimättömyys pääsee valloilleen, mutta eikös se niin ollut, että hyvää kannattaa odottaa. ;)

Onnellista ja rauhallista joulua!

Edessäni on uudenlainen joulu perheeni kanssa. Perhosia lentelee vatsan pohjalla kuin lapsena konsanaan. Nyt vietämme ensimmäistä joulua niin, että pienin perheenjäsenemme, siis Neo, ymmärtää ja kommentoi kaikenlaista jouluun liittyvää. Jännittää lapsen puolesta ja ehkä vähän edestäkin. Jokainen joulu on varmasti jollakin tavalla spesiaali, mutta tänä vuonna se pysähdyttää erityisesti ilon merkeissä, kun joskus aikaisemmin joulun merkitys on vaihdellut.

Yhtenä jouluna olin töissä kotipalvelussa ja silloin todella pysähdyin miettimään, kuinka joulu on joillekin yksinäistä aikaa. Kun itselläni oli töitä, enemmän kuin koskaan ja joka paikassa olisi vanhus toivonut, että olisin viettänyt enemmän aikaa kahvia, glögiä tai jotain muuta nautiskellen, riittämättömyyden tunne oli sanoin kuvailematon. Nykyään tästäkin asiasta puhutaan enemmän ja olen ilolla seurannut, kuinka joulun aikaan ovia on auennut useissa paikoissa erilaisten joulujuhlien merkeissä. Hienoa!

Meidän kotosalla joulu menee perinteisissä merkeissä. Tällä viikolla olemme kaikessa rauhassa tehneet joululaatikot, rosollin, sillit, silakat ja sienisalaatit ja nyt ohjelmassa on vain viimeistelyä. Puuhailu keittiössä on meidän perheen yhteinen harrastus ja iloksemme tänä jouluna aikaa keittiöhommiin oli riittävästi. Pikkuherrakin on avustanut jatkuvasti ja ihaillut kynttilöitä. Eilen oikein henkeä haukkoen.. Nyt vaan kun itse malttaa odottaa joulupukkia ja lapsen reaktioita koko jouluaatosta.

Haluankin toivottaa: ”Maukkaita hetkiä joulupöydässä, onnenhetkiä ja kiireetöntä joulun aikaa!”

Unelmaryhmä esittää: Tarjarock Tavastialla

Presidentti Tarja Halosen nuorten helsinkiläisten tukijoiden joukko,
Unelmaryhmä06, järjesti tiistaina 29.11. ensimmäisen virallisen tapaamisen
ja tempauksen.

Unelmaryhmä sai alkunsa jo kuusi vuotta sitten ennen
edellisiä Presidentinvaaleja - tuolloin joukolla nuoria oli unelma saada
Suomeen ensimmäinen naispresidentti.

Tällä kertaa Unelmaryhmä06:n tavoitteena on varmistaa Tarja Halosen valinta
presidentiksi toiselle kaudelle sekä aktivoida nuoria yhteiskunnalliseen
vaikuttamiseen. Unelmaryhmä06 on mukana järjestämässä myös TarjaRock
(www.tarjarock.net) tapahtumaa - tällä kertaa Helsingin konsertti
järjestetään 12. tammikuuta Tavastialla ilmaistapahtumana.
Kysy lisää Helsingin Unelmaryhmä06:n toiminnasta tai
TarjaRock -tapahtumasta:
Jani Ryhänen
projektisihteeri
Helsingin Demarinuoret
050 537 23 48
jani@janiryhanen.com