Ajatuksia vuoden alussa

Istun tuolille huokaisten helpotuksesta, kerrankin molemmat pojat nukkuvat päiväunia samaan aikaan. Mielessäni pyörii monia kysymyksiä. Olenko ollut tänään hyvä äiti, olisiko lautakunnan asiat voinut hoitaa paremminkin, miten elämäni järjestän. Onneksi asioilla ei ole kiire, vaan minulla on aikaa pohtia noita kaikkia kysymyksiä ainakin sen aikaa, kun toinen lapseni täyttää kolme ja työelämä kutsuu jälleen. Rauha, joka tällä hetkellä vallitsee sisälläni, on ehdottomasti asia, jonka haluan säästää. Haluan nauttia ikkunasta näkyvien talojen yli paistavasta keväisen talvikelin auringonsäteistä, seurata yhteiskunnallisten asioiden lisäksi tarkasti sitä, kuinka lapseni kasvavat ja kehittyvät ja viettää aikaa välillä myös puolisoni kanssa kahden.

Olen päättänyt pitää huolen siitä, että aikani riittää tulevaisuudessa myös kaikenmaailman hömppähommiin. En halua enää lukea Painonvartija lehteä vain siksi, että kauan kadoksissa ollut laihdutusmotivaatio löytyisi ja pääsisin eroon ylimääräisistä kiloista, vaan sen vuoksi, että oppisin muutenkin kuin teoriassa elämään terveellisemmin. Haluan, että minulla on aikaa suunnata pelaamaan jalkapalloa, löhötä sängyllä lueskellen, leipoa ja puuhailla kaikenlaista lasteni kanssa.

Olen huomannut, että mitä kauemmin olen ollut kotona, sitä vähemmän minulla on kiire palata työelämään. Aikaisempi suorittaminen työssäni, iltaisin opiskellen ja samalla toimien politiikassa, vei kaiken ajan. Onneksi sain opintoni loppuun ja olen oppinut rajaamaan ja priorisoimaan poliittista toimintaani. Koko maailmaa kun ei yksi Mirka paranna. Tosin tiesin tuon aikaisemminkin, mutta käytännön toiminnassa yritin venyä kuin kuminauha. Tällä hetkellä kuitenkin tunnen kuinka politiikan nälkä kurnii vatsassani. Haluan tulevaisuudessakin toimia edistäen niin läheisteni kuin muidenkin ihmisten hyvinvointia ja toivon, että tämä asia määrittelee oleellisesti sitä, missä tulevaisuudessa tulen työskentelemään ja kuinka aikani käytän. Paras väylähän on politiikka, mikäli luottamusta kertyy riittävästi.

Perheeni on kasvattanut minua ja muuttanut monet tutut lauseet käytännön kautta hahmotettavaksi. Mielenkiintoista on ollut huomata, että elämäni suunta on ehkäpä ensimmäistä kertaa sellainen, josta olen haaveillut. Onnen avaimet ovat kädessäni, vaikkakin jatkuvasti emmin, käytänkö niitä oikein. Aika näyttää kuinka käy.